TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
No jos ei muuta lähemmäs, niin sit kulkee sen välin.
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä sitten on aina tekosyitä :D
no mites itse menisit tuon matkan ilman autoa ja lähtisitkö, joka aamu viidenmaissa innolla bussipysäkille ja tulisit myöhään illalla kotiin ja seuraavana aamuna varhain taas sama? Ja eihän herranjestas omaa autoa kannata töissä käyttää, jos kuluja ei korvata sentiäkään.
Niin. Koko elämä pitää antaa työlle. Se on nykyajan normaali. Jopa keskiajan pesantit nauraisi kippurassa jos tietäisi.
Ja sitten vielä kansa on niin aivopesty ja tukholmasyndroomassa, että kuorossa laulavat kuinka upeeta se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
No jos ei muuta lähemmäs, niin sit kulkee sen välin.
Tiiätsä että muuttaminen ei ole ilmasta, vuokra voi olla tuplat tai triplat lähempänä, asunnon saaminen ei ole ihan tostanoin vaan helppoa yms. Vtn kermap3rs33t.
Vierailija kirjoitti:
Eli, kunhan muuttaa vaan jonnekin täysin keskelle ei mitään, ei ole enää mitään vastuuta omasta elämästään? Sitten vaan muut elättävät loppuelämän. Pitäisköhän itsekin muuttaa mökille ja myydä auto, niin pääsis irti tästä oravanpyörästä?
Kyllähän tuota jossain vaiheessa lehdissä useampikin esitti ekologisem elämän ja leppoistulun muotona.
Pieni tupa ja perunamaa, ei pelkoa palkkatöistä...
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä, kuinka työnantajani pakotti minut käymään erään 7 viikkoa kestävän kurssin 70 kilometrin päässä lähimmässä kaupungissa. Minulla oli oma auto, joten hieman helpotti sitä matkaa, ei tarvinnut bussia odotella.
Mutta myöhemmin olen tuota ajanjaksoa muistellut kauhulla. Kurssi alkoi joka aamu kahdeksalta ja siellä oli oltava, muuten ei saanut todistusta.
Oli vielä pahin mahdollinen vuodenaika, loka-marraskuu ja ensin satoi aina vettä ja sitten alkoi tupruttaa lunta. Ajoin pimeässä mennen tullen ja minulla oli aika tuore ajokortti. Matkaan kuului sellainen tieosuus, jota pelkäsin valtavasti.
Eniten minua on nyt myöhemminkin ihmetyttänyt työnantajan kylmä asenne siihen, että minulla oli kotona ekaluokkalainen, ja olin yksinhuoltaja. Oli pakko pyytää naapureita huolehtimaan hänestä illalla aina kuuden jälkeen, eli hän oli yksin kotona noin yhdestä tai kahdesta lähtien sinne viiteen tai kuuteen, ja sitten naapuri kävi hakemassa hänet luokseen odottamaan äitiä. Kurssipäivät oli eri pituisia ja joskus pääsin lähtemään kotiin vasta puoli kuudelta.
Olen myöhemmin tullut siihen tulokseen, että se kurssi ei ollut edes mitenkään tarpeellinen. Olin virkaani muodollisesti täysin pätevä, mutta hän päätti vaatia, että se oli suoritettava. Olin vielä niin nuori ja sinisilmäinen, että en uskaltanut vastustaa.
Tuli vaan mieleen tästä ketjusta, että mitenkähän yksinhuoltajan ja pienen lapsen ollessa kyseessä, TE-toimisto voisi vaatia tällaista, mitä täällä nyt on esitetty. Minunkin lapselleni tuli valtavan pitkiä päiviä odottaa äitiä, ja ilman ystävällistä naapuria olisin ollut täysin hukassa.
Ja ettei kukaan puutu siihen, että lapsen isä olisi voinut ottaa lapsen luokseen, niin kerron heti, että hän ei ollut elävien kirjoissa enää.
Eiköhän sillä työnantajalla ollut aika hyvä syy vaatia sen kurssin käymistä. Yksikään työnantaja ei maksa työntekijälle 7 viikon palkkaa huvikseen jonkin kurssin käymisestä, jos toinen vaihtoehto on, että hän olisi tuottavissa töissä. Lisäksi tuon mittainen kurssi on jo varmasti maksanut tuhansia euroja työnantajalle.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
Huomaa, että tämänkin kirjoittaja on kermapersus jolla ei ole mitään tajua tosimaailmasta. Jopa 20 kilsan matkaan voi mennä kevyesti yli tunti kun kävelee asemalle, odottelee kulkuvälinettä, joutuu mahdollisesti vaihtamaan välissä, odottelemaan lisää, bussilla ehkä ajetaan vielä kiertoreittejä, ei suoraan, sitten kävellään taas toisessa päässä. Jopa Helsingin sisällä pystyy kevyesty kuluttamaan yli tunnin työmatkaan.
Mutta mitäpä tollanen t0ll0 mitään tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan kyllä, kuinka työnantajani pakotti minut käymään erään 7 viikkoa kestävän kurssin 70 kilometrin päässä lähimmässä kaupungissa. Minulla oli oma auto, joten hieman helpotti sitä matkaa, ei tarvinnut bussia odotella.
Mutta myöhemmin olen tuota ajanjaksoa muistellut kauhulla. Kurssi alkoi joka aamu kahdeksalta ja siellä oli oltava, muuten ei saanut todistusta.
Oli vielä pahin mahdollinen vuodenaika, loka-marraskuu ja ensin satoi aina vettä ja sitten alkoi tupruttaa lunta. Ajoin pimeässä mennen tullen ja minulla oli aika tuore ajokortti. Matkaan kuului sellainen tieosuus, jota pelkäsin valtavasti.
Eniten minua on nyt myöhemminkin ihmetyttänyt työnantajan kylmä asenne siihen, että minulla oli kotona ekaluokkalainen, ja olin yksinhuoltaja. Oli pakko pyytää naapureita huolehtimaan hänestä illalla aina kuuden jälkeen, eli hän oli yksin kotona noin yhdestä tai kahdesta lähtien sinne viiteen tai kuuteen, ja sitten naapuri kävi hakemassa hänet luokseen odottamaan äitiä. Kurssipäivät oli eri pituisia ja joskus pääsin lähtemään kotiin vasta puoli kuudelta.
Olen myöhemmin tullut siihen tulokseen, että se kurssi ei ollut edes mitenkään tarpeellinen. Olin virkaani muodollisesti täysin pätevä, mutta hän päätti vaatia, että se oli suoritettava. Olin vielä niin nuori ja sinisilmäinen, että en uskaltanut vastustaa.
Tuli vaan mieleen tästä ketjusta, että mitenkähän yksinhuoltajan ja pienen lapsen ollessa kyseessä, TE-toimisto voisi vaatia tällaista, mitä täällä nyt on esitetty. Minunkin lapselleni tuli valtavan pitkiä päiviä odottaa äitiä, ja ilman ystävällistä naapuria olisin ollut täysin hukassa.
Ja ettei kukaan puutu siihen, että lapsen isä olisi voinut ottaa lapsen luokseen, niin kerron heti, että hän ei ollut elävien kirjoissa enää.
Eiköhän sillä työnantajalla ollut aika hyvä syy vaatia sen kurssin käymistä. Yksikään työnantaja ei maksa työntekijälle 7 viikon palkkaa huvikseen jonkin kurssin käymisestä, jos toinen vaihtoehto on, että hän olisi tuottavissa töissä. Lisäksi tuon mittainen kurssi on jo varmasti maksanut tuhansia euroja työnantajalle.
Virasta oli tuon viestin mukaan kyse. Julkisella sektorilla ei välttämättä välitetä tuollaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Koska kaikilla ei ole rahaa ostaa autoa? Koska on voinut tulla vaikka avioero ja auto mennyt siinä? Koska elämässä sattuu ja tapahtuu? On se hyvä että sulla on kaikki niin vtn täydellisesti ja upeasti, rahaa pursuaa niin ettei sonnalle taivu, mutta kaikkien elämä ei ole pelkkää vtn unelmahöttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
No siksi että emme asu missään Mosambikissa, missä on ihan normaalia kävellä 3 päivää ostamaan leipää.
Siis 4 tunnin työmatka on 8 tuntia lisänä jo 8 tunnin työpäivään. Siinä menee 16 tuntia siihen, että menet töihin, olet töissä ja tulet töistä. Suomessa 4 tuntia on suurinpiirtein Porista Kouvolaan ja takaisin joka päivä, siis sellaiset 600 kilometriä päivässä. Siis mitä hittoa nyt taas? :D
Huomaa, että tämänkin kirjoittaja on kermapersus jolla ei ole mitään tajua tosimaailmasta. Jopa 20 kilsan matkaan voi mennä kevyesti yli tunti kun kävelee asemalle, odottelee kulkuvälinettä, joutuu mahdollisesti vaihtamaan välissä, odottelemaan lisää, bussilla ehkä ajetaan vielä kiertoreittejä, ei suoraan, sitten kävellään taas toisessa päässä. Jopa Helsingin sisällä pystyy kevyesty kuluttamaan yli tunnin työmatkaan.
Mutta mitäpä tollanen t0ll0 mitään tajuaa.
Tunti nyt on ihan inhimillinen aika vielä. Mutta ei kukaan täysjärkinen käytä 8 tuntia työmatkoihin. Mietis nyt sinäkin vähän. Toki jos tilille tulisi sellaiset 30k€ kuukaudessa niin kävelisin vaikka puolimaratonin töihin joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Koska kaikilla ei ole rahaa ostaa autoa? Koska on voinut tulla vaikka avioero ja auto mennyt siinä? Koska elämässä sattuu ja tapahtuu? On se hyvä että sulla on kaikki niin vtn täydellisesti ja upeasti, rahaa pursuaa niin ettei sonnalle taivu, mutta kaikkien elämä ei ole pelkkää vtn unelmahöttöä.
Oliskohan vähän enemmän unelmahöttöä, jos kävisi töissä?
Kukahan se on kermapylly - se joka itkee kuinka työpaikan pitää sijaita omalla takapihalla jotta sinne viitsii mennä, vai se, jolle olisi itsestäänselvyys etsiä ratkaisuja ja elättää itse itsensä, vaikka se tarkoittaisi epämukavuuttakin välillä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Koska kaikilla ei ole rahaa ostaa autoa? Koska on voinut tulla vaikka avioero ja auto mennyt siinä? Koska elämässä sattuu ja tapahtuu? On se hyvä että sulla on kaikki niin vtn täydellisesti ja upeasti, rahaa pursuaa niin ettei sonnalle taivu, mutta kaikkien elämä ei ole pelkkää vtn unelmahöttöä.
Ei, mun elämä ei ole unelmahöttöä. Teen kahta duunia start-upeissa, että saan sähkölaskut, lasten harrastukset yms maksettua. Vaimokin käy töissä. En minäkään millään jaksaisi aamulla lähteä puskemaan lumitöitä, että ehdin viedä nuorimmaisen päiväkotiin ennen töiden alkua. Korona-aika vei myös duunit alta, kun työnantajan toiminta pysähtyi täysin seinään (tapahtuma-ala). En kuitenkaan päättänyt jäädä pois työelämästä, vaan painoin hetken puhelinmyyntiduunia, kunnes löytyi fiksumpaa. En ollut liian hieno siihen. Nyt on taas johtaja-titteli käyntikortissa ja elämä vähän helpompaa, mutta katotaan saadaanko näitä firmoja lentoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Mielestäsi siis ihan perusteltavissa oleva ratkaisu on jättää mopo vartioimattomalle bussipysäkille valtaväylän varrelle? Olet sitä mieltä, että se mopo on siellä vielä maanantaina kun perjantaina laitat sen pysäkin viereen?
Ettekö koskaan ole vakuutuksista kuulleet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Koska kaikilla ei ole rahaa ostaa autoa? Koska on voinut tulla vaikka avioero ja auto mennyt siinä? Koska elämässä sattuu ja tapahtuu? On se hyvä että sulla on kaikki niin vtn täydellisesti ja upeasti, rahaa pursuaa niin ettei sonnalle taivu, mutta kaikkien elämä ei ole pelkkää vtn unelmahöttöä.
Niin ja voi olla myös sairaus, mikä on haittana autolla ajamiselle.
Vierailija kirjoitti:
Työttömillä sitten on aina tekosyitä :D
Meneppä ja katso peiliin! Herätyskello soi viideltä, nippanappa saat kusella käytyä kun pitää kipittää bussiin! Illalla sama rumba takasin ja joo, joudut sen maaseutukierrosbussin ajamaan koska et ehtinyt suoraan linjaan.
Varmasti lähtisit. Nyt ois tänään ollu bussi myöhässä, koska lunta...
Mulla ei ollut pitkä matka töihin, mutta piti vaihtaa. Aamulla oli kiva seisoa puol kuus tuossa oottamassa tuleeko se vai ei...Joskus ei ja silloin kusi monelta ihmiseltä päivä, kun ois pitänyt olla ovia avaamassa!
Joskus se mukavuus menee duunin ohi, ainakin kitupalkkalaisella.
No hopihopi, menes kattoo sinne peiliin!
Lähdetkö!
Vierailija kirjoitti:
Mä en asu Suomessa eli ottakaa tämä huomioon. Mun työmatka kestää ajallisesti noin pari tuntia suunta. Kuljen junalla, ratikalla ja vaihdan siitä pyörään. Pidän pyörää ratikkapysäkin läheisyydessä olevassa pyörätelineessä. Täällä tulee välillä talvisin lunta, mutta sille ei voi mitään. En tiennyt, että tämä voi jollekin olla elämää suurempi asia olla ottamatta vastaan töitä. Tosin meillä on erona varmaan se, että työttömytskassasta ei saa niin isoja summia rahaa, että sillä eläisi täällä. Valtiosta puhumattakaan. Jos julkiset pelittää niin mikään ei ole helpompaa kulkemista. Olen tätä pitänyt aina ihan normaalina kun äitini työmatka pääkaupunkiseudulla oli joskus myös sen noin pari tuntia suunta ja hän joutui myös vaihtelemaan kulkuvälineitä.
Mistä on tullut tälläinen ajatus Suomessa, että kolme tai neljä tuntia työmatkaa on liikaa? Tai kilometrimäärällisesti 140km/päivässä? Teillä on asiat siellä todella hyvin kun on varaa työttömänä valita, että meneekö töihin vai ei. Muualla maailmassa ei ole tälläistä etuoikeutta.
Koska liian hyvät tuet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Mielestäsi siis ihan perusteltavissa oleva ratkaisu on jättää mopo vartioimattomalle bussipysäkille valtaväylän varrelle? Olet sitä mieltä, että se mopo on siellä vielä maanantaina kun perjantaina laitat sen pysäkin viereen?
Ettekö koskaan ole vakuutuksista kuulleet?
Hyvä perustelu. Vakuutusyhtiö varmasti maksaa sulle joka kuukausi uuden mopon kun edellinen on viety taas kerran bussipysäkiltä.
Työkkäris sanottiin minulle että pitäisi mennä 30 km päähän työkokeiluun polkupyörällä. Pikatietä pitkin pitäisi talvella polkea autojen seassa työkokeiluun koska euraan ei mene pyörätietä
Sitten oli toinen työ 50 km päässä . Työaika iltakymmeneen, bussit ei tosiaan olisi kulkenut sieltä pois. Sanoin työkkärille että ne maksaa stten hotellin joka päivä koska sieltä ei pääse kotiin illalla. koska en suostunut niin sain karenssin. Autoa minä en omista enkä edes ajokorttia.