miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin

Olen saattanut eräästä lapsettomasta työkaveristani puhua tällä tavalla, kun olen ensin itse saanut häneltä toistuvasti runtua siitä, kun en töissä ole enää lasten saannin jälkeen pystynyt antamaan itsestäni ihan niin paljon, kuin aiemmin. En toki tiedä hänen yksityiselämänsä haasteista, mutta eipä hänellä tunnu riittävän ymmärrystä sille, että pikkulasten vanhemmalla voi olla arkielämän rytmityksen takia vähän rajoittuneemmat mahdollisuudet panostaa työhön koko sielullaan, kuin lapsettomalla. Puheeni on kummunnut p skasta olosta ja ahdistuksesta tätä ihmistä kohtaan. Tässä yksi vastaus ap:n kysymykseen.

Miettikää miltä tuntuu kun ne joilla hedelmöityshoidot onnistui ja saivat lapsia valittavat siitä kuinka paljon niistä on kustannuksia, vaivaa ja kuskaamista.

Tai joku baariruusu tehtailee mukuloita yhdelle jos toiselle. Ja nämä lapset saavat niin huonot eväät elämään.

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Olen kokenut paljon, en halua kertoa saati vertailla kokemuksia muiden kanssa, vaikka olisin todennäköisesti vahvoilla 'tässä kisassa'. Ihminen voi olla elämässään joko subjekti tai objekti.

Vierailija kirjoitti:

Olen saattanut eräästä lapsettomasta työkaveristani puhua tällä tavalla, kun olen ensin itse saanut häneltä toistuvasti runtua siitä, kun en töissä ole enää lasten saannin jälkeen pystynyt antamaan itsestäni ihan niin paljon, kuin aiemmin. En toki tiedä hänen yksityiselämänsä haasteista, mutta eipä hänellä tunnu riittävän ymmärrystä sille, että pikkulasten vanhemmalla voi olla arkielämän rytmityksen takia vähän rajoittuneemmat mahdollisuudet panostaa työhön koko sielullaan, kuin lapsettomalla. Puheeni on kummunnut p skasta olosta ja ahdistuksesta tätä ihmistä kohtaan. Tässä yksi vastaus ap:n kysymykseen.

Ja pelkkää miinusta. Haistakaa p ska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Perheelliset voivat yhtä lailla kokea raskaita juttuja. Ja niiden raskaiden juttujen keskellä pitäisi jaksaa pitää huolta lapsista, jotka tarvitsevat aikuista jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo totta. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja kieltämättä elämämme on todella helppoa. Raha riittää paremmin kuin hyvin kaikkiin normaaleihin asioihin ja vapaa-aikaa on ruhtinaallisesti. Voi tulla ja mennä miten haluaa ja hetken mielijohteesta käydä vaikka museossa. Yleisesti koen jaksamisen ja mielialan olevan parempi kuin lapsellisilla tuttavillani.

Vain oman mielialansa voi kokea, ei muiden.

Vierailija kirjoitti:

Olen saattanut eräästä lapsettomasta työkaveristani puhua tällä tavalla, kun olen ensin itse saanut häneltä toistuvasti runtua siitä, kun en töissä ole enää lasten saannin jälkeen pystynyt antamaan itsestäni ihan niin paljon, kuin aiemmin. En toki tiedä hänen yksityiselämänsä haasteista, mutta eipä hänellä tunnu riittävän ymmärrystä sille, että pikkulasten vanhemmalla voi olla arkielämän rytmityksen takia vähän rajoittuneemmat mahdollisuudet panostaa työhön koko sielullaan, kuin lapsettomalla. Puheeni on kummunnut p skasta olosta ja ahdistuksesta tätä ihmistä kohtaan. Tässä yksi vastaus ap:n kysymykseen.

Kerropa ihan rehellisesti, onko se sitten mielestäsi reilua että te kaksi saatte (oletettavasti) samaa palkkaa samasta työstä vaikka hän pystyy panostamaan työhön paljon enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä voi olla raskasta, mutta tuollaista itsekästä katkeroitumista en ymmärrä. Jos ei voimavarat riitä yhdenkään kanssa, miksi niitä on pakko tehdä vielä 5 lisää. Jotain omassa elämänhallinnassa on vialla, jos perhe-elämä katkeroittaa niin pahasti, että alkaa vihata ja väheksyä erilaisessa elämäntilanteessa eläviä. Jokaiselle pitäisi olla itsestäänselvää, että lapset tuovat vastuuta, oman ajan vähentymistä ja rahanmenoa. Ei siitä tarvitse katkeroitua muille. Jos joku valitsee toisen elämäntyylin tai ajautuu siihen tahtomattaan, ei se tee hänestä huonompaa tai arvottomampaa ihmistä. Ongelmat ovat jokaisella omia.

Vastoinkäymisiä voi tulla myös jo, kun sulla on ne lapset. Harvalla viittä, mutta kuitenkin lapsia.

Perheelliset ja perheettömät evät erotu muuten kuin lapsilla. Molemmissa iloja ja suruja.  Miksi on tarve olla kateellinen lapsettomille tai lapsellisille. Itse kuitenkin sorruin kateuteen kaveria kohtaan joka sai nukkua pidempään aamuisin, mutta sekin meni ohi kaverin kipuiltua koliikkisen vauvan kanssa muutaman vuoden päästä. ja ei se sairastaminen ole helppoa perheellisenäkään, mies töissä, kotona muutama kersa, laita ruuat, siivoa, kiljut mukuloille pää kipeänä jne.. Yksin voit rauhassa  olla kipeänä ja parantua.  Kyllä niitä lomia voi vuorotella. ei vaikeaa. Hoidan äitiäni, aikuisen pojan omaava sisko ei korvia lotkauta. Kyllä samoja asioita on myös perheellisenä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Siis jos joku on pois töistä lapsen sairauden takia, niin miten ne työt pitäisi saada tehtyä? Olisitko itse lapsena tykännyt, että vanhempasi olisivat olleet aina töissä silloin, kun sinulla oli esim. lomaa koulusta? Varmaan olisit ollut täysillä sitä mieltä, että tottakai jokun naapurin sinkkutädin pitää päästä itsekseen lomailemaan heinäkuussa, ja sinä et siksi saa viettää yhtään aikaa perheen kanssa tai pääse matkoille?

Ei ole tapana vertailla muiden kanssa mutta hypoteettisellä tasolla jos vertaan omaa lapsetonta ja lapsellista aikaa, niin onhan omille jutuille paljon enemmän aikaa lapsettomana. Ja tarkoitan nyt että lapsettomana tein paljon vapaaehtoistyötä ja harrastin mutta enää niihin ei ole aikaa.

Toinen juttu on että masennus lapsettomana oli ihan skeidaa. Masennus lasten kanssa on triplasti skeidaa kun tiedostaa samaan aikaan että ei ole kyse vain minusta vaan myös muista.

Tokikin nämä ovat vain minun henk koht näkemyksiä ja joku toinen näkee asiat eri tavalla, eikä kummassakaan vaihtoehdossa ole mitään väärää. Lisäksi jokainen reagoi erilaisiin asioihin eri tavalla eli ei tähän voi olla mitään oikeaa vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomien (tai muiden) pitäisi aina omien töiden lisäksi tehdä lapsen sairauden takia pois olevien työt ja vielä lomatkin pitää lomakauden ulkopuolella tai silloin mitä näiltä jää touko- tai syyskuussa? Heilläkin on elämä ja tarpeita lomaan tiettyyn aikaan.

Siis jos joku on pois töistä lapsen sairauden takia, niin miten ne työt pitäisi saada tehtyä? Olisitko itse lapsena tykännyt, että vanhempasi olisivat olleet aina töissä silloin, kun sinulla oli esim. lomaa koulusta? Varmaan olisit ollut täysillä sitä mieltä, että tottakai jokun naapurin sinkkutädin pitää päästä itsekseen lomailemaan heinäkuussa, ja sinä et siksi saa viettää yhtään aikaa perheen kanssa tai pääse matkoille?

Olipa taas huono tekosyy. Todellakin jokainen työntekijä on samanarvoinen ja jos ei lomien sopiminen sovi, niin sitten ainut vaihtoehto on kiertävä järjestelmä. Ei ole reilua että joku saa valita haluamansa lomat koska on tehnyt lapsia, ja toiset vaan joustaa. T. Kahden lapsen äiti

Minua kiinnostaa aloittajan komentti "sen rinnalla perhe-elämä on leikkiä." Onko sinulla siis perhe? Muussa tapauksessa syyllistyt itse ihan samaan: sinun kokemuksesi on niin rankka, että muilla täytyy olla tosi helppoa.

Ja en itse näin koskaan kenellekään sano, mutta täytyy myöntää, että onhan se paikoin raskasta. Minulla oli myös äärimmäisen raskas lapsuus ja nuoruus, ja silti vauvavuosi vie potin, ja tuolloin minulla oli jo asiat oikein hyvin! Auta armias, jos siihen olisi mahtunut vielä jotain isompaa murhetta. Toisen vauvavuosi oli sitten paljon helpompi, eikä mitenkään äärimmäisen raskas.

Kokemukset on erilaisia, mutta pääsääntöisesti perheelliset ovat olleet perheettömiä, joiden elämän rankin kokemus on ollut yleensä se vauvavuosi. Siksi he sanovat niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

No mulla on perheettömänä ollut mm. syöpä (ja toki kaikkea muuta outoa, kuten pettävä puoliso, vakavista mt-ongelmista kärsinyt puoliso jne.). Just kun luulin, että kaikki olis hyvin ja olis se tasanen perhe-elämä edessä, niin voin sanoa, että se helvetillinen vauvavuosi oli kamalinta mitä mulla on koskaan ollut ja avioerokin siitä seurasi, kun olin miehelle niin katkera siitä, että se kaatui mun niskaan.

En kerta kaikkiaan keksi, mikä voisi olla niin kamalaa, kun vaan itsestä tarvii huolehtia ja oman jaksamisen ja aikataulun mukaan saa toimia. Lasten kanssa sä olet pakotettu elämään normaalia arkea, vaikka olis kuinka paskana henkisesti tai fyysisesti. Lapsettomana on useimmiten mahdollisuus lepoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Eli sinä vaihtaisit vauvavuoden mielelläsi vaikka syöpään tai aviopuolison kuolemaan, koska ne ovat lastenleikkiä verrattuna vauvojen hoitoon.

Ja sinä siis ajattelet että tällaista ei ole tapahtunut perheellisille? Kunnon uniikki lumihiutale siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saattanut eräästä lapsettomasta työkaveristani puhua tällä tavalla, kun olen ensin itse saanut häneltä toistuvasti runtua siitä, kun en töissä ole enää lasten saannin jälkeen pystynyt antamaan itsestäni ihan niin paljon, kuin aiemmin. En toki tiedä hänen yksityiselämänsä haasteista, mutta eipä hänellä tunnu riittävän ymmärrystä sille, että pikkulasten vanhemmalla voi olla arkielämän rytmityksen takia vähän rajoittuneemmat mahdollisuudet panostaa työhön koko sielullaan, kuin lapsettomalla. Puheeni on kummunnut p skasta olosta ja ahdistuksesta tätä ihmistä kohtaan. Tässä yksi vastaus ap:n kysymykseen.

Kerropa ihan rehellisesti, onko se sitten mielestäsi reilua että te kaksi saatte (oletettavasti) samaa palkkaa samasta työstä vaikka hän pystyy panostamaan työhön paljon enemmän?

Rehellisesti: hän panostaa ylipäätään työhönsä enemmän, kuin mitä tällä palkkatasolla tarvitsisi. Harvan lapsettomankaan panostus työhönsä on yhä kovaa, kuin hänellä. Työtehtävämme ja palkkamme eivät ole samat. Rehellisesti, minä annan itsestäni aivan tarpeeksi ja liikaakin oman hyvinvointini ja jaksamiseni kannalta, mutta se ei työkaverin mielestä riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

Kaiken kokeneena perheellisenä olet sitten varmaan kokenut myös 9 vuotta lapsettomuushoitoja, jotka päättyvät avioeroon ilman sitä ensimmäistäkään lasta? Ette taida tajuta että kaikkien perheettömyys ei suinkaan ole oma valinta, siksi se on hiukan eri asia viisi- kuin kaksikymppisenä.

Näille perhe-elämää voivotteleville totean vaan kuivasti että "huh huh, kuulostaapa kamalalta, onneksi mulla ei ole lapsia."

Ihan tarpeeksi vastoinkäymisiä elämässä enkö edes pidä lapsista. Se tästä vielä puuttuis että olisi lauma kitiseviä penskoja jaloissa ja joku avuton mies sohvalla naukumassa. Onneksi elämässä voi tehdä valintoja, joidenkin asioiden kohdalla.

Ei vain perheelliset! Armeijan käyneet halveksii sivareita, kovasti paritelleet inceleita, oikeastaan mikä vain ihmisryhmittymä tykkää ajatella olevansa ylimmäistä parhautta ja sieltä korkealta sitten voi nenää pitkin katsella niitä vähäpätöisempiä. Ja niistä "paremmista" aina löytyy niitä, joiden tyhmyys riittää ylimielisyyteen.