Biologinen kello tikittää, otanko "ihan ookoo" miehen vai odotanko vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.

Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap

Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.

Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap

Mitä olet sitten tehnyt viimeiset 10v?

Työskennellyt hoitoalalla matalalla palkalla, mennyt naimisiin ja rakentanut kodin miehen kanssa joka lähti. Ei mulla ole kymmeniä tuhansia euroja valitettavasti säästöistä irrotettavaksi tuosta vaan. Ap

Mitä jäi erotuksena talon myynnistä ja yksiön hankkimisesta?

Minkä talon? Kummallisia oletuksia täällä. Ei me voida tietää mikä toisten elämäntilanne on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko edennyt sänkyhommiin tuon miehen kanssa? Tuntuuko suorastaan ällöttävältä vai ookoolta mutta ei kihelmöivältä? Sellaista miestä en ottaisi, jonka kosketus ällöttää. Siinä olisi jo vaikea feikata kenellekään, että kyse on rakkausliitosta, ja myös vaikea olla itse onnellinen. 

Tyytymisessä mua häiritsis eniten se, että se mun oikea saattaisi vielä kävellä vastaan juuri, kun yhteiset lapset sen järkiavioliittomiehen kanssa on tehty. Riippuu vähän omista moraalisista painotuksista, kuinka pahana tätä tilannetta sitten pitäisi. 

Ei olla edetty, en tunne läheisyyttä yhtään luontevaksi hänen kanssaan. Olen ajatellut jos asia muuttuu tutustumisen myötä, mutta enpä tiedä. Ap

Ei kannata jatkaa, ei sitä intohimoa tule jos ei ole vielä tullut. Ei myöskään kannata mallailla tuosta isää lapsilleen koska eroonhan tuo johtaisi, ja siinä on aina omat vaikeutensa. Jos itsellinen äitiys tai munasolujen pakastaminen ei ole vaihtoehtoja niin vähän äkkiä takaisin markkinoille. Tinderissä kyllä on maailman ankeinta olla naisena, jolla on kiire. Tiedän kokemuksesta.

Ettekö te oikeasti tunnista ap:ta? Tåmäkin avaus meni täydestä?

Vierailija kirjoitti:

Tekisin lapset ennenkaikkea hyvän isän kanssa (tai siltä vaikuttavan). Suhde muotoutuu jos on muotoutuakseen ja ero nykypäivänä normaali juttu. Onnistuu yhteishuoltajuuskin fiksun miehen kanssa. Ja suhteita ehtii kyllä tulla ja mennä. Jotkut jopa nauttii siitä että on sitten omaakin aikaa kun lapsi isällään tai aikaa vaikka viettää kaksin uuden rakkauden kanssa. Suosittelen lapsen yrittämistä, jos siltä tuntuu. Aikaa ei ole koskaan hukattavaksi ja oma lapsi maailman ihanin. Elämä kantaa

Ei kannata laukoa noin typeriä fraaseja kuin, että elämä kantaa. Ei kanna. Omien typerien valintojen takia voi kosahtaa jorpakkoon pahemman kerran.

Periaatteessa olen sitä mieltä, että ei pidä tyytyä koskaan. Mutta näin yli neljäkymppisenä naisena, joka ei koskaan löytänyt miestä, jonka kanssa perustaa perhe, niin jos voisin nyt tehdä jotain toisin niin nimenomaan ottaisin (jos saisin), jonkun kivan ja kunnollisen miehen, vaikka se ei mitään suurta ilotulitusta olisikaan. Ja jos tällä keinolla olisin saanut lapsia ja perheen niin en osaisin katua. Jos sitten joskus myöhemmin kohtaisin elämäni rakkauden niin sitten tarvitsisi vaan pohtia mikä painaa vaakakupissa eniten. Missään nimessä en pystyisi pettämään lasteni isää tai yhtään ketään. Eli tällä elämänkokemuksella kehottaisin ottamaan hyvän miehen, jos sellainen on tarjolla. Jos läheisyys kuitenkin suorastaan ällöttää niin sellaiseen en ryhtyisi. 

Olet biologisen kellosi kanssa kuin tikittävä aikapommi. Miehen näkökulmasta tarkasteltuna siis. Mitään pysyvää ei todennäköisesti kanssasi ole luvassa, ainoastaan resurssina olo lapsen saamiseksi ja elättämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.

Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.

Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?

Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.

Terv.

Kolmen lapsen vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.

Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap

Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.

Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap

Mitä olet sitten tehnyt viimeiset 10v?

Työskennellyt hoitoalalla matalalla palkalla, mennyt naimisiin ja rakentanut kodin miehen kanssa joka lähti. Ei mulla ole kymmeniä tuhansia euroja valitettavasti säästöistä irrotettavaksi tuosta vaan. Ap

Mikset tehnyt lapsia sen ensimmäisen miehen kanssa?

Outoja kommentteja täällä. Sulla voi hyvin olla monta vuotta aikaa saada lapsi, en tyytyisi sinuna vaan jatkaisin treffailua. Tiedän useita jotka pariutuneet vasta 34-35 vuotiaina ja silti saaneet lapsia. Ei yhtään tavatonta nykyään. Hedelmällisyyden voi myös tutkituttaa.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.

Tämä. Syntyvällä lapsella ei merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.

Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.

Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?

Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.

Terv.

Kolmen lapsen vanhempi

Kyllä mä tiedän mitä vanhemmuus on.

T. Edellinen vastaaja, kahden lapsen äiti

Muutaman epäonnistuneen suhteen jälkeen elämääni ilmestyi mies, joka oli minusta hyvin kiinnostunut. Oma kiinnostukseni oli pidemmän aikaa lähellä nollaa, mutta lopulta lähdin treffeille, kun mies sitä aina välillä kysyi. Ajattelin, että yhdet treffit sinne tai tänne ihan sama. Yhdet treffit johti toisiin ja nyt on oltu useita vuosia yhdessä.

Omalta osaltani otti aikansa, että romanttinen kipinä syttyi, ja suhteemme ei varmasti ole romanttisin mahdollinen, mutta tämä on ollut elämäni paras suhde. Jokaisessa aiemmassa suhteessa minä olen ollut se, joka on ollut kiinnostuneempi, mutta nyt kun se on toisin päin tämä sopii minulle oikein hyvin. En tiedä, mikä siinä oli ja on, mutta joku siinä, että toinen haluaa olla sun kanssa ja on kiinnostunut susta, tekee siitä ihmisestä jotenkin viehättävän ja saa haluamaan olla sen ihmisen kanssa. Toki olin kohdannut tuollaisia ihmisiä aiemminkin, mutta niissä oli aina jotain epäilyttävää, joka tappoi kiinnostuksen hyvin pian sen alkamisen jälkeen.

Ikävä kyllä ne ihan ok miehetkin alkaa olla varattuja. Todella huonoja enää vapaana meilläpäin ja ennemmin jään vaikka perheettömäksi.

Mene julkiselle hedelmöityshoitoihin. Ei tarvi kymppitonneja tai munasolujen pakastusta todellakaan.

Mulle siis kelpaa oikein hyvin hyvä ja tavallinen mies jonka seurassa on mukavaa olla, en odota mitään ilotulitusta enkä kummallista. Mutta kyllä jonkinlaista vetovoimaa minusta pitäisi olla, koska tällä hetkellä ei edes tee mieli olla tämän miehen lähellä. Olen halunnut antaa suhteelle aikaa kehittyä enkä ole halunnut tehdä hätiköityjä ratkaisuja, joskus vaikean alun jälkeen suhteesta voi kehittyä oikein hyvä. Mutta en tiedä onko tässä mitään mahdollisuuksia enää muuksi kehittyä, kun tapailtu on jo useampi kuukausi. Ap

Et tunne itsellistä äitiyttä omaksesi?

Oletko sitten ajatellut sitä että kun ja jos otat jonkun "ihan ok" saatat hyinkin olla yh-äiti muutaman vuoden päästä.

Näitä on tullut nähtyä. Lyhytnäköisesti hosutaan ja tulos on sen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap kolmikymppinen incelimies, joka unelmoi "tyytyjistä"?

No niinhän suurin osa miehistä tekee.

99% olisi toisen naisen kanssa, jos olisi oikeasti saanut valita naisensa.

Mutta antaa naisten kuvitella, että juuri hänen miehensä valitsi juuri hänet.

Lisäksi naiset kuvittelevat että mies tekee aloitteen vain vakavaan suhteeseen ykkösvaihtoehdolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta sitten juuri tuossa tilanteessa. Valitsin sen "ok"-miehen (joskin meillä kyllä oli jonkinlaista vetovoimaakin) mutta yrittämään päästiin tutustumisvaiheen jälkeen vasta kun olin 36, ja nyt lapsia ei ole enää kuulunut. Jos sulla on rahaa, suosittelen pakastamaan munasoluja. Jos ei ole ja haluat varmasti lapsen, mutta *MITÄÄN* vetovoimaa ei ole, kannattaa erota ja yrittää äidiksi itsellisesti.

Ei tuo itsellinen äitiys kyllä tunnu omalla kohdalla tällä hetkellä vaihtoehdolta. Munasolujen pakastaminen ilmeisesti maksaa useita tuhansia euroja, eipä ole sellaiseenkaan varaa. Ap

Jos jokunen tuhat euroa on liian iso summa niin sitten ei oikeastaan kannata hankkia lapsia ollenkaan. Siitä plussastahan se rahanmeno vasta alkaa.

Olen siis lukenut, että nämä voi maksaa kymppitonninkin. Ei mulla ole yhtäkkiä irrottaa sellaista rahamäärää. Ap

Mitä olet sitten tehnyt viimeiset 10v?

Työskennellyt hoitoalalla matalalla palkalla, mennyt naimisiin ja rakentanut kodin miehen kanssa joka lähti. Ei mulla ole kymmeniä tuhansia euroja valitettavasti säästöistä irrotettavaksi tuosta vaan. Ap

Mitä jäi erotuksena talon myynnistä ja yksiön hankkimisesta?

Minkä talon? Kummallisia oletuksia täällä. Ei me voida tietää mikä toisten elämäntilanne on ollut.

No juurihan siinä puhuttiin rakentamisesta johon rahat on menneet.

Vierailija kirjoitti:

Outoja kommentteja täällä. Sulla voi hyvin olla monta vuotta aikaa saada lapsi, en tyytyisi sinuna vaan jatkaisin treffailua. Tiedän useita jotka pariutuneet vasta 34-35 vuotiaina ja silti saaneet lapsia. Ei yhtään tavatonta nykyään. Hedelmällisyyden voi myös tutkituttaa.

Tilastot ei valehtele. Hedelmällisyys alkaa heiketä selvästi kolmevitosena, ja kun jokainen normaali ihminen haluaa kuitenkin myös tutustua ensin niin ap:n äissä olisi hyvä jo vähintään tuntea se ihminen, jonka kanssa ajatteli lisääntyä. Aina löytyy tietysti näitä anekdootteja ihmisistä, jotka ovat lisääntyneet luomuna lähempänä neljää kymppiä, mutta se on vuosi vuodelta epätodennäköisempää. Ja kun ap ilmoitti että esim. kymppitonni on paljon niin jos niihin hedelmöityshoitoihin joutuu siinä neljän kympin lähestyessä menemään nii siellä ei se kymppitonni vielä riitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä miehiä on vähän. Sun asemassasi varmaan tyytyisin. Aikaa kun ei ole loputtomasti. Eikä mitään takeita siitä, että voisit saada paremmankaan. Kemia ei ole kaikki kaikessa.

Ei se lapsi mikään jeesus ole, joka tuo rauhan sieluun tullessaan.

Ihan pimeältä kuulostaa nämä jutut missä on pakko päästä lisääntynään hinnalla millä hyvänsä. Millaisen elämän voit tarjota sille lapselle?

Syntymästä se vuosikymmenten lapiosavotta ja reen kiskominen vasta alkaa. Elämä ei todellakaan kanna kaikkia, osan elämä kiskoo vääjäämättä pohjalle kuin lyijypunnus.

Terv.

Kolmen lapsen vanhempi

Kyllä mä tiedän mitä vanhemmuus on.

T. Edellinen vastaaja, kahden lapsen äiti

Miksi sitten kannustat pienipalkkaista, epäsäännöllistä työaikaa (?) tekevää, henkisesti epävarmaa ihmistä syöksymään tyytymissuhteeseen ja lisääntymään ensimmäisen kiinni saamansa miehen kanssa?

Mitä hyvää tuollaisen aikapommin virittämisestä kenellekään heistä kolmesta seuraa sitten vuosien kuluttua kun paska vihdoin räjähtää naamalle?