Köyhän perheen lapsi, en päässyt laskettelemaan
Kommentit (657)
Vierailija kirjoitti:
"Eläkkeitä maksetaan palkoista 25 miljardia nyt eläkkeellä oleville. Miksi työssäkäyvien pitää maksaa heidän ulkomaanmatkat ja mökit, kerroppa se "
Kyllä, teidän työssäkäyvien palkasta maksetaan eläkettä minulle.
Minun palkastani meni yli 40 vuotta osuus edellisen sukupolven eläkkeisiin.
Sinun eläkkeestäsi suurimman osan maksaa seuraava sukupolvi.
- mökin olen jo maksanut, ulkomaille en kehtaa lähteä. Taksilla ajan sekä KELA, että paikallisella.
Olen maksanut eläkemaksuja, pidin vain lyhyen äitiysloman, en ole kellinyt vuosia kotona tekemättä mitään. Jäin ansaitulle eläkkeelle, maksan eläkkeestä reippaasti veroa, enkä ole tiliovelvollinen kenellekään mihin rahani käytän. Lapseni, eivät ole koskaan arvostelleet ulkomaan matkojani tms. Päinvastoin nytkin koronan jälkeen kannustavat matkustamaan, nauttimaan elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Kuusi lasta tarkoittaa että äiti ei juuri ole töissä.
kotiäiti voi toimia myös perhepäivähoitajana ja kerkeää siinä töissäkin olemaan ja jos he ovat sopineet,että isä käy töissä,silloin kun äiti kotona
No eihän tuo aloituksen perhe köyhä ole, he ovat vaan tehneet valinnan että tarjoavat lapsilleen enemmän sisaruksia. Kaikkea ei voi saada. Tottakai tulee kalliimmaksi maksaa hoplopit ja laskettelut monelle lapselle kuin yhdelle taikka kahdelle. Ja nämä nyt on kuitenkin yhdet harrastukset järjestäneet kaikille ja kannustaneet opiskeluun. Ei heillä siis huonosti mene, jo monilapsisen perheen harrastusten logistiset järjestelyt on melkoinen haaste, mitä nyt yhtä isompaa tuttavaperhettä on vierestä seurannut. Heillä olisi rahaa, mutta ei lapset paljon harrasta kun ei yksinkertaisesti ole mahdollista kuljettaa seitsemää lasta useampaan harrastukseen viikossa.
"Lapsi traumatisoituu ja hänen loppuelämänsä on ehkä pilalla, jos sanon, että meillä ei nyt ole varaa asiaan x"
"Olen opiskellut siivoojaksi ja olen hankkinut seitsemän lasta, ja nyt on yllättävä yhteiskunnallinen tragedia, kun taloutemme on tosi tiukalla."
"Naapurin lapsi pääsi kielikurssille ja sai ponin, minunkin lapsellani siis on oikeus päästä kielikurssille ja saada poni, koska... se nyt vaan oikeus ja kohtuus."
Tässä ajattelun muutoksia, jotka mielestäni ovat ilmestyneet yhteiskuntaamme 2000-luvulla.
Mikähän on sosiaalisen median rooli tässä? Somehan ihan tutkitusti luo tyytymättömyyttä, alemmuudentunnetta ja kateutta monille käyttäjilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Eläkkeitä maksetaan palkoista 25 miljardia nyt eläkkeellä oleville. Miksi työssäkäyvien pitää maksaa heidän ulkomaanmatkat ja mökit, kerroppa se "
Kyllä, teidän työssäkäyvien palkasta maksetaan eläkettä minulle.
Minun palkastani meni yli 40 vuotta osuus edellisen sukupolven eläkkeisiin.
Sinun eläkkeestäsi suurimman osan maksaa seuraava sukupolvi.
- mökin olen jo maksanut, ulkomaille en kehtaa lähteä. Taksilla ajan sekä KELA, että paikallisella.
Olen maksanut eläkemaksuja, pidin vain lyhyen äitiysloman, en ole kellinyt vuosia kotona tekemättä mitään. Jäin ansaitulle eläkkeelle, maksan eläkkeestä reippaasti veroa, enkä ole tiliovelvollinen kenellekään mihin rahani käytän. Lapseni, eivät ole koskaan arvostelleet ulkomaan matkojani tms. Päinvastoin nytkin koronan jälkeen kannustavat matkustamaan, nauttimaan elämästä.
Kuule minulla on työttömänä 4 työpaikka 5 vuoden sisällä ja jokaisessa olen ollut 8 kuukautta vähintään ja minulla on lapsia. Julkisen ja valtion virastoissa on paljon työttömiä palkkatuella ja sijaisena töissä, että se sinua palveleva voi olla työtön palkkatuella.
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi traumatisoituu ja hänen loppuelämänsä on ehkä pilalla, jos sanon, että meillä ei nyt ole varaa asiaan x"
"Olen opiskellut siivoojaksi ja olen hankkinut seitsemän lasta, ja nyt on yllättävä yhteiskunnallinen tragedia, kun taloutemme on tosi tiukalla."
"Naapurin lapsi pääsi kielikurssille ja sai ponin, minunkin lapsellani siis on oikeus päästä kielikurssille ja saada poni, koska... se nyt vaan oikeus ja kohtuus."Tässä ajattelun muutoksia, jotka mielestäni ovat ilmestyneet yhteiskuntaamme 2000-luvulla.
Mikähän on sosiaalisen median rooli tässä? Somehan ihan tutkitusti luo tyytymättömyyttä, alemmuudentunnetta ja kateutta monille käyttäjilleen.
Niin ja ennen oli tehtaita ja sai hyvää tes-palkkaa 3 vuorotyössä. Nyt tehtaat on loppu ja samat ihmiset on työkokeilussa 570 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä.
Missä vaiheessa mentiin näihin palkattomiin töihin?
Minulla lapsi pyysi ja toivoi jo jonkin aikaa päästä ratsastamaan. Nyt syksyllä hän lähti yhteen pienten koululaisten ratsastuskerhoon.
Vaikka olemme pienituloisia ihmisiä, niin silti mietin, että kyllä pienituloisenkin perheen lapsella on oikeus harrastaa, sitä mikä häntä kiinnostaa.
Sitten käytetään rahaa vähemmän johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
"Eläkkeitä maksetaan palkoista 25 miljardia nyt eläkkeellä oleville. Miksi työssäkäyvien pitää maksaa heidän ulkomaanmatkat ja mökit, kerroppa se "
Kyllä, teidän työssäkäyvien palkasta maksetaan eläkettä minulle.
Minun palkastani meni yli 40 vuotta osuus edellisen sukupolven eläkkeisiin.
Sinun eläkkeestäsi suurimman osan maksaa seuraava sukupolvi.
- mökin olen jo maksanut, ulkomaille en kehtaa lähteä. Taksilla ajan sekä KELA, että paikallisella.
Mutta te maksoitte eläkemaksua 5 %, nyt se on yhteensä 25%
En ala nyt lukea artikkelia, mutta kommentoin otsikkoa: Laskettelu on luksusharrastus ja ei ole mikään ihme, jos sellaiseen ei ole varaa. Suurin osa maailman ihmisistä pitäisi sellaista varmasti aika hyvin toimeentulevana, joka edes pitää moista harrastusta itselleen edes realistisena. Kannattaa valita halvempia harrastuksia eikä haikailla mahdottomia. Näin tein itse teini-ikäisenä ja olen paljon harrastanut urheilua pienellä budjetilla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla lapsi pyysi ja toivoi jo jonkin aikaa päästä ratsastamaan. Nyt syksyllä hän lähti yhteen pienten koululaisten ratsastuskerhoon.
Vaikka olemme pienituloisia ihmisiä, niin silti mietin, että kyllä pienituloisenkin perheen lapsella on oikeus harrastaa, sitä mikä häntä kiinnostaa.
Sitten käytetään rahaa vähemmän johonkin muuhun.
Niin, ne on niitä valintoja, joista tässäkin keskustelussa on puhuttu. Teidän perheenne kaltaisissa järkevissä perheissä noita valintoja punnitaan hyvin tarkkaan. Olennaista on se, että teidän perheenne maksaa itse lapsen harrastuksen ja te teette tietoisen päätöksen siitä, että lapsi saa harrastaa sitä, mitä kiinnostaa, ja käytätte rahaa vähemmän johonkin muuhun.
Sen vuoksi teidän perheestänne ei olisi saatu tuota Ylen sosiaaliporno-sarjaan kuuluvaa juttua, joka liittyy siihen ajattelun muutokseen, että myös köyhien perheiden lasten pitää saada tehdä samoja juttuja kuin kaikkein rikkaimpien perheiden lapset - mutta niin, että joku muu kuin se köyhä perhe itse maksaa sen.
Teidän perheenne ei kuulu tähän keskusteluun, kun te a) olette järkeviä b) toimitte niin kuin on moraalisesti oikein eli teette perheenne sisällä ratkaisut ettekä syytä tilanteestanne ulkopuolisia saati ole kerjäämässä ulkopuolisilta rahaa.
Anteeksi kärkäs sävyni, kun oikeasti minun pitäisi kiittää sinua kommentistasi ja siitä, että toimitte perheessänne oikein. (En liene ainoa tämän ketjun lukija, jolla on mennyt herne nenään tuota Ylen juttua lukiessa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lapsi traumatisoituu ja hänen loppuelämänsä on ehkä pilalla, jos sanon, että meillä ei nyt ole varaa asiaan x"
"Olen opiskellut siivoojaksi ja olen hankkinut seitsemän lasta, ja nyt on yllättävä yhteiskunnallinen tragedia, kun taloutemme on tosi tiukalla."
"Naapurin lapsi pääsi kielikurssille ja sai ponin, minunkin lapsellani siis on oikeus päästä kielikurssille ja saada poni, koska... se nyt vaan oikeus ja kohtuus."Tässä ajattelun muutoksia, jotka mielestäni ovat ilmestyneet yhteiskuntaamme 2000-luvulla.
Mikähän on sosiaalisen median rooli tässä? Somehan ihan tutkitusti luo tyytymättömyyttä, alemmuudentunnetta ja kateutta monille käyttäjilleen.
Niin ja ennen oli tehtaita ja sai hyvää tes-palkkaa 3 vuorotyössä. Nyt tehtaat on loppu ja samat ihmiset on työkokeilussa 570 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa/työpäivä.
Missä vaiheessa mentiin näihin palkattomiin töihin?
Kyllä lastenhoitajat pääsee ihan oikeisiin töihin ja saa palkkaa. Pientä tosin, mutta se on ammatinvalintakysymys. Ja valintakysymys on myös se lasten lukumäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo vuonna 2017 Petteri Orpo peräänkuulutti, että jokaisella lapselle tulee olla vähintään yksi harrastus.
jääkiekko, taitoluistelu, ratsastus , piannonsoitti jne ei oo varaa, uiminen suht halpa harrastus, pääasia että koulu on se tärkein
Näin: "pääasia että koulu on se tärkein". Siinä se tuli.
Harrastukset tasapainoillaan perheen taloudellisen tilanteen ja omien lahjakkuuksien ja/tai kiinnostuksenkohteiden suhteen.
Suomessakin on mahdollista, että jos lapsella on todellista erityislahjakkuutta jossakin lajissa, hänen perheensä taloudellinen tilanne ei vaikuta siihen, onko mahdollista harrastaa. Todelliselle lahjakkuudelle löytyy yksityisiä sponsoreita.
Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan keskitasoa, eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta jos vanhemmilla ei ole varaa laskettelu- tai jääkiekkoharrastukseen, niin sitten ei ole.
Useiden "vanhempien" mielestä omat Tiina-Petterit ovat kyllä kaikkien aikojen lahjakkaimpia ihmisiä, kuten jalkapallon "superjunnut". Ja kyllä lasta tukeakin pitää, mutta ei valheellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minulla lapsi pyysi ja toivoi jo jonkin aikaa päästä ratsastamaan. Nyt syksyllä hän lähti yhteen pienten koululaisten ratsastuskerhoon.
Vaikka olemme pienituloisia ihmisiä, niin silti mietin, että kyllä pienituloisenkin perheen lapsella on oikeus harrastaa, sitä mikä häntä kiinnostaa.
Sitten käytetään rahaa vähemmän johonkin muuhun.
Niin, pienituloinenkin pystyy mahdollistamaan lapselle mieleisen harrastuksen, jos niitä lapsia ei ole kovin montaa. Hieno asenne on, että pihistellään jostain muusta kuin lapsen hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun opiskelin aikanaan, jäi mieleen juttu, jonka alaotsikkona oli Absoluuttisesta köyhyydestä sosiaaliseen deprivastioon.
Se kertoi suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä kohti mahdollisuuksien tasa-arvoa.Kyse oli siitä, että enää meillä ei tarvi lasten nähdä nälkää, mutta kurjuus on muuttunut sosiaaliseksi eli samojen edellytysten puutteeksi.
Varakkaan, koulutetun perheen lahjatonkin lapsi voi lähteä yliopistoon opiskelemaan, koska vanhemmat akateemisina osaavat kannustaa ja pystyvät tukemaan rahallisesti.
Lahjakas köyhän perheen lapsi voi sen sijaan joutua luopumaan haave-ammatistaan taloudellisista syistä. Ei ole varaa opiskella, on päästävä nopeasti palkkatyöhön. Hänen lahjakkuutensa ei siten hyödynnä yhteiskuntaakaan. Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan, hänen ei pitäisi joutua maksamaan heidän mahdollisista virheistään.
En tarkoita, että yhteiskunnan tulisi maksaa kalliita harrastuksia tai merkkivaatteita. On kuitenkin hyvä, että monet koulut ja seurakunnat tarjoavat mahdollisuuksia maksuttomiin harrastuksiin. Jotkut järjestöt myös rahoittavat harrastuksia. Tämä on nuorelle henkireikä.
Hyvinvointivaltion peruskiviä on mahdollisuuksien tasa-arvo.
Se, että jokainen voi lähtökohdistaan riippumatta päästä toteuttamaan kykyjään.
Tämä merkitsee myös sosiaalista kiertoa. Siis sitä, että myös kouluttamattomien vanhempien lapset voivat opiskella korkeakouluissa ja päästä akateemisiin ammatteihin.
Tätä pitäisi tukea. Suomalaisia on niin vähän, ettei lahjakkuutta ole varaa hukattavaksi.
Nykyään tämä kierto on päättynyt.Suomessa on pitkään ollut perinne ns. köyhästä sivistyneistöstä. Esim. 1800- luvun lopulla perustettiin Martat, kansanopistot ja työväenopistot perustettiin myös 1800-luvun lopulta kansaa sivistämään. Lisäksi oli erinäisiä maamiesseuroja ja muita yleissivistäviä yhdistyksiä nimenomaan köyhemmälle ja vähemmän koulutetummalle väestönosalle.
Omista isovanhemmistani puolet elivät läpsuutensa 1920- ja 30 luvuilla ihan aidossa köyhyydessä. Ei esim riittävästi ruokaa ja lämpöä, kerjuullekin jopa jouduttiin. Silti heidän kodeissa oli sivistyksen ideaali, ja tahto pyrkiä eteenpäin. Isoisovanhemmat kävivät erilaisilla kursseilla ja olivat mukana yhdistystoiminnassa. Vanhempieni lapsuudenkodeissa 1940-1960 luvulla myös oli aika köyhää ja niukkaa. Pienviljelijäperheet maaseudulla, ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Kuitenkin edelleen kova usko sivistykseen ja koulutukseen; vähistä varoista tilattiin sanoma- ja aikakauslehtiä ja tietenkin lasten koulutukseen panostettiin, maksettiin oppikoulut ja asuntolat sitä varten. Vanhempani puolestaan pääsivät yo-kirjoitusten pohjalta heittämällä yliopistoon 1960-luvun lopulla.
Vanhempieni ja isovanhempieni tarinat eivät ole myöskään mitenkään harvinaisia edellisen vuosisadan Suomessa. Silloin oli näkemys, ettei köyhyys tarkoita yhtä kuin näköalattomuutta, osaamattomuutta tai sivistymättömyyttä. En ymmärrä, mitä nyt on tapahtunut, vaikka pienituloisen ja huonosti koulutetun vanhemman lapsella on ihan ilmainen ja helposti saatavilla oleva väylä yliopistoon. Hirvittävän surullista ainakin on, jos köyhän perheen lapset (ja aikuiset) uskovat pelin olevan menetetty siinä vaiheessa, jos heillä ei ole viimeisen päälle pelejä ja vehkeitä, merkkivaatteita, kalliita teknisiä vempaimia jne.
Kaikkein hulluinta on se että ne ns köyhät haluaa kaikkea mitä varakkailla, rikkailla tai edes keskiluokkaisilla ei edes ole.
Sen sijaan ns köyhällä pitää olla kuusi lasta, koira, iso asunto, varaa olla hoitovapaalla jne.
Me ollaan varakkaita, meillä on vuoden 2020 autonrotisko, eikä mitään ihmeellistä.
Lapset on maksettu urheilupäivinä välillä laskettelemaan, välillä ovat pulkkailleet.
Täällä meillä jopa näkee lapsen vaatteista mistä päin lapsi on. Isojen omakotitalojen lääkärien lapset kulkee kierrätysvaatteissa ja kuomissa, vuokra-alueen lapsilla on uudet vaatteet.
Tämä! "Kaikkein hulluinta on se että ne ns köyhät haluaa kaikkea mitä varakkailla, rikkailla tai edes keskiluokkaisilla ei edes ole."
Mistä tämä ajattelu ja halut kumpuavat?
Erääseen kylään tuli 2015 uusia asukkaita. Nuoriso vietiin oitis koskenlaskuun ja laskettelemaan, kylän nuoristota suurin osa ei ollut moista koskaan kokenut. Kuka tätä johtaa, eikö tärkeintä olisi kaikki muu, vaikkapa opiskelu, kielitaito.
Laupias Juha Sipilä.
Hyvä huomio joltain, että monesti ajatusmallit periytyvät. Siksi olisikin kaikkien etu, että huonojen ajatusmallien periytyminen katkaistaisiin.
Jos jutun kaltaisen perheen tytär seuraa äitinsä jalanjälkiä ja synnyttää liudan tyttäriä, jotka taas seuraavat oman äitinsä jalanjälkiä ja synnyttävät liudan, sitä ei tahdo mikään järjestelmä kestää.
Jos tyttö pienellä satsauksella saadaan opintojen pariin ja näkemään muunkinlaista elämää ja siten pääsemään tästä kotinsa sosiaalisesta perimästä ja elämäntavasta, se on vielä halpaa.
Keski-ikäinen mies kirjoitti:
En ala nyt lukea artikkelia, mutta kommentoin otsikkoa: Laskettelu on luksusharrastus ja ei ole mikään ihme, jos sellaiseen ei ole varaa. Suurin osa maailman ihmisistä pitäisi sellaista varmasti aika hyvin toimeentulevana, joka edes pitää moista harrastusta itselleen edes realistisena. Kannattaa valita halvempia harrastuksia eikä haikailla mahdottomia. Näin tein itse teini-ikäisenä ja olen paljon harrastanut urheilua pienellä budjetilla.
Klassikko. Kommentoi juttua, mutta älä jaksa lukea sitä.
Kerrottakoon nyt, ettei kyseisessä perheessä kukaan aikonut tai halunnut harrastaa laskettelua. Kyse oli koulun liikuntapäivistä, jolloin vaihtoehtoina oli lähteä laskettelurinteeseen tai pulkkamäkeen, ja tämän pienituloisen perheen lapsi joutui aina menemään pulkkamäkeen, sillä perheellä ei ollut rahaa maksaa laskettelusta.
Asumme laskettelukeskuksen läheisyydessä. Vain yhdelle perheen lapsista on ostettu kausikorttia useampana vuonna ja paikkakuntalaiselle, se ei edes ole erityisen kallis. Ulkoilupäivien päivälippuakaan osa ei ole halunnut, pulkkamäkeen menivät vielä lukioiässä, mukana oli kausilipun omistajiakin. Täällä laskettelu ei ole luksusharrastus. Edes kuopuksen ollessa pieni ja ollessani yksinhuoltaja harrastuksista ei ole tarvinnut tinkiä. Olemme pihistäneet ruuan hinnassa, vaatteissa, lehdissä yms., jääkiekko ehkä olisi vaatinut lisäponnistuksia, mutta en olisi estellyt, pikemminkin yritin innostaa.
Mediassa jutut saattavat olla tarkoitushakuisia. Etsitään haastateltava, josta varmasti syntyy kommentointia. Media vie silloin meitä tukka putkella.
Jos esimerkkinä köyhästä olisi ollut 80-vuotias, ikänsä työtä tehnyt vanhus, jonka eläke on niin pieni, ettei ole varaa joka kuussa lääkkeisiin eikä voi käydä missään eikä omaisia ole. Tuskin me hirveästi hihojamme polttaisimme.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä huomio joltain, että monesti ajatusmallit periytyvät. Siksi olisikin kaikkien etu, että huonojen ajatusmallien periytyminen katkaistaisiin.
Jos jutun kaltaisen perheen tytär seuraa äitinsä jalanjälkiä ja synnyttää liudan tyttäriä, jotka taas seuraavat oman äitinsä jalanjälkiä ja synnyttävät liudan, sitä ei tahdo mikään järjestelmä kestää.Jos tyttö pienellä satsauksella saadaan opintojen pariin ja näkemään muunkinlaista elämää ja siten pääsemään tästä kotinsa sosiaalisesta perimästä ja elämäntavasta, se on vielä halpaa.
Tämä! Nimenomaan ajattelumalli ja asenne periytyvät.
Tunnen yhden ihmisen, joka todellisuudessa on kotoisin hyvin keskituloisesta keskiluokkaisesta perheestä, mutta koska vanhemmat hänen lapsuudessaan kaatoivat omat rahahuolensa ja muunkin masentuneen, näköalattoman asenteensa lapsilleen, on tämä nyt jo aikuinen edelleen sitä mieltä, että hän on jotenkin köyhä ja kurja ja vailla mahdollisuuksia. Mikä ei siis ole totta.
Näin: "pääasia että koulu on se tärkein". Siinä se tuli.
Harrastukset tasapainoillaan perheen taloudellisen tilanteen ja omien lahjakkuuksien ja/tai kiinnostuksenkohteiden suhteen.
Suomessakin on mahdollista, että jos lapsella on todellista erityislahjakkuutta jossakin lajissa, hänen perheensä taloudellinen tilanne ei vaikuta siihen, onko mahdollista harrastaa. Todelliselle lahjakkuudelle löytyy yksityisiä sponsoreita.
Suurin osa lapsista on kuitenkin ihan keskitasoa, eikä siinä ole mitään vikaa. Mutta jos vanhemmilla ei ole varaa laskettelu- tai jääkiekkoharrastukseen, niin sitten ei ole.