Olivatko kaikki 1990-luvun lamassa omaisuutensa menettäneet syyttömiä tilanteeseensa?

Vierailija kirjoitti:

Mutta aika moni oli.

Kukaan tuskin oli täysin syytön, mutta mokista tuli kohtuuttomia seurauksia. Mutta siitä opittiin. Ei enää taata lainoja, joita ei olla valmiita maksamaan. Ei kahden asunnon loukkuja jne. Mutta nämä opit eivät nuorilla tietenkään ole ihan hanskassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta aika moni oli.

Kukaan tuskin oli täysin syytön, mutta mokista tuli kohtuuttomia seurauksia. Mutta siitä opittiin. Ei enää taata lainoja, joita ei olla valmiita maksamaan. Ei kahden asunnon loukkuja jne. Mutta nämä opit eivät nuorilla tietenkään ole ihan hanskassa.

Olet väärässä mitään ei ole opittu. Nyt on muutaman viime hurlumhei vuoden jäljiltä monilla asunnon ostajilla vanha asunto myymättä jätetty tahalleen jemmaan arvoa nousemaan. Nyt tilanteen muututtua eli hintojen laskiessa ei sitä saakaan myytyä ajattelemaansa hintaan. Eli koko asuntosijoittaminen meni kikkeliskokkelis. Todella moni on nyt sitten 2 asunnon loukussa kun toisen kuluihin ei olekaan varaa.

Jotkut menettivät rahaa mm. E-säästökassasta, mihin aikaan se oli? 

Kyllä mun omat kokemukset konkurssin vuoksi työttömäksi jäämisestä täysin yllättäin on ihan todellisia. Voisin ihan laittaa firman tiedot tähän, mutta kun en halua tulla tunnistetuksi. Siitä löytyy netistä tietoa. 

Vaikea siinä on muita syytellä jos on niin pösilö että menee muiden lainoja takaamaan...

Kyllähän tuo pankeista henkilötakauksella saatu laina sekoitti monen pään. Eivät nämä takaajat tainneet loppuun asti ymmärtää, mitä se lainan takaaminen loppujen lopuksi tarkoitti.

Toisaalta moni pienempi yrittäjä joutui vaikeuksiin valuuttalainojensa vuoksi. Niiden valuuttalainojen, joita pankit tyrkyttivät.

Työttömyys alkoi joskus vuonna 1990 pahentua ja kesti aika pitkään se huono jakso. Työttömät sitten perusti näitä biljardisaleja, jotka ei kovin hyvin kannattaneet ja sitten tuli vielä konkurssi monelle näistä pilipalifirmoista. Mutta kyllä tätä varmasti heille jossain suositeltiin, kun näitä kerran oli mielestäni aika paljon. Mutta muistaakseni vieläkin tätä tyrkytettiin jossain työttömyysinfossa koronavuonna 2020, kun olin lomautettuna, että ala yrittäjäksi. Liikaa riskiä täysin yritystoimintaa tarkemmin tuntemattomalle, mieluummin pari vuotta työttömänä kuin että tilanne vaan pahenee. Tuohon en kyllä lähde.

Lainaa sai liian helposti. Osin olivat syyllisiä osin ei. Kun kaikki kaatui. Edellinen hallitus sössi asiat.

Ennen lamaa oli kulutushysteria. Ihmiset ostivat, tuhlasivat.

Jokainen yritti mutta se ei riittänyt. Jos ei ole ostajia ei kauppa käy. Jos ei ole töitä, ei ole millä ostaa.

Yksin yhdestä ihmisestä ei syyllistä saa. Olot olivat,mitkä olivat.

Sitä myöten parannettiin velallisen asemaa. Hitaasti tosin. Kun jenkeissä oli ongelmaa velat katos alta 3 vuoden.

Ei ole lama ajan velkoja enää. Eikä me 4kymåpiset jakseta itkeä lapsuuden rahajuttuja.

Siks se on vain muisto, josta ei puhuta joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, katsonut mm. Ylen Elävän arkiston lama-ajan dokumentteja ja kuuntelin äänikirjana Laman lapset -kirjan. Minulla on herännyt joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia. Ehkä joku tässä ketjussa osaisi vastata niihin.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

Ne joilla oli vakitöitä, eikä pahemmin mitään lainoja, eivät juurikaan kärsineet. Heillä elämä jatkui pajolti entiseen tapaan.

Silloin asuntojen arvo tipahti yhdessä yössä lähes puoleen. Kahden asunnon loukkuun joutuneilla oli lainaa vanhasta pienemmästä asunnosta ja toinen laina suuremmasta uudesta asunnosta. Kuviteltiin, että se vanha menee hetkessä kaupaksi ja vielä hyvään hintaan, jolloin niin vanha laina kuin suurin osa uudestakin olisi kuittautunut vanhan myymällä. Pahimmillaan joutuivat myymään molemmat asunnot ja sen jälkeenkin jäi vielä lainaa maksettavaksi eli kaikki meni ja tuli vielä velkaa. Tuon ajan kokeneet eivät asuntoja ostele ilman, että saa entisen kaupaksi ensin.

Etenkin yrityksillä oli vakuuttalainaa, joten yhtäkkiä oli paljon enemmän maksettavaa markkoina. Jos oli täysin kotimarkkinoilta tuottonsa saava yritys, niin mistäpä niitä ylimääräisiä rahoja otti. Pienyrityksissä oli varmaan paljon sukulaisia ja muita takaamassa lainoja.

Tuota lamaa ennen töitä löytyi aina, kunhan vaan käveli yrityksiin sisään kysymään sitä, joten tottakai se oli shokki, kun töitä ei enää ollutkaan tarjolla ja joka paikasta laitettiin väkeä pihalle. Niillä, joilla töitä riitti, asenne työttömiin oli paljolti sellainen, että kyllä tekevälle aina töitä löytyy ja on ihan itsestä kiinni, ettei niitä töitä ole, kun eivät ymmärtäneet, miten maailma muuttui ja aina ennen se oli toiminut. Muistan useammankin työttömän, jotka toivoivat, että joutuisipa tuokin töistään pihalle, niin näkisi, miten hänelle niitä töitä löytyisi, saisi itse maistaa, miten helppoa se on. Kuten nykyäänkin, silloin avoimiin paikkoihin riitti hakijoita suuret määrät. Kyllähän se rahapula ja toivottomuus saada töitä masentaa yhden jos toisenkin. Silloin ei saanut edes työttömyyskorvausta, jos puolisolla oli riittävästi tuloja, eikä ollut oikeutettu ansiosidonnaiseen. Siinä vaiheessa alkoi jopa tohtorismiehet liittymään liittoihin siltä varalta, että jos heidätkin laitettaisiin töistä pihalle toivoen saavansa työssäoloehdon täyteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tietenkään.

Kiitos. Mutta miksi niistä tapauksista ei puhuta oikeastaan yhtään? On vain eritasoisia nyyhkytarinoita aiheesta. Vai olenko lukenut vääriä uutisia ja nettisivuja?

Ei ole puhuttu kasinotaloudesta ja 80- luvun kulutusjuhlista?

Älä viitsi.

Monenlaista tarinaa 90- luvun lamaan mahtuu.

Pitkät on nyyhkytarinat siitä, että mikään mitä tapahtui, ei ole ollut omaa syytä. Sen sijaan tässäkin kuitataan todella isot asiat (kasinotalous, kulutusjuhlat) puolella rivillä.

Tässä on epäsuhta, johon toivottaisiin tasapainoa.

Tottakai on tiedossa kasinotalous ja kulutusjuhlat, mutta pitäisi saada enemmän ääntä heille, jotka ihan suoraan suomeksi kertovat, että he sössivät itse asiansa ja miten sitten kävi.

Niitä tarinoita moni haluaisi kuulla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, katsonut mm. Ylen Elävän arkiston lama-ajan dokumentteja ja kuuntelin äänikirjana Laman lapset -kirjan. Minulla on herännyt joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia. Ehkä joku tässä ketjussa osaisi vastata niihin.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

No, et sinä nyt kovin laajasti ole asiaan tutustunut, jos näitä kyselet. En nyt rupea sinulle sen enempää taloushistoriaa opiskelemana ja muutenkin suosittelen, että hakisit tietosi muualta kuin keskustelupalsoilta. Mutta lyhyesti. 

1. Pahimpaan tilanteeseen joutuivat luonnollisesti ne, joilla oli omaisuus jouduttiin realisoimaan ja se riittänyt kattamaan velkoja ja samlla omat tulonlähde katosi (esim. yrittäjällä konkurssi tai asuntovelalliselta meni työalta ja asunnon arvo romahti alle jäljellä olevan velan). Lama vaikutti suhteellisen vähän niihin, joitak eivät kohdanneet työttömyyttä. Toki esim. koululeikkaukset kohdistuivat näihinkin. 

2. Suomalaiset elivät ylivarjonsa, mutta tietenkin lama on monivyinen syyhti. Ei yksin ylivarojen eläminen, ei yksin Suomen pankki. Mutta 80- luvun lopussa Suomi velkaantui (yritykset ja kotitaloudet) ja osa lainoista oli valuuttalainoja, joihin kytkeyi valuuttakurssiriski, joka sitten purkautui. Mutta toki asiaan vaikutti myös Saksojen yhdistyminen (rahapolitiikka kiritsyi Euroopassa) ja Suomen osalta NL:n romahtaminen, mikä kadotti käytännössä tärkeimmän vientimarkkinan yhdessä yössä. Voidaan sanoa, että velkaantuminen viritti pommin, mutta poliittisen ympäristön nopea muuttuminen räjäytti sen. 

'3. Taanneet omat asuntlainansa? Oletkohan nyt perillä tästä systeemistä. Mutta kyllä, takaaja ottaa riskin, ja moni teki sen. Taatut lainat olivat varmasti nii asunto- kuin yritysluottoja. Yritysluotot toki pahempia, koska niitä vastaan ei välttämättä ollut edes sen vertaa takuita. Ihminen ottaa riskin takuun antaessaan, joo oma vika. Toisaalta pankit eivät näitä riskejä kyllä tavantallaajille juuri avanneet eli jossain tapauksissa takaajia käytännössä jopa sumutettiin. 

4. Työttömyys oli henkisesti kova taakkaa sen takia, koska aikaisempina vuosikymmeninä oli ollut aidosti täystyöllisyys. Työttömyys ilmiönä oli aika uusia ja massatyöttömyys vain lisäsi tuskaa. Mahdollisuuksiahan ei juuri ollut. On sinulta kuitenkin aika kömpelyä psykohistoriaa väittää, että juuri lamavuosina alkoholisoiduttiin (alkoholin kulutus laski) tai masennuttiin enemmän kuin vaikka nyt. Lama eroaa nykytilanteesta siinä, että todella monen työura katkesi siihen kokonaan. Aikaisempina vuosikymmeniä työelämään oli aidosti tultu vielä suoraan koulusta ja laman jälkeen monet eivät työllistyneet enää uudelleen. Samalla tavalla jo aikaisemmin todettu - eli monelta meni työpaikka, koti ja jäljelle jäi vielä lainat. Eli taloudellinen kurjuus jatkui esim. ulosottoina vuosia - eikä ole päättynyt kaikilla vieläkään. Samaan aikaan myös tukipalveluja leikattiin, eikä tätä ole palautettu vieläkään. 

Kiitos tästä, tässä tuli joitakin itselleni uusia (aiemmin ajattelemattomia) asioita, kuten Saksojen yhdistymisen vaikutus rahapolitiikan kiristymiseen. Sen verran olen asiaan perehtynyt, että lukenut jonkun verran tutkimuksia ja kuunnellut mm. Vesa Vihriälän luennon, kun korona-aikaan löytyi youtubesta tuore luentosarja Suomen taloushistoriasta.

Keskustelupalstalta haen oikeastaan selkeiden vastausten (kiitos sinulle niistä) ohella myös tuntumaa siihen, "miten nämä asiat nähdään", siis sen kansan keskuudessa, joka täällä keskustelupalstalla pyörii. Avasin omia ajatuksiani ja näkemyksiäni aiheesta - ne voivat olla vääriäkin, kuten täällä palstalla joskus on - jotta saisin tuunattua omaa ajatteluani joko realistisemmaksi tai ylipäänsä lähemmäksi sitä, kuinka nämä asiat nyt 2022 koetaan.

Eli se tieto, jota haen täältä keskustelupalstoilta, tulee ns. rivien välistä ja ylä- ja alapeukutusten määrästä. Toki on hyvä aina saada kasvatettua omaa faktoihin perustuvaa tietämystä.

ap

Joku mainitsi Itä-Saksan kaatumisen/yhdistymisen Länsi-Saksaan.

Tällä oli omalla kohdallani positiivinen vaikutus, silloiselle alalleni tuli tilauksia Itä-Saksan infran jälleenrakennuksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valuuttaluottojen markkinointi ja tuputtaminen asiakkaille oli 1980-luvun lopulla aivan järkkyä, nykyään viranomaiset puuttuisivat sellaiseen touhuun. Mutta eihän voi kategorisesti koskaan sanoa että kaikki olivat syyttömiä tai että kaikki olivat omaa syytään ongelmissa. Varmasti oli sellaisia jotka tajusivat riskit, ja sellaisia jotka eivät olleet tajunneet. Ja se miten omaisuudet sitten realisoitiin, siinä tapahtui paljon vääryyksiä.

Niin, olet aivan oikeassa siitä, että ei voi kategorisesti sanoa että kaikki sitä tai kaikki tätä. Mutta pääsääntöisesti tässä nykyisessä keskustelussa on kuitenkin ollut äänessä se "ilman omaa syytään kärsineiden" porukka. Siksi ehkä haluaisin kaivella sitä asian toista puolta.

Mitä tulee tuohon omaisuuden realisointiin ja siinä tapahtuneisiin vääryyksiin, haluaisin niistäkin tietää lisää. Mietin tätä asiaa katsottuani Helsinki-syndrooma -sarjan, ja siinähän annettiin aluksi ymmärtää että tapahtui vääryyksiä mutta lopulta se ei sitten tainnutkaan olla ihan niin.

Onko tuosta asiasta mitään tutkimuksia tai esim. haastatteluja mediassa, siis siitä, miten asia on mennyt. Ei nyyhkytarinoita, joissa  haastateltavat sanovat vain omaa näkökulmaansa ja tekojaan perustelevia asioita.

Kuule, sun kaivelut on nyt vähän väärässä paikassa, tämä on trolliuolja. Sulta taitaa puuttua kokonaan taidot systemaattiseen tiedonhakuun?

Tähän vastaan kuten aiempaan, että haen täältä tästä keskustelusta monenlaista tietoa. Ei vain sitä, miten asiat olivat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan oli ihmisten oma ahneus joka ajoi monen ihmisen kuseen.

Kiitos tästä selkeästä näkemyksestä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki.

Mutta pankit olivat tyrkyttäneet yrityksille innokkaasti esimerkiksi erittäin matalakorkoisia valuuttalainoja ja koska devalvaatiota ja kellutusta EI PITÄNYT tapahtua, monet astuivat ansaan. Devalvaatio ja kellutus on nostivat valuuttalainojen korot pilviin.

En nyt pitäisi mitenkään omana vikana.

Muistan ne valuuttalainat. Niitä ei ollut kenenkään pakko ottaa, suurin osa ei ottanut ja muistan ettei niistä isoa hyötyä saanut. Kyse oli pienestä hyödystä jo silloin selvästi tarpeettomaan riskinottoon. 

Toisin sanoen, osan laman katastrofaalisuudesta voi hyvin pistää sen piikkiin, että osa porukasta otti tarpeettomia riskejä.

Tunnen suurta sympatiaa niitä vilpittömiä takaajia kohtaan, jotka joutuivat toisten riskinottojen maksumiehiksi. Ymmärrykseni mukaan lainanottajat pääsivät kuin koira veräjästä, kun taas lainan takaajat joutuivat vuosikymmenten ajaksi loukkuun.

Olenko aivan kohtuuton toiveissani, että joskus haastateltaisiin näitä lainanottajia, jotka jättivät lainansa muiden maksettaviksi? Toivoisin todella, että myös tämä puoli asiasta - asiasta, joka kuitenkin oli äärimmäisen iso ja tärkeä ja jolla oli koko maalle seurauksia, joista vieläkin kärsitään - tulisi käsiteltyä julkisuudessa, joko journalismin tai tutkimuksen keinoin. Että äänessä eivät olisi ne syyttömät vaan ne syylliset.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tietenkään.

Kiitos. Mutta miksi niistä tapauksista ei puhuta oikeastaan yhtään? On vain eritasoisia nyyhkytarinoita aiheesta. Vai olenko lukenut vääriä uutisia ja nettisivuja?

Ei ole puhuttu kasinotaloudesta ja 80- luvun kulutusjuhlista?

Älä viitsi.

Monenlaista tarinaa 90- luvun lamaan mahtuu.

Pitkät on nyyhkytarinat siitä, että mikään mitä tapahtui, ei ole ollut omaa syytä. Sen sijaan tässäkin kuitataan todella isot asiat (kasinotalous, kulutusjuhlat) puolella rivillä.

Tässä on epäsuhta, johon toivottaisiin tasapainoa.

Tottakai on tiedossa kasinotalous ja kulutusjuhlat, mutta pitäisi saada enemmän ääntä heille, jotka ihan suoraan suomeksi kertovat, että he sössivät itse asiansa ja miten sitten kävi.

Niitä tarinoita moni haluaisi kuulla!

Oli toki kulutusjuhlilla kevytmielisesti velkaantujia, mutta myös olosuhteiden uhriksi joutuneita.

Tyypillinen olosuhteiden uhri oli pienyrittäjä, joka oli rahoittanut yrityksen investointeja valuuttalainalla(näitä asiantuntijat vakuuttivat turvallisiksi).

Kun markka päästettiin kellumaan, lainojen velkasaldot räjähtivät, usein yritysomaisuuden realisointi ei juuri velkaa lyhentänyt.

Kyllä olivat. Osa on velkahe lvetissä vieläkin. Heitä ei armahdeta koska sitten siitä nousisi haloo ja joku alkaisi tutkia asiaa. Voisi rikolliset jäädä kiinni. Pankkikriisi oli suunniteltu juttu ja sen hoitaneet henkilöt ovat rikollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten valtio ja monet instanssit vetivät maton alta oli ala-arvoista. Siitä alkoi myös suomen lasten ja lapsiperheiden alamäki.

Valtio ei vetänyt mattoa kenenkään alta, vaan tuuppasi rahaa pankkeihin rekkalasteittain, jotta suomalaisten talletukset eivät olisi menneet. Eivätkä menneetkään.

Sitten siirreltiin pakista toiseen ns. roskalainoja, joiden takaisinsaanti oli epävarmaa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että ihmiset ottivat ylisuuria (valuutta)lainoja, joita eivät olisi missään tilanteessa pystyneet maksamaan takaisin ja joita pankit heille tyrkyttivät. Sitten näiden lainojen takaajat menettivät omaisuutensa.

Ihmiset kuvittelivat olevansa rikkaita, kun pankista sai rahaa. 

Kiitos tästä kommentista, tämä vastaus on jotain sellaista, jota itsekin olen miettinyt ja jota aloituksellani halusin keskusteluun. Dokumentteja, haastatteluja ja myös tutkijoiden luentoja katsoneena ja lukeneena olen myös siinä käsityksessä, että valtiolla ei ollut juuri vaihtoehtoja toiminnalleen. Muuten kaikkien niiden varallisuus (pankkitalletukset) olisivat menneet, jotka eivät olleet osallistuneet "kulutusjuhlaan" ja "kasinotalouteen".

Ovatko ihmiset oikeasti sitä mieltä, että velkaa ottaneiden ei olisi tarvinnut maksaa velkojaan takaisin?

Olisiko Suomessa tapahtunut niin suurta taloudellista romahdusta ja konkurssiaaltoja ja massatyöttömyyttä, jos yksittäiset ihmiset eivät olisi lähteneet ottamaan ylisuuria lainoja? Ja olivatko kaikki ylisuuret lainat yksinomaan yritystoimintaan, vaan eikö ollut mukana myös yksityisten ihmisten oman elintason korottamiseen tähtääviä lainoja?

Eikö se ole vastuun pakoilua, jos syyttää pankinjohtajia siitä, että tyrkyttivät rahaa?

Kuten kommentoija totesi, ihmiset taisivat kuvitella olevansa rikkaita kun pankista sai rahaa. Ja kyllä, tiedän, että edeltävät vuosikymmenet pankkiin oltiin menty hattu kourassa maahan katsoen nöyrinä pyytämään lainaa. Että tiedän kyllä murroksen olleen erittäin suuri. Mutta poistaako se silti vastuuta yksittäisiltä ihmisiltä?

Jos poistaa, olisi hyvä kuulla perusteluja. Jos ei poista, niin eikö siitä pitäisi vetää joitakin johtopäätöksiä - ja pikemminkin jatkaa tätä keskustelua eikä todeta, että asiat on jo läpikotaisin tutkittu ja katso sieltä tutkimuksista. Sen verran olen katsonut niitä tutkimuksia (mikä ei välttämättä aloituksestani näkynyt), että perusasiat tuntuvat olevan kaikille tiedossa. Sen sijaan kysyisin, olisiko aika aloittaa laajempi moraalinen keskustelu siitä, kuka ja ketkä lopulta olivat vastuussa ihmisten, yritysten, pankkien ja koko maan ahdingosta.

Sorge jos sanon sen suoraan, mutta en usko syyllisen olleen Iiro Viinanen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea siinä on muita syytellä jos on niin pösilö että menee muiden lainoja takaamaan...

Vielä 1990-luvun alussa lainapapereiden takauslomakkeet oli kirjoitettu niin kierosti, että moni takaaja tietämättään takasi saman lainanottajan kaikki muutkin lainat (myös tulevat). Takaaja kuvitteli takaavansa yhden viiden tonnin lainan (jonka hän oli laskenut pystyvänsä tarvittaessa maksamaan), mutta huomasikin loppujen lopuksi olevansa vastuussa myös saman asiakkaan muista miljoonaveloista.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kaikki vaikeuksiin joutuneet olivat mitä suurimmassa määrin itse syyllisiä omaan tilanteeseensa. Se joka ottaa taataksensa, ottaa myös maksaaksensa on vanha viisaus, joka oli keksitty jo tuolloin.

Me rakennettiin miehen kanssa omakotitalo, joka maksoi 420 tmk. Tehtiin maltillisia valintoja ja sitä ennen asuttiin rakennusaika vuokralla, ettei vaan jouduttaisi kahden loukkuun. Samaan aikaan toiset ostivat rivitalosta hienoja asuntoja täysin velkarahalla. Hintalappu oli pienessä kolmiossa enemmän kuin tuossa meidän vaatimattomassa omakotitalossa. 

Pankit tyrkyttivät kyllä rahaa ja takaajaksi kelpasi kuka tahansa, ja toki sekin oli väärin. Juppikulttuuri tietysti yllytti elämään yli varojensa, mutta ei kaikki mennyt siihen mukaan.

Itse olin työssä pienessä metalliyrityksessä silloin. Kesälomille lähdettäessä kaikki oli hyvin, mutta töihin palattaessa puhelin vaikeni, uusia tilauksia ei tullut ja vanhat peruttiin. Vaikka olin nuori ja kokematon, ymmärsin heti, että nyt on toimittava. Taloudesta vastaavana ehdotin toimitusjohtajalle lomautusten aloittamista. Niin tehtiin. Sen jälkeen oma työni oli parin vuoden ajan pääasiassa erilaisten avustushakemusten ja työsuhteisiin liittyvien lomautusilmoitusten yms. selvitysten tekemistä. Mutta niin vaan yritys selviytyi ja on vieläkin olemassa. 

Mona ihmisiä joutui vaikeuksiin, mutta esim. omaan tuttavapiiriini ei kuulunut yhtään työttömäksi joutunutta.

Kiitos oman kokemuksesi avaamisesta ja näkökulmasta. Juuri tällaisia kokemuksia toivoin saavani lukea, kun aloituksen tein. Laajemmin ajateltuna tuo 90-luvun alun lama on kansallisena traumana lähestulkoon yhtä suuri kuin sisällissota ja toinen maailmansota, joten olisi erittäin tärkeää, että lamasta puhuttaessa käsiteltäisiin "kohtaloiden" moninaisuus. Myös se, että kaikki eivät kärsineet. Myös se, kuten tässä kävi ilmi, että osa ihmisistä näki "kulutusjuhlan" ja "kasinotalouden" aikanakin, että ihmiset toimivat ei-järkevästi. Moni pysyi siitä ulkopuolella. Olisi erittäin hyvä, jos ja kun näiden ulkopuolella pysyneiden tarinoita saataisiin kuulla lisää.

ap

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun miehen sukulainen suuttui mulle, kun mä kielsin miestäni ryhtymästä veljen takaajaksi, mies olisi ilman muuta ryhtynyt. Mulla oli vain tunne että ei pidä ja kun meillä on pieni vauvakin, aika iso keskustelu käytiin siitä, että kyllä sä voit maksamaan joutua. Eipä siitä kauan mennyt, kun velkoja ilmeni huima määrä ja muita sukulaisia joutui monikin maksamaan kymmeniä tuhansia  - eikä edes asuntovelkaa, vaan ihan peli- ja kulutusvelkoja. 

Kiitos tämän seikan jakamisesta täällä. Olen kuullut vastaavista tapauksista myös, siis että välit sukulaisiin menivät, kun joku ei suostunut takaajaksi. Eikä mennyt kauaa, kun kävi ilmi, että suostumaton oli tehnyt oikean valinnan.

ap