miksi perheelliset usein puhuvat lapsettomille siihen tyyliin

Olen perheellinen ja koen, että elämässä vaikeampaa kuin perheellisyys on ollut krooninen sairaus, kipu ja rahavaikeudet. Esimerkiksi sellaisten vaikeuksien kanssa ei olisi herkkua kyllä perheettömänäkään. Ilman lapsia on kuitenkin aina se plussa, että ei ole vastuussa muuta kuin itsestään. Toisaalta yhteiskunta tukee ja arvostaa lapsiperheitä enemmän, kun yksin sairastava voi jäädä heitteille ja syrjäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei vain perheelliset! Armeijan käyneet halveksii sivareita, kovasti paritelleet inceleita, oikeastaan mikä vain ihmisryhmittymä tykkää ajatella olevansa ylimmäistä parhautta ja sieltä korkealta sitten voi nenää pitkin katsella niitä vähäpätöisempiä. Ja niistä "paremmista" aina löytyy niitä, joiden tyhmyys riittää ylimielisyyteen. 

Tavallaan se on selviytymismekanismi, että saa aina tuntea olevansa edes jotain ihmisryhmää parempi. Sillä tavalla sitä omaa oravanpyöräänsä jaksaa paremmin. Elämä on lähtökohtaisesti aika rankkaa kuitenkin.

Minä kyllä uskon, että lapsia omaavilla on raskaampi elämä. Uskon myös, että esim. huumeita käyttävillä ihmisillä on raskas elämä. Huonoista valinnoista seuraa raskas elämä.

Moni kyllä selviää perhe-elämästä ihan ok, mutta sitten on aika paljon niitä, joiden ei olisi kannattanut hankkia lapsia.

Kaikenlaista neuvolan terkkarina on tullut nähtyä. En sääli ketään, jos huono elämä on omien valintojen seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää viettävät eivät tosiaan osaa kuvitella, että sinkullakin on osa kotitöistä ihan samoja kuin heilläkin. Esimerkkinä ikkunoiden pesu. Kyllä ne liikenteen pölystä likaantuu ihan samalla tavalla riippumatta siitä, kuka siellä asunnossa asuu. Minulla on iso koti ja kohtalaisen paljon ikkunoita. Lisäksi lumityöt. Sataa taivaalta sinkun pihaan samalla tavalla kuin lapsiperheessäkin. Ei voi osallistua keskusteluun yhtään näistä vuodenaikoihin liittyvistä tehtävistä kuulematta, miten mun elämä on kuitenkin niin helppoa ja vaivatonta. Vaikka siis lumitöitä teen mielelläni, ikkunoiden pesusta en niin välitä, mutta samaa arkielämää se on osittain meilläkin.

Juu. Ja mun naispuoliset perheelliset työkaverit ei ees kovin usein lumitöitä tee. Ulkoistavat ne miehelleen. Yks yh on työkaverina ja hän kyllä tekee tosi paljon. Olen joskus auttanut häntä jopa.

Mutta näille parisuhteessa oleville perheellisille voisin kyl veetuilla, miten helppo on elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

Kuten mitä juttuja perheelliset eivät ole kokeneet? Mielenkiinnolla odotan vastausta ja odotan, että siinä olisi ainakin 2-4 erilaista kohtaa. :)

Passiivisaggressiivinen hymiö oikein voimissaan

Vierailija kirjoitti:

Olen perheellinen ja koen, että elämässä vaikeampaa kuin perheellisyys on ollut krooninen sairaus, kipu ja rahavaikeudet. Esimerkiksi sellaisten vaikeuksien kanssa ei olisi herkkua kyllä perheettömänäkään. Ilman lapsia on kuitenkin aina se plussa, että ei ole vastuussa muuta kuin itsestään. Toisaalta yhteiskunta tukee ja arvostaa lapsiperheitä enemmän, kun yksin sairastava voi jäädä heitteille ja syrjäytyä.

Kiitos kun tulit kommentoimaan. Palautti taas vähän uskoa perheellisiin ihmisiin. Että ootte inhimillisiä ihmisiä.

Tämä ketju juuri todistaa sen pointin. Perheettömät vakuuttelevat, että heillä on elämä raskaampaa kuin sinkulla, koska HE sinkkuaikoina bilettivät ja nukkuivat pitkään ja katsoivat netflixiä. Ei tule pieneen mieleenkään näillä, että kaikkien sinkkujen elämä ei ole tuollaista. Voi olla jatkuvaa tuskaa, kipua yms ja oireita jotka vievät enemmän voimavaroja kuin perhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

lastenteko on oma valinta. lakatkaa valittamasta lapsiarjen muka raskaudesta. ihan itse olette sen valinneet

Mun mielestä siitä saa valittaa ihan vapaasti, mutta turha meitä lapsettomia alkaa syyttää siitä ettei tiietä mistään mitään. Kyllä mä uskon, että se on raskasta aikaa. Ei houkuttele tekemään lapsia kun näkee miten se sekoittaa ihmisten (varsinkin naisten) päät ja pilaa parisuhteet. Että USKON KYLLÄ kuinka kamalaa se on ja myönnän että en ole sellaista kamaluutta kokenut koskaan, vaikka kaikkea muuta ikävää onkin elämässä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Usein vain näillä perheellisillä se perheetön elämä on ollut helppoa. Siksi on ollut hyvät mahdollisuudet hankkia lapsiakin. Ei ole kokemusta esim. sellaisesta sairauksien täyttämästä perheettömästä elämästä, jolloin lasten hankinta on jopa melko järjetön idea. Elinaikaakaan ei välttämättä ole kovin vanhaksi tai jaksamista sairauksien sekä lasten kanssa.  Tai sairauksilta ei ole saanut hankittua edes töitä ja asuntoa. 

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

En pidä siitä, kun ongelmia ja vastoinkäymisiä vertaillaan ja laitetaan järjestykseen.

Minulla ei ole lapsia, mutta silti uskon nähneeni elämän kurjaa ja raskasta puolta ihan riittävästi. Se on yksi syy siihen, miksi en ainakaan toistaiseksi ole edes halunnut hankkia jälkikasvua; menneisyys ja raskaat kokemukset ovat näyttäneet sen, etten välttämättä halua samoja mahdollisia kurjuuksia toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää viettäät eivät tosiaan osaa kuvitella, että sinkullakin on osa kotitöistä ihan samoja kuin heilläkin. Esimerkkinä ikkunoiden pesu. Kyllä ne liikenteen pölystä likaantuu ihan samalla tavalla riippumatta siitä, kuka siellä asunnossa asuu. Minulla on iso koti ja kohtalaisen paljon ikkunoita. Lisäksi lumityöt. Sataa taivaalta sinkun pihaan samalla tavalla kuin lapsiperheessäkin. Ei voi osallistua keskusteluun yhtään näistä vuodenaikoihin liittyvistä tehtävistä kuulematta, miten mun elämä on kuitenkin niin helppoa ja vaivatonta. Vaikka siis lumitöitä teen mielelläni, ikkunoiden pesusta en niin välitä, mutta sa maa arkielämää se on osittain meilläkin.

No sä voit pestä ne ikkunat ja luoda lumet milloin parhaaksi näet, jos olisit yh-vanhempi niin pitäisi ehkä sumplia koska vauva nukkuu sen verran, että voit tehdä ne hommat tai katsoisiko mummo lapsia sen aikaa, että saat ikkunat valmiiksi. Kaikkien elämässä on arkea joo mutta arki on hyvin paljon helpompi hoitaa, kun tarvitsee ottaa huomioon vain itsensä ja yleiset käyttäytymissäännöt.

Mieti millainen ero on esim. sinkun kipaista kaupassa kuin lapsellisen, jonka pitää vaihtaa ensin vaipat, ajoittaa ruokailu oikein ja pukea vauva pakkassäähän. Ja en ole sinkkujen vihaaja tai elämänvaikeuksien vähättelijä mutta tällaisia jotkut eivät ymmärrä, mikään ei ole yksinkertaista kun lapset on mukana joka hommassa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju juuri todistaa sen pointin. Perheettömät vakuuttelevat, että heillä on elämä raskaampaa kuin sinkulla, koska HE sinkkuaikoina bilettivät ja nukkuivat pitkään ja katsoivat netflixiä. Ei tule pieneen mieleenkään näillä, että kaikkien sinkkujen elämä ei ole tuollaista. Voi olla jatkuvaa tuskaa, kipua yms ja oireita jotka vievät enemmän voimavaroja kuin perhe-elämä.

Jep. Ei kaikkia edes kiinnosta mikään biletys. Itse olen niin rauhallinen ja mummomainen, että mun suorastaan kuuluisi olla äiti. Mutta kun ei vaan ole lapsia mulle siunaantunut. Kyllä sekin sattuu kun kaikenlaiset huithapelit saa niitä lapsia ja kunnolliset ei.

Vauvavuosi kestää vuoden tai kahden lapsen kanssa kaksi vuotta,  mutta sen verukkeella haetaan kirkkainta kruunua koko loppuelämän 😂

Onhan ne vauvavuodet varmasti raskaita, mutta eivät todellakaan ainoa raskas kokemus tässä maailmassa. Ei mikään sellainen kokemus, jonka myötä voit nostaa itsesi muiden yläpuolelle. Lisäksi se lapsi on oma valinta. Läheisen menettäminen syövälle tai muulle vakavalle sairaudelle sen sijaan ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Viera1ilija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jep, jos kehtaa esim. valittaa että meni pitkään levon toivossa odotettu viikonloppu pilalle esim. koiran vatsataudin takia eli ei saanut nukutuksi..tulee tää klassinen, niin lapsiperheessä sitä tätä tota..juu, ok, kellään muulla ei tietty ikinä ole rankkaa jos ei ole lapsia. Ja juu koira samanlainen vapaaehtoinen veto kuin lapsikin. Mutta eipä se vanhemmuus ketään ylemmäs nosta, työelämässä kuitenkin joustolistan kärjessä nämä tyypit.

Sinunko siellä joustolistan kärjessä pitäisi sitten olla? Minkähän takia voisi olla, että perheelliset on siellä joustolistan kärjessä? Olisiko heillä lasten takia enemmän pakottavia syitä saada joskus vapaata töistä? Minä olisin tosiaankin mieluummin aina töissä ja lapsi terveenä hoidossa, mutta kun flunssa iskee, sille ei voi mitään ja ei sitä lasta voi silloin viedä hoitoon tai jättää yksin kotiin. Järkevät ihmiset ymmärtävät tämän onneksi.

Mä oon joutunut ottamaan vapaapäivän, kun läheinen on sairastunut. Hyvä, että meillä työnantaja joustaa ja antaa vapaata lyhyellä varoajalla, mutta kyllähän sitä aina välillä miettii, että ne joiden hoidettava on oma lapsi, ei maksa sitä vapaata omasta pussistaan, toisin kuin minä.

Omg, olet joutunut ottamaan yhden palkattoman vapaapäivän? Niin kuule minäkin, vaikka mulla on lapsia!

Sähän olet jatkuvasti pois töistä sairaiden lasten takia ja muut joutuu tekemään sun duunit.

Minä ainakin näin lapsettomana uskon, että vastoinkäymiset olisivat vähintään tuplasti raskaampia, jos olisi perhettä. Kun ei riitä, että huolehtii vain itsestään, sillä omasta hyvinvoinnista voi aina nipistää, mutta lasten hyvinvoinnista ei voi.

Heitä niin kaduttaa kun ei housut pysyneet jalassa ja nyt on elämä pilalla .

Perheelliset suhtautuu usein lapsettomiin jotenkin säälien, kuin he eivät ymmärtäisi maailmasta mitään.

No, tiedoksi vain, että lapsettomat ehtii lukea paljon enemmän, ja vaikka ei pitäisikään kirjaviisautta arvossa, niin kyllä myös lukemalla oppii saamaan näkökulmia erilaisiin ihmisiin ja asioihin.

Ne näkökulmat tuppaa perheellisillä olemaan joskus ahtaita.

Minulla on riittänyt läheisistä huolehtimista ja läheisistä johtuvia huolenaiheita läpi elämän ja olen pelkästään kiitollinen siitä etten ole lisännyt omaa taakkaani hankkimalla vielä omiakin lapsia. Olen nyt yksineläjä eläkeläinen, mutta en yksinäinen ja minulla on kaikista läheisistäni aiheutuneista huolista ja vaikeuksista huolimatta läheiset välit sisaruksiini ja heidän jälkikasvunsa. Vaikka monet perheelliset niin luulevat eivät kaikki perheettömät ole eläneet vain itselleen ja vailla huolia muista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kaikki perheelliset ovat aiemmin olleet itse perheettömiä ja tietävät siis omakohtaisesti, että useimmat perheettämänä raskailta tuntuneet asiat ovat lastenleikkiä esimerkiksi vaikean vauvavuoden rinnalla. Tuntuivat vain raskailta, kun ei tiennyt vaikeammasta.

Mutta ei kaikki perheelliset ole kokeneet kaikkia mahdollisia raskaita juttuja, joita perheettömänä (tai perheellisenä) voi kokea.

Tämä on vain perheellisten tapa uhriutua ja pitää itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin perheettömiä.

On silti jännää, että perheettömät tuntuvat unohtavan, että perheelliset tietävät ihan oikeasti, miltä tuntuu olla perheetön! Monet ovat eläneet sitä elämää pitkäänkin. Se ei siis ole sellainen keskustelu, missä kumpikaan osapuoli ei tasapuolisesti tietäisi toisen kokemusta. Perheellinen on kokenut molemmat roolit, perheetön vain toisen roolin.

Olet väärässä.

Lapsiperheissä kasvaneet tietävät, millaista on olla lapsena perheessä.

Perheellinen ei ole kokenut perheettömyyttä kuin jonkin aikaa. Ei sen lopullisuutta ja vuosikymmenten perheettömyyttä.

Perhe tuo myös iloa ja antaa merkitystä. Empaattinen ihminen kylenee asettumaan myös muihin tilanteisiin.

Ihminen kasvaa ja kypsyy koko ajan jos on avoin elämälle.

Henk. koht. olen tällä hetkellä ollut perheellinen 7 vuotta, perheettömänä aikuisena vietin 16 vuotta. Perheellinen on voinut aikuisiällä kokea perheettömyyttä jopa 20 vuotta, jos lasketaan 18-vuotiaasta esim. 38-vuotiaaksi. (Minkä lisäksi perheetön arki jatkuu lasten muutettua pois kotoa.)

Kokemuksella siitä, millaista on olla lapsena perheessä, ei minusta ole mitään tekemistä sen kokemuksen kanssa, että on vanhempana perheessä. Sehän on ihan päinvastainen. Se on kokemus huolehdittavana olemisesta, kun taas perheellinen aikuinen on vastakkaisessa roolissa huolehtijana.

 

Olen lapseton, joka huolehti omasta vanhemmasta jo lapsena ja sisarukset päälle. Omia lapsia en jaksanut hankkia, kun ei ollut voimavaroja sen rallin jälkeen.

Mutta joo, lapsia hankkinut on varmasti enemmän elämää nähnyt ja ymmärtää vaikeuksia. /s