Lue keskustelun säännöt.
Riita asumuserossa
10.12.2022 |
Olemme asumuserossa ja tänään meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä lasten kanssa luistelemaan. Soitin miehelle noin 10 aikaan kysyäkseni, että mennäänkö sittenkin pulkkailemaan kun lunta on niin paljon (luultavasti peittää jään). En ehtinyt tietenkään itse asiaan. Mies vastasi puhelimeen todella pahantuulisesti, mistä pahoitin mieleni ja sanoin, ettei tarvitse olla epäkohtelias. Kyllä tuli hyvin ei-toivottu olo. Mies suuttui ja sanoi, että mun täytyy antaa hänen olla oma itsensä. Mitä olette kuitenkin mieltä? Pitääkö minun hyväksyä miehen käytös? Tottakai kaikki olkoon omia itsejään, vaikkapa pysyvästi tylyjä ja sellaisia, jotka eivät pidä puolisostaan. Mutta pitääkö minun hyväksyä? Keskusteluja on käyty miljoonasti. Vikaa ja korjattavaa tuntuu olevan vain minussa, myös siten, että minun pitää kestää paremmin omien tarpeidesi huomiotta jättäminen, epäkohteliaisuus, se että mieheni ei monestikaan pidä minusta (tai ihmisistä yleensä toki). Mutta kun on tuhanteen kertaan yritetty keskustella, että minä toivon ystävällisempää käytöstä, kontaktia (esim. että minulle vastataan tai soitetaan) jne.
Nytkin siis kävi sitten siten, että mies lopetti puhelun koska hän haluaa heräillä rauhassa (tämä on kyllä jonkin verran tekosyy). Sitten hänestä ei kuulu puoleen tuntiin vaikka hänen pitäisi sovitusti lähteä hakemaan minua. Koitin soittaa, mies ei edes vastaa. Soitan sitten lapsen puhelimeen ja kysyn mitä kuuluu, onkohan isi siellä vai lähtenyt ajamaan. Taustalta kuulen, mies tokaisee vastaavansa työviesteihin ensin. Ok, sanon, että olisi voinut edes ilmoittaa (ei olisi pitänyt sanoa lapsen puhelimeen, siksi juuri mietin nyt jo pikaista eroa koska tuntuu, että emme tule toimeen ja lapset joutuvat seuraamaan sitä). No tähän mies ei suoraan vastaa vaan sanoo, että olisi soittanut sitten kun on tehnyt työhommat (mitä 1 ei ole pakko tehdä nyt, mistä 2 en tiennyt mitään ja 3 olisi ollut oikeasti kohteliasta ja arvostavaa käytöstä antaa jokin aika-arvio, mielestäni. Mielestäni en vaadi liikoja.)
Sitten mies sanoo, että hänellä oli puhelin äänettömällä niin ei siksi huomannut soittoani. Oli siis oikeasti laittanut sen äänettömälle (tai mykistänyt soittoni...) sen jälkeen kun olin kerran soittanut.
Mietin koko ajan miten tulisimme paremmin toimeen. On todella kova tahto kääntää kaikki kortit ja vieläkin yrittää. Ajatuksena, että arvostan sitoutumista ja joitain asioita suhteessamme (tosin en oikeasti ole edes varma onko osa siitäkin vain fantasiaa). Mutta. Onhan tämä ihan prseestä.
Mikä on tuomio? Neuvojakin kuuntelen.
Kommentit (109)
Meillä mies on ainakin vapaa-ajalla sellainen, että aamun ensimmäiset 2 h juodaan kahvia hitaasti ja hartaasti. Pskalla käyminen kestää 30 min. Sitten voidaan lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua loppuun. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä, miksi pitäisi hyväksyä huono käytös? Miksi roikut miehessä, miksi käytät vapaapäivääsi luistelemassa hänen kanssaan? Juurikin lasten takia tuollainen pelleily kannattaa lopettaa. Keskity omaan elämääsi ja varaa lastenvalvojan aika asioista sopimista varten. Asumuserosta on mahdotonta palata normaaliin (hyvään) yhdessäoloon jos toinen osapuoli on tuollainen kiukutteleva itsekäs äkämuna.
Tätäpä juuri. Olo on sekava, asumme kahdessa asunnossa, mutta vietämme aikaa myös yhdessä. Mies tahtoo olla aviossa, puhuu usein kauniisti, haaveilee.. todellisuus on kuitenkin sitten ihan muuta. Epähuomioivaa ja epäkohteliasta käytöstä. Kiva, että mieheni vaikuttaa tekevän moneen vaikutuksen kuitenkin... tämä luisteluhommakin oli etukäteen sovittu, ei mikään minun pakkosuunnittelemani juttu. Oli sovittu eilen ihan normaalimukavasti. Mies halusi tehdä jotain yhdessä, pyysi minua siis olemaan kanssaan tämän päivän ja mennää jonnekin. Niin ehdotin luistelua mitä oli ok. Aamulla mies onkin vihainen minulle... ja lapset ovat kyllä minun luonani useimpina päivinä ja olen aina hoitanut lapsia tietysti enemmän yhdessäkin ollessa. Jos joku sai sen käsityksen, että en hoida edes lapsia vaan vastuu on miehellä, minä vain roikkuisin vaatimassa erityishuomiota sen lisäksi... niin ei todellakaan ole niin.
Ap
Mitä tapahtuu, jos antaisit miehen ilmoittaa, koska on aika lähteä luistelemaan? Jos eilen on sovittu asiasta, niin normihenkilöt kykenevät edellisenä päivänä sopimaan myös kellonajan.
Mies ei vaan jaksa sitä, että sinä haluat päättää kaiken etkä anna hänelle edes viikonloppuaamuna lupaa elää omassa aikataulussa. Jos ei ole sovittu aikaa, niin sitten elät omaa elämääsi siihen asti, kun mies ottaa yhteyttä ja sovitte tapaamisen. Nyt tulee tunne siitä, että mies ei oikeasti halua olla kanssasi, mutta sinä koet kaiken hänen tekemisensä pyyntönä jatkaa yhdessä.
Jos on sovittu asumisesta erillään, niin silloin asutaan erillään ja opetellaan viettämään viikonloppukin omaa elämää.
Nyt en ihan ymmärrä. Että nainen ei saa olla se, joka ottaa yhteyttä. Oletan, että lapsiperheen aikataulussa ollaan kymmeneltä oltu jo kauan hereillä.
Mies voi ihan ilman kiukutteluakin (äkäily ja puheiln kiinni) vastata, että sopiiko että lähdetään vasta esim. puolenpäivän aikoisin, kun ollaan ensin syöty tms. ja voisin tehdä ensin vähän töitä. Mies itse oli kysynyt ap:taä viettämään PÄIVÄN kanssaan.
Naisen pitäisi odotella miehen aloitetta päivän kulkuunn, ei saisi edes soittaa ja ehdottaa itse mitään? ..tosi outoa.
Siis oliko teillä sovittuna aika sille lähdölle jo edellisenä päivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua loppuun. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä, miksi pitäisi hyväksyä huono käytös? Miksi roikut miehessä, miksi käytät vapaapäivääsi luistelemassa hänen kanssaan? Juurikin lasten takia tuollainen pelleily kannattaa lopettaa. Keskity omaan elämääsi ja varaa lastenvalvojan aika asioista sopimista varten. Asumuserosta on mahdotonta palata normaaliin (hyvään) yhdessäoloon jos toinen osapuoli on tuollainen kiukutteleva itsekäs äkämuna.
Tätäpä juuri. Olo on sekava, asumme kahdessa asunnossa, mutta vietämme aikaa myös yhdessä. Mies tahtoo olla aviossa, puhuu usein kauniisti, haaveilee.. todellisuus on kuitenkin sitten ihan muuta. Epähuomioivaa ja epäkohteliasta käytöstä. Kiva, että mieheni vaikuttaa tekevän moneen vaikutuksen kuitenkin... tämä luisteluhommakin oli etukäteen sovittu, ei mikään minun pakkosuunnittelemani juttu. Oli sovittu eilen ihan normaalimukavasti. Mies halusi tehdä jotain yhdessä, pyysi minua siis olemaan kanssaan tämän päivän ja mennää jonnekin. Niin ehdotin luistelua mitä oli ok. Aamulla mies onkin vihainen minulle... ja lapset ovat kyllä minun luonani useimpina päivinä ja olen aina hoitanut lapsia tietysti enemmän yhdessäkin ollessa. Jos joku sai sen käsityksen, että en hoida edes lapsia vaan vastuu on miehellä, minä vain roikkuisin vaatimassa erityishuomiota sen lisäksi... niin ei todellakaan ole niin.
Ap
Mitä tapahtuu, jos antaisit miehen ilmoittaa, koska on aika lähteä luistelemaan? Jos eilen on sovittu asiasta, niin normihenkilöt kykenevät edellisenä päivänä sopimaan myös kellonajan.
Mies ei vaan jaksa sitä, että sinä haluat päättää kaiken etkä anna hänelle edes viikonloppuaamuna lupaa elää omassa aikataulussa. Jos ei ole sovittu aikaa, niin sitten elät omaa elämääsi siihen asti, kun mies ottaa yhteyttä ja sovitte tapaamisen. Nyt tulee tunne siitä, että mies ei oikeasti halua olla kanssasi, mutta sinä koet kaiken hänen tekemisensä pyyntönä jatkaa yhdessä.
Jos on sovittu asumisesta erillään, niin silloin asutaan erillään ja opetellaan viettämään viikonloppukin omaa elämää.
Nyt en ihan ymmärrä. Että nainen ei saa olla se, joka ottaa yhteyttä. Oletan, että lapsiperheen aikataulussa ollaan kymmeneltä oltu jo kauan hereillä.
Mies voi ihan ilman kiukutteluakin (äkäily ja puheiln kiinni) vastata, että sopiiko että lähdetään vasta esim. puolenpäivän aikoisin, kun ollaan ensin syöty tms. ja voisin tehdä ensin vähän töitä. Mies itse oli kysynyt ap:taä viettämään PÄIVÄN kanssaan.
Naisen pitäisi odotella miehen aloitetta päivän kulkuunn, ei saisi edes soittaa ja ehdottaa itse mitään? ..tosi outoa.
Jos nainen haluaa kontrolloida miehen elämää, on ihan OK soitella pitkin aamua. Jos nainen sen sijaan ajattelee rationaalisesti, että lapset ovat miehellä ja luistelemaan lähdetään, kun he ovat heränneet, syöneet jne., niin hän malttaa odottaa, että suurin osa luisteluporukasta (eli mies ja lapset) on valmiina lähtöön.
Jos aikataulu on naiselle tärkeä, hän kysyy jo yhteisestä päivästä sovittaessa, että mihin aikaan nähdään ja missä. Voi olla, että mies ei oikeastaan edes ehdottanut yhteistä päivää, nainen vain kyseli, mitä teette ja kun mies kertoi, että menevät luistelemaan, niin nainen ilmoitti, että tulen mukaan.
Meillä on vain ap;n oma kokemus siitä, että mies halusi yhteistä päivää. Ehkä hän ei vain selkeästi kieltäytynyt, ,kun ap sitä vaati.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli lapset on viikonlopun isällään ja SINÄ soittelet perään ja hoputat luistelemaan. Miksi? Tehdäänkö niin, että alat nauttimaan vapaa viikonlopuista ja teet omia juttuja. Samalla näet haluatko todella jatkaa miehesi kanssa. Todennäköisesti mies on jo suhteen aikana tottunut siihen, että sinä mikromanageeraat ja hoidat kaiken. Lopeta se. Heti. Yleensäkin radiohiljaisuus toimii parhaiten. Kokeile sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailij
</p>
<p>a kirjoitti:Vierailija kirjoitti:
Siis sinä pahoitat mielesi, koska mielestäsi mies vastaa puhelimeen väärin?
Onneksi lapset on isällään, sinulta ne pitäisi välittömästi ottaa huostaan. Tuollainen ripustautuminen, kyttääminen ja jatkuva toisen puheiden ja tekemisten "kokeminen" ei ole tervettä.
Jos on sovittu, että kello se ja se lähdetään yhdessä (lasten kanssa) ulkoilemaan, oli se sitten luistelua tai pulkkamäki, ja toinen odottaa, niin ei silloin ilmoittamatta aleta tehdä jotain muuta ja laiteta puhelinta äänettömälle tai vastata kiukkuisesti ilman syytä. Eihän kukaan järkevä käyttöydy noin. Mun mielestä tuollainen on saati rumaa ja itsekästä, myös kontrolloivaa käytöstä. En varmastikaan jaksaisi katsella, jos toinen on tuollainen "oma itsensä".
Itse ainakin käsitin aloituksen tilanteen tällä tavoin.
Mä taas luin niin, että on yhdessä sovittu jostain ja toinen soittaa ja haluaa muuttaa suunnitelmaa. Ja sitten soittaa onko toinen jo lähtenyt ajamaan eikä vaan rauhassa odota, että toinen tulee paikalle sovittuun aikaan. Ehkä jopa se eka puhelu on häirinnyt lähtöä.
Ap vois kertoa, kummin oli. Oliko sovittu epämääräisesti, että johonkin aikaan huomenna, jolloin on ok soitella ja tarkentaa. Vai oliko sovittuna tarkka aika, milloin lähdetään, jolloin ei ole ok alkaa soitella ja säätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo siis mäkin suosittelen ap:lle että alkaa vaan tekemään omia juttujaan vapaaviikonloppuinaan. Mä itse oon vielä avioliitossa ja mies usein pahalla tuulella. Oon alkanut touhuta useammin ihan omiani ja nauttia itse omasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua loppuun. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä, miksi pitäisi hyväksyä huono käytös? Miksi roikut miehessä, miksi käytät vapaapäivääsi luistelemassa hänen kanssaan? Juurikin lasten takia tuollainen pelleily kannattaa lopettaa. Keskity omaan elämääsi ja varaa lastenvalvojan aika asioista sopimista varten. Asumuserosta on mahdotonta palata normaaliin (hyvään) yhdessäoloon jos toinen osapuoli on tuollainen kiukutteleva itsekäs äkämuna.
Tätäpä juuri. Olo on sekava, asumme kahdessa asunnossa, mutta vietämme aikaa myös yhdessä. Mies tahtoo olla aviossa, puhuu usein kauniisti, haaveilee.. todellisuus on kuitenkin sitten ihan muuta. Epähuomioivaa ja epäkohteliasta käytöstä. Kiva, että mieheni vaikuttaa tekevän moneen vaikutuksen kuitenkin... tämä luisteluhommakin oli etukäteen sovittu, ei mikään minun pakkosuunnittelemani juttu. Oli sovittu eilen ihan normaalimukavasti. Mies halusi tehdä jotain yhdessä, pyysi minua siis olemaan kanssaan tämän päivän ja mennää jonnekin. Niin ehdotin luistelua mitä oli ok. Aamulla mies onkin vihainen minulle... ja lapset ovat kyllä minun luonani useimpina päivinä ja olen aina hoitanut lapsia tietysti enemmän yhdessäkin ollessa. Jos joku sai sen käsityksen, että en hoida edes lapsia vaan vastuu on miehellä, minä vain roikkuisin vaatimassa erityishuomiota sen lisäksi... niin ei todellakaan ole niin.
Ap
Mistä vaikutuksen tekemisestä oikein puhut? Miehesi vaikuttaa ihan supertörpöltä äkäpussilta kaikin puolin. Tilanne kuulostaa kokonaisuudessaan erityisesti lasten kannalta todella stressaavalta, aikataulut ja asiat eivät ole selviä, kumpikaan vanhempi ei selitä mitä tapahtuu ja miksi kun ei itsekään tiedä. Tiedät itsekin että sillä mitä ihminen sanoo ei olet mitään merkitystä jos teot eivät mene yksiin puheiden kanssa. Alkaisin edistää eroa ihan rivakasti. Tuo tilanne kuulostaa kaoottiselta. Et tarvitse miehen lupaa ja mielipidettä mihinkään - tosin kuulostaa siltä että koet tarvitsevasi ja homma ei etene. Päätät itse omasta elämästäsi. Nytkin voisit tehdä jotain ihan muuta mutta olet päättänyt tehdä tätä mitä nyt teet.
Vapaapäivän minuuttiaikataulu 😅
Kuulostaa siltä, että sinulla oli omaan eroosi tarkat päivämäärät, jotka lapsillakin tiedossa. (Mieheltä tuskin edes kysyttiin mitään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika ikävää käytöstä sinua kohtaan jo sovittujen asioiden puitteissa. Onko miehellä jokin riippuvuus, päihdeongelma tai jokin krooninen sairaus? Tuo huonotuulisuus ja ärtyneisyys voisi viitata peliriippuvuuteen, krapulaan tai kipuihin.
Normaali ihminen yrittäisi koe-eron aikana käyttäytyä mahdollisimman hyvin toista kohtaan jos toiveena on palata vielä yhteen. Jos hän ei jaksa käyttäytyä ihmisiksi sinua kohtaan edes nyt, niin tilanne ei ainakaan parane kun olette yhdessä. Mieti myös sitä, että miltä lapsista tuntuu kun isä ei osaa käyttäytyä vaan on usein sinua kohtaan todella ikävä. Ajan kanssa voi käydä niin, että lapset ryhtyvät käyttäytymään samoin sinua kohtaan koska luulevat sen olevan ok. Olet siis vastuussa tässä asiassa myös lastesi tulevasta elämästä ja käytöksestä. Jos sinulla on poikia, niin haluatko heidän käyttäytyvän aikuisena samalla lailla puolisoitaan kohtaan kuin isänsä käyttäytyy sinua kohtaan tai vastaavasti haluatko että tytöt tyytyvät huonosti käyttäytyviin miehiin koska luovat samaa käytösmallia kotiinsa alitajuisesti kuin lapsuudenkodissa oli? Tässä ei siis ole kyse pelkästään sinun tämänhetkisestä avioliitostasti, vaan myös lapsiesi tulevaisuudesta, heidän perheistään ja lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Kaikki lapset kiukuttelee ja tiuskii äideilleen joskus. Se on niitä rajojen etsimistä. Jos lapsella ei ole kunnon uhmaikää tai edes murrosikää, niin hän kiukkuaa joskus puolisolleen kun etsii itseään.
Ahaa - kun perheessä on riitaa, kyse onkin siitä, että anoppi ei ole osannut kasvattaa poikaansa. Kyse ei koskaan ole siitä, että parisuhteessa nainen tekisi jotain väärin, vika on anopissa ja kun tämän muisto on eliminoitu, kaikki muuttuu paremmaksi?
No useimmiten riidat on joitain lapsuuden takaisia taantumia. Mitä pahaa tässä äiti teki kun ehdotti pulkkaretkeä luistelun sijaan? Miestä harmittaa ja kiukuttaa kun pitäisi aktivoitua aamulla. Valvoi tietenkin yöllä pitkään ja nyt harmittaa ja kiukuttelee kuten äidille kun äiti pyytää heräämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo sun soittelu oli tuossa tilanteessa liiallista.
Olen itse kokenut esim. sen, että olen puhunut työpuhelua ja kumppani on samaan aikaan soittanut omaan puhelimeeni. Olen katkaissut puhelun, mikä normaalisti on toiselle viesti siitä, että nyt on huono hetki puhua. Mutta hänpä yritti soittaa vielä kolmesti perään (toisen kerran jälkeen laitoin puhelimen äänettömälle).
Sitten kun olin saanut työpuhelin päätökseen ja oman kiukkuni tasaantumaan, soitin takaisin. Kyse oli vain siitä, että lähdetäänkö työpäiväni jälkeen kauppaan x etsimään asiaa y. Ja tämän pikkuasian takia hän piti asiallisena häiritä työntekoani.
Itse olisin ymmärtänyt jo ekasta luurista, että nyt on huono hetki.
Ja tuosta vielä, että mun mielestä ei oo ok mieheltä vastata puhelimeen tylysti. Mutta jos on sovittu lähdöstä ja että mies tulee hakemaan, ei sitä ennakoivasti toisen perään soitella. Vaan odotetaan rauhassa. Jos miehellä vielä oli työviestien lähettäminen kesken, ap itse soittelullaan häiritsi ja viivästytti sitä lähtöä.
Tämä. Olisit Ap voinut lähteä ystävien kanssa vaikka ostoksille tai minne vain ja vastata sitten miehelle kun hän olisi ollut ovella lasten kanssa odottelemassa, että harmi, kun ei sovittu aikaa, odottakaa siellä minä tulen täältä kun ehdin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Kaikki lapset kiukuttelee ja tiuskii äideilleen joskus. Se on niitä rajojen etsimistä. Jos lapsella ei ole kunnon uhmaikää tai edes murrosikää, niin hän kiukkuaa joskus puolisolleen kun etsii itseään.
Ahaa - kun perheessä on riitaa, kyse onkin siitä, että anoppi ei ole osannut kasvattaa poikaansa. Kyse ei koskaan ole siitä, että parisuhteessa nainen tekisi jotain väärin, vika on anopissa ja kun tämän muisto on eliminoitu, kaikki muuttuu paremmaksi?
No useimmiten riidat on joitain lapsuuden takaisia taantumia. Mitä pahaa tässä äiti teki kun ehdotti pulkkaretkeä luistelun sijaan? Miestä harmittaa ja kiukuttaa kun pitäisi aktivoitua aamulla. Valvoi tietenkin yöllä pitkään ja nyt harmittaa ja kiukuttelee kuten äidille kun äiti pyytää heräämään.
Aikuisuuteen kuuluu se, että saa elää enemmän omassa rytmissään kuin lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?Miksi äidille kiukutellaan ja tiuskitaan eli sinulla ei nyt ole ihan terveitä käyttäytymismalleja.
Kaikki lapset kiukuttelee ja tiuskii äideilleen joskus. Se on niitä rajojen etsimistä. Jos lapsella ei ole kunnon uhmaikää tai edes murrosikää, niin hän kiukkuaa joskus puolisolleen kun etsii itseään.
Ahaa - kun perheessä on riitaa, kyse onkin siitä, että anoppi ei ole osannut kasvattaa poikaansa. Kyse ei koskaan ole siitä, että parisuhteessa nainen tekisi jotain väärin, vika on anopissa ja kun tämän muisto on eliminoitu, kaikki muuttuu paremmaksi?
No useimmiten riidat on joitain lapsuuden takaisia taantumia. Mitä pahaa tässä äiti teki kun ehdotti pulkkaretkeä luistelun sijaan? Miestä harmittaa ja kiukuttaa kun pitäisi aktivoitua aamulla. Valvoi tietenkin yöllä pitkään ja nyt harmittaa ja kiukuttelee kuten äidille kun äiti pyytää heräämään.
Ehei, miestä ei harmita ja kiukuta mikään, ap vain halusi kuulla sen hänen äänestään. Itse asiassa mistään yhteisestä luisteluaamusta ei ole ollut edes puhetta, joten soittelu kesken työmeilien kirjoittamisen tuntuu samalta kuin "sä et kuitenkaan pärjää lasten kanssa" -puhelu.
Miksi ap ei anna isän olla isä omalla tavallaan ja hyväksy sitä, että nyt hänellä on vapaa viikonloppu, miksi pitää estää isän ja lasten yhteinen kiva aika tunkemalla mukaan? Ehkä lapset ei edes halua luistelemaan tai pulkkamäkeen, he haluavat joulutorille tai kavereille.
Vierailija kirjoitti:
🤣
Hullu sai hupinsa halvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut edes lukea juttua loppuun. Missään nimessä ei tarvitse hyväksyä, miksi pitäisi hyväksyä huono käytös? Miksi roikut miehessä, miksi käytät vapaapäivääsi luistelemassa hänen kanssaan? Juurikin lasten takia tuollainen pelleily kannattaa lopettaa. Keskity omaan elämääsi ja varaa lastenvalvojan aika asioista sopimista varten. Asumuserosta on mahdotonta palata normaaliin (hyvään) yhdessäoloon jos toinen osapuoli on tuollainen kiukutteleva itsekäs äkämuna.
Tätäpä juuri. Olo on sekava, asumme kahdessa asunnossa, mutta vietämme aikaa myös yhdessä. Mies tahtoo olla aviossa, puhuu usein kauniisti, haaveilee.. todellisuus on kuitenkin sitten ihan muuta. Epähuomioivaa ja epäkohteliasta käytöstä. Kiva, että mieheni vaikuttaa tekevän moneen vaikutuksen kuitenkin... tämä luisteluhommakin oli etukäteen sovittu, ei mikään minun pakkosuunnittelemani juttu. Oli sovittu eilen ihan normaalimukavasti. Mies halusi tehdä jotain yhdessä, pyysi minua siis olemaan kanssaan tämän päivän ja mennää jonnekin. Niin ehdotin luistelua mitä oli ok. Aamulla mies onkin vihainen minulle... ja lapset ovat kyllä minun luonani useimpina päivinä ja olen aina hoitanut lapsia tietysti enemmän yhdessäkin ollessa. Jos joku sai sen käsityksen, että en hoida edes lapsia vaan vastuu on miehellä, minä vain roikkuisin vaatimassa erityishuomiota sen lisäksi... niin ei todellakaan ole niin.
Ap
Mistä vaikutuksen tekemisestä oikein puhut? Miehesi vaikuttaa ihan supertörpöltä äkäpussilta kaikin puolin. Tilanne kuulostaa kokonaisuudessaan erityisesti lasten kannalta todella stressaavalta, aikataulut ja asiat eivät ole selviä, kumpikaan vanhempi ei selitä mitä tapahtuu ja miksi kun ei itsekään tiedä. Tiedät itsekin että sillä mitä ihminen sanoo ei olet mitään merkitystä jos teot eivät mene yksiin puheiden kanssa. Alkaisin edistää eroa ihan rivakasti. Tuo tilanne kuulostaa kaoottiselta. Et tarvitse miehen lupaa ja mielipidettä mihinkään - tosin kuulostaa siltä että koet tarvitsevasi ja homma ei etene. Päätät itse omasta elämästäsi. Nytkin voisit tehdä jotain ihan muuta mutta olet päättänyt tehdä tätä mitä nyt teet.
Vapaapäivän minuuttiaikataulu 😅
Kuulostaa siltä, että sinulla oli omaan eroosi tarkat päivämäärät, jotka lapsillakin tiedossa. (Mieheltä tuskin edes kysyttiin mitään).
Miten minun elämäni liittyy tähän mitenkään? Mistään aikatauluista en ole puhunut vaan sanoin että ap voisi lasten hyvinvoinnin takia ottaa oman elämän omiin käsiinsä ja lakata odottamasta mitään ristiriitaiselta ukoltaan jonka kanssa on sentään edetty jo asumuseroon saakka.
Vierailija kirjoitti:
On aika ikävää käytöstä sinua kohtaan jo sovittujen asioiden puitteissa. Onko miehellä jokin riippuvuus, päihdeongelma tai jokin krooninen sairaus? Tuo huonotuulisuus ja ärtyneisyys voisi viitata peliriippuvuuteen, krapulaan tai kipuihin.
Normaali ihminen yrittäisi koe-eron aikana käyttäytyä mahdollisimman hyvin toista kohtaan jos toiveena on palata vielä yhteen. Jos hän ei jaksa käyttäytyä ihmisiksi sinua kohtaan edes nyt, niin tilanne ei ainakaan parane kun olette yhdessä. Mieti myös sitä, että miltä lapsista tuntuu kun isä ei osaa käyttäytyä vaan on usein sinua kohtaan todella ikävä. Ajan kanssa voi käydä niin, että lapset ryhtyvät käyttäytymään samoin sinua kohtaan koska luulevat sen olevan ok. Olet siis vastuussa tässä asiassa myös lastesi tulevasta elämästä ja käytöksestä. Jos sinulla on poikia, niin haluatko heidän käyttäytyvän aikuisena samalla lailla puolisoitaan kohtaan kuin isänsä käyttäytyy sinua kohtaan tai vastaavasti haluatko että tytöt tyytyvät huonosti käyttäytyviin miehiin koska luovat samaa käytösmallia kotiinsa alitajuisesti kuin lapsuudenkodissa oli? Tässä ei siis ole kyse pelkästään sinun tämänhetkisestä avioliitostasti, vaan myös lapsiesi tulevaisuudesta, heidän perheistään ja lapsistaan.
Normaali nainen ei ensin soita isälle ja sitten lapselle stalkkauspuheluita. Kannattaisi jättää lapset eron ulkopuolelle. Nythän ap pyrkii näyttämään lapsille, että isän luona ei ole hyvä olla, eihän.
Vierailija kirjoitti:
Joo siis mäkin suosittelen ap:lle että alkaa vaan tekemään omia juttujaan vapaaviikonloppuinaan. Mä itse oon vielä avioliitossa ja mies usein pahalla tuulella. Oon alkanut touhuta useammin ihan omiani ja nauttia itse omasta elämästä.
Tämä on ehdottomasti suositeltavaa kaikille olkoon parisuhteessa tai ei. Oma elämä, omat ilot. Sitten kun itse voi hyvin, niin voi jakaa sitä iloa läheisilleen ja elämä voi olla hienoa ja nautinnollista. Liika riippuvaisuus äkäpusseista mustuttaa elämän ja märättää sielun.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua kyllä ap, enkä tiedä miksi oot saanut alapeukkuja. Mun mies on vähän samanlainen, kiukkuinen ja puhuu mulle töykeästi. Ei halua erota vaan nimenomaan hän haluaa pysyä yhdessä. Itselläkin pää vähän pyörällä. Haluaisin että parisuhde toimisi.
Miksi mies puhuu vaimolleen kuin äidilleen? Eli kiukuttelee ja tiuskii?
Ja niin ap vastasi itselleen. 🤣
Moi Ap. Kyllä se siitä.