Olivatko kaikki 1990-luvun lamassa omaisuutensa menettäneet syyttömiä tilanteeseensa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tietenkään.

Kiitos. Mutta miksi niistä tapauksista ei puhuta oikeastaan yhtään? On vain eritasoisia nyyhkytarinoita aiheesta. Vai olenko lukenut vääriä uutisia ja nettisivuja?

En oikeasti ymmärrä näitä, ettei siitä tai tästä puhuta tyyppejä. Tämä kertoo vain sen, mitä te itse luette tai olette lukematta. Lamasta on kirjoitettu niin tieteellistä tutkimusta kuin henkilökohtaisia kokemuksia, joten mistä te tietonne ammennatte? Keskustelupaltoiltako?

Ja lisäksi, jos taustalla on omaa vikaa, niin kyllä se tarina itse kerrottuna on nyyhkytarina. Toiseksi, nythän usein aletaan puhua laman lasten tarinoista, ja syyttömiä he olivat vanhempiensa tekoihin. Kuuntelin kuitenkin yhde äänikirjan laman lapsista, joista yhdessä perhe oli ajautunut taloudelliseen ahdinkoon isän talousrikosten takia. Olikohan omaa vikaa ja olikohan asiasta puhuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa sijoittajista, koska markka laitettiin yllättäen kellumaan, vaikka edellisenä päivänä oli sanottu, että niin ei tulla tekemään. Lama vei sitten joiltakin muutoin omaisuuden konkurssien tms. vuoksi. Mutta varmaan voi muitakin syitä olla.

Mutta eikös se ollut aivan selvää, että markka pitää laittaa kellumaan? Kun tilanne oli ihan katastrofaalinen. Tämä on nyt tietenkin ihan älytöntä jälkiviisautta, mutta miten se kelluttaminen pystyi tulemaan yllätyksenä?

Jos kelluttaminen tuli yllätyksenä pankinjohtajille, miten joku rakennusliikkeen perustanut kirvesmies tai teknikko saattoi muuta olettaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tietenkään.

Kiitos. Mutta miksi niistä tapauksista ei puhuta oikeastaan yhtään? On vain eritasoisia nyyhkytarinoita aiheesta. Vai olenko lukenut vääriä uutisia ja nettisivuja?

Ei ole puhuttu kasinotaloudesta ja 80- luvun kulutusjuhlista?

Älä viitsi.

Monenlaista tarinaa 90- luvun lamaan mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, katsonut mm. Ylen Elävän arkiston lama-ajan dokumentteja ja kuuntelin äänikirjana Laman lapset -kirjan. Minulla on herännyt joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia. Ehkä joku tässä ketjussa osaisi vastata niihin.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

No, et sinä nyt kovin laajasti ole asiaan tutustunut, jos näitä kyselet. En nyt rupea sinulle sen enempää taloushistoriaa opiskelemana ja muutenkin suosittelen, että hakisit tietosi muualta kuin keskustelupalsoilta. Mutta lyhyesti. 

1. Pahimpaan tilanteeseen joutuivat luonnollisesti ne, joilla oli omaisuus jouduttiin realisoimaan ja se riittänyt kattamaan velkoja ja samlla omat tulonlähde katosi (esim. yrittäjällä konkurssi tai asuntovelalliselta meni työalta ja asunnon arvo romahti alle jäljellä olevan velan). Lama vaikutti suhteellisen vähän niihin, joitak eivät kohdanneet työttömyyttä. Toki esim. koululeikkaukset kohdistuivat näihinkin. 

2. Suomalaiset elivät ylivarjonsa, mutta tietenkin lama on monivyinen syyhti. Ei yksin ylivarojen eläminen, ei yksin Suomen pankki. Mutta 80- luvun lopussa Suomi velkaantui (yritykset ja kotitaloudet) ja osa lainoista oli valuuttalainoja, joihin kytkeyi valuuttakurssiriski, joka sitten purkautui. Mutta toki asiaan vaikutti myös Saksojen yhdistyminen (rahapolitiikka kiritsyi Euroopassa) ja Suomen osalta NL:n romahtaminen, mikä kadotti käytännössä tärkeimmän vientimarkkinan yhdessä yössä. Voidaan sanoa, että velkaantuminen viritti pommin, mutta poliittisen ympäristön nopea muuttuminen räjäytti sen. 

'3. Taanneet omat asuntlainansa? Oletkohan nyt perillä tästä systeemistä. Mutta kyllä, takaaja ottaa riskin, ja moni teki sen. Taatut lainat olivat varmasti nii asunto- kuin yritysluottoja. Yritysluotot toki pahempia, koska niitä vastaan ei välttämättä ollut edes sen vertaa takuita. Ihminen ottaa riskin takuun antaessaan, joo oma vika. Toisaalta pankit eivät näitä riskejä kyllä tavantallaajille juuri avanneet eli jossain tapauksissa takaajia käytännössä jopa sumutettiin. 

4. Työttömyys oli henkisesti kova taakkaa sen takia, koska aikaisempina vuosikymmeninä oli ollut aidosti täystyöllisyys. Työttömyys ilmiönä oli aika uusia ja massatyöttömyys vain lisäsi tuskaa. Mahdollisuuksiahan ei juuri ollut. On sinulta kuitenkin aika kömpelyä psykohistoriaa väittää, että juuri lamavuosina alkoholisoiduttiin (alkoholin kulutus laski) tai masennuttiin enemmän kuin vaikka nyt. Lama eroaa nykytilanteesta siinä, että todella monen työura katkesi siihen kokonaan. Aikaisempina vuosikymmeniä työelämään oli aidosti tultu vielä suoraan koulusta ja laman jälkeen monet eivät työllistyneet enää uudelleen. Samalla tavalla jo aikaisemmin todettu - eli monelta meni työpaikka, koti ja jäljelle jäi vielä lainat. Eli taloudellinen kurjuus jatkui esim. ulosottoina vuosia - eikä ole päättynyt kaikilla vieläkään. Samaan aikaan myös tukipalveluja leikattiin, eikä tätä ole palautettu vieläkään. 

Kukaan muu ei niihin lainapapereihin kirjoittanut velallisen nimeä kuin velallinen itse. Ne jotka silloin otti paljon lainaa tiesi hyvin mitä tekevät. Kikkailivat vielä ottamalla lainakoron ulkomaisen sen hetkisen alhaisemman korkotason mukaan. Kukaan ei käskenyt kikkailemaan. Korolla leikkiminen on sijoitystoimintaa ja sijoittamiseen liittyy riskit. Tämän unohti moni muutaman viime vuoden aikana. Nyt ollaan taas jännän äärellä.

Eniten lamassa kärsii velkaelvikset, mammonanpalvojat.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa sijoittajista, koska markka laitettiin yllättäen kellumaan, vaikka edellisenä päivänä oli sanottu, että niin ei tulla tekemään. Lama vei sitten joiltakin muutoin omaisuuden konkurssien tms. vuoksi. Mutta varmaan voi muitakin syitä olla.

Mutta eikös se ollut aivan selvää, että markka pitää laittaa kellumaan? Kun tilanne oli ihan katastrofaalinen. Tämä on nyt tietenkin ihan älytöntä jälkiviisautta, mutta miten se kelluttaminen pystyi tulemaan yllätyksenä?

Jos kelluttaminen tuli yllätyksenä pankinjohtajille, miten joku rakennusliikkeen perustanut kirvesmies tai teknikko saattoi muuta olettaa?

Tämä. Ainahan se loppuviimein on katsontakysymys, mitä kenenkin olisi pitänyt etukäteen tietää. Ja ainahan yrittämiseen sisältyy riski, mutta kyllä ainakin minun sympatia on niiden puolella, joiden omaisuus lamassa katosi ja tähän kieltämättä vaikutti Suomen tempoileva valuuttakurssipolitiikka. 

Mulla oli ensimmäinen opintolaina vaihdettuna Saksan markoiksi. Kimmokkeena tälle oli poliitikon lausunto, että Suomi EI devalvoi.

Helppoa ja riskitöntä tuottoa toistakymmentä prosenttia.

Ei tietenkään kaikki.

Mutta pankit olivat tyrkyttäneet yrityksille innokkaasti esimerkiksi erittäin matalakorkoisia valuuttalainoja ja koska devalvaatiota ja kellutusta EI PITÄNYT tapahtua, monet astuivat ansaan. Devalvaatio ja kellutus on nostivat valuuttalainojen korot pilviin.

En nyt pitäisi mitenkään omana vikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, katsonut mm. Ylen Elävän arkiston lama-ajan dokumentteja ja kuuntelin äänikirjana Laman lapset -kirjan. Minulla on herännyt joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia. Ehkä joku tässä ketjussa osaisi vastata niihin.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

No, et sinä nyt kovin laajasti ole asiaan tutustunut, jos näitä kyselet. En nyt rupea sinulle sen enempää taloushistoriaa opiskelemana ja muutenkin suosittelen, että hakisit tietosi muualta kuin keskustelupalsoilta. Mutta lyhyesti. 

1. Pahimpaan tilanteeseen joutuivat luonnollisesti ne, joilla oli omaisuus jouduttiin realisoimaan ja se riittänyt kattamaan velkoja ja samlla omat tulonlähde katosi (esim. yrittäjällä konkurssi tai asuntovelalliselta meni työalta ja asunnon arvo romahti alle jäljellä olevan velan). Lama vaikutti suhteellisen vähän niihin, joitak eivät kohdanneet työttömyyttä. Toki esim. koululeikkaukset kohdistuivat näihinkin. 

2. Suomalaiset elivät ylivarjonsa, mutta tietenkin lama on monivyinen syyhti. Ei yksin ylivarojen eläminen, ei yksin Suomen pankki. Mutta 80- luvun lopussa Suomi velkaantui (yritykset ja kotitaloudet) ja osa lainoista oli valuuttalainoja, joihin kytkeyi valuuttakurssiriski, joka sitten purkautui. Mutta toki asiaan vaikutti myös Saksojen yhdistyminen (rahapolitiikka kiritsyi Euroopassa) ja Suomen osalta NL:n romahtaminen, mikä kadotti käytännössä tärkeimmän vientimarkkinan yhdessä yössä. Voidaan sanoa, että velkaantuminen viritti pommin, mutta poliittisen ympäristön nopea muuttuminen räjäytti sen. 

'3. Taanneet omat asuntlainansa? Oletkohan nyt perillä tästä systeemistä. Mutta kyllä, takaaja ottaa riskin, ja moni teki sen. Taatut lainat olivat varmasti nii asunto- kuin yritysluottoja. Yritysluotot toki pahempia, koska niitä vastaan ei välttämättä ollut edes sen vertaa takuita. Ihminen ottaa riskin takuun antaessaan, joo oma vika. Toisaalta pankit eivät näitä riskejä kyllä tavantallaajille juuri avanneet eli jossain tapauksissa takaajia käytännössä jopa sumutettiin. 

4. Työttömyys oli henkisesti kova taakkaa sen takia, koska aikaisempina vuosikymmeninä oli ollut aidosti täystyöllisyys. Työttömyys ilmiönä oli aika uusia ja massatyöttömyys vain lisäsi tuskaa. Mahdollisuuksiahan ei juuri ollut. On sinulta kuitenkin aika kömpelyä psykohistoriaa väittää, että juuri lamavuosina alkoholisoiduttiin (alkoholin kulutus laski) tai masennuttiin enemmän kuin vaikka nyt. Lama eroaa nykytilanteesta siinä, että todella monen työura katkesi siihen kokonaan. Aikaisempina vuosikymmeniä työelämään oli aidosti tultu vielä suoraan koulusta ja laman jälkeen monet eivät työllistyneet enää uudelleen. Samalla tavalla jo aikaisemmin todettu - eli monelta meni työpaikka, koti ja jäljelle jäi vielä lainat. Eli taloudellinen kurjuus jatkui esim. ulosottoina vuosia - eikä ole päättynyt kaikilla vieläkään. Samaan aikaan myös tukipalveluja leikattiin, eikä tätä ole palautettu vieläkään. 

Ne joilla ei ollut velkaa ei velkaantunesiin kohdistuneet paineet tietenkään koskeneet ja saivat olla rauhassa niiltä osin. Toki työttömyys kohtasi sitten useampaa sen ollessa yhtä laajaa kuin nykyään. Vaikka nyt on mittareita muutettu niin ettei nykyinen reilu 500 tuhannen työttömyys ole kuin 200 tuhannen työttömyys määritelmiä muuttamalla.

Ei lama kaikkia syvältä koskettanut.

Eiväthän kaikki joutuneet työttömiksi.

Itse pääsin vähällä, jouduin lomautetuksi, mutta sain pian uuden työpaikan.

Intin jälkeen muutin tyttöystävän perässä laman runtelemalle pikkupaikkakunnalle ja etsin töitä 3 kuukautta ennen kuin tärppäsi.

90- luvun laman uhreista puhuttaessa täytyy muistaa, että yhteiskunnan tukiverkko puuttui aika pitkälle yrittäjästatuksen omaavilta.

Yhteiskunta oli yrittäjävihamielinen.

Toiminimiyrittäjä(tai mikä tahansa muu kuin oy, pienessä osakeyhtiössäkin yrittäjä usein joutuu takaamaan omalla omaisuudellaan) kun teki konkurssin, oli hän aiva tyhjän päällä.

Tuohon aikaan oli vielä normaalia maaseudulla, että mentiin takaamaan lapsuuden ystävän talolainaa. Nykyään kaikki ei takaa edes omien lastensa asuntolainaa.

Assburger kirjoitti:

Ei lama kaikkia syvältä koskettanut.

Eiväthän kaikki joutuneet työttömiksi.

Itse pääsin vähällä, jouduin lomautetuksi, mutta sain pian uuden työpaikan.

Intin jälkeen muutin tyttöystävän perässä laman runtelemalle pikkupaikkakunnalle ja etsin töitä 3 kuukautta ennen kuin tärppäsi.

90- luvun laman uhreista puhuttaessa täytyy muistaa, että yhteiskunnan tukiverkko puuttui aika pitkälle yrittäjästatuksen omaavilta.

Yhteiskunta oli yrittäjävihamielinen.

Toiminimiyrittäjä(tai mikä tahansa muu kuin oy, pienessä osakeyhtiössäkin yrittäjä usein joutuu takaamaan omalla omaisuudellaan) kun teki konkurssin, oli hän aiva tyhjän päällä.

Silloin ei jaettu touhusatatonnisia ja joutui maksamaan yrityksen tuloista veroa. Nythän yrittäjän ei tarvitse 100 000 euroon saakka maksaa veroa itse itselleen maksamistaan osingoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

4. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika?

1. Niitä julkisen puolen työntekijöitä, jotta ei voitu *liikelaitoistaa*, esim. opettajat ja jotka olivat asuntonsa maksaneet, ei lama paljoa koskettanut. Kun valtio yksityisti (esim. Tielaitos), osa lähellä eläkeikää olevista virkamiehistä sai useamman vuoden ennen eläkkeellesiirtymistä lakkautuspalkkaa, kun virka lakkautettiin. Palkka juoksi, mutta ei tarvinnut tehdä töitä.

4. Työttömyys on aina yksilöllinen kokemus, vaikka muutkin olisivat samassa asemassa. Elää pitäisi ja mahdolliset lainat maksaa tulojen romahdettuakin. Epävarmuus siitä, löytyykö työtä enää ei ainakaan parantanut yksilön tilannetta.

Itse valmistuin hömppämaisteriksi juuri pahimpaan lamaan. Perhekin oli tullut jo perustettua. Opinto-oppaiden hehkuttamia julkisen puolen työpaikkoja lakkautettiin eikä töitä ollut. Nykyään niitä näyttää taas olevan ja maisterin tutkinto näyttää olevan joillekin aloille yleistutkinto eli on sama, minkä alan maisteri on. Itseni pelasti vuoden erikoistuminen. Sen jälkeen on töitä riittänyt.

Silloinen paikallinen Säästöpankki vielä vittuili ja riisti köyhiä opiskelijoita perimällä noin kymmenen prosenttia lainasummasta omiin kuluihin toimituskulujen lisäksi ennen opintolainan siirtämistä tilille. Eli viiden tonnin lainasta otettiin päältä toimituskulut ja se 500. Otit tai jätit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valuuttaluottojen markkinointi ja tuputtaminen asiakkaille oli 1980-luvun lopulla aivan järkkyä, nykyään viranomaiset puuttuisivat sellaiseen touhuun. Mutta eihän voi kategorisesti koskaan sanoa että kaikki olivat syyttömiä tai että kaikki olivat omaa syytään ongelmissa. Varmasti oli sellaisia jotka tajusivat riskit, ja sellaisia jotka eivät olleet tajunneet. Ja se miten omaisuudet sitten realisoitiin, siinä tapahtui paljon vääryyksiä.

Niin, olet aivan oikeassa siitä, että ei voi kategorisesti sanoa että kaikki sitä tai kaikki tätä. Mutta pääsääntöisesti tässä nykyisessä keskustelussa on kuitenkin ollut äänessä se "ilman omaa syytään kärsineiden" porukka. Siksi ehkä haluaisin kaivella sitä asian toista puolta.

Mitä tulee tuohon omaisuuden realisointiin ja siinä tapahtuneisiin vääryyksiin, haluaisin niistäkin tietää lisää. Mietin tätä asiaa katsottuani Helsinki-syndrooma -sarjan, ja siinähän annettiin aluksi ymmärtää että tapahtui vääryyksiä mutta lopulta se ei sitten tainnutkaan olla ihan niin.

Onko tuosta asiasta mitään tutkimuksia tai esim. haastatteluja mediassa, siis siitä, miten asia on mennyt. Ei nyyhkytarinoita, joissa  haastateltavat sanovat vain omaa näkökulmaansa ja tekojaan perustelevia asioita.

Kuule, sun kaivelut on nyt vähän väärässä paikassa, tämä on trolliuolja. Sulta taitaa puuttua kokonaan taidot systemaattiseen tiedonhakuun?

Kyllä se vaan oli ihmisten oma ahneus joka ajoi monen ihmisen kuseen.

Ennen yritykset perustettiin ja laajennettiin lainarahalla. 1990-laman aikoihin perustettiin roskapankki, johon pankit kippasivat kaikki epävarmat lainat. Tuossa yhteydessä heitettiin mukaan myös niitä, jotka olisivat voineet maksaa lainansa sopimusten mukaan. Näin tekemällä tuhottiin useita yrityksiä ja useiden henkilöiden koko elämäntyö. 

Tuossa vaiheessa yrityksellä saattoi olla lupaava tulevaisuus, mutta yrityksen lainan vuoksi pankki saattoi röyhkeästi vetää maton alta. Tuosta rytäkästä hyötyi kaikki ne, joilla oli rahaa ostaa ja kaiken sai pilkkahinnalla.

Tuon jälkeen tietyt puolueet ovat huolehtineet, että yritysriskiä on siirretty työntekijöille ja palkanmaksua valtiolle. Edellisen ansiosta suomen yrityksillä on lainaa murto-osa siitä, mitä esim. ruotsalaisilla yrityksillä on.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan muu ei niihin lainapapereihin kirjoittanut velallisen nimeä kuin velallinen itse. Ne jotka silloin otti paljon lainaa tiesi hyvin mitä tekevät. Kikkailivat vielä ottamalla lainakoron ulkomaisen sen hetkisen alhaisemman korkotason mukaan. Kukaan ei käskenyt kikkailemaan. Korolla leikkiminen on sijoitystoimintaa ja sijoittamiseen liittyy riskit. Tämän unohti moni muutaman viime vuoden aikana. Nyt ollaan taas jännän äärellä.

Nämä ulkomaalaiset lainat koskivat vain yrityksiä. Tavallisen tallaajan asuntolainat olivat ihan normaaleja pankkilainoja ja silti niiden korot räjähtivät käsiin ja aiheuttivat sen, että osa ei pystynyt maksamaan ja takaaja oli vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään kaikki.

Mutta pankit olivat tyrkyttäneet yrityksille innokkaasti esimerkiksi erittäin matalakorkoisia valuuttalainoja ja koska devalvaatiota ja kellutusta EI PITÄNYT tapahtua, monet astuivat ansaan. Devalvaatio ja kellutus on nostivat valuuttalainojen korot pilviin.

En nyt pitäisi mitenkään omana vikana.

Muistan ne valuuttalainat. Niitä ei ollut kenenkään pakko ottaa, suurin osa ei ottanut ja muistan ettei niistä isoa hyötyä saanut. Kyse oli pienestä hyödystä jo silloin selvästi tarpeettomaan riskinottoon. 

Vierailija kirjoitti:

Se miten valtio ja monet instanssit vetivät maton alta oli ala-arvoista. Siitä alkoi myös suomen lasten ja lapsiperheiden alamäki.

Valtio ei vetänyt mattoa kenenkään alta, vaan tuuppasi rahaa pankkeihin rekkalasteittain, jotta suomalaisten talletukset eivät olisi menneet. Eivätkä menneetkään.

Sitten siirreltiin pakista toiseen ns. roskalainoja, joiden takaisinsaanti oli epävarmaa.

Kaikki lähti liikkeelle siitä, että ihmiset ottivat ylisuuria (valuutta)lainoja, joita eivät olisi missään tilanteessa pystyneet maksamaan takaisin ja joita pankit heille tyrkyttivät. Sitten näiden lainojen takaajat menettivät omaisuutensa.

Ihmiset kuvittelivat olevansa rikkaita, kun pankista sai rahaa.