Köyhän perheen lapsi, en päässyt laskettelemaan

saako kuljetuksiin tukea kirjoitti:

meidän tytölle forssan kaupunki ja kela ovat luvanneet hevosen ja täys ylläpito talli paikan. harmittelivat kun paikallinen mäki meni konkkaan vaikka sitä 300000e vuosittain tukivat. poikaa on alkanut purjelento kiinnostamaan ensi vuonna täyttää 16 on mahdollisuus lupakirjaan.

Mikä mäki? Iso-Hunnari 1985-1998, ennen euroja. Forssan kaupungin viranhaltijat ei taatusti puhu rahaliikenteestä kaduntallaajan kanssa.

Kela ei kustanna hevosia eikä lentolupia.

Ent forssalainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän eläkeläispariskunnan, jolla 1990 - luvulla rakennettu sähkölämmitteinen talo.

Miettikää osa saa noita perinnöksi. Perikunta ei saa edes sähkötukea.

Perinnöstä ei voi myöskään ottaa vastaan pelkkää kesämökkiä vaan joudut ottamaan vastaan myös sähkölämmitteisen rivitaloasunnon tai kerrostaloasunnon muuttotappio kaupungista, vuokralaisia ei riitä ja vastike on maksettava joka kuukausi.

Kaikki menee kaupaksi, jos hinta on oikea.

Ei mene, nuoret lähtee Helsinkiin ja moni ei saa lainaa. Asuntolainaa ei saa 2400 bruttotuloilla, jos ei ole isoja säästöjä, lainaa ei saa myöskään osa-aikatyöllä, palkkatukityöllä, työkokeilulla, nolla-sopimuksella, kuntouttavalla työtoiminnalla.

Eläkeläisiä on 1 600 000 joten massiivinen asuntojen hintaromahdus tulossa.

Vuokra-asunnoista on iso ylitarjonta.

Sellaisten ihmisten neuvominen, jotka eivät itse ymmärrä ajatella valintojensa seurauksia, on hyödytöntä. He vaan selittelevät.

Sama tilanne kuin juopoilla. Vaikka kuinka sanotaan, että juominen johtaa siihen, että menee lopulta työpaikka, perhe, asunto ja sitten tervfys ja henki, ei tämä juopon kantaa muuta. Muut ovat aina syyllisiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene vanhat omakotitalot kuolevilla paikkakunnilla kaupaksi välttämättä millään hinnalla.

Syrjäseuduilla on paljon vanhoja taloja, joista sähköt on aikapäiviä sitten katkaistu, ikkunat rikki ja katto romahtamassa.

Hylkytaloja, joiden purkaminen tulisi liian kalliiksi. Tontillakaan ei ole arvoa, sinne ei rakenna kukaan.

Jonkun ihmisen raadannan tulos menee kankkulan kaivoon.

Ei pelkästään syrjäseuduilla vaan myös 100000 asukkaan muuttotappiokaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisten ihmisten neuvominen, jotka eivät itse ymmärrä ajatella valintojensa seurauksia, on hyödytöntä. He vaan selittelevät.

Sama tilanne kuin juopoilla. Vaikka kuinka sanotaan, että juominen johtaa siihen, että menee lopulta työpaikka, perhe, asunto ja sitten tervfys ja henki, ei tämä juopon kantaa muuta. Muut ovat aina syyllisiä.

90 000 työtöntä on työkokeilussa, kuntouttavassa työtoiminnassa, kursseilla ja palkkatukitöissä ja 200 000 työtöntä kotona.

saako kuljetuksiin tukea kirjoitti:

meidän tytölle forssan kaupunki ja kela ovat luvanneet hevosen ja täys ylläpito talli paikan. harmittelivat kun paikallinen mäki meni konkkaan vaikka sitä 300000e vuosittain tukivat. poikaa on alkanut purjelento kiinnostamaan ensi vuonna täyttää 16 on mahdollisuus lupakirjaan.

😂 Taksi ovelta ovelle ja mielellään tilataksi, niin mahtuu omat satulat ja muut tarvikkeet mukaan. Meidän tyttö käyttää vain omaa satulaa. Uuden saa kerran vuodessa. Näin kela ja kaupunki tukee täällä meillä. Pitäkää puolenne ja vaatikaa 😂.

Vierailija kirjoitti:

saako kuljetuksiin tukea kirjoitti:

meidän tytölle forssan kaupunki ja kela ovat luvanneet hevosen ja täys ylläpito talli paikan. harmittelivat kun paikallinen mäki meni konkkaan vaikka sitä 300000e vuosittain tukivat. poikaa on alkanut purjelento kiinnostamaan ensi vuonna täyttää 16 on mahdollisuus lupakirjaan.

😂 Taksi ovelta ovelle ja mielellään tilataksi, niin mahtuu omat satulat ja muut tarvikkeet mukaan. Meidän tyttö käyttää vain omaa satulaa. Uuden saa kerran vuodessa. Näin kela ja kaupunki tukee täällä meillä. Pitäkää puolenne ja vaatikaa 😂.

ei kai tuo voi olla totta

Vierailija kirjoitti:

Olin niin köyhä, että itse piti suksilla ladut tehdä ja mäet ylös nousta. Alas pääsi helpommin.

maaseudulla ei kunta tehnyt latuja pikkukylissä, itse ne tehtiin ja ei oltu köyhiä

1980-luvun juppi-aikakautena monet kaverini kävivät laskettelureissuilla kotimaan kohteiden lisäksi ulkomailla asti.

Minulla ei ollut sellaisiin reissuihin lainkaan varaa.

Huomasin, että minua ei pidetty enää samaan kategoriaan kuuluvana kuin nuo kaverini. Silloin oli tosi tärkeää kuulua varakkaaseen joukkoon.

Jos et ollut varakas, niin se vaikutelma piti ainakin antaa. Se tapahtui juuri harrastusten sekä vaatteiden kautta.

Ei ne jupit kauan kavereitani olleetkaan. Löysin seuraa, jossa rahalla ei ollut merkitystä.

Mistä lähtien harrastaminen on muuttunut ihmisoikeudeksi tai jopa velvollisuudeksi? Hämmentyneenä seuraan tätä trendiä, josta jonkun lajin harrastamisesta tehdään hyvän elämän mielikuva ja merkki kunnollista ihmisestä. Olen elänyt onnellisen lapsuuden ja hyvän elämän, vaikken ikinä ole lasketellut. Kaikki ihmiset eivät edes ole urheilullisia, miksi sitä pitäisi jotenkin hävetä?

Työttömät on hyvin sekalainen joukko. Suurin osa hakee epätoivoisesti töitä ja on valmis kouluttautumaan uudelle alalle. Osalla sairaus voi rajoittaa mahdollisten töitten skaalaa, mutta haluavat töihin.

Osa työttömistä on niin pahasti alkoholisoituneita, että eivät lähde työkokeiluihin tms. Hakevat mielummin leipäjonosta ruuat.

Alkoholismi tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Työstä poissaoloja, työttömyyttä, maksavaivoja terveydenhuollossa, tehohoitoihin ambulanssilla, katkaisuhoitoihin, poliisikyydillä putkaan, on lastensuojelun tarvetta, perheväkivaltaa ja rikoksia, asuntola-asumista. Juoppo on yteiskunnan tuen varassa pahimmillaan koko ikänsä.

Juurikaan mitään ei ole tehtävissä.

Mikään valistus ei auta.

Jos alkoholismiin löytyisi toimiva hoito, veronmaksajat voisi juhlia.

En minäkään mutta ei se haitannut koska en ymmärrä mitä kivaa sellaisessa on.

Olen aina preferoinut murtomaahiihtoa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Muutama muukin on jo tästä kirjoittanut, mutta mikähän siinä on, kun nykyään kellään köyhällä ei muka ole varaa kustantaa lapselleen yhtään mitään ylimääräistä, edes vitosen juttuja? Olen itsekin työtön, mutta totta hitossa lapsi pääsee koulun reissuille mukaan, ja välillä myös vien lasta kavereineen eri tapahtumiin jotka maksan aina omasta pussistani. Omassa lapsuudessani koulussa sai vielä kerätä retkirahaa, ja muistan miten kaikki vanhemmat maksoivat kuukausittain luokan tilille pikkusumman. Päästiin aika paljon reissaamaan sen ansiosta, eikä kukaan luistanut maksuista (eikä ope sellaista olisi sietänytkään).

Näissä kaikissa median tuomissa tarinoissa on se yhteinen piirre, että sitä rahankäyttöä ei koskaan avata. Jokin syy on siihen, että ei ole sitä 30 euroa lapselle lasketteluretkeen. Johonkin muuhun on mennyt tai menee se raha.

Kysymys kuuluukin, mihin se raha menee?

Pääsääntöisesti ihmisen taloudenpito ja rahan kulutus on henkilökohtainen/perhekohtainen asia, mutta tilanteessa jossa a) se raha ei tule talouteen itse tienaamalla ja/tai jossa b) lähdetään tekemään teemahaastattelua ihmisen/perheen tilanteesta ja haastatteluun kuuluu millään tavalla raha, tällöin pitäisi avata se koko kuvio. Aivan Koko Kuvio.

Minusta rahasta ei pitäisi puhua mediassa ollenkaan, ei siis myöskään rahan puutteesta jota yleensä rinnastetaan täysin köyhyyteen (nämä eivät välttämättä korreloi), jos ei avata sataprosenttisesti sitä kokonaiskuviota. Vasta silloin pystyisi median kuluttaja päättelemään, onko tuo ihminen oikeasti köyhä ja uhri ja ansaitsee sympatian (tai edes sen, että joku lukee sen jutun).

Toisin sanoen, tilanne pitäisi läpivalaista täydellisesti.

Riippumatta tuosta lapsiluvusta, joka toki liittyy asiaan, olisi aivan satavarmasti ollut mahdollista päästää tuo nyt teini-ikäinen tyttö laskettelemaan. Mutta sitä valintaa ei perheessä haluttu tehdä. Nyt poisvalinta on kohdistunut laskettelureissuun, mutta olisiko jonkun muun asian voinut valita pois?

Jokainen ihminen ja perhe tekee valintoja, koko ajan. Suurin osa ottaa niistä valinnoistaan vastuun. Mutta sitten on näitä, jotka eivät edes myönnä, että kyse on valinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene vanhat omakotitalot kuolevilla paikkakunnilla kaupaksi välttämättä millään hinnalla.

Syrjäseuduilla on paljon vanhoja taloja, joista sähköt on aikapäiviä sitten katkaistu, ikkunat rikki ja katto romahtamassa.

Hylkytaloja, joiden purkaminen tulisi liian kalliiksi. Tontillakaan ei ole arvoa, sinne ei rakenna kukaan.

Jonkun ihmisen raadannan tulos menee kankkulan kaivoon.

Olisiko mahdollista tarjota palokunnalle harjoituspolttotaloksi?

Surullistahan se on, että jonkun ihmisen raadannan tulos menee kankkulan kaivoon. Mutta niin kauan kuin et itse ole valmis menemään asumaan mainittuun taloon, ei voi olettaa, että kukaan muukaan haluaisi niin tehdä. Toisen roska ei ole välttämättä toisen aarre. Ja sitä raadannan tulosta menee koko ajan ympäri maailmaa kankkulan kaivoon, sodissa ym.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa, jos tämä ketju edustaa keskivertoajattelua, meillä ei ole mitään hätää.

Porukka on selvästi sitä mieltä, että vastuuta on otettava ja elämäänsä suunniteltava ennalta mahdollisimman hyvin. Kyllä tällainen kansa pärjää.

Hieno huomio pitkän ketjun päätteeksi! Kiitos! Näin on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama muukin on jo tästä kirjoittanut, mutta mikähän siinä on, kun nykyään kellään köyhällä ei muka ole varaa kustantaa lapselleen yhtään mitään ylimääräistä, edes vitosen juttuja? Olen itsekin työtön, mutta totta hitossa lapsi pääsee koulun reissuille mukaan, ja välillä myös vien lasta kavereineen eri tapahtumiin jotka maksan aina omasta pussistani. Omassa lapsuudessani koulussa sai vielä kerätä retkirahaa, ja muistan miten kaikki vanhemmat maksoivat kuukausittain luokan tilille pikkusumman. Päästiin aika paljon reissaamaan sen ansiosta, eikä kukaan luistanut maksuista (eikä ope sellaista olisi sietänytkään).

Koska niitä käsi ojossa olevia lapsia on viisi kappaletta ja vanhempi priorisoi uuden pleikkarin, etelänmatkan, iphonen, pihatrampan tai viihdekeskuksen osamaksut sen luokkaretken edelle. Enemmän noissa tuntuu olevan ongelmana se että sitä vitosta ei tahdota maksaa eikä se, että siihen ei olisi varaa. Aika usein kun näissä tapauksissa aletaan erittelemään menoja, ilmenee että rahaa kuluu aivan liian kalliiseen asuntoon ja elämäntyyliin johon ei yksinkertaisesti ole varaa, silloin se luokkaretkeen menevä vitonenkin tuntuu siltä että kuppi menee nurin vaikka viimeksi toissapäivänä ostettiin kympillä raaputusarpoja. 

No tämä! Itsellä ystävä, joka kahden lapsen yh. Asui kaupungin vuokratalossa alueella, jossa oli paljon varakkaita perheitä, ja vuosikausia sain kuunnella valitusta siitä, miten luokkakaverien vanhemmat eivät vaan tajua, ettei ole varaa lähteä luokkaretkelle tai päiväretkelle, jossa pitäisi ostaa huvipuiston lippu JA päivän ruoat. Että miten on perusopetuslain vastaista jne. ym. ja että hänen lapsensa ei sinne osallistu. Sanoi myös lapsen itsensä pitävän järjettömänä sellaista luokkaretkikohdetta (tätä tämä äiti piti hyvänä asiana, että oli saanut opetettua lapselleen säästäväisyyttä - ehkä joo, mutta säälitti myös tuo teini, jolla tuo asenne saattoi olla pikemminkin äidin lohdutusta kuin omaa perimmäistä halua). Sama viulu toisen lapsen partioleirin suhteen. Jossain kohtaa jouduin ärähtämään tälle ystävälleni, että itse tämä ystävä reissasi ulkomaita myöten (toki edullisesti, toki myös joskus asten kanssa) ja että miten hän voi puolustella rahankäytön omiin, täysin turhiin vapaa-ajan reissuihinsa mutta ei päästä omaa lastaan partioleirille, joka maksaisi muutaman kympin. Sain vastaani hiljaisuuden.

Vaikutelma on, että nykyvanhemmissa on ihmisiä, jotka ajattelevat aivan ensin itseään ja sen jälkeen vielä vähän itseään ja ehkä kolmanneksi sitten sitä lasta, hänen kokemusmaailmaansa ja hänen sosiaalisia piirejään.

Ihmeellistä on se, että viinaan, kaljaan ja tupakkaan on aina rahaa. Kukaan ei valita, ettei niihin riittäisi.