Olivatko kaikki 1990-luvun lamassa omaisuutensa menettäneet syyttömiä tilanteeseensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monet menettivät omaisuutensa takauksiin. Toisilta loppui työt ja asuntolaina oli isompi kuin asunnosta sai.

Minä olin takaajana ja pitkään sitten söinkin vettä ja leipää.

Miksi olit? Minuakin pyydettiin takaamaan, mutta en edes harkinnut. 

Vierailija kirjoitti:

näin kirjoitti:

No ap voi miettiä.. jos nyt lainan korot, jotka ovat muutaman prosentin nousisivat esim. 18%iin, niin kuinka moni asuntolainoja maksava selviäisi niistä... Ja velkaantumisaste on noussut 1990-luvulta huimasti https://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-04-14_002.html?s=0

Työttömyysprosentti on tällä hetkellä noin 6% ja jos se nousisi liki 20%, kuten laman aikana oli, niin miten siitä selvittäisi...

Ja tietty se tärkein. Lamassa ketään ei tuettu eikä autettu yritystuin tai antamalla jotain ylimääräistä sosiaalista tukea, kuten esim. nyt koronan ja sähkökriisin aikana, jolloin hätä ei edes ole ollut 90-luvun laman kaltainen. Eli kuvittelet vielä, että kaikki yritystuet pois, sähkötuet pois, liittojen korona-aikana poikkeuksin maksamat ansiopäivärahat pois.

Kiitos. Ap täällä, miettii.

Aloitan ajankohtaisimmasta, eli viimeisestä tärkeästä pointistasi. Ymmärsin koronan aikaan, että hallitus nimenomaan teki sellaisia päätöksiä, että lama-ajan kokemukset (tukien täysi puuttuminen) seurauksineen eivät toistuisi. Eli että 90-luvun alun lamasta oli tällä "huulipunahallituksella" erilaista omakohtaista kokemusta ja sen vuoksi haluttiin sosiaalipoliittisesti ja yritystukien avulla ehkäistä saman kuvion toistuminen. Eli kuten sanoit, 90-luvun alussa ei ollut minkäänlaisia tukia yksittäisten ihmisten tai yritysten tukemiseen.

Tämä oli selvä.

Mutta sitten tuo toinen kysymys, lainan korkojen hurja nousu. Asuntolainat ja niiden maksajat. Velkaantumisaste noussut 90-luvulta huimasti. (kiitos tilastolinkistä)

Sitten on se kysymys, mistä johtuu velkaantumisasteen huima nousu. Miksi ihmiset velkaantuvat eli ovat ottaneet velkaa? Ovatko ihmiset ottaneet liikaa velkaa ilman että ovat ajatelleet korkojen nousua ja sitä kysymystä, pystyvätkö he maksamaan velkansa takaisin?

Onko 1980-90-lukujen taitteen tilanteella ja tämänhetkisellä tilanteella yhtäläisyyksiä? Ja kuka viime kädessä vastaa siitä, että velkaantumisaste on noussut? Velan antaja, velan ottaja vai joku mysteeritaho (kuten yhteiskunta)?

Mietin asiaa siltä kantilta, että ihmiset tekevät koko ajan erilaisia valintoja. Yleensä arkiset valinnat tehdään senhetkisen parhaan tietämyksen perusteella eikä välttämättä mietitä sen kauaskantoisemmin, mutta eikö isompia valintoja (kuten esim. asuntolaina) tehdessä mietitä erilaisia skenaarioita, myös niitä pahimpia - joista pahin on, että mitä tahansa voi tapahtua.

En haluaisi vetää liiallisia yhtäläisyysmerkkejä 90-luvun alun laman ja nykyhetken välille, kun en tiedä riittävän yksityiskohtaisesti asioista, mutta yleisessä keskustelussa (esim. Hesarin ja Ylen keskustelut juttujen yhteydessä, tämä keskustelupalsta) tuntuu toistuvan se, että ihmiset ovat täysin heistä riippumattomien olosuhteiden uhreja. Vain pieni vähemmistö toteaa tehneensä itse tietoisen valinnan, ja usein nämä ihmiset ovat niitä, jotka ovat nähneet, mitä saattaa olla luvassa (esim. että nollakorot, inflaation puuttuminen tai sähkön halpa hinta eivät voi jatkua ikuisesti) ja he puhuvat nyt siitä positiosta käsin, että heillä on asiat nyt kunnossa. Mutta kukaan sähkölämmitteisen omakotitalon velaksi ostanut ei ole toistaiseksi sanonut, että hitsi, teinpäs virheen. Ja oman lukemiseni perusteella mediassa tai tutkimuksissa ei ole niitä tarinoita, joissa "kasinotalouteen" ja "kulutusjuhlaan" osallistunut velanottaja ilmoittautuu ja kertoo siitä, miten jätti velkansa takaajien maksettavaksi, ja miten on elänyt sen jälkeen.

On mahdollista, että tuo vertailu tosiaan oli asiaton, mutta tällaisia nyt vain satun miettimään.

ap

Jokaisessa ajassa on elänyt ihmisiä, joilla on holtitonta talouden pitoa, yli varojen elämistä, kuului sitten mihin tuloluokkaan tahansa. Ei pitäisi olla uutinen kenellekään. Niitä oli aikoinaan ihan niinkuin nykypäivänäkin. Kun sanoit, että mitä tahansa voi sattua, niin totta sekin, mutta jos vaan pelkää pahinta, niin elämässähän ei voi mitään oikein tehdä. Velkaraha antaa ihmisille mahdollisuuksia toteuttaa parempaa elintasoa. Oletan, että tästä johtuu velkaantumistason nousu.

Jostain luin, että pankit tekevät nykyään lainanmaksulle noin 6% stressitestin eli miten asiakas teoriassa selviää veloistaan, jos korko on 6%. Pankit eikä asiakkaat oleta, että korot nousisivat 18%iin. Ei oleteta nyt eikä oletettu 90-luvulla. Pankit ovat viisastuneet (lainanottajat ei) ja entisen henkilötakauksen sijaan vaaditaan omaisuutta takuuksi. Pankki ei jää tappiolle. Eli laskun maksaa ottaja ja lopulta yhteiskunta. (No tosin pankit nykyään pelastetaan muutenkin, kuten Kreikankin tapauksessa. Ei Kreikkaa olisi pelastettu, vaan pelastettiin eurooppalaiset pankit, joille Kreikka oli velkaa.)

Yleisesti voi sanoa, että ihmiset varautuvat eri tavoin mahdollisiin vastoinkäymisiin. Toisilla on "puskuria", jolla selvisi lainoistaan tai takauksista 90-luvullakin. Tuttuni myi metsää, että sai maksettua siskonsa lainat, jonka takaajana oli. Samahan se on nytkin, että toisilla on enemmän liikkumavaraa kun toisilla. Ja ne, joilla sitä liikkumavaraa ei ole, ovat nyt jo vaikeuksissa sähkön hintojen ja hieman nousseiden korkojen kanssa.

Pankit käyttäytyivät 90-luvulla aika vastuuttomasti. Ensin yrityksille oikein syötettiin lainaa ja sitten kun markka devalvoitiin, ryhdyttiin likvidoimaan kilpailukykyisiä firmoja sillä verukkeella etteivät yritykset heidän aikataulujensa mukaan pystyneet lyhentämään velkojaan. Useissa tapauksissa firmojen omistajat olivat takausvastuussa myös omalla omaisuudellaan. Tuhansia taloja myytiin pilkkahintaan pakkohuutokaupalla pankinjohtajien kavereille. Puhumattakaan tuhansista työttömistä joita syntyi, kun firmat menivät konkkaan.

Sitten kun pankit itse joutuivat pulaan ne pelastettiin valtion varoilla, eli veronmaksajat maksoivat etteivät pankit kaatuneet. Wahlroos esim. osti Postipankin lähes ilmaiseksi, nyt se kritisoi ja ylenkatsoo köyhiä. Sellaista meininkiä 90-luvulla.

Yksi syy kotitalouksien velkaantumiseen kriisissä voi olla nuo kymmenien vuosien lainat.

Edellisen laman ympärilla asuntolainojen korko huiteli 17 prosentissa ja se todellakin pani vauhtia lainojen maksuun, en muista olisiko niistä lainan lyhennyksitä voinut neuvotellakaan, vai olisko alettu heti periä takaajilta. Muistelen, että meillä meni yksiön maksuun ehkä 5-7 vuotta ja kyllä siinä tiukilla oltiin, kun lama tuli, vaikka onneksemme meillä säilyi työpaikat koko ajan.

Oma isäni menetti talonsa ja osti sitten halvan kerrostaloasunnon hevon kuusesta jämärahoilla, kun oli taannut sukulaisen talon rakennuksen. Sukulainen oli vähän huoleton veikko, jota talon rakennus ei edes kiinnostanut ja lainarahatkin osittain menivät humputteluun.

Laman jälkeen tämän humputtelijan perheestä tultiin vielä minultakin pyytämään takausta lainapaperiin, mutta silloin oli jo ihan hyväksyttävää sanoa, että emme takaa kenenkään lainoja.

Ajan sitä tällä, että jos on joku 30 vuoden laina, niin väkisinkin sen maksuaikaan jo sattuu vähintään yksi kunnon talouden niiaus ja sitten niitä noin 10 vuoden välein tulevia notkahduksia.

Mutta aina sieltä on noustu ja noustaan jatkossakin. Ehkä vähän erilaiseen maailmaan kuitenkin.

Mä luulen, että tuo 90-luvun lama jätti jälkensä sen kokeneisiin niin, että vielä nytkään ei haluta kuluttaa, vaan moni vanhempi ihminen on säästänyt rahaa tileilleen, että ei enää joutuisi siihen tilanteeseen. Taloudellehen rahan käyttäminen normaalioloissa olisi hyväksi, mutta tietysti ilmastolle ei.

Olin silloin nuori ja jos jotain omaa halusi, se ostettiin osamaksulla. Ihan oiekasti kaikki: huonekalut, käytetty auto, joka hajosi samalla viikolla, kun viimeinen osamaksuerä oli maksettu. Tietysti asunto velaksi ja me ostettiin halpa mökkiröttelökin, josta rakennettiin rakas paikka myöhemmin.

Sitten tiukkojen  vuosien jälkeen jonain hetkenä huomattiin ,että kaikki velat oli maksettu ja rahaa jäi jopa säästöön.

Mutta jonkin asteinen pihistäminen on jäänyt selkäytimeen. Aina vertaillaan hintoja ja varsinkin puoliso on jo sukuperimältään aika pihi. Hyvää ruokaa kyllä raaskitaan ostaa. Muistuu mieleen ne ajat, kun mietittiin tarkkaan, että raaskiiko ostaa broilerin viikonlopuksi. Niitä myytiin kokonaisina  pakasteena ja olivat sen ajan herkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, katsonut mm. Ylen Elävän arkiston lama-ajan dokumentteja ja kuuntelin äänikirjana Laman lapset -kirjan. Minulla on herännyt joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia. Ehkä joku tässä ketjussa osaisi vastata niihin.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

No, et sinä nyt kovin laajasti ole asiaan tutustunut, jos näitä kyselet. En nyt rupea sinulle sen enempää taloushistoriaa opiskelemana ja muutenkin suosittelen, että hakisit tietosi muualta kuin keskustelupalsoilta. Mutta lyhyesti. 

1. Pahimpaan tilanteeseen joutuivat luonnollisesti ne, joilla oli omaisuus jouduttiin realisoimaan ja se riittänyt kattamaan velkoja ja samlla omat tulonlähde katosi (esim. yrittäjällä konkurssi tai asuntovelalliselta meni työalta ja asunnon arvo romahti alle jäljellä olevan velan). Lama vaikutti suhteellisen vähän niihin, joitak eivät kohdanneet työttömyyttä. Toki esim. koululeikkaukset kohdistuivat näihinkin. 

2. Suomalaiset elivät ylivarjonsa, mutta tietenkin lama on monivyinen syyhti. Ei yksin ylivarojen eläminen, ei yksin Suomen pankki. Mutta 80- luvun lopussa Suomi velkaantui (yritykset ja kotitaloudet) ja osa lainoista oli valuuttalainoja, joihin kytkeyi valuuttakurssiriski, joka sitten purkautui. Mutta toki asiaan vaikutti myös Saksojen yhdistyminen (rahapolitiikka kiritsyi Euroopassa) ja Suomen osalta NL:n romahtaminen, mikä kadotti käytännössä tärkeimmän vientimarkkinan yhdessä yössä. Voidaan sanoa, että velkaantuminen viritti pommin, mutta poliittisen ympäristön nopea muuttuminen räjäytti sen. 

'3. Taanneet omat asuntlainansa? Oletkohan nyt perillä tästä systeemistä. Mutta kyllä, takaaja ottaa riskin, ja moni teki sen. Taatut lainat olivat varmasti nii asunto- kuin yritysluottoja. Yritysluotot toki pahempia, koska niitä vastaan ei välttämättä ollut edes sen vertaa takuita. Ihminen ottaa riskin takuun antaessaan, joo oma vika. Toisaalta pankit eivät näitä riskejä kyllä tavantallaajille juuri avanneet eli jossain tapauksissa takaajia käytännössä jopa sumutettiin. 

4. Työttömyys oli henkisesti kova taakkaa sen takia, koska aikaisempina vuosikymmeninä oli ollut aidosti täystyöllisyys. Työttömyys ilmiönä oli aika uusia ja massatyöttömyys vain lisäsi tuskaa. Mahdollisuuksiahan ei juuri ollut. On sinulta kuitenkin aika kömpelyä psykohistoriaa väittää, että juuri lamavuosina alkoholisoiduttiin (alkoholin kulutus laski) tai masennuttiin enemmän kuin vaikka nyt. Lama eroaa nykytilanteesta siinä, että todella monen työura katkesi siihen kokonaan. Aikaisempina vuosikymmeniä työelämään oli aidosti tultu vielä suoraan koulusta ja laman jälkeen monet eivät työllistyneet enää uudelleen. Samalla tavalla jo aikaisemmin todettu - eli monelta meni työpaikka, koti ja jäljelle jäi vielä lainat. Eli taloudellinen kurjuus jatkui esim. ulosottoina vuosia - eikä ole päättynyt kaikilla vieläkään. Samaan aikaan myös tukipalveluja leikattiin, eikä tätä ole palautettu vieläkään. 

Kiitos tästä, tässä tuli joitakin itselleni uusia (aiemmin ajattelemattomia) asioita, kuten Saksojen yhdistymisen vaikutus rahapolitiikan kiristymiseen. Sen verran olen asiaan perehtynyt, että lukenut jonkun verran tutkimuksia ja kuunnellut mm. Vesa Vihriälän luennon, kun korona-aikaan löytyi youtubesta tuore luentosarja Suomen taloushistoriasta.

Keskustelupalstalta haen oikeastaan selkeiden vastausten (kiitos sinulle niistä) ohella myös tuntumaa siihen, "miten nämä asiat nähdään", siis sen kansan keskuudessa, joka täällä keskustelupalstalla pyörii. Avasin omia ajatuksiani ja näkemyksiäni aiheesta - ne voivat olla vääriäkin, kuten täällä palstalla joskus on - jotta saisin tuunattua omaa ajatteluani joko realistisemmaksi tai ylipäänsä lähemmäksi sitä, kuinka nämä asiat nyt 2022 koetaan.

Eli se tieto, jota haen täältä keskustelupalstoilta, tulee ns. rivien välistä ja ylä- ja alapeukutusten määrästä. Toki on hyvä aina saada kasvatettua omaa faktoihin perustuvaa tietämystä.

ap

Et sinä saa peukuista sitä tietoa mitä haluat. Koska intät, että pitäisi kuulla itse sössineiden kertomuksia (ja toistelet tätä), niin se alkaa lähinnä ärsyttää, koska ajanjaksoon liittyy niin paljon ikäviä ihmiskohtaloita. Varmasti tarinoita itsesössinnästäkin on olemassa, mutta et sinä tuolla kertokaa, kertokaa tyylillä voi peukuista mitään päätellä.

En toki, olet aivan oikeassa. Kuitenkin tähän ketjuun on tullut muutamia tapauksia, joissa on avattu sitä toista puolta tai pikemminkin niitä useampia muita puolia: itsesössintä mutta myös ne, jotka eivät kärsineet ja missä määrin se oli tai ei ollut omaa syytä. Ne ovat mielestäni vähintään yhtä arvokkaita tarinoita, ja ne voivat olla opettavaisempiakin vastaisen varalle kuin tähän mennessä kuullut yksinomaan ikävät ihmiskohtalot.

Miten sen sanoisin sitten toisin sanoin, ettei niin ärsyttäisi? Voittajien ja konnien puolet haluaisin kuulla tarinasta nimeltä "90-luvun lama". Olisiko se parempi muotoilu?

ap

Vierailija kirjoitti:

Sekin on täyttä harhaa, että kaikille olisi käynyt huonosti. Esim. omat vanhempani kunnalla töissä, tavallinen asuntolaina ja muutama lapsi. Elivät täysin normaalia elämää. Samoin 90% kaverien vanhemmista. 

Kiitos tästä kommentista. Vaikutelma on myös itselläni, että eivät kaikki kärsineet. Jos vielä seuraat keskustelua ja jaksat vastata, minua kiinnostaisi kuulla, miten sinä koet (ja vanhempasi ja kaverit ja kavereiden vanhemmat) puheen lama-ajasta ja sen kauheudesta nyt? Onko se mikään "aihe", siis puhua tai miettiä? Ajatteletko koskaan, että olitte erityisen onnekkaita tuolloin, vai onko kommentistasi pääteltävissä oleva "oltiin vain tavallisia" se perusajatus. Millä mielillä luet tai katsot nykyään lama-ajasta ja laman lapsista käsitteleviä juttuja? 

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten vielä sekin, että jos nyt ap luet paljon ja selvittelet asioita muutenkin, niin kannattaisi myös tutustua johonkin psykologiseen puoleen. Ei ole mitenkään 90-luvun lamalle ainutlaatuista, että ihmiset näkevät itsensä hieman positiivisemmassa valossa kuin täysin ankara reaalitodellisuus antaisi olettaa. Ihmiset eivät myöskään aina tiedosta tekevänsä päätöksiä silloin, kun jotain tärkeää tapahtuu.

Kiitos tästä. Tämä on tärkeä huomio. Olen yrittänyt, joskin vain omin rahkein miettiä asiaa myös tuolta kannalta. Olisi kiinnostavaa löytää jokin psykologi analysoimaan laman merkityksiä; mihinkään varsinaiseen tutkimukseen en ole aiheen piiristä ainakaan vielä törmännyt.

ap

Eiköhän ne pankit olleet syyllisiä

ihmisten velkaantumisiin. Pankit tuputtivat

lainaa ihmisille. Monet lähisukulaiset ja ystävät

otettiin isojen velkojen takaajiksi, kunnes

koko korttitalo romahti.

Tuli vain mieleen tällainen asia, jonka muistan tuolta 90- luvun lama-ajalta.

Työttömyys oli huipussaan, mutta lama-aikaa käytettiin myös tekosyynä työntekijöiden irtisanomiseen.

Oli ihan hyvinvoivia yrityksiä, jotka olisivat voineet työllistää työntekijöitä entiseen malliin. Ei kaikkiin yrityksiin lama vaikuttanut samalla tavalla.

Siitä huolimatta monessa yrityksessä laitettiin työntekijöitä pois, vedoten taloudellisiin syihin.

Tällä tavalla sälytettiin työt pienemmän porukan tehtäväksi, usein erittäin kiireisellä tahdilla.

Olin itse työntekijänä tuollaisessa yrityksessä. Työ oli yhtä juoksemista, ei ehtinyt vessaan ja hätäisesti piti eväät syödä.

En jaksanut tuota tahtia ja irtisanouduin. Sain pitkän karenssin, mutta kestin sen, elettiin juuri ja juuri miehen työttömyyskorvauksella se karenssiaika.

Lainaa tyrkytettiin joka kadun kulmassa ennen laman puhkeamista.

Kaduilla oli pankkien edessä kylttejä joissa kehotettiin, että tule hakemaan lainaa.

Ihmettelin jo silloin, että miten voi olla mahdollista, että noin helposti lainaa myönnetään.

Ei mennyt kauan kun juhlat loppui.

Eivät kaikki läheskään olleet syyttömiä.

80-luvun lopussa velkaa otettiin surutta ja taloja kiinnitettiin pantiksi, se oli ihan läpihuutojuttua.

Jos vakuudet eivät riittäneet, korotettiin esim. talon arvoa sen kummemmin ajattelematta, tässä pankit 

olivat päämestareina. Ja otettiin ja annettiin nimitakauksia, ei väliä oliko sinulla varaa maksaa alkuperäisen velallisen maksamatta jätetty velka, kunhan oli nimi alla.

Kun sitten pankeillakin tuli tosipaikka eteen, ryhdyttiin vaatimaan velallisilta ja takaajilta rahaa oikein huolella, lisäksi vaadittiin hoidettuihinkin velkoihin ylimitoitettuja lisävakuuksia.

Ja kun pankit saivat sysättyä ongelma-asiakkaansa ja MAHDOLLISET TULEVAT ongelma-asiakkaat roskapankkiin, alkoi hivutus kohti konkurssia. Monesti asiakas ei edes tiennyt olevansa Arsenalin asiakas.

Pankkien huijarit rellestivät kiinteistömarkkinoilla "ostamalla" panttiomaisuutta, taloja ja yrityksiä myytiin pilkkahinnalla kavereille ja jatkettiin alkuperäisen velallisen ja takaajien hiillostamista ja perittiin korkoa koron päälle.

Ja tämän irvokkaan sirkuksen pääkonnat pääsivät kuin koirat veräjästä, palkkioiden kanssa.

Elämässä mikään asia ei mene niin, että kaikki ovat jotain. Maailma ei ole mustavalkoinen. 

Vahvan markan puolustajat, Koivisto ja Liikanen pahensivat lamaa.

Vierailija kirjoitti:

Pankit käyttäytyivät 90-luvulla aika vastuuttomasti. Ensin yrityksille oikein syötettiin lainaa ja sitten kun markka devalvoitiin, ryhdyttiin likvidoimaan kilpailukykyisiä firmoja sillä verukkeella etteivät yritykset heidän aikataulujensa mukaan pystyneet lyhentämään velkojaan. Useissa tapauksissa firmojen omistajat olivat takausvastuussa myös omalla omaisuudellaan. Tuhansia taloja myytiin pilkkahintaan pakkohuutokaupalla pankinjohtajien kavereille. Puhumattakaan tuhansista työttömistä joita syntyi, kun firmat menivät konkkaan.

Sitten kun pankit itse joutuivat pulaan ne pelastettiin valtion varoilla, eli veronmaksajat maksoivat etteivät pankit kaatuneet. Wahlroos esim. osti Postipankin lähes ilmaiseksi, nyt se kritisoi ja ylenkatsoo köyhiä. Sellaista meininkiä 90-luvulla.

Tämä on täysin totta. Pankkien lainarahan jakaminen oli täysin holtitonta myös yksityisille henkilöille. Oli "Ahaa-rahaa", "Aktiivi-rahaa" ynm kuluttajille aggressiivisesti markkinoituja kulutusluottoja. Ei pelkästään tv-mainosten avulla, vaan pankkitoimihenkilöt saivat bonusta jokaisesta uudesta luotonottajasta. Annettiin ymmärtää että olet vähän tyhmä, jos et ota "ilmaista" rahaa. Sitä voi ap miettiä tykönänsä että kuinka "syyllinen" yksittäinen ihminen on, jos pankki, valtiovalta viranomaisten suulla ja kaikki ympärillä kertoo sulle että olet vähän tyhmä jos et ota luottoa ja kuluta. Jokainen on vastuussa omista teoistaan, mutta sitä yhteiskunnallista tilannetta ei ymmärrä jos ei ole sitä aikaa itse elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Osa sijoittajista, koska markka laitettiin yllättäen kellumaan, vaikka edellisenä päivänä oli sanottu, että niin ei tulla tekemään. Lama vei sitten joiltakin muutoin omaisuuden konkurssien tms. vuoksi. Mutta varmaan voi muitakin syitä olla.

Aivan kaikki tiesi että jos vakuuttelevat ettei tapahdu, niin tapahtuu.

(Syyttömiä ne jotka oli töissä ja työt meni, aloilla joissa ei uusia löytynyt. Mutta enemmistö löysi.)

Nykysellään huomaa samaa koronan osalta, ovat maailman parhaita - oikeasti eniten kuolemia ja joutuvat tilastokikkailemaan ja määrämään mediaa aivopesemään kansaa jatkuvalla vakuuttelulla miten se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Lainaa tyrkytettiin joka kadun kulmassa ennen laman puhkeamista.

Kaduilla oli pankkien edessä kylttejä joissa kehotettiin, että tule hakemaan lainaa.

Ihmettelin jo silloin, että miten voi olla mahdollista, että noin helposti lainaa myönnetään.

Ei mennyt kauan kun juhlat loppui.

No ei.

Lainaan tarvi vakuudet/takaajan jollei ollut pankinjohtajan kaveri. Nykysin asia eri, pikavippejä saa kaikki joilla luottotiedot ja pian ne meneekin, mikä myös tarkoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pankit käyttäytyivät 90-luvulla aika vastuuttomasti. Ensin yrityksille oikein syötettiin lainaa ja sitten kun markka devalvoitiin, ryhdyttiin likvidoimaan kilpailukykyisiä firmoja sillä verukkeella etteivät yritykset heidän aikataulujensa mukaan pystyneet lyhentämään velkojaan. Useissa tapauksissa firmojen omistajat olivat takausvastuussa myös omalla omaisuudellaan. Tuhansia taloja myytiin pilkkahintaan pakkohuutokaupalla pankinjohtajien kavereille. Puhumattakaan tuhansista työttömistä joita syntyi, kun firmat menivät konkkaan.

Sitten kun pankit itse joutuivat pulaan ne pelastettiin valtion varoilla, eli veronmaksajat maksoivat etteivät pankit kaatuneet. Wahlroos esim. osti Postipankin lähes ilmaiseksi, nyt se kritisoi ja ylenkatsoo köyhiä. Sellaista meininkiä 90-luvulla.

Tämä on täysin totta. Pankkien lainarahan jakaminen oli täysin holtitonta myös yksityisille henkilöille. Oli "Ahaa-rahaa", "Aktiivi-rahaa" ynm kuluttajille aggressiivisesti markkinoituja kulutusluottoja. Ei pelkästään tv-mainosten avulla, vaan pankkitoimihenkilöt saivat bonusta jokaisesta uudesta luotonottajasta. Annettiin ymmärtää että olet vähän tyhmä, jos et ota "ilmaista" rahaa. Sitä voi ap miettiä tykönänsä että kuinka "syyllinen" yksittäinen ihminen on, jos pankki, valtiovalta viranomaisten suulla ja kaikki ympärillä kertoo sulle että olet vähän tyhmä jos et ota luottoa ja kuluta. Jokainen on vastuussa omista teoistaan, mutta sitä yhteiskunnallista tilannetta ei ymmärrä jos ei ole sitä aikaa itse elänyt.

Yhä saa kulutusluottoja, ei ole muuttunut. Töissä pitää olla kuten silloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on tulossa paljon syvempi lama, olisi ehkä hybä jo sopia miten ihmiset pystyisivät tekemään helposti henkilökohtaisen konkurssin ja velat unohdettaisiin, että pääsisivät mahdollisimman nopeasti jaloilleen?

Lama tulee laajenemaan muualta maailmalta Suomeen. Nyt pajastui 65000 miljardin velka aukko, nyt alkaa aukkoja alkaa paljastumaan kaikilla talouden osa-alueilla kiihtyvällä tahdilla.

Kyllä media on syypää kun on seurannut viime hurlumhei vuosia. Joka tuutista on saanut lukea asuntosijoittamisen ihanuudesta ja sitten myöhemmin kryptoista. Moni niihin hurahti ja otti kryptoihinkin velkaa jopa satoja tuhansia. Hissukseen on nyt media, kun tuli vetelät housuun. Olisi kiinnostavaa nyt kuulla samoilta sijoittajilta miten katosi omaisuus ja on tullut kutsua käräjille veloista jne. Kryptoromahdushan on vasta alkanut ja osoittanut kusetukseksi. Tosiaan eläkeyhtiötkin lähti velkavivulla sijoittamaan ja onko nyt sitten suomenkin eläkerahat kadonneet ja velkaa senkin edestä?

https://www.hs.fi/talous/art-2000009247418.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekin on täyttä harhaa, että kaikille olisi käynyt huonosti. Esim. omat vanhempani kunnalla töissä, tavallinen asuntolaina ja muutama lapsi. Elivät täysin normaalia elämää. Samoin 90% kaverien vanhemmista. 

Kiitos tästä kommentista. Vaikutelma on myös itselläni, että eivät kaikki kärsineet. Jos vielä seuraat keskustelua ja jaksat vastata, minua kiinnostaisi kuulla, miten sinä koet (ja vanhempasi ja kaverit ja kavereiden vanhemmat) puheen lama-ajasta ja sen kauheudesta nyt? Onko se mikään "aihe", siis puhua tai miettiä? Ajatteletko koskaan, että olitte erityisen onnekkaita tuolloin, vai onko kommentistasi pääteltävissä oleva "oltiin vain tavallisia" se perusajatus. Millä mielillä luet tai katsot nykyään lama-ajasta ja laman lapsista käsitteleviä juttuja? 

ap

Enemmistöön ei vaikuttanut. Median jatkuvat uutiset antoi kuvan pahemmasta kuin olikaan. Laman aikana yhteiskunta vielä toimi. Terveydenhuolto toimi. Kaikki toimi. Nyt toisin, suuri joukko ihmisiä on laitettu yhteiskunnan ulkopuolelle.