Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvien liikenneyhteyksien päässä pk-seudulla on ihan tavallista että julkisilla menee 20km työmatkaan matkaan 1,5h suuntaansa. Bussilinjoja vähennetään ja nekin pari vuoroa menee peräkköin, seuraava tulee ihan heti 20-40min kuluttua. Päätepysäkiltä pitää jatkaa matkaa ratikalla tai toisella bussilla mutta niitäkin pitää odotella vartin verran. Sama iltapäivällä toisin päin.
Juu. Asuin ennen keskustassa ja kävin töissä Pasilassa. Kävellen meni 30-40 min., julkisilla 50-60min. Muutin keskustasta pois ja nyt menee Pasilaan 25 min.
Miten tuo on mahdollista, kun juna kulkee Pasilaan 5 min?
Sanoinko asuvani Rautatientorilla tai että työpaikkani on Pasilan asemalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvien liikenneyhteyksien päässä pk-seudulla on ihan tavallista että julkisilla menee 20km työmatkaan matkaan 1,5h suuntaansa. Bussilinjoja vähennetään ja nekin pari vuoroa menee peräkköin, seuraava tulee ihan heti 20-40min kuluttua. Päätepysäkiltä pitää jatkaa matkaa ratikalla tai toisella bussilla mutta niitäkin pitää odotella vartin verran. Sama iltapäivällä toisin päin.
Juu. Asuin ennen keskustassa ja kävin töissä Pasilassa. Kävellen meni 30-40 min., julkisilla 50-60min. Muutin keskustasta pois ja nyt menee Pasilaan 25 min.
Miten tuo on mahdollista, kun juna kulkee Pasilaan 5 min?
Sanoinko asuvani Rautatientorilla tai että työpaikkani on Pasilan asemalla?
*asuneeni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Hanki yksiö työpaikkasi vierestä ja ole siellä, jaksat sit viikonloput paljon paremmin ja laadukkaammin olla perheesi kanssa kuin nykyään.
Ei pysty, palkka on sen verran pieni, ettei ole varaa vuokrailla yksiöitä.
Mi kirjoitti:
70 km on työssäkäyntialueen sisäpuolella. Jos olet valmis nostamaan työttömyyskorvausta, sinun pitää olla myös valmis ottamaan vastaan työtä, silloin kun sitä tarjotaan. Siitä huolimatta, että työaika on epämukava, palkka on huono tai työmatka hankala. Tai sitten jättää etuus nostamatta, jolloin velvoitetta työn vastaanottamiseenkaan ei ole. Eipä itseäkään aina huvita ajella 80 km päivässä tekemään työtä, ( ei julkista liikennettä, ei katuvaloja, talvisin aurataan aamuisin vain osa matkasta) joka olisi vallan hyvin tehtävissä kotoa käsin. Mutta se joka maksaa palkan, päättää, ja sen palkan kyllä haluan.
työssäkänytialue määritellään ajassa (3h päivässä yhteensä) ei kilometreissä. Näin opin kun olin 2v sitten työttömänä. Ilmeisesti pätee edelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvien liikenneyhteyksien päässä pk-seudulla on ihan tavallista että julkisilla menee 20km työmatkaan matkaan 1,5h suuntaansa. Bussilinjoja vähennetään ja nekin pari vuoroa menee peräkköin, seuraava tulee ihan heti 20-40min kuluttua. Päätepysäkiltä pitää jatkaa matkaa ratikalla tai toisella bussilla mutta niitäkin pitää odotella vartin verran. Sama iltapäivällä toisin päin.
Juu. Asuin ennen keskustassa ja kävin töissä Pasilassa. Kävellen meni 30-40 min., julkisilla 50-60min. Muutin keskustasta pois ja nyt menee Pasilaan 25 min.
Miten tuo on mahdollista, kun juna kulkee Pasilaan 5 min?
Et ole tainnut koskaan Helsingissä käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö työkkäri vain käske hakemaan paikkoja, eikä suinkaan palkkaa ketään suoraan.
Menet sinne työpaikkaan vinkumaan ja valittamaan, niin ei varmasti oteta töihin. Vaikka tuskinpa pääset edes haastatteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Hanki yksiö työpaikkasi vierestä ja ole siellä, jaksat sit viikonloput paljon paremmin ja laadukkaammin olla perheesi kanssa kuin nykyään.
Ei pysty, palkka on sen verran pieni, ettei ole varaa vuokrailla yksiöitä.
Bensahan on ilmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvien liikenneyhteyksien päässä pk-seudulla on ihan tavallista että julkisilla menee 20km työmatkaan matkaan 1,5h suuntaansa. Bussilinjoja vähennetään ja nekin pari vuoroa menee peräkköin, seuraava tulee ihan heti 20-40min kuluttua. Päätepysäkiltä pitää jatkaa matkaa ratikalla tai toisella bussilla mutta niitäkin pitää odotella vartin verran. Sama iltapäivällä toisin päin.
PK-seudun hyvät julkiset iiikenneyhteydet toteutuu käytännössä lähinnä vain jos sekä koti että työpaikka on saman metro- tai junaradan varressa, jossain määrin myös muutamien bussirunkolinjojen varressa. Sitten voi olla aika sutjakkaakin. Muussa tapauksessa menee aina säätämiseksi vaihtojen kanssa ja aikaa tuhraantuu. Mulla esimerkiksi on 15km / 15min autolla mutta 1h 15min julkisilla - silloin kun ovat aikataulussa, jos ensimmäinen bussi on myöhässä niin voi mennä 1h 45min koska myöhästyy vaihdosta.
Mikä tuossa nyt on ongelma, kun julkiset kerran kulkee?
Mulla oli pari vuotta 110 km työmatka suuntaansa. Omistan kyllä autonkin, mutta yleensä tuli kuljettua paikallisbussi-juna-lähijunayhdistelmällä. Joo, piti herätä viideltä ja kotona olit kuudelta, mutta niin oli moni muukin, siinä oppi kummasti tuntemaan muita samoilla vuoroilla kulkevia työmatkalaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Entä jos bussi menee vain kolme kertaa viikossa sinne työpaikan suuntaan? Pyörällä poljen jopa 80 km per suunta kahtena päivänä viikossa, talvellakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ihmetyttää näissä: kun työttömiä on joukoittain joka puolella Suomea,niin miksi ihmeessä työnantaja valitsisi jonkun kaukaa kulkevan? Kannattaa valita joku lähellä asuva työtön. Ei käy kuvio vaikeaksi. Eihän se työtehokaan ole mistään kotoisin, jos joku käyttää 2-3 tuntia työmatkaan.
Lisäksi, pitää sitä muutakin elämää olla. Perhe-elämää, parisuhdeaikaa, kotitöitä, harrastuksia ja lepoa. Mitään näitä ei ole jos työmatka pitkä. Itse en suostu 5-10 km kauempana töissä käymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Silloin ei olla työtön työnhakija vaan kotona. Työtön työnhakija ottaa vastaan työn, sitä se työnhakija tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Joo elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä kuin työ, mutta jollain pitää itsensäkin elättää tai sitten ainakin ihan vähintään olla vinkumatta tuistaan. Kyllä minä ainakin ottaisin erittäin mielelläni suuremman osan omasta palkasta itselleni, mutta en voi, kun pitää elättää kaikkia niitä, joita harmittaa herätä ajoissa.
No ihan valtiovalta on sitä mieltä, että työmatkoissa on tietyt rajat. Jos rajan ylittyessä kieltäytyy töistä niin se on ihan sallittua. Sä voit toki viettää työmatkoilla vaikka 5 tuntia aamulla ja illalla, mutta muiden ei tarvi toimia samoin. Riittää että toimii kuten säädetty on. Sun paheksuntasi ei meinaa yhtään mitään.
Miten te viitsitte tuottaa noille trolleille viihdykettä? Sanotte mitä sanotte, saatte niiltä vastakommentin, johon taas pitää ruveta selittämään. Ja0 sitten tulee kommentti, että kyllä sen mopon voi kaivaa ladon taakse lumihankeen, eikä sitä kukaaan löydä, jos lapioi jälkensä piiloon, ja on kyllä laiska ja saamaton ja tuet liian suuret, jollei edes viitsi haravoida lumihankea sileäksi, varmasti on aikaa ennen bussin tuloa.
TE-toimisto on ainut, jolle on selitettävä. Samassa tilanteessa olevat tajuavat selittämättäkin. Älkää antako palstatrollien vetää itseänne perässään tämän enempää tässä tai muissakaan ketjuissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Joo elämässä pitäisi olla muutakin sisältöä kuin työ, mutta jollain pitää itsensäkin elättää tai sitten ainakin ihan vähintään olla vinkumatta tuistaan. Kyllä minä ainakin ottaisin erittäin mielelläni suuremman osan omasta palkasta itselleni, mutta en voi, kun pitää elättää kaikkia niitä, joita harmittaa herätä ajoissa.
No ihan valtiovalta on sitä mieltä, että työmatkoissa on tietyt rajat. Jos rajan ylittyessä kieltäytyy töistä niin se on ihan sallittua. Sä voit toki viettää työmatkoilla vaikka 5 tuntia aamulla ja illalla, mutta muiden ei tarvi toimia samoin. Riittää että toimii kuten säädetty on. Sun paheksuntasi ei meinaa yhtään mitään.
Miksi nostat korvausta kotona olosta?
Se autokin voi koska tahansa tonttuilla. Mulla noin joka kolmas talvi iso pakkanen syö akun tyhjäksi eikä siinä sitten mennä pariin päivään yhtikäs mihinkään. Onneksi sentään bussit kulkee. Tänä talvena auto on tonttuillut niin pahasti, että se on tuossa pihalla nyt kevääsen asti kesärenkaat alla. Kun huoltaa ja huoltaa ja silti tulee jatkuvasti uusi vika, niin pälli repesi lopulta.
Jos työpaikalle ei pääse bussilla jos oma auto sattuu hajoamaan, niin ei sellaista työtä voi ottaa vastaan, jos kävelymatka alkaa olla yli tunti suuntaansa. Niin se vain on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuvitellaan et sulla ois auto. Monelta heräisit ja lähtisit? Monelta työt alkaisi? Autollakin 80km/h tietä saattaisi ajaa n. tunti.
Ehkä kannattaa nyt tuista alkaa säästämään autoon tai otat työn vastaan ja kärvistelet bussilla siihen asti, kun saat rahat palkasta kasaan siihen autoon.Työt alkaisivat liukuvana 07.30-08.00 välillä. Minun pitäisi ehtiä 06.05 bussiin linja-autoasemalla, jotta olen 07.50 työpaikalla. Polkupyörällä menee n. 20 minuuttia asemalle. Välissä on vielä bussin vaihto. Jos lähtisin vielä aikaisemmin niin olisin kai 07.00 työpaikalla ja odottelisin siellä sitten puoli tuntia. Autolla lähtisin varmaan 06.45-07.00 ajamaan.
Eikö tossa nyt mene yli 3 tuntia edestakaisiin matkoihin? Aamulla menee jo yli 2 tuntia. Paluu siihen päälle, menee yli 3 tunnin. Joten voit kieltäytyä työstä ilman että siitä seuraa mitään.
Kuka kieltäytyy töistä?
Kuka tahansa fiksu perheellinen. Et sä sitä työtä tai mammonaa hautaas mukaan vie. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin viettää päivät töissä tai työmatkalla. Toki jos sulle työ on perhettä tärkeämpi niin anna mennä vaan. Saattaa olla että lapset ei paljon arvosta vanhempaa, jolle oli tärkeämpää istua autossa matkalla töihin tai takaisin kuin olla heidän elämässään.
Silloin ei olla työtön työnhakija vaan kotona. Työtön työnhakija ottaa vastaan työn, sitä se työnhakija tarkoittaa.
Jos työmatka ylittää tietyn ajan niin silloin on ihan sallittua kieltäytyä tarjotusta työstä. Silloin on edelleen työtön työnhakija. Paheksu niin paljon kuin haluat. Työtön on toiminut ihan sääntöjen mukaan. Ja on oikeutettu työttömyystukeen. Ei sinunkaan työntekijänä tarvi nuolla työnantajan persettä vaikka tämä sitä vaatis. Ihan kuule on yhdessä sovitut säännöt näissä asioissa, sekä työttömällä että työntekijällä. Meidän kaikkien suojaksi mielivaltaa vastaan. Jos niitä noudattaa niin on ihan se ja sama vaikka palstamamma kuinka paheksuisi ja itkisi netissä.
Vierailija kirjoitti:
Onko vakityö? Muutto paikkakunnalle? Vuokra-asunto työpaikkakunnalta?
Millaisella palkalla on varaa pitää toista asuntoa työpaikkakunnalla?
Miten tuo on mahdollista, kun juna kulkee Pasilaan 5 min?