Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin
04.12.2022 |
että lapsettomat eivät tietäisi mitään raskaasta elämästä?
Joskus ihan ihmetyttää, että voiko tosiaan joku elää niin hyvää elämää, että normaali perhe-elämä on
jotenkin tajuttoman raskasta. Aidosti ihmettelen. Itselläni on elämässäni ollut todella suuria vastoinkäymisiä, sen rinnalla perhe-elämä on leikkiä.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jep, jos kehtaa esim. valittaa että meni pitkään levon toivossa odotettu viikonloppu pilalle esim. koiran vatsataudin takia eli ei saanut nukutuksi..tulee tää klassinen, niin lapsiperheessä sitä tätä tota..juu, ok, kellään muulla ei tietty ikinä ole rankkaa jos ei ole lapsia. Ja juu koira samanlainen vapaaehtoinen veto kuin lapsikin. Mutta eipä se vanhemmuus ketään ylemmäs nosta, työelämässä kuitenkin joustolistan kärjessä nämä tyypit.
Sinunko siellä joustolistan kärjessä pitäisi sitten olla? Minkähän takia voisi olla, että perheelliset on siellä joustolistan kärjessä? Olisiko heillä lasten takia enemmän pakottavia syitä saada joskus vapaata töistä? Minä olisin tosiaankin mieluummin aina töissä ja lapsi terveenä hoidossa, mutta kun flunssa iskee, sille ei voi mitään ja ei sitä lasta voi silloin viedä hoitoon tai jättää yksin kotiin. Järkevät ihmiset ymmärtävät tämän onneksi.
Mä oon joutunut ottamaan vapaapäivän, kun läheinen on sairastunut. Hyvä, että meillä työnantaja joustaa ja antaa vapaata lyhyellä varoajalla, mutta kyllähän sitä aina välillä miettii, että ne joiden hoidettava on oma lapsi, ei maksa sitä vapaata omasta pussistaan, toisin kuin minä.
Omg, olet joutunut ottamaan yhden palkattoman vapaapäivän? Niin kuule minäkin, vaikka mulla on lapsia!
Tämäpä kertookin hyvin sen tyylin, jolla perheettömät vähättelee sairaita läheisiään hoitavia lapsettomia. Omg, sun kaatunut muistisairas mummi ei oo mitään mun nuhaiseen Ville-Petettiin verrattuna!
Ihan niinkuin myös perheellisillä ei voisi olla muistisairaita mummeja hoidettavinaan? Sitä meinasin tällä palkattomasta vapaasta valittamisella.
Aika usein ne jää lapsettomien vastuulle, heidän elämä kun on niin helppoa muuten.
Sitten voimmekin miettiä, että olisiko siis oikeudenmukaisempaa, että se perheellinen sisarus huolehtisi myös siitä mummosta, jotta lapsettomalla ei vaan olisi liian rankkaa tai joutuisi joskus ottamaan niitä palkattomia vapaita? Ei sekään kai ihan reilua sinusta olisi? Huom. joku ne palkattomat vapaat joutuisi kuitenkin ottamaan mummon takia.
Onko ainoa ratkaiseva tekijä mielestäsi tosiaan se että kummalla sisaruksista on lapsia? Vai voisiko joku muukin vaikuttaa, jos esimerkiksi toinen sisaruksista sattuu olemaan hoitoalalla niin olisiko mitenkään mahdollista että hän olisi parempi hoitaja mummolle, ihan riippumatta hänen lapsiensa lukumäärästä?
Vierailija kirjoitti:
ehkä tällä keskustelulla haetaan takaa sitä, että perheelliset voisi joskus antaa sekunnin ajatuksen sille, että on elämää myös sen mahtavan oman pikkuperheen ympärillä. Jos joku saa sen hetken huomiota/myötuntoa, niin sitä hetkeä ei tarvitse pilata "jaa-aa mutta ette ikinä arvaa mitä meidän vili-petteri :D". Ei koske toki kaikkia perheellisiä heitä on normaalejakin tässä matkan varrella tavattu.
Sinänsä samaa mieltä, mutta tässä keskustelussa ehkä närkästymistä aiheuttaa enemmän tämä vihamielisyys lapsiperheitä kohtaan, missä sairaan lapsenkin hoitaminen on jotenkin epäreilua, koska tokihan olisi oikeudenmukaista, että sen vanhemman pitäisi valita joko lapsen heitteillejätön tai perheen elannon riskeeramisen välillä.
Minusta ainakaan vanhempana ei ole mitenkään kivaa, että lapsi sairastelee ja yritämme puolison kanssa sumplia nämä päivät aina sen mukaan, kumpi KEHTAA olla pois töistä juuri nyt, koska jommankumman on kuitenkin pakko. Töissä en koskaan puhu lapsistani ja yritän enemmänkin luoda kuvaa, ettei minulla niitä ole, tämän vihamielisyyden takia.
En nyt sanoisi, että elämäni on mitenkään raskaampaa sen takia, mutta on tämä yleinen ilmapiiri nykyään työssä käyviä lapsia omaavia ihmisiä (ja toisaalta myös töissäkäymättömiä) kohtaan aika ikävä. Ja juu, se on oma valinta, mutta toisaalta myös yhteiskunnan jatkuvuuden ehto. Katkeruutta molemmin puolin ilmassa ihan liikaa, ja se on todella surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jep, jos kehtaa esim. valittaa että meni pitkään levon toivossa odotettu viikonloppu pilalle esim. koiran vatsataudin takia eli ei saanut nukutuksi..tulee tää klassinen, niin lapsiperheessä sitä tätä tota..juu, ok, kellään muulla ei tietty ikinä ole rankkaa jos ei ole lapsia. Ja juu koira samanlainen vapaaehtoinen veto kuin lapsikin. Mutta eipä se vanhemmuus ketään ylemmäs nosta, työelämässä kuitenkin joustolistan kärjessä nämä tyypit.
Sinunko siellä joustolistan kärjessä pitäisi sitten olla? Minkähän takia voisi olla, että perheelliset on siellä joustolistan kärjessä? Olisiko heillä lasten takia enemmän pakottavia syitä saada joskus vapaata töistä? Minä olisin tosiaankin mieluummin aina töissä ja lapsi terveenä hoidossa, mutta kun flunssa iskee, sille ei voi mitään ja ei sitä lasta voi silloin viedä hoitoon tai jättää yksin kotiin. Järkevät ihmiset ymmärtävät tämän onneksi.
Mä oon joutunut ottamaan vapaapäivän, kun läheinen on sairastunut. Hyvä, että meillä työnantaja joustaa ja antaa vapaata lyhyellä varoajalla, mutta kyllähän sitä aina välillä miettii, että ne joiden hoidettava on oma lapsi, ei maksa sitä vapaata omasta pussistaan, toisin kuin minä.
Omg, olet joutunut ottamaan yhden palkattoman vapaapäivän? Niin kuule minäkin, vaikka mulla on lapsia!
Tämäpä kertookin hyvin sen tyylin, jolla perheettömät vähättelee sairaita läheisiään hoitavia lapsettomia. Omg, sun kaatunut muistisairas mummi ei oo mitään mun nuhaiseen Ville-Petettiin verrattuna!
Ihan niinkuin myös perheellisillä ei voisi olla muistisairaita mummeja hoidettavinaan? Sitä meinasin tällä palkattomasta vapaasta valittamisella.
Aika usein ne jää lapsettomien vastuulle, heidän elämä kun on niin helppoa muuten.
Sitten voimmekin miettiä, että olisiko siis oikeudenmukaisempaa, että se perheellinen sisarus huolehtisi myös siitä mummosta, jotta lapsettomalla ei vaan olisi liian rankkaa tai joutuisi joskus ottamaan niitä palkattomia vapaita? Ei sekään kai ihan reilua sinusta olisi? Huom. joku ne palkattomat vapaat joutuisi kuitenkin ottamaan mummon takia.
Onko ainoa ratkaiseva tekijä mielestäsi tosiaan se että kummalla sisaruksista on lapsia? Vai voisiko joku muukin vaikuttaa, jos esimerkiksi toinen sisaruksista sattuu olemaan hoitoalalla niin olisiko mitenkään mahdollista että hän olisi parempi hoitaja mummolle, ihan riippumatta hänen lapsiensa lukumäärästä?
Häh, mitä nyt alat syytellä, etten osannut ottaa huomioon jotakin potentiaalista hoitoalan koulutusta jommallakummalla sisaruksista? Aika naurettavaksi menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Luuletko sinä, että se vapaapäivän lonkkansa murtaneen mummonsa vuoksi ottanut ihminen haluaa olla poissa töistä? Samaan aikaan yhteiskunta kertoo, että sun läheiset ei ole yhtä tärkeitä kuin perheellisen työkaverin lapset.
Siinä määrin "haluaa" että mikään pakko ei ole vaan yhteiskunta tarjoaa näihin tilanteisiin muitakin ratkaisuja. Kyse ei ole läheisten tärkeydestä, vaan yksilön lakisääteisestä vastuusta.
Samoin se 18v lapsen auttaminen ei enää oikeuta palkalliseen vapaaseen, oikeastaan raja taitaa olla jopa paljon matalampi, mitä täysi-ikäisyys.
Eri
Kun tosiasiassa ei tarjoa. Mun lonkkansa murtaneen läheisen kotihoito nosti takaisin sänkyyn. Pääsi röntgeniin ja hoitoon vasta kun menin hoitamaan asiaa. Kunto siinä kohtaa oli jo niin huono, että joutui hengitysvaikeuksien vuoksi teholle. Se on vanhustenhoidon nykytila. Luulen, että flunssaiselle lapselle hoitajan saaminen on helpompi rasti (eikä sairaus itsessään useimmiten potentiaalisesti kuolemaksi).
Tämä kuulostaa melko radikaalilta ja vaikea ottaa kantaa oikeita faktoja tietämättä, mutta ei tämä nyt varsinaisesti muuta sitä tilannetta, että vastaava mummo voi olla kenellä tahansa, eikä siihen kukaan mitään palkallista vapaata, eikä hänen huollostaan kukaan nimenomainen omainen ole vastuussa. Lapsi taas on nimenomaisesti huoltajiensa vastuulla, ja myös kaikilla huoltajilla on yhtäläiset oikedet pitää palkallisia pienen lapsen sairastumisen osalta, joten tilanne on sinänsä ihan tasavertainen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.
Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitsisivatko perheelliset siis tosiaan mieluummin, ettei olisi puolisoa ja lapsia? Koska itse en näitä ole koskaan elämässäni saanut, vaikka toivoin ja yritinkin parhaani. Elämäni on ollut hyvin, hyvin yksinäistä, jokainen hetki surullinen. Tuntuu pahalta, että tätä sanotaan helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä tällä keskustelulla haetaan takaa sitä, että perheelliset voisi joskus antaa sekunnin ajatuksen sille, että on elämää myös sen mahtavan oman pikkuperheen ympärillä. Jos joku saa sen hetken huomiota/myötuntoa, niin sitä hetkeä ei tarvitse pilata "jaa-aa mutta ette ikinä arvaa mitä meidän vili-petteri :D". Ei koske toki kaikkia perheellisiä heitä on normaalejakin tässä matkan varrella tavattu.
Sinänsä samaa mieltä, mutta tässä keskustelussa ehkä närkästymistä aiheuttaa enemmän tämä vihamielisyys lapsiperheitä kohtaan, missä sairaan lapsenkin hoitaminen on jotenkin epäreilua, koska tokihan olisi oikeudenmukaista, että sen vanhemman pitäisi valita joko lapsen heitteillejätön tai perheen elannon riskeeramisen välillä.
Minusta ainakaan vanhempana ei ole mitenkään kivaa, että lapsi sairastelee ja yritämme puolison kanssa sumplia nämä päivät aina sen mukaan, kumpi KEHTAA olla pois töistä juuri nyt, koska jommankumman on kuitenkin pakko. Töissä en koskaan puhu lapsistani ja yritän enemmänkin luoda kuvaa, ettei minulla niitä ole, tämän vihamielisyyden takia.
En nyt sanoisi, että elämäni on mitenkään raskaampaa sen takia, mutta on tämä yleinen ilmapiiri nykyään työssä käyviä lapsia omaavia ihmisiä (ja toisaalta myös töissäkäymättömiä) kohtaan aika ikävä. Ja juu, se on oma valinta, mutta toisaalta myös yhteiskunnan jatkuvuuden ehto. Katkeruutta molemmin puolin ilmassa ihan liikaa, ja se on todella surullista.
Perheelliset voisi halutessaan vaikuttaa tuohon ihan itse jos vaan edes joskus joustaisivat toiseenkin suuntaan. Vaihtaisivat vaikka kerrankin sen sinkun kanssa perjantai-illan työvuoron jotta hän pääsee konserttiin johon on koko ikänsä halunnut. Mutta kun tätä ei ikinä tapahdu, ei vaikka se sinkku miten olisi samalla viikolla ollut joka ilta pitkään töissä tuuraamassa sen perheellisen lapsenhoitovapaita. Ei kai se ole ihme ettei asetelma tunnu tasapuoliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.
Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!
Ei voi aina adoptoida. Esimerkiksi itselläni sairaus estää tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.
Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!
Adoptiota ei saa automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Valitsisivatko perheelliset siis tosiaan mieluummin, ettei olisi puolisoa ja lapsia? Koska itse en näitä ole koskaan elämässäni saanut, vaikka toivoin ja yritinkin parhaani. Elämäni on ollut hyvin, hyvin yksinäistä, jokainen hetki surullinen. Tuntuu pahalta, että tätä sanotaan helpoksi.
Älä sure, ainakaan minä en vähättelisi sinun elämääsi helpoksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.
Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!
Juuri tuota perheellisten ylimielisyyttä. Ihan samoin voisin sanoa että ainahan voit antaa ne lapsesi adoptoitaviksi. Valintoja valintoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä tällä keskustelulla haetaan takaa sitä, että perheelliset voisi joskus antaa sekunnin ajatuksen sille, että on elämää myös sen mahtavan oman pikkuperheen ympärillä. Jos joku saa sen hetken huomiota/myötuntoa, niin sitä hetkeä ei tarvitse pilata "jaa-aa mutta ette ikinä arvaa mitä meidän vili-petteri :D". Ei koske toki kaikkia perheellisiä heitä on normaalejakin tässä matkan varrella tavattu.
Sinänsä samaa mieltä, mutta tässä keskustelussa ehkä närkästymistä aiheuttaa enemmän tämä vihamielisyys lapsiperheitä kohtaan, missä sairaan lapsenkin hoitaminen on jotenkin epäreilua, koska tokihan olisi oikeudenmukaista, että sen vanhemman pitäisi valita joko lapsen heitteillejätön tai perheen elannon riskeeramisen välillä.
Minusta ainakaan vanhempana ei ole mitenkään kivaa, että lapsi sairastelee ja yritämme puolison kanssa sumplia nämä päivät aina sen mukaan, kumpi KEHTAA olla pois töistä juuri nyt, koska jommankumman on kuitenkin pakko. Töissä en koskaan puhu lapsistani ja yritän enemmänkin luoda kuvaa, ettei minulla niitä ole, tämän vihamielisyyden takia.
En nyt sanoisi, että elämäni on mitenkään raskaampaa sen takia, mutta on tämä yleinen ilmapiiri nykyään työssä käyviä lapsia omaavia ihmisiä (ja toisaalta myös töissäkäymättömiä) kohtaan aika ikävä. Ja juu, se on oma valinta, mutta toisaalta myös yhteiskunnan jatkuvuuden ehto. Katkeruutta molemmin puolin ilmassa ihan liikaa, ja se on todella surullista.
Perheelliset voisi halutessaan vaikuttaa tuohon ihan itse jos vaan edes joskus joustaisivat toiseenkin suuntaan. Vaihtaisivat vaikka kerrankin sen sinkun kanssa perjantai-illan työvuoron jotta hän pääsee konserttiin johon on koko ikänsä halunnut. Mutta kun tätä ei ikinä tapahdu, ei vaikka se sinkku miten olisi samalla viikolla ollut joka ilta pitkään töissä tuuraamassa sen perheellisen lapsenhoitovapaita. Ei kai se ole ihme ettei asetelma tunnu tasapuoliselta.
Onneksi me kaikki perheelliset ei olla tuollaisia. Kyllä minä voisin joustaa ihan mielelläni, jotta työkaveri pääsee johonkin tärkeään tapahtumaan tai kauan odotettuun reissuun. Minusta tuntuisi tosi kurjalta, jos javeri joutuisi minun lapsivapaitteni takia perumaan jotakin tärkeää, toivottavasti sellaista ei ikinä satu! Työpaikkoja ja työyhteisöjä taitaa olla monenlaisia, onneksi meillä on ihan kiva ja reilu ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.
Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.
Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.
Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.
Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.
Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.
Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.
Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.
Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.
Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?
Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.
Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!
Juuri tuota perheellisten ylimielisyyttä. Ihan samoin voisin sanoa että ainahan voit antaa ne lapsesi adoptoitaviksi. Valintoja valintoja!
Kunhan kettuilen, kun on niin loukattu olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä tällä keskustelulla haetaan takaa sitä, että perheelliset voisi joskus antaa sekunnin ajatuksen sille, että on elämää myös sen mahtavan oman pikkuperheen ympärillä. Jos joku saa sen hetken huomiota/myötuntoa, niin sitä hetkeä ei tarvitse pilata "jaa-aa mutta ette ikinä arvaa mitä meidän vili-petteri :D". Ei koske toki kaikkia perheellisiä heitä on normaalejakin tässä matkan varrella tavattu.
Sinänsä samaa mieltä, mutta tässä keskustelussa ehkä närkästymistä aiheuttaa enemmän tämä vihamielisyys lapsiperheitä kohtaan, missä sairaan lapsenkin hoitaminen on jotenkin epäreilua, koska tokihan olisi oikeudenmukaista, että sen vanhemman pitäisi valita joko lapsen heitteillejätön tai perheen elannon riskeeramisen välillä.
Minusta ainakaan vanhempana ei ole mitenkään kivaa, että lapsi sairastelee ja yritämme puolison kanssa sumplia nämä päivät aina sen mukaan, kumpi KEHTAA olla pois töistä juuri nyt, koska jommankumman on kuitenkin pakko. Töissä en koskaan puhu lapsistani ja yritän enemmänkin luoda kuvaa, ettei minulla niitä ole, tämän vihamielisyyden takia.
En nyt sanoisi, että elämäni on mitenkään raskaampaa sen takia, mutta on tämä yleinen ilmapiiri nykyään työssä käyviä lapsia omaavia ihmisiä (ja toisaalta myös töissäkäymättömiä) kohtaan aika ikävä. Ja juu, se on oma valinta, mutta toisaalta myös yhteiskunnan jatkuvuuden ehto. Katkeruutta molemmin puolin ilmassa ihan liikaa, ja se on todella surullista.
Perheelliset voisi halutessaan vaikuttaa tuohon ihan itse jos vaan edes joskus joustaisivat toiseenkin suuntaan. Vaihtaisivat vaikka kerrankin sen sinkun kanssa perjantai-illan työvuoron jotta hän pääsee konserttiin johon on koko ikänsä halunnut. Mutta kun tätä ei ikinä tapahdu, ei vaikka se sinkku miten olisi samalla viikolla ollut joka ilta pitkään töissä tuuraamassa sen perheellisen lapsenhoitovapaita. Ei kai se ole ihme ettei asetelma tunnu tasapuoliselta.
Minä ainakin oikein mielelläni vaihtaisin, mihinkään konsertteihin ei ole hinkua. Mutta kun lasten isä tekee iltavuoroa perjantaisin tästä samasta syystä, en VOI. Sitten kun olen vanhempi täti jonka lapset aikuisia, vaihdan mielelläni, mutta kelpaako tämä enää joustavuuden osoittamisena?
Ei kyse useinkaan ole halusta olla joustamaton, vaan siitä että päiväkoti määrittelee hyvin pitkälti joustavuuden rajat, ja jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat vuorotyössä, sitä joustavuuta on hyvin vähän vaikka halua olisi. Vuoropäivähoitoon pitää ilmoittaa työvuorot etukäteen, eikä niitä voi noin vain lennosta muuttaa, vaikka kuinka haluaisi mahdollistaa työkaverille perjantaikonsertin. Tämäkin olisi ihan kohtuullista ymmärtää, ettei se perheellisellä oikeasti ole aina omissa käsissä.
Mulla ei ole lapsia, mulla on silti perhe.
Joo tuollaista sain kokea lapsettomana hyvän kouluaikaisen ystäväni kaikissa juhlissa ja pippaloissa, joissa oli hänen äitikavereitaan ja omakotitaloalueen naapureita. Mitään et voi tietää lapsista, jos sulla ei ole niitä.
Sitten kun meille tuli esikoinen ja ainoa lapsi, niin sama jatkui. :D Kun ei ole kahta tai kolmea, niin sulla ei ole oikeutta melkein edes avata suuta. :D
Tai jos asut kerrostalossa pk-seudulla, etkä omakotitaloalueella pienessä kyläidyllissä, niin sekin oli jotenkin huono homma.
Alue: Aihe vapaa
Kun tosiasiassa ei tarjoa. Mun lonkkansa murtaneen läheisen kotihoito nosti takaisin sänkyyn. Pääsi röntgeniin ja hoitoon vasta kun menin hoitamaan asiaa. Kunto siinä kohtaa oli jo niin huono, että joutui hengitysvaikeuksien vuoksi teholle. Se on vanhustenhoidon nykytila. Luulen, että flunssaiselle lapselle hoitajan saaminen on helpompi rasti (eikä sairaus itsessään useimmiten potentiaalisesti kuolemaksi).