miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Olet väärässä.

Lapsiperheissä kasvaneet tietävät, millaista on olla lapsena perheessä.

Perheellinen ei ole kokenut perheettömyyttä kuin jonkin aikaa. Ei sen lopullisuutta ja vuosikymmenten perheettömyyttä.

Perhe tuo myös iloa ja antaa merkitystä. Empaattinen ihminen kylenee asettumaan myös muihin tilanteisiin.

Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan jos on avoin elämälle.

Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä voi olla raskasta, mutta tuollaista itsekästä katkeroitumista en ymmärrä. Jos ei voimavarat riitä yhdenkään kanssa, miksi niitä on pakko tehdä vielä 5 lisää. Jotain omassa elämänhallinnassa on vialla, jos perhe-elämä katkeroittaa niin pahasti, että alkaa vihata ja väheksyä erilaisessa elämäntilanteessa eläviä. Jokaiselle pitäisi olla itsestäänselvää, että lapset tuovat vastuuta, oman ajan vähentymistä ja rahanmenoa. Ei siitä tarvitse katkeroitua muille. Jos joku valitsee toisen elämäntyylin tai ajautuu siihen tahtomattaan, ei se tee hänestä huonompaa tai arvottomampaa ihmistä. Ongelmat ovat jokaisella omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Olet väärässä.

Lapsiperheissä kasvaneet tietävät, millaista on olla lapsena perheessä.

Perheellinen ei ole kokenut perheettömyyttä kuin jonkin aikaa. Ei sen lopullisuutta ja vuosikymmenten perheettömyyttä.

Perhe tuo myös iloa ja antaa merkitystä. Empaattinen ihminen kylenee asettumaan myös muihin tilanteisiin.

Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan jos on avoin elämälle.

Henk. koht. olen tällä hetkellä ollut perheellinen 7 vuotta, perheettömänä aikuisena vietin 16 vuotta. Perheellinen on voinut aikuisiällä kokea perheettömyyttä jopa 20 vuotta, jos lasketaan 18-vuotiaasta esim. 38-vuotiaaksi. (Minkä lisäksi perheetön arki jatkuu lasten muutettua pois kotoa.)

Kokemuksella siitä, millaista on olla lapsena perheessä, ei minusta ole mitään tekemistä sen kokemuksen kanssa, että on vanhempana perheessä. Sehän on ihan päinvastainen. Se on kokemus huolehdittavana olemisesta, kun taas perheellinen aikuinen on vastakkaisessa roolissa huolehtijana.

 

Vierailija kirjoitti:

Odotin kaksosiamme, kun rattijuoppo ajoi päällemme. Mieheni menehtyi heti, kaksoset kuolivat kohtuun. Viisi parasta ystävääni menehtyivät kaikki alle 30-vuotiaina. Viiden vuoden kuluttua mieheni kuolemasta aloitin uuden suhteen. Kyseinen mies kuoli kolmen vuoden päästä syöpään. Äitini ja isäni kuolivat vuoden sisällä toisistaan, kumpikin alle 60-vuotiaina. Töissä sain puukosta, minkä lisäksi minut r#iskattiin. Että joo, varmasti lasten hoitaminen on raskaampaa. Kadehtikaa minua ihmeessä.

Siis useinkinko perheelliset ihmiset dissaavat sinua, ettet tietäisi mitään raskaasta elämästä?Ilmeisesti taidat sentään saada tyydytystä siitä, että piekset melkein kenet tahansa kisassa siitä, kuka on kärsinyt eniten?

Raskainta on tahattomasti lapsettomilla. Se ahdistaa, masentaa ja vie elämäniloa.

Lapsia on erilaisia, helppoja ja vaikeita ja kaikkea siltä väliltä. Parisuhteita on hyviä ja huonoja. Lapsen saanti on ilo, eikä niinkään raskasta. Vauvavuosi on helppo, haasteet tulevat, kun lapsi liikkuu, mutta ei ymmärrä vaaroja. Teini-iässä sitten omat haasteet.

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Lapsettomuus on eri asia vanhempana kuin nuorempana. Perheelliset ei tiedä mitään siitä, millaista on eläminen lisääntymisiän ohitraneena perheettömänä.

Lapseton ja yksinelävä on yksin vastuussa kaikesta ja usein myös muista, kuten ikääntyvistä vanhemmista. Perheelliset kuvittelee, että he elävät edelleen kuin he kaksikymppisinä, mutta onhan se muuta toista rakentaa koko elämä ja identiteetti yksin, puolisoon ja perheeseen tukeutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Olet väärässä.

Lapsiperheissä kasvaneet tietävät, millaista on olla lapsena perheessä.

Perheellinen ei ole kokenut perheettömyyttä kuin jonkin aikaa. Ei sen lopullisuutta ja vuosikymmenten perheettömyyttä.

Perhe tuo myös iloa ja antaa merkitystä. Empaattinen ihminen kylenee asettumaan myös muihin tilanteisiin.

Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan jos on avoin elämälle.

Henk. koht. olen tällä hetkellä ollut perheellinen 7 vuotta, perheettömänä aikuisena vietin 16 vuotta. Perheellinen on voinut aikuisiällä kokea perheettömyyttä jopa 20 vuotta, jos lasketaan 18-vuotiaasta esim. 38-vuotiaaksi. (Minkä lisäksi perheetön arki jatkuu lasten muutettua pois kotoa.)

Kokemuksella siitä, millaista on olla lapsena perheessä, ei minusta ole mitään tekemistä sen kokemuksen kanssa, että on vanhempana perheessä. Sehän on ihan päinvastainen. Se on kokemus huolehdittavana olemisesta, kun taas perheellinen aikuinen on vastakkaisessa roolissa huolehtijana.

 

Olet silti kokenut vain oman elämäsi. Et voi pitää omaa elämääsi ylivertaisena kokemuksena ja verrata sitä kaikkiin muihin.

Mun elämä oli raskasta ennen perhettä. Esim. äidin syöpä ja kuolema. Paljon muutakin. Elämäni helpointa aikaa on ollut se, kun lapset olivat pieniä, vaikka nukkuivatkin huonosti. Isompien lasten kanssa vaikeampaa.

Mutta siis. En itse ole törmännyt tuollaiseen vertailuun.

Parisuhde muodostaa perheen. Lapsettomuus ei aina ole valinta vaan kohtalo. Perheelliset ja/tai lapselliset eivät ymmärrä heitä.

Kaikesta on tehty suoritusta ja kilpailua, vanhemmuudestakin. Siihen lisäät lasten harrastusrumban, oman vapaa-ajan katoamisen, mahdollisen yksinhuoltajuuden ja/tai parisuhderistiriidat, mitättömän tukiverkoston, pikkuprinssin/-prinsessan, jolle annettu liikaa valtaa (+joku "erityisen tuen tarve" muotidiagnooseineen).

Elämä on valintoja. Eihän (perhe)elämän tarvitsisi olla mitään kivireen vetämistä ja itsensä uhraamista.

Raskaat asiat on jokaisen yksillöllinen kokemus ja on minusta väärin sanoa ettei lapsettomat tietäisi mitään raskaasta elämästä. Asia joka toisesta tuntuu mitättömältä pikkujutulta voikin toisesta tuntua lähes ylitsepääsemättömän vaikealta ja kuormittaa todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Ei tämä pidä paikkaansa. Ei esim perheellinen ole kokenut kaikkia niitä vaikeuksia mitä perheetön on voinut kokea. Ei elämät ole sillä tavalla identtisiä että ainoa ero olisi perhe.

Siitä huolimatta tietämättömyys ei ole tasapuolista. Perheellisellä on tietämys omasta elämästään sekä perheellisenä että perheettömänä, perheettömällä on tietämys omasta elämästään ainoastaan perheettömänä. 

Eihän tässä nyt ollut kyse siitä, onko perheellisten ja lapsettomien tietämys omasta elämästä erilaisissa elämäntilanteissa tasapuolista. Lainaus alkuperäisestä viestistä Miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin että lapsettomat eivät tietäisi mitään raskaasta elämästä?.

Jonkun elämä saattaa lapsettomana olla helppoa ja perheellisenä raskasta. Toisen elämä saattaa olla lapsettomana raskasta ja perheellisenä helppoa. Tai sitten on molemmissa tilanteissa helppoa tai raskasta. Se perhetilanne kun ei ole ainoa asia, mikä voi tehdä elämästä oikeasti raskasta. Ja kun lapsetkaan ei välttämättä tee elämästä raskasta. Siihen vaikuttaa paljon millainen lapsi on, osallistuuko molemmat vanhemmat tasapuolisesti, pitääkö lisäksi käydä töissä, millaiset tukiverkot on, kuinka ylipäänsä suhtautuu vanhemmuuteen, tekeekö siitä itse tarpeettoman raskasta huolehtimalla ja kontrolloimaan kaikkea jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Tuo on totta tiettyyn ikään saakka, mut noin 40-45 vuoden rajapyykin jälkeen tilanne muuttuu. Perheellinen ei koskaan ymmärrä, mitä tarkoittaa lapsettomuuden lopullisuus ja sen muodostuminen osaksi identiteettiä m

Miksi elämän pitää olla kilpailu kenellä on kaikkein raskainta? Eihän se ole.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että lapsiperhe-elämä voi olla raskasta, mutta tuollaista itsekästä katkeroitumista en ymmärrä. Jos ei voimavarat riitä yhdenkään kanssa, miksi niitä on pakko tehdä vielä 5 lisää. Jotain omassa elämänhallinnassa on vialla, jos perhe-elämä katkeroittaa niin pahasti, että alkaa vihata ja väheksyä erilaisessa elämäntilanteessa eläviä. Jokaiselle pitäisi olla itsestäänselvää, että lapset tuovat vastuuta, oman ajan vähentymistä ja rahanmenoa. Ei siitä tarvitse katkeroitua muille. Jos joku valitsee toisen elämäntyylin tai ajautuu siihen tahtomattaan, ei se tee hänestä huonompaa tai arvottomampaa ihmistä. Ongelmat ovat jokaisella omia.

Aamen.

Minulla oli yksi tällainen työkaveri. Alunperin eivät olisi halunneet puolisonsa kanssa lapsia lainkaan mutta tekivät niitä loppujen lopuksi kolme. Perusteluna mm. ikiklassikko "kuka meitä sitten tulee vanhoina katsomaan". Hän ei selvästi ollut tyytyväinen valintaansa vaan piikitteli sekä rivien välissä että suoraan lapsetonta työkaveriaan. Saarnasi mm., että parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja ja että niitä lapsia nyt vaan tulee. Valitti myös jatkuvasti sitä, kuinka lasten kanssa on niin hankalaa harrastaa ja hyvähän se on mennä ja tehdä, kun ei VIELÄ ole niitä lapsia. En muista koskaan kuulleeni, että hän olisi puhunut lapsistaan ja lapsiperhe-elämästä ylipäätään mitään positiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

1. Perheettömällä voi olla esim. todella vaikea isä/äitisuhde. Vanhempi pompottaa ja vaatii koska "onhan sulla aikaa kun ei oo omaa perhettäkään".

2. Perheettömän tehtävä on ostella lahjoja kun muut menevät naimisiin ja saavat lapsia. Toki näitä lapsia tulee muistaa myös syntymäpäivinään. Ja apua pitää tarjota, koska perheettömällä on tietysti aina aikaa eikä mitään omaa elämää. Perheettömälle ei tarjota apua eikä häntä muisteta lahjoilla. On vähän raskasta olla jatkuvassa valmiustilassa auttamaan muita ja ostelemaan lahjoja.

3. Perheettömältä odotetaan joustavuutta lomien suhteen. Parhaat loma-ajat menevät perheellisille. Senhän sä jo tiesitkin.

4. Kun perheetön on kipeä, hän hoitaa itse

siivoamiset ja ruokakauppakäynnit pää kainalossa. Ei ole ketään ottamassa koppia. Puhumattakaan tilanteesta, että sairastut kuolemanvakavasti. Siinähän toipuilet sytostaattihoidoista kotona keskenäsi.

Tässä sulle nyt alkuun 4 asiaa, joista perheellisillä ei välttämättä ole mitään kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Olet väärässä.

Lapsiperheissä kasvaneet tietävät, millaista on olla lapsena perheessä.

Perheellinen ei ole kokenut perheettömyyttä kuin jonkin aikaa. Ei sen lopullisuutta ja vuosikymmenten perheettömyyttä.

Perhe tuo myös iloa ja antaa merkitystä. Empaattinen ihminen kylenee asettumaan myös muihin tilanteisiin.

Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan jos on avoin elämälle.

Henk. koht. olen tällä hetkellä ollut perheellinen 7 vuotta, perheettömänä aikuisena vietin 16 vuotta. Perheellinen on voinut aikuisiällä kokea perheettömyyttä jopa 20 vuotta, jos lasketaan 18-vuotiaasta esim. 38-vuotiaaksi. (Minkä lisäksi perheetön arki jatkuu lasten muutettua pois kotoa.)

Kokemuksella siitä, millaista on olla lapsena perheessä, ei minusta ole mitään tekemistä sen kokemuksen kanssa, että on vanhempana perheessä. Sehän on ihan päinvastainen. Se on kokemus huolehdittavana olemisesta, kun taas perheellinen aikuinen on vastakkaisessa roolissa huolehtijana.

 

Vaikka olit perheetön pitkään, sä et tiedä mitään siitä, mitä tarkoittaa tulla ikään, jossa ainakin biologinen perheettömyys on lopullista. N55

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäänsä joillekin ihmisille elämä on kilpailu siitä, kuka kärsii eniten?

tuntuu joillekin olevan,itse yhden lapsen kanssa en viitsi alkaa valittamaan joka asiasta,tiedostan,että halusin ja sain lapsen,se oli oma valinta,en valita,en etsi elämästäni asioita,joilla voin aina 'lyödä' tai voittaa vastapuolen :) ei se ole joka tilanteessa tarpeen,olisi aika raskasta elämää :)

Jaa, no eipä minulle kukaan puhu noin, eikä muutenkaan porukoissani ole tapana kilpailla sillä, kenellä on vaikeinta. Suosittelenkin hankkimaan parempia kavereita.

Lapsettomia pidetään kakkosluokan kansalaisina vaikka maksavat järjettömästi veroja niiden lapsellisten tukemiseksi. Törkeää kun ei se ole valinta saako niitä lapsia.