Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Tuolla kiristetään sut kuntouttavaan. Vanha kikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Niin, mitä ihmeellistä tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Mulla työmatka yhteensä 200 km ja matalapalkka-alalla... Ei ole herkkua, mutta kun pk-seudulta on vaikea saada asuntoa ja tähän siis liittyy ero parisuhteesta, enkä voi enää asua kumppanini luona lähellä työpaikkaa. Työkkäri ei tätä vaatisi ja voisin kai irtisanoutua tämän nojalla, mutta en halua, kaipa se asunto jossain vaiheessa löytyy. Loppuelämää tätä ei jaksaisi.
Pk seudulta vaikea saada asunto? Asuntoja on paljon tyhjillään, muuttaa voi vaikka melkeinpä samantien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Mielestäsi siis ihan perusteltavissa oleva ratkaisu on jättää mopo vartioimattomalle bussipysäkille valtaväylän varrelle? Olet sitä mieltä, että se mopo on siellä vielä maanantaina kun perjantaina laitat sen pysäkin viereen?
Ettekö koskaan ole vakuutuksista kuulleet?
Hyvä perustelu. Vakuutusyhtiö varmasti maksaa sulle joka kuukausi uuden mopon kun edellinen on viety taas kerran bussipysäkiltä.
Jos se on ollut asiallisesti lukittuna, niin aika vaikea nähdä, miten voisivat kieltäytyä maksamasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Juu, ihan varmasti 😂😂 Palstan satutäti taas vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Niin, mitä ihmeellistä tuossa on?
Aika epäinhimillistähän tuo on. Mitä järkeä siinä edes on, että toiselta paikkakunnalta pakotetaan töihin ihminen, joka joutuu tinkimään yöunistaan joka päivä joutuessaan heräämään pahimmillaan puoli viideltä, ja samaan aikaan työpaikan kanssa samalla paikkakunnalla olisi työttömiä, joiden elämänrytmiä kyseinen työ ei sotkisi, jotka ehtisivät nukkua kunnolla, tulisivat töihin virkeämpinä ja olisivat siksi paremmin motivoituneita? Eikö tuollaista työtä kannattaisi tarjota ennemmin niille, jotka ovat jo valmiiksi samalla paikkakunnalla, sen sijaan että heidän kaikkien ohi valitaan työhön joku, jolle työstä tulee pelkkä helvetti hankalan työmatkan vuoksi?
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.
Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Tästäkin päästäisiin sillä, että poistetaan kaikki aika- ja matkarajoitukset työnhausta. Joko menet töihin tai et mene, mutta yhteiskunta ei maksa euroakaan siitä, että teet valinnan tulla toimeen omillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 km on työssäkäyntialueen sisäpuolella. Jos olet valmis nostamaan työttömyyskorvausta, sinun pitää olla myös valmis ottamaan vastaan työtä, silloin kun sitä tarjotaan. Siitä huolimatta, että työaika on epämukava, palkka on huono tai työmatka hankala. Tai sitten jättää etuus nostamatta, jolloin velvoitetta työn vastaanottamiseenkaan ei ole. Eipä itseäkään aina huvita ajella 80 km päivässä tekemään työtä, ( ei julkista liikennettä, ei katuvaloja, talvisin aurataan aamuisin vain osa matkasta) joka olisi vallan hyvin tehtävissä kotoa käsin. Mutta se joka maksaa palkan, päättää, ja sen palkan kyllä haluan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.
Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!
Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.
Juu, ihan varmasti 😂😂 Palstan satutäti taas vauhdissa.
Näin se kuule menee, että jossain vaiheessa uraa tehdään töitä, vaikka se kasvattaakin enemmän omaa henkistä pääomaa kuin rahapussia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Näin.
Ja samat tyypit, joille on liian rankkaa käydä korpimajasta töissä, luottavat kuitenkin siihen, että lapset kyllä vaeltavat sieltä kouluihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Joo elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä kuin työ, mutta jollain pitää itsensäkin elättää tai sitten ainakin ihan vähintään olla vinkumatta tuistaan. Kyllä minä ainakin ottaisin erittäin mielelläni suuremman osan omasta palkasta itselleni, mutta en voi, kun pitää elättää kaikkia niitä, joita harmittaa herätä ajoissa.
Hyvien liikenneyhteyksien päässä pk-seudulla on ihan tavallista että julkisilla menee 20km työmatkaan matkaan 1,5h suuntaansa. Bussilinjoja vähennetään ja nekin pari vuoroa menee peräkköin, seuraava tulee ihan heti 20-40min kuluttua. Päätepysäkiltä pitää jatkaa matkaa ratikalla tai toisella bussilla mutta niitäkin pitää odotella vartin verran. Sama iltapäivällä toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Hanki yksiö työpaikkasi vierestä ja ole siellä, jaksat sit viikonloput paljon paremmin ja laadukkaammin olla perheesi kanssa kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvien liikenneyhteyksien päässä pk-seudulla on ihan tavallista että julkisilla menee 20km työmatkaan matkaan 1,5h suuntaansa. Bussilinjoja vähennetään ja nekin pari vuoroa menee peräkköin, seuraava tulee ihan heti 20-40min kuluttua. Päätepysäkiltä pitää jatkaa matkaa ratikalla tai toisella bussilla mutta niitäkin pitää odotella vartin verran. Sama iltapäivällä toisin päin.
Juu. Asuin ennen keskustassa ja kävin töissä Pasilassa. Kävellen meni 30-40 min., julkisilla 50-60min. Muutin keskustasta pois ja nyt menee Pasilaan 25 min.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Koska sellainen 3-5 vuotta opiskelijatuloilla ei maksa yhtään mitään verrattuna 20 km autoiluun. Et sä sillä uudellakaan koulutuksella saisi työtä, koska sun ongelmasi on täydellinen maalaisjärjen puute.