Köyhän perheen lapsi, en päässyt laskettelemaan

Toisaalta, tällä artikkelin teinillä on viisi nuorempaa sisarusta. Se vasta onkin ihanampaa, kuin materia ja elämykset ja kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on ainakin täällä päin lopetettu nuo koulujen liikuntapäivät.

Omasta puolestani voin sanoa, että vähävaraiselle nuo olivat ainoita mahdollisuuksia päästä laskettelemaan. Oli tosi kivaa.

Juuri näin. 30 eurolla laskettelu on halpaa! Siinä on ryhmäalennus, jonka koulut saivat. Jos menet omalla ajalla perheen kanssa, sillä rahalla ei saa edes päivälippua sille lapselle. Mutta retkiä ei enää tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä jokin ristiriita, että perheelliset kituuttavat paljon pienemmillä tuloilla kuin eläkeläiset, joilla on jo kaikkea, esim. maksetut asunnot. Lapsiperheitä pitäisi tukea paljon enemmän, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa edes. Lapsista tässä on kysymys ja heillä on kuitenkin kehitys vielä kesken. On kysymys näiden lasten kasvusta ja kasvatuksesta ja tulevaisuudesta ja koko yhteiskunnan tulevaisuudesta. Kyllä lapsiin satsaaminen on hyvin monella tapaa aivan hirveän tärkeää.

Nykyiset eläkeläiset, joihin minäkin kuulun,heillä on ollut myös aikanaan perhe, lapsia, asuntovelkaa ym. He ovat työssäoloaikana keränneet omaisuutensa. Ja kituuttaneet myös pienillä tuloilla, yhteiskunnan tuet olivat aivan eri silloin. Toki myös vaatimukset.

Ei näitä kahta perheellinen-eläkeläinen voi verrata! Tukia maksetaan, kuka nyt tarvitseekin, molemmille.

Olin töissä 43 vuotta ja katson, että nyt on aika olla vapaalla. Ja vaikka kituutusta työaikana oli, en yhtään tunne tunnontuskia, että koti on saatu maksettua. Enkä ole nytkään minkään Kelan tukien piirissä. Lapsiin satsattiin silloin mihin pystyttiin, nyt on tämän ajan perheellisten vuoro satsata ja hoitaa jälkikasvunsa. Ja niitä lapsia kannattaa tehdä just niin monta kuin pystyy elättämään!

Enkä ollut laatimassa työeläkelakeja, sen teki viisaammat.

Christiiina kirjoitti:

Toisaalta, tällä artikkelin teinillä on viisi nuorempaa sisarusta. Se vasta onkin ihanampaa, kuin materia ja elämykset ja kokemukset.

Miksi tämä tyttö sitten valittaa?

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Toisaalta, tällä artikkelin teinillä on viisi nuorempaa sisarusta. Se vasta onkin ihanampaa, kuin materia ja elämykset ja kokemukset.

Miksi tämä tyttö sitten valittaa?

Yel halusi tehdä uutisen,  jolla määrätty sanoma.Tässä sentään uutinen jossa ihimiset omilla nimillään ja naamoillaan.  Lopetin erään lehden tilauksen, koska suurin osa uutisista oli kaameista ihmiskohtaloista,  lopussa aina huomatus, että paikat ja nimet on keksitty kertoilijoiden suojelemiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Toisaalta, tällä artikkelin teinillä on viisi nuorempaa sisarusta. Se vasta onkin ihanampaa, kuin materia ja elämykset ja kokemukset.

Miksi tämä tyttö sitten valittaa?

Yel halusi tehdä uutisen,  jolla määrätty sanoma.Tässä sentään uutinen jossa ihimiset omilla nimillään ja naamoillaan.  Lopetin erään lehden tilauksen, koska suurin osa uutisista oli kaameista ihmiskohtaloista,  lopussa aina huomatus, että paikat ja nimet on keksitty kertoilijoiden suojelemiseksi.

YLE, sis Yle

Itse näin pienituloisena ja 3 nuoren yksinhuoltajana ja taloudellisesti päävastuunkantajana en näe tässä jutussa oikeastaan sitä punaista lankaa. Itsellä ei lasten syntyessä toki ollut kristallipalloa, josta näkee tulevan eron, lasten toisen vanhemman sairastumisen ja oikeastaan koko vastuun aivan kaikesta jäämisestä yksin minulle. Olen näiden 10 vuoden aikana eron jälkeen ollut välillä hetkellisesti työtön, opiskellut uuden ammatin, perustanut yrityksen. Selvittiin koronan romahdutettua tulot ja omat terveydelliset huolet. Vaikka välillä on ollut äärettömän tiukkaa, lapset osaavat käyttää rahaa järkevästi. Lapsia en missään nimessä ole halunnut enempää, enkä perustaa uusperhettä. Syyt ovat jo osin taloudelliset.

Meillä on maksuton 2 asteen koulutus, mikä ainakin meidän perheessä on iso asia. Harrastukset ovat edullisia. Myös se koulun laskettelu on välillä hyödynnetty, olen sen rahan nipistänyt muualta. Joka vuosi sinne eivät lapset edes ole halunneet. Laskettelu ei määritä ihmisarvoa. Meillä ei jatkuvasti haikailla kalliiden asioiden perään, itse ostan kierrätettynä niin paljon kuin mahdollista. Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että ostan juuri sen mitä haluan ja tarvitsen. Meillä esimerkiksi sisustus on melko ajaton, enkä mene trendien mukaan. Saatan etsiä ja miettiä pitkäänkin hankintoja. Nykyään nuorille kierrätys on jo itsestään selvyys. Nuorilla on myös kavereita joilla on kalliita harrastuksia ja tekevät lomamatkoja. Mutta osaavat nähdä sen, että perheitä on erilaisia. Kalliitakin asioita voi saada, jos onnistuu saamaan kesätöitä. Luulen vaikka olisinkin varakas en ostaisi 16 vuotiaalle yli 200e merkkikenkiä. Tähän oli mahdollisuus omalla teinillä kesätöiden jälkeen. Mutta poika päättikin säästää ne rahat. Jokaiselle nuorelle on itsestään selvyys, että töitä pitää tehdä, rahaa säästää ja koulua kannattaa käydä. Vanhin tähtää yliopistoon lukion jälkeen. Keskimmäinen haluaa opiskella ammattikoulun jälkeen omaa alaa enemmän ja perustaa yrityksen. Nuorimmalla on vielä auki meneekö peruskoulun jälkeen ammattikouluun vai lukioon. Se Että tulevaisuus on auki ja kaikki mahdollista on mielestäni tärkeää. Ei laskea kuinka usein päästään leffaan verrattuna kavereihin.

:D 

Kunnon sosiaalipornoa taas. Elämä on valintoja ja Minnin vanhempien valinta on lapset. 

Otsikko oli kyllä valittu provosoivasti, itse juttuhan kertoo maltillisesti asiasta eli köyhyyden vaikutuksesta kiihkottomasti. 

Eläkeläiset saatu tähän ketjuun mukaan tähän syyllisiksi, kunnon öyhötystä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että on muitakin sellaisia lapsia, jotka eivät pääse esimerkiksi laskettelemaan, vaikka haluaisivat.

Onko laskettelu joku ihmisoikeus? Palataan asiaan kun sulla ei ole edes pulkaa.

Tuon tytön elämä on mennyt samalla lailla kuin mullakin. Enkä mä itseäni ikinä köyhäksi tuntenut :D

Oikeesti hassua kuinka kaikki mulla on samalla lailla kuin tuolla tytöllä: sisarusmäärä ja sit noi musiikkiharrastukset. Kuin myös tuo kokemus laskettelusta, toi talviurheilupäivä kokemus ihan identtinen :D Ja sekin kadehditutti, kun kaverit kävi lomalla laskettelemassa ja mä olin käyny "vaan" mummun ja sisarusten kaa hiihtämässä.

Säästäväinen oon aina ollu ja rahaa en ikinä käyttänyt mihinkään vaan säästin sen, siinä ainoo ero tuohon tyttöön.

Mut eihän toi itseään voi köyhäksi kutsua, kun kaiken tarpeellisen on aina saanu ja sitten musiikkiharrastuskin päälle. Ihan hassu uutinen.

En muuten vieläkään oo ikinä käyny laskettelmassa. Enkä varmaan ikinä tule sitä kokeilemaan näillä näkymin. Joskus kiinnosti, mut enää ei. Se kiinnosti vain siksi, koska tuntui, että se on joku pakollinen asia, jota normaalin ihmisen tulee harrastaa, muuten on outo ja poikkeava jos ei laskettele. Eli lasketteluhalu oli vain nuoruuden epävarmuudesta johtuvaa, halusi olla niin kuin muutkin eikä halunnut erottua joukosta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme nyt keskituloinen perhe. Aiemmin opiskelin (aikuisena alan vaihto) ja omat tuloni oli opintotuki sekä satunnaisia töitä siinä ohessa. Tuloni oli pienimmillään pelkkä opintotuki ja suurimmillaankin alle 2000€/kk.

Koko ajan 2 lastamme on saanut harrastaa, kohtuuhintainen liikuntaharrastus joka vie muutaman satasen per lapsi per vuosi.

Me aikuiset olemme tinkineet kyllä omista turhista mielihaluista/ hankinnoista kuten siitä suurimmasta telkkarista tai ravintolaillallisista.

Nyt kun olen työllistynyt uudelle alalle ja palkkani on keskitulojen yläpuolella, voimme alkaa haaveilla jostakin kaukomatkasta.

39 vuotias tuo jutun äiti, itsekin olen opiskellut aikuisena eikä yli 40v ole mikään mahdottomuus opiskella parempipalkkaisiin töihin päästäkseen. Miten olis samalla alalla jatko-opinnot jos tykkää alasta ja työstään?

Vai tekeekö vielä pari mukulaa ja jatkaa pienipalkkaisessa työssä uhriutumista?

Valitoja, valintoja...

Jos opintotuet on käytetty niin opiskelu vaatii työkkärin luvan ja maksimi 2 vuotta.

Tuskinpa hän on kaikkia tukikuukausia saanut menemään yhteen ammattikoulutason tutkintoon, eikä hän tietääkseni ole työtön vaan perhevapaalla, joten hän voi aina hakea työstään opintovapaata. Kenties hänellä riittää työkokemusvuodet aikuiskoulutustukeen, joka on tavallista opintotukea suurempi.

Vierailija kirjoitti:

:D 

Kunnon sosiaalipornoa taas. Elämä on valintoja ja Minnin vanhempien valinta on lapset. 

Otsikko oli kyllä valittu provosoivasti, itse juttuhan kertoo maltillisesti asiasta eli köyhyyden vaikutuksesta kiihkottomasti. 

Eläkeläiset saatu tähän ketjuun mukaan tähän syyllisiksi, kunnon öyhötystä.

Jos nyt jättäisi eläkeläiset pois tästä ketjusta, heille vaikka oma "haukkumaketju". Ja pitää muistaa, että lapsia hekin tekivät sen ajan resursseilla. Joko kommentoijia tai heidän vanhempiaan.

Voi kauheeta.

Emmäkään. So ?

Mistä jäit vaille ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt isompana tiedostanut sen, että vanhempani eivät ole syyllisiä köyhyyteen. Kenen vika se sitten oli?

Köyhyys on perustila. Vauraus on ansio. Ei ole kenenkään vika, jos olet perustilassa.

Osittain voisi kiistää tuon mainitun "perustilan". Köyhyys ei ole ehkä siltikään yksilön perustila Suomen kaltaisessa maassa. Köyhyyteen johtaa koko elämän kestävä valintojen ketju, vaikka lähtökohdat olisivat heikommat, useimmilla kuitenkin on mahdollista välttää elämänuran alavireisintä polkua, jos on harkintakykyä. Aivan tiukimpaan nousukiitoon harvalla on mahdollisuus, mutta joka tapauksessa keskimääräisen virran mukana ajautuen ei välttämättä joudu äärimmäiseen köyhyyteenkään. Perustila on enemmänkin keskiluokkainen, omillaan toimeen tuleva ihminen. Monella on ikäkauteen liittyviä vaikeuksia koulussa, peruskoulu on yksi valintojen jatkumo, jossa voi tehdä johdonmukaisesti heikkoja valintoja, tällöin voi jatko-opiskelu ammattiin tai toisen asteen yleissivistävä opintopolku jäädä tavoittamatta. Tätä harva 10-15 vuotias itse ymmärtää, jolloin kodin kannustus ja myönteinen suhtautuminen koulunkäyntiin on olennaista. 

Aika iso osa syrjäytyneistä nuorista aikuisista ei ole päässyt hankkimaan ammattiin valmistavaa koulutusta tai mitään muuta toisen asteen koulutusta. Surullinen piirre asiassa on Dunedinin laaja ikäkausitutkimus, jossa on seurattu yhtä ikäluokkaa nyt jo keski-ikään asti. Valitettavasti näyttää olevan jonkinlainen synnynnäinen ominaisuus se johdonmukaisesti lyhimpään tikkuun tarttuminen.  Eli aikuisiän elämä oli ennustettavissa jo varhaisina kouluvuosina. Teini-iässä tehty interventio auttoi monia, mutta ei kaikkia. Tutkimus jatkuu, voidaanko vanhempien kasvatustapa, tupakointi, päihteet yhdistää myöhemmässä elämässä pärjäämiseen.

1970-luvulla tupakka ja alkoholi alkoivat olla kovin rangaistusverotettuja, havaitsin ne varmaksi tavaksi päästä eroon vähistä rahoista, ja aloinkin vältellä näitä nautintoaineita, sain osakseni negatiivisia kommentteja, että olisi muka "rikkaampi" kuin muut, vaikka olin kahden alimman tulodesiilin perheen lapsi. Syy siihen , että minulla silloin jo oli oli varoja, oli se, että säästin joka pennin. Kolmenkymmenen lukio-oppilaan joukossa olin yksi kolmesta, joka omisti auton, kesätöillä tienaamalla. Oli se romu, mutta opin aika paljon korjaamaankin sitä rotiskoa.  Silloin eivät lapset tulleet isun bimmerillä kouluun, vaan kaikki oltiin aika vaatimattomista oloista.

Negatiiviseksi ominaisuudeksi katsottu nuukuus  on jäänyt päälle, muistan, kun nuorimmaisemme puuskahti murrosiän kapinahengessä, että "miksi minä olen joutunut syntymään köyhään perheeseen ? " Ehkä pojan kaveripiirin perheiden rahoituksella hankitut hienommat autot ja tappiin ajetut asuntolainat harhauttivat keskenkasvuisia aivoja. Vaikka meillä mitään puutetta ollut, mielijohteiden ja typeryyksien välttelyä enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä jokin ristiriita, että perheelliset kituuttavat paljon pienemmillä tuloilla kuin eläkeläiset, joilla on jo kaikkea, esim. maksetut asunnot. Lapsiperheitä pitäisi tukea paljon enemmän, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa edes. Lapsista tässä on kysymys ja heillä on kuitenkin kehitys vielä kesken. On kysymys näiden lasten kasvusta ja kasvatuksesta ja tulevaisuudesta ja koko yhteiskunnan tulevaisuudesta. Kyllä lapsiin satsaaminen on hyvin monella tapaa aivan hirveän tärkeää.

Nykyiset eläkeläiset, joihin minäkin kuulun,heillä on ollut myös aikanaan perhe, lapsia, asuntovelkaa ym. He ovat työssäoloaikana keränneet omaisuutensa. Ja kituuttaneet myös pienillä tuloilla, yhteiskunnan tuet olivat aivan eri silloin. Toki myös vaatimukset.

Ei näitä kahta perheellinen-eläkeläinen voi verrata! Tukia maksetaan, kuka nyt tarvitseekin, molemmille.

Olin töissä 43 vuotta ja katson, että nyt on aika olla vapaalla. Ja vaikka kituutusta työaikana oli, en yhtään tunne tunnontuskia, että koti on saatu maksettua. Enkä ole nytkään minkään Kelan tukien piirissä. Lapsiin satsattiin silloin mihin pystyttiin, nyt on tämän ajan perheellisten vuoro satsata ja hoitaa jälkikasvunsa. Ja niitä lapsia kannattaa tehdä just niin monta kuin pystyy elättämään!

Enkä ollut laatimassa työeläkelakeja, sen teki viisaammat.

On se kuitenkin aikamoinen elätettävien massa, esim. suuret ikäluokat. Työssäkäyvät ihmiset sen maksavat. Paljon on lapsiperheköyhyyttä. Kaikki vaikuttaa siihen. Väestön ikääntyminen on suuri ongelma. Mistä rahaa köyhille perheille? Pitää katsoa kokonaisuutena ja suhteuttaa asiat nykytilanteeseen. paljon on lakkautettu palveluja, joita ennen lapsiperheille tarjottiin. Ihan hirveän kalliita on nykyään harrastukset. Ennen pystyi lähes ilmaiseksi pelaamaan lähes mitä vain. Jokaisen perheen lapsella, tuloista riippumatta oli mahdollisuus. Ei ole enää. Harrastukset on monet aivan järkyttävän kalliita. Kyllä sitä tukeakin pitäisi saada suhteessa enemmän. Vanhukset eivät esim. harrastuksia tarvitse samalla tavalla kuin lapset ja nuoret, vaikka hyvää se tekee heillekin.

Miten se meni se mainos, jossa sanottiin, että moniko lapsi menee nälkäisenä nukkumaan? Kuinka monta niitä oli? Muistaako joku? Nälkäisenä nukkumaan. Olet lapsi ja sinun perustarpeita ei tyydytetä. Kärsit nälästä. Se on jo väkivaltaa. Se, että ei ole päässyt laskettelemaan, on surullista, mutta ei vielä vakavaa. Ehdit laskea vielä monta mäkeä elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuonna 2017 Petteri Orpo peräänkuulutti, että jokaisella lapselle tulee olla vähintään yksi harrastus.

  jääkiekko, taitoluistelu, ratsastus , piannonsoitti jne ei oo varaa, uiminen suht halpa harrastus, pääasia että koulu on se tärkein

Näin: "pääasia että koulu on se tärkein". Siinä se tuli.

Harrastukset tasapainoillaan perheen taloudellisen tilanteen ja omien lahjakkuuksien ja/tai kiinnostuksenkohteiden suhteen.

Suomessakin on mahdollista, että jos lapsella on todellista erityislahjakkuutta jossakin lajissa, hänen perheensä taloudellinen tilanne ei vaikuta siihen, onko mahdollista harrastaa. Todelliselle lahjakkuudelle löytyy yksityisiä sponsoreita.

Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan keskitasoa, eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta jos vanhemmilla ei ole varaa laskettelu- tai jääkiekkoharrastukseen, niin sitten ei ole.

Useiden "vanhempien" mielestä omat Tiina-Petterit ovat kyllä kaikkien aikojen lahjakkaimpia ihmisiä, kuten jalkapallon "superjunnut". Ja kyllä lasta tukeakin pitää, mutta ei valheellisesti.

Käyttämäsi, ivaavaksi tarkoittamasi nimiyhdistelmä on viime vuosituhannelta. Ketjussa keskustellaan lasten harrastuksista, jotka kuuluvat ihan perusarkeen lapsiperheiden elämässä. Niin kalliit kuin maksuttomatkin harrastukset. Olet pihalla, jos luulet lasten harrastavan siksi, että jokaisesta lapsesta jokainen vanhempi kuvittelee kasvavan miljonääri olympia-voittajan. Vinkiksi nykylasten suosikkinimistä esim. Aaro-Anni, niin olet ivailussasi nimien osalta ajan tasalla.

Ehtii sitä lasketella isompanakin.

Jos oikein muistelen, niin jonkun yleiseurooppalaisen määritelmän mukaan ihminen on köyhä, jos hänellä ei ole varaa kerran vuodessa viikon lomamatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vuonna 2017 Petteri Orpo peräänkuulutti, että jokaisella lapselle tulee olla vähintään yksi harrastus.

  jääkiekko, taitoluistelu, ratsastus , piannonsoitti jne ei oo varaa, uiminen suht halpa harrastus, pääasia että koulu on se tärkein

Näin: "pääasia että koulu on se tärkein". Siinä se tuli.

Harrastukset tasapainoillaan perheen taloudellisen tilanteen ja omien lahjakkuuksien ja/tai kiinnostuksenkohteiden suhteen.

Suomessakin on mahdollista, että jos lapsella on todellista erityislahjakkuutta jossakin lajissa, hänen perheensä taloudellinen tilanne ei vaikuta siihen, onko mahdollista harrastaa. Todelliselle lahjakkuudelle löytyy yksityisiä sponsoreita.

Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan keskitasoa, eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta jos vanhemmilla ei ole varaa laskettelu- tai jääkiekkoharrastukseen, niin sitten ei ole.

Useiden "vanhempien" mielestä omat Tiina-Petterit ovat kyllä kaikkien aikojen lahjakkaimpia ihmisiä, kuten jalkapallon "superjunnut". Ja kyllä lasta tukeakin pitää, mutta ei valheellisesti.

Käyttämäsi, ivaavaksi tarkoittamasi nimiyhdistelmä on viime vuosituhannelta. Ketjussa keskustellaan lasten harrastuksista, jotka kuuluvat ihan perusarkeen lapsiperheiden elämässä. Niin kalliit kuin maksuttomatkin harrastukset. Olet pihalla, jos luulet lasten harrastavan siksi, että jokaisesta lapsesta jokainen vanhempi kuvittelee kasvavan miljonääri olympia-voittajan. Vinkiksi nykylasten suosikkinimistä esim. Aaro-Anni, niin olet ivailussasi nimien osalta ajan tasalla.

Totta, lasten harrastusten tarkoitus on saada ne pois jaloista, että vanhemmille jää laatuaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on kyllä jokin ristiriita, että perheelliset kituuttavat paljon pienemmillä tuloilla kuin eläkeläiset, joilla on jo kaikkea, esim. maksetut asunnot. Lapsiperheitä pitäisi tukea paljon enemmän, jotta jokaisella lapsella olisi mahdollisuus harrastaa edes. Lapsista tässä on kysymys ja heillä on kuitenkin kehitys vielä kesken. On kysymys näiden lasten kasvusta ja kasvatuksesta ja tulevaisuudesta ja koko yhteiskunnan tulevaisuudesta. Kyllä lapsiin satsaaminen on hyvin monella tapaa aivan hirveän tärkeää.

Nykyiset eläkeläiset, joihin minäkin kuulun,heillä on ollut myös aikanaan perhe, lapsia, asuntovelkaa ym. He ovat työssäoloaikana keränneet omaisuutensa. Ja kituuttaneet myös pienillä tuloilla, yhteiskunnan tuet olivat aivan eri silloin. Toki myös vaatimukset.

Ei näitä kahta perheellinen-eläkeläinen voi verrata! Tukia maksetaan, kuka nyt tarvitseekin, molemmille.

Olin töissä 43 vuotta ja katson, että nyt on aika olla vapaalla. Ja vaikka kituutusta työaikana oli, en yhtään tunne tunnontuskia, että koti on saatu maksettua. Enkä ole nytkään minkään Kelan tukien piirissä. Lapsiin satsattiin silloin mihin pystyttiin, nyt on tämän ajan perheellisten vuoro satsata ja hoitaa jälkikasvunsa. Ja niitä lapsia kannattaa tehdä just niin monta kuin pystyy elättämään!

Enkä ollut laatimassa työeläkelakeja, sen teki viisaammat.

On se kuitenkin aikamoinen elätettävien massa, esim. suuret ikäluokat. Työssäkäyvät ihmiset sen maksavat. Paljon on lapsiperheköyhyyttä. Kaikki vaikuttaa siihen. Väestön ikääntyminen on suuri ongelma. Mistä rahaa köyhille perheille? Pitää katsoa kokonaisuutena ja suhteuttaa asiat nykytilanteeseen. paljon on lakkautettu palveluja, joita ennen lapsiperheille tarjottiin. Ihan hirveän kalliita on nykyään harrastukset. Ennen pystyi lähes ilmaiseksi pelaamaan lähes mitä vain. Jokaisen perheen lapsella, tuloista riippumatta oli mahdollisuus. Ei ole enää. Harrastukset on monet aivan järkyttävän kalliita. Kyllä sitä tukeakin pitäisi saada suhteessa enemmän. Vanhukset eivät esim. harrastuksia tarvitse samalla tavalla kuin lapset ja nuoret, vaikka hyvää se tekee heillekin.

Öyhötys jatkuu :(

Ennen sitä ja ennen tätä, vaikka väitteet eivät pidä paikkaansa.

Jos mennään oikeasti suurten ikäluokkien lapsien tai myöhempien aikojen lasten lapsuuteen, niin ei silloin ollut mitään harrastusonnelaa. Pihapelejä kyllä oli enemmän, koska ei ollut 24/7 striimiä tarjolla eikä nettiä eikä kännyköitä koukuttamassa. Eikä ollut ylipäätään niin paljon harrastuksia mistä valita. 

Juonipaljastuksena, että silloinkin "rikkaat" oli rikkaita ja köyhät köyhempiä.

Lapsen maltilliset harrastuskulut otettiin huomioon toimeentulotuessa, ainakin 10 vuotta sitten. Väittäisin, että nykyisinkin on noin.

Jos ostaa kalliit soittimet lapsille ja musiikinopetusta niin kuin äiti sanoo heillä prioriteetit olevan, ei se raha riitä sitten muuhun kivaan helposti. Jää sitten leffat ja laskettelut väliin. Ihan normaalia se on, että kaikkea ei voi saada