Köyhän perheen lapsi, en päässyt laskettelemaan

En halua väheksyä tarhantätejä, mutta että maailman tärkein työ? Ennen vanhaan tuon tarhantädin maailman tärkeintä hommaa hoiti muut, vähän vanhemmat lapset. Että ei se ainakaan hirveän vaativaa ole.

Tämän artikkelin teinin ei pitäisi valittaa sitä, että on elänyt köyhän lapsuuden, sillä hönellä sentään on liuta sisaruksia. Se on paljon kivempaa, kuin että olisi matkustellut ja tehnyt kaikkia kivoja juttuja . Koska jos hänen vanhemmilleen olisi riittänyt vain 2-3 lasta, niin heillä ei olisi juurikaan taloudellisia vaikeuksia.

Christiiina kirjoitti:

Tämän artikkelin teinin ei pitäisi valittaa sitä, että on elänyt köyhän lapsuuden, sillä hönellä sentään on liuta sisaruksia. Se on paljon kivempaa, kuin että olisi matkustellut ja tehnyt kaikkia kivoja juttuja . Koska jos hänen vanhemmilleen olisi riittänyt vain 2-3 lasta, niin heillä ei olisi juurikaan taloudellisia vaikeuksia.

Jokainen tykkää eri asiosta. Jollekin matkustaminen voi olla miellekkäämpää kuin liuta sisaruksia.

Olin niin köyhä, että itse piti suksilla ladut tehdä ja mäet ylös nousta. Alas pääsi helpommin.

Miksi ei saisi hankkia lapsia? Miksi valitetaan huonoa syntyvyyttä, jos niitä lapsia ei saa tehdä?

Kyllä vaan omilla valinnoilla nimenomaan voi vaikuttaa siihen tulevaisuuteen ja rahatilanteeseen. Oma mummini tulee perheestä, jossa oli 13 lasta. Siihen aikaan ei saanut mitään lapsilisiä, ja perheen isän tappoi sodan pommi. Mummini joutui siis kasvamaan äärimmäisessä köyhyydessä. Hän joutui menemään töihin hyvin nuorena, ensin palkatta. Hän hankki koulutuksen, teki ahkerasti töitä ja säästi kaikesta. Ei ollut kalliita harrastuksia tai vaatteita, mutta siitä mitä oli, pidettiin hyvää huolta. Ihailen häntä älyttömän paljon, sillä vaikka hän tulee todella köyhästä perheestä, hän on pystynyt aikuisena hankkimaan oman asunnon ja saamaan rahaa säästöön elämänsä aikana kymmeniä tuhansia euroja.

Jotenkin tuntuu, että toisilla se energia ja aika, jonka voisi käyttää rahan hankkimiseen ja säästämiseen, menee siihen että valitetaan toisille että meille pitäisi antaa rahaa, ja sitten makoillaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä vaan omilla valinnoilla nimenomaan voi vaikuttaa siihen tulevaisuuteen ja rahatilanteeseen. Oma mummini tulee perheestä, jossa oli 13 lasta. Siihen aikaan ei saanut mitään lapsilisiä, ja perheen isän tappoi sodan pommi. Mummini joutui siis kasvamaan äärimmäisessä köyhyydessä. Hän joutui menemään töihin hyvin nuorena, ensin palkatta. Hän hankki koulutuksen, teki ahkerasti töitä ja säästi kaikesta. Ei ollut kalliita harrastuksia tai vaatteita, mutta siitä mitä oli, pidettiin hyvää huolta. Ihailen häntä älyttömän paljon, sillä vaikka hän tulee todella köyhästä perheestä, hän on pystynyt aikuisena hankkimaan oman asunnon ja saamaan rahaa säästöön elämänsä aikana kymmeniä tuhansia euroja.

Jotenkin tuntuu, että toisilla se energia ja aika, jonka voisi käyttää rahan hankkimiseen ja säästämiseen, menee siihen että valitetaan toisille että meille pitäisi antaa rahaa, ja sitten makoillaan kotona.

No nyt on vähän erilainen maailmankuva ja tilanne kuin ennen, niin turha verrata. Työttömät ja koulumattomat hakee paikkoja, mitä siinä voi tehdä kuin odottaa vastauksia.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän eläkeläispariskunnan, jolla 1990 - luvulla rakennettu sähkölämmitteinen talo.

Miettikää osa saa noita perinnöksi. Perikunta ei saa edes sähkötukea.

Perinnöstä ei voi myöskään ottaa vastaan pelkkää kesämökkiä vaan joudut ottamaan vastaan myös sähkölämmitteisen rivitaloasunnon tai kerrostaloasunnon muuttotappio kaupungista, vuokralaisia ei riitä ja vastike on maksettava joka kuukausi.

Kaikki menee kaupaksi, jos hinta on oikea.

Muutama muukin on jo tästä kirjoittanut, mutta mikähän siinä on, kun nykyään kellään köyhällä ei muka ole varaa kustantaa lapselleen yhtään mitään ylimääräistä, edes vitosen juttuja? Olen itsekin työtön, mutta totta hitossa lapsi pääsee koulun reissuille mukaan, ja välillä myös vien lasta kavereineen eri tapahtumiin jotka maksan aina omasta pussistani. Omassa lapsuudessani koulussa sai vielä kerätä retkirahaa, ja muistan miten kaikki vanhemmat maksoivat kuukausittain luokan tilille pikkusumman. Päästiin aika paljon reissaamaan sen ansiosta, eikä kukaan luistanut maksuista (eikä ope sellaista olisi sietänytkään).

Ei mene vanhat omakotitalot kuolevilla paikkakunnilla kaupaksi välttämättä millään hinnalla.

Syrjäseuduilla on paljon vanhoja taloja, joista sähköt on aikapäiviä sitten katkaistu, ikkunat rikki ja katto romahtamassa.

Hylkytaloja, joiden purkaminen tulisi liian kalliiksi. Tontillakaan ei ole arvoa, sinne ei rakenna kukaan.

Jonkun ihmisen raadannan tulos menee kankkulan kaivoon.

meidän tytölle forssan kaupunki ja kela ovat luvanneet hevosen ja täys ylläpito talli paikan. harmittelivat kun paikallinen mäki meni konkkaan vaikka sitä 300000e vuosittain tukivat. poikaa on alkanut purjelento kiinnostamaan ensi vuonna täyttää 16 on mahdollisuus lupakirjaan.

Kyllä lapsia saa hankkia, ei sitä kukaan kiellä.

Ihmisiä näyttää ärsyttävän se, että hankittuaan 6 lasta perhe valittaa, ettei näiden harrastuksiin ole varaa.

Muitten mielestä tämä olisi pitänyt perheen tajuta etukäteen.

Haastattelu olisi ollut ok, jos he olisivat sanoneet, että he ovat päätyneet tietoisesti tähän tilanteeseen, koska halusivat suurperheen, että he ymmärsivät mitä se taloudellisesti merkitsee ja siksi heidän lapsillaan ei ole kalliita harrastuksia.

Tämä olisi ollut ok.

Sen sijaan haastattelusta sai kuvan, ettei järki ole ollut elämän valinnoissa mukana, eikä ole ymmärretty katsoa nenää pidemmälle. Nyt kun tilanne ei miellytäkään, huudetaan yhteiskuntaa apuun.

Tämä on elämää. Meitä on monenlaisella järjenjuoksulla ja vastuunottokyvyllä varustettuja.

Neuvominen ei juuri auta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei saisi hankkia lapsia? Miksi valitetaan huonoa syntyvyyttä, jos niitä lapsia ei saa tehdä?

Saa tehdä lapsia, mutta jos haluaa kovin monta lasta niin elintaso ei välttämättä ole sama mitä 1 - 2 lapsen perheissä.

Kun kouluissa kerätään rahaa, eivät aina köyhät ole ne, jotka eivät sitä anna. Myös varakkaat jättävät osallistumatta. Heissäkin on niitä, jotka haluavat, että yhteiskunta maksaa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun opiskelin aikanaan, jäi mieleen juttu, jonka alaotsikkona oli Absoluuttisesta köyhyydestä sosiaaliseen deprivastioon.

Se kertoi suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä kohti mahdollisuuksien tasa-arvoa.

Kyse oli siitä, että enää meillä ei tarvi lasten nähdä nälkää, mutta kurjuus on muuttunut sosiaaliseksi eli samojen edellytysten puutteeksi.

Varakkaan, koulutetun perheen lahjatonkin lapsi voi lähteä yliopistoon opiskelemaan, koska vanhemmat akateemisina osaavat kannustaa ja pystyvät tukemaan rahallisesti.

Lahjakas köyhän perheen lapsi voi sen sijaan joutua luopumaan haave-ammatistaan taloudellisista syistä. Ei ole varaa opiskella, on päästävä nopeasti palkkatyöhön. Hänen lahjakkuutensa ei siten hyödynnä yhteiskuntaakaan. Lapsi ei ole valinnut vanhempiaan, hänen ei pitäisi joutua maksamaan heidän mahdollisista virheistään.

En tarkoita, että yhteiskunnan tulisi maksaa kalliita harrastuksia tai merkkivaatteita. On kuitenkin hyvä, että monet koulut ja seurakunnat tarjoavat mahdollisuuksia maksuttomiin harrastuksiin. Jotkut järjestöt myös rahoittavat harrastuksia. Tämä on nuorelle henkireikä.

Hyvinvointivaltion peruskiviä on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Se, että jokainen voi lähtökohdistaan riippumatta päästä toteuttamaan kykyjään.

Tämä merkitsee myös sosiaalista kiertoa. Siis sitä, että myös kouluttamattomien vanhempien lapset voivat opiskella korkeakouluissa ja päästä akateemisiin ammatteihin.

Tätä pitäisi tukea. Suomalaisia on niin vähän, ettei lahjakkuutta ole varaa hukattavaksi.

Nykyään tämä kierto on päättynyt.

Suomessa on pitkään ollut perinne ns. köyhästä sivistyneistöstä. Esim. 1800- luvun lopulla perustettiin Martat, kansanopistot ja työväenopistot perustettiin myös 1800-luvun lopulta kansaa sivistämään. Lisäksi oli erinäisiä maamiesseuroja ja muita yleissivistäviä yhdistyksiä nimenomaan köyhemmälle ja vähemmän koulutetummalle väestönosalle.

Omista isovanhemmistani puolet elivät läpsuutensa 1920- ja 30 luvuilla ihan aidossa köyhyydessä. Ei esim riittävästi ruokaa ja lämpöä, kerjuullekin jopa jouduttiin. Silti heidän kodeissa oli sivistyksen ideaali, ja tahto pyrkiä eteenpäin. Isoisovanhemmat kävivät erilaisilla kursseilla ja olivat mukana yhdistystoiminnassa.  Vanhempieni lapsuudenkodeissa 1940-1960 luvulla myös oli aika köyhää ja niukkaa. Pienviljelijäperheet maaseudulla, ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Kuitenkin edelleen kova usko sivistykseen ja koulutukseen; vähistä varoista tilattiin sanoma- ja aikakauslehtiä ja tietenkin lasten koulutukseen panostettiin, maksettiin oppikoulut ja asuntolat sitä varten. Vanhempani puolestaan pääsivät yo-kirjoitusten pohjalta heittämällä yliopistoon 1960-luvun lopulla. 

Vanhempieni ja isovanhempieni tarinat eivät ole myöskään mitenkään harvinaisia edellisen vuosisadan Suomessa. Silloin oli näkemys, ettei köyhyys tarkoita yhtä kuin näköalattomuutta, osaamattomuutta tai sivistymättömyyttä. En ymmärrä, mitä nyt on tapahtunut, vaikka pienituloisen ja huonosti koulutetun vanhemman lapsella on ihan ilmainen ja helposti saatavilla oleva väylä yliopistoon. Hirvittävän surullista ainakin on, jos köyhän perheen lapset (ja aikuiset) uskovat pelin olevan menetetty siinä vaiheessa, jos heillä ei ole viimeisen päälle pelejä ja vehkeitä, merkkivaatteita, kalliita teknisiä vempaimia jne. 

Kiitos tästä kommentista! Maamme historiaa lukeneena ja sitä ja aiempien sukupolvien elämiä miettineenä olen kanssasi aivan samaa mieltä. Olen myös ihmetellyt aivan samaa, mistä kirjoitat:

"Silloin oli näkemys, ettei köyhyys tarkoita yhtä kuin näköalattomuutta, osaamattomuutta tai sivistymättömyyttä. En ymmärrä, mitä nyt on tapahtunut, vaikka pienituloisen ja huonosti koulutetun vanhemman lapsella on ihan ilmainen ja helposti saatavilla oleva väylä yliopistoon."

Tässä on tapahtunut aivan totaalisen radikaali ajattelun murros, kun köyhät/vähävaraiset eivät enää näe, että se paras ja usein ainoa keino päästä köyhyydestä pois on kouluttautua itse ja saada lapset kouluttautumaan, jotta ainakin he pääsevät vanhempiaan korkeammalle.

Tämän sivistysuskon sijaan saamme lukea lehdistä, miten liian monet vanhemmat päinvastoin hyökkäävät opettajaa ja koulua vastaan, ja iskostavat siten lapsiinsa kouluvastaisen asenteen.

En ymmärrä, mitä näiden ihmisten päässä liikkuu.

Mainio huomio. Näissä vähävaraisten perheissä harvoin arvostetaan koulutusta saati sivistystä ja lapsiakin valmistellaan lähinnä elämään suu säkkiä myöten koko elämänsä. Huonohan tuossa tilanteessa on oppia rahan arvoa tai mitä sen eteen pitää tehdä. Tuntuu että monessa tämänkaltaisessa perheessä odotetaan lapsen rikastuvan lähinnä urheilu- some- tai rokkistaraksi ryhtymällä. Onneksi on myös niitä, jotka köyhyydestä huolimatta kannustavat oppimaan ja olemaan uteliaita ja ahkeria.

Vierailija kirjoitti:

Ei mene vanhat omakotitalot kuolevilla paikkakunnilla kaupaksi välttämättä millään hinnalla.

Syrjäseuduilla on paljon vanhoja taloja, joista sähköt on aikapäiviä sitten katkaistu, ikkunat rikki ja katto romahtamassa.

Hylkytaloja, joiden purkaminen tulisi liian kalliiksi. Tontillakaan ei ole arvoa, sinne ei rakenna kukaan.

Jonkun ihmisen raadannan tulos menee kankkulan kaivoon.

Kaikella on määräaika

Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä

ja aika kuolla,

aika on istuttaa

ja aika repiä maasta,

aika surmata

ja aika parantaa,

aika on purkaa

ja aika rakentaa,

aika itkeä

ja aika nauraa,

aika on valittaa

ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä

Kaikella on määräaika

Kaikella on määrähetkensä,

aikansa joka asialla taivaan alla.

Aika on syntyä

ja aika kuolla,

aika on istuttaa

ja aika repiä maasta,

aika surmata

ja aika parantaa,

aika on purkaa

ja aika rakentaa,

aika itkeä

ja aika nauraa,

aika on valittaa

ja aika tanssia,

aika heitellä kiviä

ja aika ne kerätä,

aika on syleillä

ja aika olla erossa,

aika etsiä

ja aika kadottaa,

aika on säilyttää

ja aika viskata menemään,

aika repäistä rikki

ja aika ommella yhteen,

aika olla vaiti

ja aika puhua,

aika rakastaa

ja aika vihata,

aika on sodalla

ja aikansa rauhalla.

Äiti sanoi haastattelussa että lasketteluaika oli aina taloudellisesti vaikeaa kun vielä toivuttiin joulusta. Jouluhan ei itsessään maksa mitään, vaan siinä maksaa ne lahjat. Jos tyttö aina toivoi laskettulureissua niin miksi ei saanut lahjaksi sitä 30e siihen retkeen?

Kuulkaa, jos tämä ketju edustaa keskivertoajattelua, meillä ei ole mitään hätää.

Porukka on selvästi sitä mieltä, että vastuuta on otettava ja elämäänsä suunniteltava ennalta mahdollisimman hyvin. Kyllä tällainen kansa pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ostaa kalliit soittimet lapsille ja musiikinopetusta niin kuin äiti sanoo heillä prioriteetit olevan, ei se raha riitä sitten muuhun kivaan helposti. Jää sitten leffat ja laskettelut väliin. Ihan normaalia se on, että kaikkea ei voi saada 

En tiwdä kyseisen perheen soittimista mitään, mutta hieman huulipyöreänä olin, kun miniäni möi sellonsa. Enpä olisi arvannut laittaa hinnaksi 15 k€.

En ole tavannut koko ketjua läpi, mutta niitä soittimia saa myös vuokrattua ja jopa lainattua. On säätiöitä jotka tätä tekee ja jos lapsella selkeästi on lahjoja.

Musiikissa tosin lapselle voi olla muita kynnyksiä eteen. Itselle esim. musiikkikouluun pääsy estyi laulutaidon puutteeseen. Olin harrastanut siihen mennessä jonkin verran soittoa ja olin teknisesti ja sormimotorisesti ihan lupaava näin jälkikäteen ajateltuna. Ehkäpä jopa jonkinlaisena studimuusikkona olisin kenties voinut olla, mutta se laulu. Pelkäsin laulamista kuollakseni ja ensimmäinen asia minkä musiikkimaikat pääsykokeessa tekivät oli laulelua pianon sävelkulkujen perässä. No en sitten päässyt musiikkiluokalle.... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Muutama muukin on jo tästä kirjoittanut, mutta mikähän siinä on, kun nykyään kellään köyhällä ei muka ole varaa kustantaa lapselleen yhtään mitään ylimääräistä, edes vitosen juttuja? Olen itsekin työtön, mutta totta hitossa lapsi pääsee koulun reissuille mukaan, ja välillä myös vien lasta kavereineen eri tapahtumiin jotka maksan aina omasta pussistani. Omassa lapsuudessani koulussa sai vielä kerätä retkirahaa, ja muistan miten kaikki vanhemmat maksoivat kuukausittain luokan tilille pikkusumman. Päästiin aika paljon reissaamaan sen ansiosta, eikä kukaan luistanut maksuista (eikä ope sellaista olisi sietänytkään).

Koska niitä käsi ojossa olevia lapsia on viisi kappaletta ja vanhempi priorisoi uuden pleikkarin, etelänmatkan, iphonen, pihatrampan tai viihdekeskuksen osamaksut sen luokkaretken edelle. Enemmän noissa tuntuu olevan ongelmana se että sitä vitosta ei tahdota maksaa eikä se, että siihen ei olisi varaa. Aika usein kun näissä tapauksissa aletaan erittelemään menoja, ilmenee että rahaa kuluu aivan liian kalliiseen asuntoon ja elämäntyyliin johon ei yksinkertaisesti ole varaa, silloin se luokkaretkeen menevä vitonenkin tuntuu siltä että kuppi menee nurin vaikka viimeksi toissapäivänä ostettiin kympillä raaputusarpoja.