Olivatko kaikki 1990-luvun lamassa omaisuutensa menettäneet syyttömiä tilanteeseensa?

Ei. Tietenkään.

Mutta aika moni oli.

Aika monet menettivät omaisuutensa takauksiin. Toisilta loppui työt ja asuntolaina oli isompi kuin asunnosta sai.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Tietenkään.

Kiitos. Mutta miksi niistä tapauksista ei puhuta oikeastaan yhtään? On vain eritasoisia nyyhkytarinoita aiheesta. Vai olenko lukenut vääriä uutisia ja nettisivuja?

Osa sijoittajista, koska markka laitettiin yllättäen kellumaan, vaikka edellisenä päivänä oli sanottu, että niin ei tulla tekemään. Lama vei sitten joiltakin muutoin omaisuuden konkurssien tms. vuoksi. Mutta varmaan voi muitakin syitä olla.

Se miten valtio ja monet instanssit vetivät maton alta oli ala-arvoista. Siitä alkoi myös suomen lasten ja lapsiperheiden alamäki.

Olen miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa, katsonut mm. Ylen Elävän arkiston lama-ajan dokumentteja ja kuuntelin äänikirjana Laman lapset -kirjan. Minulla on herännyt joitakin kysymyksiä, joihin en ole löytänyt vastauksia. Ehkä joku tässä ketjussa osaisi vastata niihin.

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

2. Elivätkö ihmiset tosiaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa "yli varojensa" vai johtuiko lama jostakin muusta? (Oletan että etupäässä Suomen pankin tekemistä virheistä, mutta eikö yksittäisillä ihmisillä ollut mitään tekemistä oman myöhemmän tilanteensa taustoissa?)

3. Jos ihmiset olivat ottaneet itse ja/tai taanneet isoja lainoja (lainoja mihin? toisten yrityksiin? vai omia asuntolainoja, vai mitä?), niin eikö voi ajatella, että nämä ihmiset olivat itse tehneet valintansa ja kun tilanne muuttui, he vain joutuivat maksamaan noista valinnoistaan, jotka osoittautuivat huonoksi?

4. 90-luvun alkupuolella tuli massatyöttömyys, erään arvion mukaan pahimmillaan 540.000 suomalaista oli vailla työtä. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika? Vrt. 2000-luvun yt:t, joissa ei lakkauteta koko puljua vaan vain muutama saa potkut, silloinhan se työttömyys osuu pahemmin kun on perusteita ajatella, että vika oli minussa. Mutta jos puoli miljoonaa muuta on työttömänä, miten se on voinut olla niin kova kolaus, että siitä on sitten masennuttu/alkoholisoiduttu ja pahimmassa tapauksessa saatu lapset ja lapsenlapsetkin syrjäytymään?

Sitä rahaa tungettiin myös liikaa ihmisille. NS. Juppi kulttuuri oli valloillaan. Monta moottoryörä takaus tarinaa kuulin....

Vierailija kirjoitti:

Osa sijoittajista, koska markka laitettiin yllättäen kellumaan, vaikka edellisenä päivänä oli sanottu, että niin ei tulla tekemään. Lama vei sitten joiltakin muutoin omaisuuden konkurssien tms. vuoksi. Mutta varmaan voi muitakin syitä olla.

Mutta eikös se ollut aivan selvää, että markka pitää laittaa kellumaan? Kun tilanne oli ihan katastrofaalinen. Tämä on nyt tietenkin ihan älytöntä jälkiviisautta, mutta miten se kelluttaminen pystyi tulemaan yllätyksenä?

Vierailija kirjoitti:

Sitä rahaa tungettiin myös liikaa ihmisille. NS. Juppi kulttuuri oli valloillaan. Monta moottoryörä takaus tarinaa kuulin....

No juuri niin. Että eikö se ole sitten tavallaan sen ihmisen omaa syytä, jos on ottanut lainan tai mennyt takaamaan toisen ottaman lainan? Kun tuntuu, että nykyään ainakin yleisessä puheessa on vain ihan ilman omaa syytä lamassa kärsineitä.

No ei tietenkään kaikki. Yhtä lailla silloinkin on ollut esim. mt- ja päihdeongelmia jotka on aikaansaaneet holtittomuutta taloudenhoidossa, yrityksiä joilla ei ole alunperinkään elinmahdollisuuksia koska yritysidea on huono jne. 

Mutta näitä on aina, niin ysärillä kuin tänäänkin, ja se ysärin kiinnostava piirre on juuri se massiivinen konkurssien ja omaisuuden ja työn menetysten aalto ilman omaa selkeää syytä, siksi siitä varmasti lähinnä puhutaan eikä näistä tavanomaisesti asiansa sössivistä joita on aina. Äidiltänikin meni leipomoyritys tuossa rytäkässä, kannatti kivasti ennen lamaa, mutta kun paikkakunnalta lähti isoin työllistäjä ja työttömiä oli laumoittain, eipä sitä pienleipomon tuotteille enää ollut kysyntää, suurin osa alkoi ostaa marketista halvinta.

Valuuttaluottojen markkinointi ja tuputtaminen asiakkaille oli 1980-luvun lopulla aivan järkkyä, nykyään viranomaiset puuttuisivat sellaiseen touhuun. Mutta eihän voi kategorisesti koskaan sanoa että kaikki olivat syyttömiä tai että kaikki olivat omaa syytään ongelmissa. Varmasti oli sellaisia jotka tajusivat riskit, ja sellaisia jotka eivät olleet tajunneet. Ja se miten omaisuudet sitten realisoitiin, siinä tapahtui paljon vääryyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä rahaa tungettiin myös liikaa ihmisille. NS. Juppi kulttuuri oli valloillaan. Monta moottoryörä takaus tarinaa kuulin....

No juuri niin. Että eikö se ole sitten tavallaan sen ihmisen omaa syytä, jos on ottanut lainan tai mennyt takaamaan toisen ottaman lainan? Kun tuntuu, että nykyään ainakin yleisessä puheessa on vain ihan ilman omaa syytä lamassa kärsineitä.

Tavallaan varmaan joo, mutta kun ei kukaan ole tulevaisuuteen näkevä oraakkeli. Tosi pitkään näytti, ja asiantuntijatkin antoi ymmärtää, ettei ole näkyvissä minkään sortin romahdusta, vaan vakaata talouskasvua. Ei niitä lainoja olisi pankit ja rahoitusyhtiötkään myöntäneet, jos olisivat tienneet että pian iso osa ottajista on takaisinmaksuvaikeuksissa eivätkä he saa rahojaan takaisin. Joten en minä nyt ihan kauheasti jotain tavista syyttäisi siitä, että on uskonut talousviisaita jotka näyttivät uskovan vakaaseen tulevaisuuteen. Jälkiviisastelu on huomattavan helppoa verrattuna itse tilanteessa elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään kaikki. Yhtä lailla silloinkin on ollut esim. mt- ja päihdeongelmia jotka on aikaansaaneet holtittomuutta taloudenhoidossa, yrityksiä joilla ei ole alunperinkään elinmahdollisuuksia koska yritysidea on huono jne. 

Mutta näitä on aina, niin ysärillä kuin tänäänkin, ja se ysärin kiinnostava piirre on juuri se massiivinen konkurssien ja omaisuuden ja työn menetysten aalto ilman omaa selkeää syytä, siksi siitä varmasti lähinnä puhutaan eikä näistä tavanomaisesti asiansa sössivistä joita on aina. Äidiltänikin meni leipomoyritys tuossa rytäkässä, kannatti kivasti ennen lamaa, mutta kun paikkakunnalta lähti isoin työllistäjä ja työttömiä oli laumoittain, eipä sitä pienleipomon tuotteille enää ollut kysyntää, suurin osa alkoi ostaa marketista halvinta.

Ok, eli se oli siis ikään kuin ketjureaktion seurausta äitisi tapauksessa. Konkurssi johtui viime kädessä työttömyyden kasvusta eikä varsinaisesta liiketoiminnasta.

Olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla juurikin noista itse asiansa sössineistä, kun tuntuu keskustelussa olevan vallalla se ajatus, että kukaan ei ollut syyllinen omaan tilanteeseensa, korkeintaan siihen, että oli mennyt takaamaan muitten lainoja.

Ja sen on täytynyt olla hyvin katkeroittava kuvio, olen lukenut, että useampia sukuja ja perheitä on hajonnut sen vuoksi, vähän niin kuin Suomen sisällissodassa aikoinaan. Eli en tarkoita vähätellä näitä lainantakaustragedioita, joissa se suurin syypää eli lainan ottanut on päässyt kuin koira veräjästä kun taas takaaja on joutunut pahimmillaan vuosikymmenten hel**ttiin.

Vierailija kirjoitti:

Valuuttaluottojen markkinointi ja tuputtaminen asiakkaille oli 1980-luvun lopulla aivan järkkyä, nykyään viranomaiset puuttuisivat sellaiseen touhuun. Mutta eihän voi kategorisesti koskaan sanoa että kaikki olivat syyttömiä tai että kaikki olivat omaa syytään ongelmissa. Varmasti oli sellaisia jotka tajusivat riskit, ja sellaisia jotka eivät olleet tajunneet. Ja se miten omaisuudet sitten realisoitiin, siinä tapahtui paljon vääryyksiä.

Niin, olet aivan oikeassa siitä, että ei voi kategorisesti sanoa että kaikki sitä tai kaikki tätä. Mutta pääsääntöisesti tässä nykyisessä keskustelussa on kuitenkin ollut äänessä se "ilman omaa syytään kärsineiden" porukka. Siksi ehkä haluaisin kaivella sitä asian toista puolta.

Mitä tulee tuohon omaisuuden realisointiin ja siinä tapahtuneisiin vääryyksiin, haluaisin niistäkin tietää lisää. Mietin tätä asiaa katsottuani Helsinki-syndrooma -sarjan, ja siinähän annettiin aluksi ymmärtää että tapahtui vääryyksiä mutta lopulta se ei sitten tainnutkaan olla ihan niin.

Onko tuosta asiasta mitään tutkimuksia tai esim. haastatteluja mediassa, siis siitä, miten asia on mennyt. Ei nyyhkytarinoita, joissa  haastateltavat sanovat vain omaa näkökulmaansa ja tekojaan perustelevia asioita.

Devalvaatio v.1991 räjäytti yliarvostetun markan ja valuuttalainat konkurssiaalloksi.Toisaalta vienti alkoi vetää.

Velattomille ja omaisuudettomille ei käynyt mitenkään.

Oma vanhempani oli kyllä työtön ysärillä mutta ihan normaalia elämää me muuten elelimme vuorakaksiossamme. Ei ollut autoja tai mökkejä ennen sitäkään.

Juppikulttuuriin se enemmän löi ja ylhäältä putosi nopeammin.

Entä missä ne tarinat, joissa joku hyötyi talouden aallonpohjasta? Esim 90-luvun alussa, asuntojen hintaromahduksen jälkeen ensiasuntonsa ostaneet? Ok, korot olivat korkeita, mutta asunnon arvo nousi kohinalla 2000-lukua kohti mennessä. Ja korotkin taittuivat

Onhan ne laman syyt kaikkien luettavissa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_1990-luvun_alun_lama

Paljon oli asioita, joille ei tavallinen tallaaja voinut mitään. Esim. työttömyys oli liki 20%, kun se nykyään on jotain 6%. Asuntolainan korot oli samaten liki 20%. Jokainen voi miettiä, miten nyt kävisi, jos korot nousisivat samaan. Nollakorkotaso on ollut pitkään. Nyt kai pari prosenttia. Jos oli lainaa ja vielä menetti työpaikkansa, niin se oli sitten siinä. Asuntolainoilla oli siihen aikaan henkilötakaus ja täten takaaja joutui koko lainasummasta vastuuseen, jos lainan ottaja jätti maksamatta. Nykyään lainoilla täytyy olla muita vakuuksia ja henkilötakaus tai pantti voi olla vaan osaan lainasta.

Markan devalvointi epäonnistui ja Suomi ei saanut lainaa mistään. Seurasi pankkikriisit ja konkurssiaalto. Nykyään Suomi on repinyt lainaa EKP:n taikaseinästä ja mm. tukenut yrityksiä koronan aikana siihen malliin, että konkursseja on ollut vähemmän kun normaaliaikana. 

Vierailija kirjoitti:

1. Ketkä kaikki viime kädessä joutuivat hankalaan tilanteeseen laman myötä ja ketkä eivät? Oliko yhtään ns. tavallisia ihmisiä, jotka eivät kärsineet lamasta?

4. Minkä vuoksi ihmiset ottivat sen oman työttömyytensä niin kovin raskaasti, kun he samalla tiesivät, että tosi moni muukin oli vailla työtä ja että kyse oli yksittäistä ihmistä isommista asioista eikä työttömyys ollut sen yksilön vika?

1. Niitä julkisen puolen työntekijöitä, jotta ei voitu *liikelaitoistaa*, esim. opettajat ja jotka olivat asuntonsa maksaneet, ei lama paljoa koskettanut. Kun valtio yksityisti (esim. Tielaitos), osa lähellä eläkeikää olevista virkamiehistä sai useamman vuoden ennen eläkkeellesiirtymistä lakkautuspalkkaa, kun virka lakkautettiin. Palkka juoksi, mutta ei tarvinnut tehdä töitä.

4. Työttömyys on aina yksilöllinen kokemus, vaikka muutkin olisivat samassa asemassa. Elää pitäisi ja mahdolliset lainat maksaa tulojen romahdettuakin. Epävarmuus siitä, löytyykö työtä enää ei ainakaan parantanut yksilön tilannetta.

Itse valmistuin hömppämaisteriksi juuri pahimpaan lamaan. Perhekin oli tullut jo perustettua. Opinto-oppaiden hehkuttamia julkisen puolen työpaikkoja lakkautettiin eikä töitä ollut. Nykyään niitä näyttää taas olevan ja maisterin tutkinto näyttää olevan joillekin aloille yleistutkinto eli on sama, minkä alan maisteri on. Itseni pelasti vuoden erikoistuminen. Sen jälkeen on töitä riittänyt.