miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.

Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.

Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.

Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.

Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.

Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.

Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.

Luuletko sinä, että se vapaapäivän lonkkansa murtaneen mummonsa vuoksi ottanut ihminen haluaa olla poissa töistä? Samaan aikaan yhteiskunta kertoo, että sun läheiset ei ole yhtä tärkeitä kuin perheellisen työkaverin lapset.

Siinä määrin "haluaa" että mikään pakko ei ole vaan yhteiskunta tarjoaa näihin tilanteisiin muitakin ratkaisuja. Kyse ei ole läheisten tärkeydestä, vaan yksilön lakisääteisestä vastuusta.

Samoin se 18v lapsen auttaminen ei enää oikeuta palkalliseen vapaaseen, oikeastaan raja taitaa olla jopa paljon matalampi, mitä täysi-ikäisyys.

Eri

Kun tosiasiassa ei tarjoa. Mun lonkkansa murtaneen läheisen kotihoito nosti takaisin sänkyyn. Pääsi röntgeniin ja hoitoon vasta kun menin hoitamaan asiaa. Kunto siinä kohtaa oli jo niin huono, että joutui hengitysvaikeuksien vuoksi teholle. Se on vanhustenhoidon nykytila. Luulen, että flunssaiselle lapselle hoitajan saaminen on helpompi rasti (eikä sairaus itsessään useimmiten potentiaalisesti kuolemaksi).

Mutta kun sillä, joka viime viikon oli pois töistä lapsen flunssan takia, voi tällä viikolla olla agendalla sitä lonkan murtaneen mummon asiaa. Sehän se pointti on, että lapsellisilla on ihan ne samat asiat elämässä kuin lapsettomillakin (yksilöllisiä eroja molemmissa, mutta isossa kuvassa), ja lisäksi lapsellisella on lapset.

Eli ne lapset eivät vie pois elämän muita haasteita (omaa syöpää, sairasta vanhempaa, masennusta tms.). Ne lapset pitää hoitaa niiden muiden haasteiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.

Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.

Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.

Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.

Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.

Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.

Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.

Luuletko sinä, että se vapaapäivän lonkkansa murtaneen mummonsa vuoksi ottanut ihminen haluaa olla poissa töistä? Samaan aikaan yhteiskunta kertoo, että sun läheiset ei ole yhtä tärkeitä kuin perheellisen työkaverin lapset.

Siinä määrin "haluaa" että mikään pakko ei ole vaan yhteiskunta tarjoaa näihin tilanteisiin muitakin ratkaisuja. Kyse ei ole läheisten tärkeydestä, vaan yksilön lakisääteisestä vastuusta.

Samoin se 18v lapsen auttaminen ei enää oikeuta palkalliseen vapaaseen, oikeastaan raja taitaa olla jopa paljon matalampi, mitä täysi-ikäisyys.

Eri

Kun tosiasiassa ei tarjoa. Mun lonkkansa murtaneen läheisen kotihoito nosti takaisin sänkyyn. Pääsi röntgeniin ja hoitoon vasta kun menin hoitamaan asiaa. Kunto siinä kohtaa oli jo niin huono, että joutui hengitysvaikeuksien vuoksi teholle. Se on vanhustenhoidon nykytila. Luulen, että flunssaiselle lapselle hoitajan saaminen on helpompi rasti (eikä sairaus itsessään useimmiten potentiaalisesti kuolemaksi).

Mutta kun sillä, joka viime viikon oli pois töistä lapsen flunssan takia, voi tällä viikolla olla agendalla sitä lonkan murtaneen mummon asiaa. Sehän se pointti on, että lapsellisilla on ihan ne samat asiat elämässä kuin lapsettomillakin (yksilöllisiä eroja molemmissa, mutta isossa kuvassa), ja lisäksi lapsellisella on lapset.

Eli ne lapset eivät vie pois elämän muita haasteita (omaa syöpää, sairasta vanhempaa, masennusta tms.). Ne lapset pitää hoitaa niiden muiden haasteiden lisäksi.

Niillä kaikilla perheellisillä ei vaan ole kovin isoja vastoinkäymisiä. Mulle on leijunut omalla "kokemuksellaan" läheinen, jonka elämä on ollut tosi turvallista ja taloudellisestikin yltäkylläistä. Mä hoidin itseni ja sisarukseni, taistelin väkivallan ja kaltoinkohtelun täyttämästä köyhästä kodista aikuisuuteen, ja sit toinen on vaan saanut vauvan ja tietää kaikesta enemmän. 

Lapsia saavat myös ne, joilla ei faktisesti ole ollut mitään isoja ongelmia.

Toistan: lapsettomalla voi olla elämänmittainen kokemus muista huolehtimisesta ja järkky traumatausta ja sairauksia, ja on lähinnä säälittävän koomista, kun joku keskiluokkainen ja kaikin puolin hyväosaista elämää elänyt on Suuri Opettaja Ja Tietää Enemmän Koska Lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Olet väärässä.

Lapsiperheissä kasvaneet tietävät, millaista on olla lapsena perheessä.

Perheellinen ei ole kokenut perheettömyyttä kuin jonkin aikaa. Ei sen lopullisuutta ja vuosikymmenten perheettömyyttä.

Perhe tuo myös iloa ja antaa merkitystä. Empaattinen ihminen kylenee asettumaan myös muihin tilanteisiin.

Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan jos on avoin elämälle.

Henk. koht. olen tällä hetkellä ollut perheellinen 7 vuotta, perheettömänä aikuisena vietin 16 vuotta. Perheellinen on voinut aikuisiällä kokea perheettömyyttä jopa 20 vuotta, jos lasketaan 18-vuotiaasta esim. 38-vuotiaaksi. (Minkä lisäksi perheetön arki jatkuu lasten muutettua pois kotoa.)

Kokemuksella siitä, millaista on olla lapsena perheessä, ei minusta ole mitään tekemistä sen kokemuksen kanssa, että on vanhempana perheessä. Sehän on ihan päinvastainen. Se on kokemus huolehdittavana olemisesta, kun taas perheellinen aikuinen on vastakkaisessa roolissa huolehtijana.

 

Olen lapseton, joka huolehti omasta vanhemmasta jo lapsena ja sisarukset päälle. Omia lapsia en jaksanut hankkia, kun ei ollut voimavaroja sen rallin jälkeen.

Mutta joo, lapsia hankkinut on varmasti enemmän elämää nähnyt ja ymmärtää vaikeuksia. /s

Tuo on varmaan tuttu kokemus monelle lapsettomalle. Itekin tosiaan kannoin lapsesta saakka huolta vanhemmistani ja sisaruksistani. Juuri siksi huolehdittava en halunnut yhtään lisää. Koko lapsuus, nuoruus ja suurin osa nuorta aikuisuutta oli raskasta aikaa. Vasta noin +40 vuotiaan elämä helpottui ja energiaa olisi voinut olla lapsillekin antaa, mutta se oli siinä kohtaa jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.

Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.

Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.

Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.

Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.

Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.

Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.

Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.

Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?

Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.

Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!

Helppo sanoa, mutta tosiasiassa adoptiolapsen saaminen on lähes mahdotonta. Ne maat, jotka ennen antoivat lapsia adotoitavaksi, eivät enää anna.

Adoptoidakseen pitää olla naimisissa ja tietyt tulot, eikä kummallakaan vanhemmalla saa olla minkäänlaista merkintää tai taustaa esimerkiksi masennuksesta vaikkapa teininä.

Vähän eri vaatimukset kuin biologisesti synnyttäville pareille, että saa lapsen. Riittää, että raskautuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.

Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.

Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.

Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.

Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.

Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.

Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.

Sanoin ylimielisiksi lellikeiksi, jotka eivät edes tajua etuoikeuksiaan ja sitä, miten koko yhteiskunta pyörii heidän ehdoillaan.

Mikset siis liity meihin? Oma valinta ja silleen?

Lapsettomuus ei ole kaikille valinta, vanhemmuus sen sijaan on.

Ainahan voi adoptoida. Valintoja valintoja!

Helppo sanoa, mutta tosiasiassa adoptiolapsen saaminen on lähes mahdotonta. Ne maat, jotka ennen antoivat lapsia adotoitavaksi, eivät enää anna.

Adoptoidakseen pitää olla naimisissa ja tietyt tulot, eikä kummallakaan vanhemmalla saa olla minkäänlaista merkintää tai taustaa esimerkiksi masennuksesta vaikkapa teininä.

Vähän eri vaatimukset kuin biologisesti synnyttäville pareille, että saa lapsen. Riittää, että raskautuu.

Yksin voi kyllä adoptoida.

pakkoko oli ilman kortsua kusipää ååpereitä tehdä

Älä välitä, lapselliset ovat kateellisia lapsettomille ja viceversa.

Meidän vanhimalla, jo aikuisella lapsella, ongelmia omista elämänvalinnoistaan johtuen. Huumeet, mielenterveys ja kirjaindiagnooseja löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jep, jos kehtaa esim. valittaa että meni pitkään levon toivossa odotettu viikonloppu pilalle esim. koiran vatsataudin takia eli ei saanut nukutuksi..tulee tää klassinen, niin lapsiperheessä sitä tätä tota..juu, ok, kellään muulla ei tietty ikinä ole rankkaa jos ei ole lapsia. Ja juu koira samanlainen vapaaehtoinen veto kuin lapsikin. Mutta eipä se vanhemmuus ketään ylemmäs nosta, työelämässä kuitenkin joustolistan kärjessä nämä tyypit.

Sinunko siellä joustolistan kärjessä pitäisi sitten olla? Minkähän takia voisi olla, että perheelliset on siellä joustolistan kärjessä? Olisiko heillä lasten takia enemmän pakottavia syitä saada joskus vapaata töistä? Minä olisin tosiaankin mieluummin aina töissä ja lapsi terveenä hoidossa, mutta kun flunssa iskee, sille ei voi mitään ja ei sitä lasta voi silloin viedä hoitoon tai jättää yksin kotiin. Järkevät ihmiset ymmärtävät tämän onneksi.

Mä oon joutunut ottamaan vapaapäivän, kun läheinen on sairastunut. Hyvä, että meillä työnantaja joustaa ja antaa vapaata lyhyellä varoajalla, mutta kyllähän sitä aina välillä miettii, että ne joiden hoidettava on oma lapsi, ei maksa sitä vapaata omasta pussistaan, toisin kuin minä.

Omg, olet joutunut ottamaan yhden palkattoman vapaapäivän? Niin kuule minäkin, vaikka mulla on lapsia!

Älä nyt, kyllähän sulle ois pitänyt maksaa kaksinkertainen palkka kun SULLA on lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Nimenomaan. Ketään ei ikävä kyllä voi syrjiä/suosia elämäntapavalinnan tähden. Oli lapsia eli ei.

Jaa, miksi täällä sitten valitetaan, että lapsettomat joutuvat tekemään muiden työt ja pitämään lomansa lomakauden ulkopuolella, jos heitä ei muka voi syrjiä? Ja miksi eräs kommentoija oli sitä mieltä, että perheellinen työntekijä ei ansaitsisi työstään samaa palkkaa, kuin sinkku? Ei voi ketään muka syrjiä tai suosia, joo.

Luetun ymmärtäminen? Kysymyshän oli siitä, että ansaitseeko vähemmän työtä tekevä saman palkan kuin enemmän työtä tekevä? Työnantajalle kun ei pitäisi olla väliä mistä se huonompi työsuoritus johtuu. Sama pätee lomiin, jokaisella pitäisi olla oikeus ihan samoihin lomaviikkoihin täysin riippumatta siitä miksi ne haluaa juuri silloin.

Mikäli olen ymmärtänyt lukemani tässä keskustelussa oikein, niin valtaosa teistä näkee asian niin, että kaikki myönnytykset tai joustot perheellisille työelämässä ovat väärin ja muilta pois. Tässä myös eräs syy sille, että jotkut perheelliset saattavat väittää, etteivät lapsettomat tiedä raskaasta elämästä mitään.

Sua edeltävän kirjoittajan viesti kertoo, miksi perheellisen saamat joustot voi tuntua epäoikeudenmukaisilta.

Perheelliselle kyseinen viesti kertoo, että heidät nähdään riippakivinä ja etuoikeutettuina lellikkeinä, jotka mukamas hyötyvät työelämässä perhestatuksestaan. Näin ei ole. Kukaan tuskin haluaa olla poissa töistä ja jättämässä omia töitään muiden harteille sairaan lapsen takia. Kehtaan väittää, että minulla on sen kipeän lapsen kanssa kurjempaa täällä kotona, kuin sinulla siellä töissä. Tosi kiva stressata vielä päälle, että nyt ne työkaverit siellä ajattelevat minusta pelkkää pahaa, kiitti vaan.

Loma-aikojen suhteen olen toki samaa mieltä, että kaikki ansaitsevat päästä lomille loma-aikoina. Kiertävä systeemi olisi tähän paras.

Luuletko sinä, että se vapaapäivän lonkkansa murtaneen mummonsa vuoksi ottanut ihminen haluaa olla poissa töistä? Samaan aikaan yhteiskunta kertoo, että sun läheiset ei ole yhtä tärkeitä kuin perheellisen työkaverin lapset.

Siinä määrin "haluaa" että mikään pakko ei ole vaan yhteiskunta tarjoaa näihin tilanteisiin muitakin ratkaisuja. Kyse ei ole läheisten tärkeydestä, vaan yksilön lakisääteisestä vastuusta.

Samoin se 18v lapsen auttaminen ei enää oikeuta palkalliseen vapaaseen, oikeastaan raja taitaa olla jopa paljon matalampi, mitä täysi-ikäisyys.

Eri

Kun tosiasiassa ei tarjoa. Mun lonkkansa murtaneen läheisen kotihoito nosti takaisin sänkyyn. Pääsi röntgeniin ja hoitoon vasta kun menin hoitamaan asiaa. Kunto siinä kohtaa oli jo niin huono, että joutui hengitysvaikeuksien vuoksi teholle. Se on vanhustenhoidon nykytila. Luulen, että flunssaiselle lapselle hoitajan saaminen on helpompi rasti (eikä sairaus itsessään useimmiten potentiaalisesti kuolemaksi).

Mutta kun sillä, joka viime viikon oli pois töistä lapsen flunssan takia, voi tällä viikolla olla agendalla sitä lonkan murtaneen mummon asiaa. Sehän se pointti on, että lapsellisilla on ihan ne samat asiat elämässä kuin lapsettomillakin (yksilöllisiä eroja molemmissa, mutta isossa kuvassa), ja lisäksi lapsellisella on lapset.

Eli ne lapset eivät vie pois elämän muita haasteita (omaa syöpää, sairasta vanhempaa, masennusta tms.). Ne lapset pitää hoitaa niiden muiden haasteiden lisäksi.

Mutta kun tämä ei pidä paikkaansa. Esim itselläni on niin paljon pakko-oireita, että en pysty syömään tai nukkumaan kunnolla. Olen koko ajan nälässä. JOS minulla olisi lapsia, joutuisin antamaan ne pois. Niin paha on tilanteeni. Eli ihmisen, joka kykenee pyörittämään perhe-elämää, elämä on helpompi kuin minun.

Mutta miksi hankkia sitä perhettä jos se on niin kamalaa ja raskasta?

Itse olen perheellinen, olen kahden lapsen yh ollut siitä asti kun nuorempi oli 3, enkä koe tätä mitenkään ylipääsettömän raskaaksi enkä vaikeaksi.

Lapset ovat nyt 9 ja 12, tyttö ja poika ja meillä on kiva ja läheinen kolmen perhe.  Ei ole ns. tukiverkkoa johon tukeutua. Yksin olen meitä eteenpäin vienyt mutta valittamista ei ole ollut. Haasteita on ollut, on, ja tulee olemaan mutta ne on voitettaviksi. Olen ylpeä ja onnellinen lapsistani.

Itse asiassa nautin haasteitten ja vaikeuksien voittamisesta, siitä että löytää ratkaisun ja taas huomaa päässeensä siitäkin yli.  Mielestäni asennekysymys täysin ja kokonaan.

Ehkä minulla vaikuttaa se, että pienestä pitäen olen joutunut selviytymään itse. Ei ollut tukiverkkoa silloinkaan.  Lapsuus ja nuoruus oli todellista eloonjäämis taistelua siinä mielessä, että oli pakko selviytyä omillaan silloin kun vielä ei olisi siihen todellakaan ollut valmis. Se kasvatti selviämään.

En toki toivo sellaista kenellekään ja kaikkein vähiten lapsilleni. Tässä kuitenkin ollaan ja elämä on hyvää ja sillä on tarkoitus ja haluan elää kauan!