Olivatko kaikki 1990-luvun lamassa omaisuutensa menettäneet syyttömiä tilanteeseensa?

Vierailija kirjoitti:

Se miten valtio ja monet instanssit vetivät maton alta oli ala-arvoista. Siitä alkoi myös suomen lasten ja lapsiperheiden alamäki.

Oli myös ihan sattuman kauppaa kehen lama vaikutti ja kehen ei. Isäni firma teki kaikkien aikojen ennätystulosta laman aikana. Sattui vain olemaan oikealla alalla.

Ei lama-aika silti positiivista aikaa meillekään ollut ilmapiirinsä vuoksi, vaikkei sitä lapsena niin miettinytkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se miten valtio ja monet instanssit vetivät maton alta oli ala-arvoista. Siitä alkoi myös suomen lasten ja lapsiperheiden alamäki.

Valtio ei vetänyt mattoa kenenkään alta, vaan tuuppasi rahaa pankkeihin rekkalasteittain, jotta suomalaisten talletukset eivät olisi menneet. Eivätkä menneetkään.

Sitten siirreltiin pakista toiseen ns. roskalainoja, joiden takaisinsaanti oli epävarmaa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että ihmiset ottivat ylisuuria (valuutta)lainoja, joita eivät olisi missään tilanteessa pystyneet maksamaan takaisin ja joita pankit heille tyrkyttivät. Sitten näiden lainojen takaajat menettivät omaisuutensa.

Ihmiset kuvittelivat olevansa rikkaita, kun pankista sai rahaa. 

Ja noihin roskalainohin meni elinkelpoisia yrityksiäkin, mutta kun valtion piikki oli auki, se käytettiin. Se miten nämä roskapankit alkoivat sitten realisoidan vellalisten omaisuutta on oma lukunsa. 

Mutta luota sinä vain lapseomaisesti, ettei hyvä valtio voinut tehdä virheitä. 

näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei niihin lainapapereihin kirjoittanut velallisen nimeä kuin velallinen itse. Ne jotka silloin otti paljon lainaa tiesi hyvin mitä tekevät. Kikkailivat vielä ottamalla lainakoron ulkomaisen sen hetkisen alhaisemman korkotason mukaan. Kukaan ei käskenyt kikkailemaan. Korolla leikkiminen on sijoitystoimintaa ja sijoittamiseen liittyy riskit. Tämän unohti moni muutaman viime vuoden aikana. Nyt ollaan taas jännän äärellä.

Nämä ulkomaalaiset lainat koskivat vain yrityksiä. Tavallisen tallaajan asuntolainat olivat ihan normaaleja pankkilainoja ja silti niiden korot räjähtivät käsiin ja aiheuttivat sen, että osa ei pystynyt maksamaan ja takaaja oli vastuussa.

Ei korot olleet se joka kupletin kaatoi, nehän oli vuosia olleet korkeat, niihin oli totuttu. Vaan pakan kaatoi se että lainoille oli henkilötakaajat, yhtäkkiä tuli laina maksuun sellaisille jotka ei olleet ymmärtäneet mitä se takaajaksi suostuminen tarkoitaa. Takaus realisoitui velallisen kohdatessa muuten kyvyttömyyden hoitaa lainojaan, kuten työttömyyden takia. Korot ei ollut ongelman ydin. Ne oli tiedossa lainaa ottaessa. Monella oli vielä se 2 asunnon loukku markkinoiden romahtaessa.

Pankkien valvonta oli liian heikkoa. Jos lamaan etsitään syyllisiä, niin niitä löytyy pankkisektorilta. Pankit olivat myös härskejä hyödyntäessään hätään joutuneita. Ne käärivät isot voitot, kun ihmisiltä lähti koron nousujen myötä asunnot, mökit ja firmat - törkeän halvalla.

Osa oli, osa ei, osa vähän rajoilla. Rajoilla olemisessa tarkoitan liiallista uskoa ja luottoa muihin ja omaan tekemiseen sekä siihen, että koskaan ei voi tulla huonompia aikoja. Ei-kohtaan sanoisin itseni, vaikka en varsinaisesti menettänyt mitään, mutta en päässyt mitään luomaankaan, koska jäin työttömäksi äitiyslomalla ja mulle ilmoitettiin konkurssista tyyliin "tänään menee firman ovet kiinni, pomo lähti jo, koeta saada pääkonttorilta vielä työtodistus". Sain kiitettävät arvosanat ihmiseltä, jonka olin nähnyt kerran :D. Mutta olin saanut siihen asti töitä helposti ja jopa niin että saman tien jäänyt töihin kun kävelin sisään, mutta yhtäkkiä alallani oli valtavat massat työttömiä. Mulle tuli vielä sioita joihin en voinut itse mitenkään vaikuttaa, en halua niitä tunnistamisen vuoksi eritellä. Tai no, hylkäämällä kaikki muut tietysti olisin, mutta ei luonteeni ole sellainen. 

Mielestäni kaikki vaikeuksiin joutuneet olivat mitä suurimmassa määrin itse syyllisiä omaan tilanteeseensa. Se joka ottaa taataksensa, ottaa myös maksaaksensa on vanha viisaus, joka oli keksitty jo tuolloin.

Me rakennettiin miehen kanssa omakotitalo, joka maksoi 420 tmk. Tehtiin maltillisia valintoja ja sitä ennen asuttiin rakennusaika vuokralla, ettei vaan jouduttaisi kahden loukkuun. Samaan aikaan toiset ostivat rivitalosta hienoja asuntoja täysin velkarahalla. Hintalappu oli pienessä kolmiossa enemmän kuin tuossa meidän vaatimattomassa omakotitalossa. 

Pankit tyrkyttivät kyllä rahaa ja takaajaksi kelpasi kuka tahansa, ja toki sekin oli väärin. Juppikulttuuri tietysti yllytti elämään yli varojensa, mutta ei kaikki mennyt siihen mukaan.

Itse olin työssä pienessä metalliyrityksessä silloin. Kesälomille lähdettäessä kaikki oli hyvin, mutta töihin palattaessa puhelin vaikeni, uusia tilauksia ei tullut ja vanhat peruttiin. Vaikka olin nuori ja kokematon, ymmärsin heti, että nyt on toimittava. Taloudesta vastaavana ehdotin toimitusjohtajalle lomautusten aloittamista. Niin tehtiin. Sen jälkeen oma työni oli parin vuoden ajan pääasiassa erilaisten avustushakemusten ja työsuhteisiin liittyvien lomautusilmoitusten yms. selvitysten tekemistä. Mutta niin vaan yritys selviytyi ja on vieläkin olemassa. 

Mona ihmisiä joutui vaikeuksiin, mutta esim. omaan tuttavapiiriini ei kuulunut yhtään työttömäksi joutunutta.

Vierailija kirjoitti:

'3. Taanneet omat asuntlainansa? Oletkohan nyt perillä tästä systeemistä. Mutta kyllä, takaaja ottaa riskin, ja moni teki sen. Taatut lainat olivat varmasti nii asunto- kuin yritysluottoja. Yritysluotot toki pahempia, koska niitä vastaan ei välttämättä ollut edes sen vertaa takuita. Ihminen ottaa riskin takuun antaessaan, joo oma vika. Toisaalta pankit eivät näitä riskejä kyllä tavantallaajille juuri avanneet eli jossain tapauksissa takaajia käytännössä jopa sumutettiin. 

Nuo takauskuviot olivat erilaisia silloin. Perheessäni annettiin verrattain pieneen lainaan takaus (muistaakseni auto yritykselle), koska riskienhallinta. Velallisen yritys kippasi ja paljastui, että takaus olikin yleistakaus ja takaajat olivatkin täydessä vastuussa KAIKISTA velallisen veloista. Näin paperit vuosikymmeniä myöhemmin ja se oli ihan puhdas kusetuskuvio.

Mutta tietenkin takaajan syy, kun ei luetuttanut paperia asianajajalla. Nykyäänhän kaikki luetuttavat kaikkivai miten se meneekään.

Vierailija kirjoitti:

Pankkien valvonta oli liian heikkoa. Jos lamaan etsitään syyllisiä, niin niitä löytyy pankkisektorilta. Pankit olivat myös härskejä hyödyntäessään hätään joutuneita. Ne käärivät isot voitot, kun ihmisiltä lähti koron nousujen myötä asunnot, mökit ja firmat - törkeän halvalla.

Minä näen tässä hetkessä paljon yhtymäkohtia tähän. Nyt yritetään vähän samaa, liioitteluilla, esim. jos sähkön hintaa on pakko nostaa, mutta osinkoja voi silti maksaa ja voittoja kääriä ennnätystuloksin, ollaan hyvin lähellä tätä. 

Vierailija kirjoitti:

näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei niihin lainapapereihin kirjoittanut velallisen nimeä kuin velallinen itse. Ne jotka silloin otti paljon lainaa tiesi hyvin mitä tekevät. Kikkailivat vielä ottamalla lainakoron ulkomaisen sen hetkisen alhaisemman korkotason mukaan. Kukaan ei käskenyt kikkailemaan. Korolla leikkiminen on sijoitystoimintaa ja sijoittamiseen liittyy riskit. Tämän unohti moni muutaman viime vuoden aikana. Nyt ollaan taas jännän äärellä.

Nämä ulkomaalaiset lainat koskivat vain yrityksiä. Tavallisen tallaajan asuntolainat olivat ihan normaaleja pankkilainoja ja silti niiden korot räjähtivät käsiin ja aiheuttivat sen, että osa ei pystynyt maksamaan ja takaaja oli vastuussa.

Ei korot olleet se joka kupletin kaatoi, nehän oli vuosia olleet korkeat, niihin oli totuttu. Vaan pakan kaatoi se että lainoille oli henkilötakaajat, yhtäkkiä tuli laina maksuun sellaisille jotka ei olleet ymmärtäneet mitä se takaajaksi suostuminen tarkoitaa. Takaus realisoitui velallisen kohdatessa muuten kyvyttömyyden hoitaa lainojaan, kuten työttömyyden takia. Korot ei ollut ongelman ydin. Ne oli tiedossa lainaa ottaessa. Monella oli vielä se 2 asunnon loukku markkinoiden romahtaessa.

Kyllä korot olivat matalat ennen lamaa, siksihän lainaa otettiin. Asuntolainatkin oli halpoja. Erityisen halpaa oli valuuttalaina, ja pankit tarjosivat sitä erityisesti yrittäjille.

Kun sitten korot ampaisivat ylös jopa yli 20 prosenttiin, yritykset alkoivat kaatua, yrittäjiltä realisoitiin alihintaan koko omaisuus ja työntekijät menettivät työnsä.

Sivusta seuranneena: tilanteeseen ei osattu varautua. Moni jäi kahden asunnon koukkuun, ja eipä muuta tarvittu.

Kaikki tapahtui liian äkkiä.

Mun miehen sukulainen suuttui mulle, kun mä kielsin miestäni ryhtymästä veljen takaajaksi, mies olisi ilman muuta ryhtynyt. Mulla oli vain tunne että ei pidä ja kun meillä on pieni vauvakin, aika iso keskustelu käytiin siitä, että kyllä sä voit maksamaan joutua. Eipä siitä kauan mennyt, kun velkoja ilmeni huima määrä ja muita sukulaisia joutui monikin maksamaan kymmeniä tuhansia  - eikä edes asuntovelkaa, vaan ihan peli- ja kulutusvelkoja. 

Vierailija kirjoitti:

Sivusta seuranneena: tilanteeseen ei osattu varautua. Moni jäi kahden asunnon koukkuun, ja eipä muuta tarvittu.

Kaikki tapahtui liian äkkiä.

Riskit ja asuntokupla hullujen vuosien jäljiltä oli kaikkien nähtävissä. Moni vaan ummisti silmänsä.

Vierailija kirjoitti:

näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei niihin lainapapereihin kirjoittanut velallisen nimeä kuin velallinen itse. Ne jotka silloin otti paljon lainaa tiesi hyvin mitä tekevät. Kikkailivat vielä ottamalla lainakoron ulkomaisen sen hetkisen alhaisemman korkotason mukaan. Kukaan ei käskenyt kikkailemaan. Korolla leikkiminen on sijoitystoimintaa ja sijoittamiseen liittyy riskit. Tämän unohti moni muutaman viime vuoden aikana. Nyt ollaan taas jännän äärellä.

Nämä ulkomaalaiset lainat koskivat vain yrityksiä. Tavallisen tallaajan asuntolainat olivat ihan normaaleja pankkilainoja ja silti niiden korot räjähtivät käsiin ja aiheuttivat sen, että osa ei pystynyt maksamaan ja takaaja oli vastuussa.

Ei korot olleet se joka kupletin kaatoi, nehän oli vuosia olleet korkeat, niihin oli totuttu. Vaan pakan kaatoi se että lainoille oli henkilötakaajat, yhtäkkiä tuli laina maksuun sellaisille jotka ei olleet ymmärtäneet mitä se takaajaksi suostuminen tarkoitaa. Takaus realisoitui velallisen kohdatessa muuten kyvyttömyyden hoitaa lainojaan, kuten työttömyyden takia. Korot ei ollut ongelman ydin. Ne oli tiedossa lainaa ottaessa. Monella oli vielä se 2 asunnon loukku markkinoiden romahtaessa.

Ostin asunnon vuonna 1990 ja romahdus tapahtui 1991 ja korot todellakin nousivat niin paljon, että osa ei selviytynyt lainoistaan. Itsekin jouduin käyttämään omat, lainatut ja varastetut rahat. Laskin juuri laskurilla https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html , että vielä tänä päivänäkään asunnosta ei saisi sitä hintaa, mitä siitä on 1990 maksettu. Myin asunnon vuonna 2012. Oma tuttuni joutui silloin myymään omakotitalonsa juuri siitä syystä, että eivät kyenneet maksamaan lainojaan (olivat töissä) ja lainat olisivat kaatuneet takaajien niskaan.

Ei näitä takausvastuiseen sortuneita nyt niin paljon ollut. Takaajien käyttö oli tuolloin varmaan hieman yleisempää kuin nykyisin, mutta lähinnä tuo kai koski yrittäjiä joilla oli oman yrityksensä vakuutena omaehtoinen takaus ja koko omaisuus. Ei yksityisten asuntolainoissa käytetty henkilötapauksia silloinkaan kuin aniharvassa poikkeustapauksessa.

Valuuttalainavipu oli se minkä kaatoi monia, koska Viinanen meni devalvoimaan markan vaikka vannoi ja löi suorassa TV-lähetyksessä vetoa että markkaa ei devalvoida. Tuossa devalvaatiossa valuuttalainan lainapääoma tuplaantyi yhdellä poliitikon päätöksellä. Siitä oli monen mahdoton selvitä.

Yksityisen pienen ihmisen kohdalla ongelmia toi korkeat korot yhdistettynä asuntojen arvon rajuun notkahdukseen. Mieti omalla kohdallasi mitä tapahtuisi jos asuntolainan korkosi nousisi nyt 20 prosenttiin ja samalla asunnon arvo putoaisi 30-40%. Pankki vaatisi lisävakuuksia kattamaan vastuut. Jos vielä joudut työttömäksi samaan aikaan, kuten tuolloin moni joutui, niin siinä onkin jo taiteilemista jotta selviää kaikesta. Silloin ei myöskään ollut nykyisenlaista kaikenkattavaa sosiaaliturvaa, vaan sossurahaa sain vain äärimmäisen harva. 

Pankit myös ajoivat mielellään yksityisten ihmistenkin asunnot pakkohuutokauppaan, koska valtion piikki oli avoinna ja se kuittasi kaikki tappiot. Ainakin osa asunnoista meni alehintaan pankinjohdon lähipiiriin.

näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei niihin lainapapereihin kirjoittanut velallisen nimeä kuin velallinen itse. Ne jotka silloin otti paljon lainaa tiesi hyvin mitä tekevät. Kikkailivat vielä ottamalla lainakoron ulkomaisen sen hetkisen alhaisemman korkotason mukaan. Kukaan ei käskenyt kikkailemaan. Korolla leikkiminen on sijoitystoimintaa ja sijoittamiseen liittyy riskit. Tämän unohti moni muutaman viime vuoden aikana. Nyt ollaan taas jännän äärellä.

Nämä ulkomaalaiset lainat koskivat vain yrityksiä. Tavallisen tallaajan asuntolainat olivat ihan normaaleja pankkilainoja ja silti niiden korot räjähtivät käsiin ja aiheuttivat sen, että osa ei pystynyt maksamaan ja takaaja oli vastuussa.

Ei korot olleet se joka kupletin kaatoi, nehän oli vuosia olleet korkeat, niihin oli totuttu. Vaan pakan kaatoi se että lainoille oli henkilötakaajat, yhtäkkiä tuli laina maksuun sellaisille jotka ei olleet ymmärtäneet mitä se takaajaksi suostuminen tarkoitaa. Takaus realisoitui velallisen kohdatessa muuten kyvyttömyyden hoitaa lainojaan, kuten työttömyyden takia. Korot ei ollut ongelman ydin. Ne oli tiedossa lainaa ottaessa. Monella oli vielä se 2 asunnon loukku markkinoiden romahtaessa.

Ostin asunnon vuonna 1990 ja romahdus tapahtui 1991 ja korot todellakin nousivat niin paljon, että osa ei selviytynyt lainoistaan. Itsekin jouduin käyttämään omat, lainatut ja varastetut rahat. Laskin juuri laskurilla https://www.stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html , että vielä tänä päivänäkään asunnosta ei saisi sitä hintaa, mitä siitä on 1990 maksettu. Myin asunnon vuonna 2012. Oma tuttuni joutui silloin myymään omakotitalonsa juuri siitä syystä, että eivät kyenneet maksamaan lainojaan (olivat töissä) ja lainat olisivat kaatuneet takaajien niskaan.

Moni kynnelle kykenevä onkin viime vuodet suomessa varastanut valtion kassasta rahaa hallituksen myötävaikutuksella. Nyt esim suomen pankilta on likvidi loppu ja joutuu lainaamaan valtiolta.

Vierailija kirjoitti:

Ei näitä takausvastuiseen sortuneita nyt niin paljon ollut. Takaajien käyttö oli tuolloin varmaan hieman yleisempää kuin nykyisin, mutta lähinnä tuo kai koski yrittäjiä joilla oli oman yrityksensä vakuutena omaehtoinen takaus ja koko omaisuus. Ei yksityisten asuntolainoissa käytetty henkilötapauksia silloinkaan kuin aniharvassa poikkeustapauksessa.

Valuuttalainavipu oli se minkä kaatoi monia, koska Viinanen meni devalvoimaan markan vaikka vannoi ja löi suorassa TV-lähetyksessä vetoa että markkaa ei devalvoida. Tuossa devalvaatiossa valuuttalainan lainapääoma tuplaantyi yhdellä poliitikon päätöksellä. Siitä oli monen mahdoton selvitä.

Yksityisen pienen ihmisen kohdalla ongelmia toi korkeat korot yhdistettynä asuntojen arvon rajuun notkahdukseen. Mieti omalla kohdallasi mitä tapahtuisi jos asuntolainan korkosi nousisi nyt 20 prosenttiin ja samalla asunnon arvo putoaisi 30-40%. Pankki vaatisi lisävakuuksia kattamaan vastuut. Jos vielä joudut työttömäksi samaan aikaan, kuten tuolloin moni joutui, niin siinä onkin jo taiteilemista jotta selviää kaikesta. Silloin ei myöskään ollut nykyisenlaista kaikenkattavaa sosiaaliturvaa, vaan sossurahaa sain vain äärimmäisen harva. 

Pankit myös ajoivat mielellään yksityisten ihmistenkin asunnot pakkohuutokauppaan, koska valtion piikki oli avoinna ja se kuittasi kaikki tappiot. Ainakin osa asunnoista meni alehintaan pankinjohdon lähipiiriin.

Silloin vaadittiin kaikkii asuntolainoihin takaaja, se oli todella yleistä. Nyt vakuudeksi on riittänyt välittäjän arvioima asunnon hinta.

Vierailija kirjoitti:

Sitä rahaa tungettiin myös liikaa ihmisille. NS. Juppi kulttuuri oli valloillaan. Monta moottoryörä takaus tarinaa kuulin....

Muistan kuinka siihen aikaan pyöri TV:ssä pankin mainos jossa neuvottiin ottamaan valuttalaina ja sijoittamaan rahat pörssiin. Asiaa konkretisoitiin kultaisilla kuulilla, jossa osa pörssistä saadusta voitosta meni pankille korkoon, mutta valtaosa jäi itselle voitoksi. Muitakin vastaavia oli, eli lainaa tosiaan tyrkytettiin. Nythän pankit ovat hyvin vastahakoisia myöntämään edes täysin riskitöntä asuntolainaa, eikä sitä ainakaan mainosteta, vaan toivotaan että asiakkaat menevät tuulipukuineen muualle.

Anekdoottina nuoremmille sukupolville se että tuohon aikaan sijoittaminen tarkoitti sitä että teit jonkin pankkiiriliikkeen kanssa toimeksiannon osakkeiden ostosta. Osto toteutui noin viikon sisällä ja toimeksianto kannatti tehdä täysinä pörssierinä, koska muuten se saattoi kestää vielä kauemman. Pörssierän suurus, noin 30.000 - 50.000 mk, oli piensijoittajalle aika suuri kynnys. Sen jälkeen hait pankkiiriliikkeestä ostamasti paperiset osakekirjat. Kovin nopea reagointi markkinoiden liikkeisiin ei ollut piensijoittajalle mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä rahaa tungettiin myös liikaa ihmisille. NS. Juppi kulttuuri oli valloillaan. Monta moottoryörä takaus tarinaa kuulin....

Muistan kuinka siihen aikaan pyöri TV:ssä pankin mainos jossa neuvottiin ottamaan valuttalaina ja sijoittamaan rahat pörssiin. Asiaa konkretisoitiin kultaisilla kuulilla, jossa osa pörssistä saadusta voitosta meni pankille korkoon, mutta valtaosa jäi itselle voitoksi. Muitakin vastaavia oli, eli lainaa tosiaan tyrkytettiin. Nythän pankit ovat hyvin vastahakoisia myöntämään edes täysin riskitöntä asuntolainaa, eikä sitä ainakaan mainosteta, vaan toivotaan että asiakkaat menevät tuulipukuineen muualle.

Anekdoottina nuoremmille sukupolville se että tuohon aikaan sijoittaminen tarkoitti sitä että teit jonkin pankkiiriliikkeen kanssa toimeksiannon osakkeiden ostosta. Osto toteutui noin viikon sisällä ja toimeksianto kannatti tehdä täysinä pörssierinä, koska muuten se saattoi kestää vielä kauemman. Pörssierän suurus, noin 30.000 - 50.000 mk, oli piensijoittajalle aika suuri kynnys. Sen jälkeen hait pankkiiriliikkeestä ostamasti paperiset osakekirjat. Kovin nopea reagointi markkinoiden liikkeisiin ei ollut piensijoittajalle mahdollista.

Höpöhöpö.

Vierailija kirjoitti:

Entä missä ne tarinat, joissa joku hyötyi talouden aallonpohjasta? Esim 90-luvun alussa, asuntojen hintaromahduksen jälkeen ensiasuntonsa ostaneet? Ok, korot olivat korkeita, mutta asunnon arvo nousi kohinalla 2000-lukua kohti mennessä. Ja korotkin taittuivat

Joo. Ostin kämpän 1995 22v. Vaikka oli hyvä valtion virka oli lainan saanti melko nihkeää. Sain kämpän ostettua ja 2 vuodessa 100000mk nousi kämpän hinta ja sain hyvän tilin tulevaisuuteen.

Silloin niinkuin nytkin tulee markkinakäänne yllätyksenä. Media ei suomessa uutisoi edes tärkeistä talouskäänteistä. Kaikki on vaan sanna marinin kehumista. Siksi kaikki tulee sitten yllätyksenä, vaikka sitten asuntomarkkinoilla. Surkuhupaisena esimerkkinä oikotiellä kaikki yrittää vielä myydä ylimääräisiä asuntojaan vanhoilla kuplahinnoilla.