Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?

"Chance favours the prepared" ja "Luck is what happens when opportunity meets preparation" on kaksi varsin osuvaa ja kuvaavaa sanontaa. Se, mitä miellämme tuuriksi, on harvoin vaan puhtaasti lottovoitto-tyylistä sattumaa (joskin sitä tietysti myös joillekin tapahtuu). Yleensä kyse on siitä, että lahjakas, sopivalla tavalla älykäs ihminen tunnistaa mahdollisuuden kun sellainen syystä tai toisesta avautuu, ja osaa iskeä siihen kiinni.

Hyvänä esimerkkinä voi pitää vaikkapa penisiliinin keksimistä. Homesienten antibiottista vaikutusta olitiin kyllä huomattu jo aiemmin, mutta vasta Alexander Fleming ymmärsi potentiaalin, osasi tarrata mahdollisuuteen kiinni. Pitkään meille opetettiin koulussa että keksintö tapahtui "vahingossa" ja oli "tuurista" kiinni, mutta paskapuhetta se on. Kyse oli siitä, että analyyttinen, utelias ja avoin mieli huomasi mielenkiintoisen joskaan ei tuntemattoman ilmiön, ja ymmärsi että siinä saattaa olla potentiaalia johonkin suureen.

Ajatus että mitään ei ole järkevää tehdä itse koska kaikki on kuitenkin tuurista kiinni on juuri se, joka estää ihmisiä kokemasta sitä tuuria. Jos ei ole valmiina kun mahdollisuus avautuu, ei tunnista sitä, tai ei viitsi/jaksa reagoida kun sellainen tulee, ei myöskään koskaan tule kokemaan "tuuria".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On asioita,mihin ei todellakaan pysty itse vaikuttamaan. Jotkut jopa syyllistävät pariskuntia,ettei ole lapsia,kun nainen ei vaan millään voi saada lapsia tai mies ei halua,nämä syyllistäjät eivät tietysti tiedä aina yksityiskohtia,mutta yritetään väittää,että se johtuu siitä,kun ette riittävästi yritä. Tai yritetään naittaa ikisinkkua,kun hän vaan ei ole kohdannut sitä sopivaa,ei se väkisin vänkäämällä rakkaudeksi muutu. Tai työpaikan löytyminen,voit olla koulutettu,mutta et jostain syystä löydä nopeasti oikeaa työpaikkaa,vaikka olisit osaava,se taas voi johtua siitä,että paikan pomo ei halua jostain muusta syystä palkata sinua vaikka sinulla olisi riittävä tieto-taitotaso. Jotkut kun ajattelevat,että työpaikkoihin pääsee kun vaan menee ja  kun on vaan oikea koulutus ja työkokemus. Joku voi saada paikan,kun pomon kanssa kemiat natsaa,pomo sanoo vaan,että no ei se niin nöpön nuukaa,kyllä sinä opit nämä hommat.

Laitatko jatkossa pilkun jälkeen välin. On vähän ärsyttävää lukea tollasta tekstiä.

Liian vaikeaa ottaa kantaa tekstin sisältöön, joten otetaan kantaa ulkoasuun? Älä ole tylsä kielipoliisi.

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhönottotilanteessa voi olla todella pienestä kiinni.

Jos oletetaan edelleen, että on samantasoiset hakijat:

Ulkonäkö, jos jollain hakijalla on edullisempi ulkonäkö joka vetoaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen positiivisesti.

Jos jollain hakijalla on ulkonäkö, joka taas vaikuttaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen negatiivisesti.

Jos työhön vaaditaan määrätyn tyyppinen ja ulkoisesti edustava ihminen niin ulkonäöllä on selkeä vaikutua valintaan.

Tai jos ulkonäkö on niin tavallinen ja huomaamaton ettei jää mieleen tai herätä mielenkiintoa niin tänä ihminen saatetaan ohittaa.

Tuttuus ja suhteet jos hakijalla on yksi tai useampi tuttu joka on tuttu tai jonkun tutun tuttu saati hakijalla on vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia niin vaikuttaa valintaan.

Jos hakijalla ei ole tuttuja, vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia valintaraadissa sekin vaikuttaa valintaan.

Jne. Jo näin lyhyt otanta näyttää miten jo työpaikan saamisessa tuurilla ja hyvällä tai huonolla onnella on osuutensa.

Ulkonäön vaikutus on kyllä semmoinen ettei sillä suurimmalle osalle ole suuremmin väliä, suurin osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä ja työpaikoista harva on sellainen että pitäisi olla erityisen edustava. Suhteilla on tietenkin iso vaikutus, mutta sitten taas niihinkin voi vaikuttaa. Ja en minä ole tainnut yhtäkään työpaikkaa saada suhteilla, en ainakaan niin että tietäisin. Tai no, yhden olisin saanut, mutta lopulta kieltäydyin siitä. Onneksi, koska pian sain toisen paremman paikan.

Siis kyllähän kemioilla ja se,että naama miellyttää,on melkein suurin vaikutus,että pääset jonnekin työpaikkaan. Lyhytaikaisissa hommissa se ei niin vaikuta,mutta jos fima joutuisi katsomaan sinua vakituisesti,niin kyllähän siihen valitaan sitten se miellyttävämpi tyyppi. Joku ärsyttävä,nipottava,tarkka on aika hankala valinta,mutta ne kemiat! Mutta ulkonäöllä voi sitten olla vaikutusta,jos etsitään edustavaa työntekijää hommiin,jossa pitää olla näkyvillä. Mutta näissäkin ,mitä kukakin mihinkin työhön etsii,mitkä asiat painaa vaakakupissa eniten,kun joku valitaan.

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Ai kaikki muut menivät? Vai menivätkö sittenkään?

Olisiko aavistus tuuria siinä, että opiskelu on ollut ilmeisesti sinulle helppoa ja olet kokenut sen mielenkiintoisena?

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Mulla oli tuuria, että mun vanhempani olivat hyväkuntoisia ja jaksoivat auttaa, kun lapset olivat pieniä. Se mahdollisti töihin panostamisen ja uran alkuun kiinni pääsyn. Tottakai se vaati paljon työtä itseltäkin, mutta se ei olisi ollut mahdollista, jos apua ei olisi ollut.

Sitten toinen vanhemmistani yllättäen kuoli ja toinen sairastui ja samoihin aikoihin lapselle tuli sairaus, joka on vaatinut meiltä paljon aikaa. Töissä käynti on sinnittelyä ja vaikea loistaa siellä, kun energia menee väkisin muuhun.

Molemmat noista olosuhteista ovat puhtaasti tuuria. Se, että meillä oli turvaverkko ja se, ettei ole nyt. Ja niillä on iso vaikutus siihen mihin voimme ahkeruuttamme määrätietoisuuttamme käyttää:Työssä pärjäämiseen vai perheen asioiden selvittämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Jokaisella on elämässä haasteita. Sain koulussa turpaan joka ikinen viikko viiden vuoden ajan. Mutta se ei estänyt mua saavuttamasta omia tavoitteitani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Jokaisella on elämässä haasteita. Sain koulussa turpaan joka ikinen viikko viiden vuoden ajan. Mutta se ei estänyt mua saavuttamasta omia tavoitteitani.

Pidätkö siis heikkona ihmisenä sitä, jota tuo ei sisuunnuta, vaan joka masentuu pahasti ja tekee itsemurhan?

Olen huomannut saman, että moni vähättelee tuurin aikaansaamien hyvien olosuhteiden vaikutusta elämäänsä.

Ihan jo siitä lähtien millaiseen perheeseen syntyy ja millaisessa perheessä saa kasvaa.

Ei kukaan voi tosissaan väittää, että lastensa hyvinvointiin monipuolisesti keskittyneillä ja lapsilleen kaikki mahdollisuudet mahdollistavien vanhempien lapsilla ja jatkuvasti lasten perustarpeiden ja sitten taas arjen kanssa kamppailevien monia eri ongelmia omaavien vanhempien lapsilla olisi samat lähtökohdat elämään.

Moni asia riippuu tuurista. Tietty se varmaan on turvatun elämän eläneenä ja menestyneenä kiva ajatella, että kaikki olisi omaa ansiota.

Itse olen saanut syntyä perheeseen, missä on ollut hyvät ja kannustavat vanhemmat. Sain perusturvallisen lapsuuden ja nuoruuden, vaikka läheisillä on ollut mm. päihdeongelmia ja läheisiä on myös kuollut niihin. Olen myös itse välttänyt saman kohtalon ainakin osittain tuurilla, koska perheessä on myös aina ollut sellaista apua ja tukea tarjolla, joka on mahdollistanut muuta ns. normaalia elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei voi kontrolloida ja ohjata elämäänsä, joten myöskään sattumaa tai onnea ei voi olla olemassa. Käsikirjoituksen mukaan tässä elämän näytelmässä mennään ja voit vain valita miten reagoit elämäsi tapahtumiin.

Siis onko se ennalta määrätty käsikirjoitus,kohtalo? Eli vaikka kuinka opiskelisit lisää,et voi saavuttaa kuin sen,mikä sinulle jostain on määrätty jo ennalta? Mutta voithan erota vaikka huonosta liitosta,silloin jo elämä muuttuu tai lähteä huonosta työpaikasta ja alkaa opiskelemaan. Pakkohan kaiken entisen on muuttua silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Jokaisella on elämässä haasteita. Sain koulussa turpaan joka ikinen viikko viiden vuoden ajan. Mutta se ei estänyt mua saavuttamasta omia tavoitteitani.

Ei estänyt kokonaan mutta kyllä pienensi huomattavasti todennäköisyyttä että niin kävi. Jos otetaan kymmenen lasta joita kiusataan koulussa ja kymmenen joita ei niin niistä joita ei kiusata huomattavasti useampi menestyy. Kuitenkin myös kiusatuista löytyy menestyjiä. Niitä on vain vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhönottotilanteessa voi olla todella pienestä kiinni.

Jos oletetaan edelleen, että on samantasoiset hakijat:

Ulkonäkö, jos jollain hakijalla on edullisempi ulkonäkö joka vetoaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen positiivisesti.

Jos jollain hakijalla on ulkonäkö, joka taas vaikuttaa yhden tai useamman valintaa tekevän ihmisen päätökseen negatiivisesti.

Jos työhön vaaditaan määrätyn tyyppinen ja ulkoisesti edustava ihminen niin ulkonäöllä on selkeä vaikutua valintaan.

Tai jos ulkonäkö on niin tavallinen ja huomaamaton ettei jää mieleen tai herätä mielenkiintoa niin tänä ihminen saatetaan ohittaa.

Tuttuus ja suhteet jos hakijalla on yksi tai useampi tuttu joka on tuttu tai jonkun tutun tuttu saati hakijalla on vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia niin vaikuttaa valintaan.

Jos hakijalla ei ole tuttuja, vaikutusvaltaisia tuttuja tai sukulaisia valintaraadissa sekin vaikuttaa valintaan.

Jne. Jo näin lyhyt otanta näyttää miten jo työpaikan saamisessa tuurilla ja hyvällä tai huonolla onnella on osuutensa.

Ulkonäön vaikutus on kyllä semmoinen ettei sillä suurimmalle osalle ole suuremmin väliä, suurin osa ihmisistä on ihan tavallisen näköisiä ja työpaikoista harva on sellainen että pitäisi olla erityisen edustava. Suhteilla on tietenkin iso vaikutus, mutta sitten taas niihinkin voi vaikuttaa. Ja en minä ole tainnut yhtäkään työpaikkaa saada suhteilla, en ainakaan niin että tietäisin. Tai no, yhden olisin saanut, mutta lopulta kieltäydyin siitä. Onneksi, koska pian sain toisen paremman paikan.

Siis kyllähän kemioilla ja se,että naama miellyttää,on melkein suurin vaikutus,että pääset jonnekin työpaikkaan. Lyhytaikaisissa hommissa se ei niin vaikuta,mutta jos fima joutuisi katsomaan sinua vakituisesti,niin kyllähän siihen valitaan sitten se miellyttävämpi tyyppi. Joku ärsyttävä,nipottava,tarkka on aika hankala valinta,mutta ne kemiat! Mutta ulkonäöllä voi sitten olla vaikutusta,jos etsitään edustavaa työntekijää hommiin,jossa pitää olla näkyvillä. Mutta näissäkin ,mitä kukakin mihinkin työhön etsii,mitkä asiat painaa vaakakupissa eniten,kun joku valitaan.

Niin nimenomaan kemia vaikuttaa, mutta ei se ole kiinni ulkonäöstä vaan muista ominaisuuksista. Jos on poikkeuksellisen epämiellyttävän näköinen niin toki sitten asia voi vaikuttaa, mutta harva on. Ja siihen ulkoiseen olemukseensa voi toki itsekin pukeutumisella jne.

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Elämän rakennuspalikat lähtee jo varhaislapsuudesta. Omista vanhemmista. 

Se millaiseen perheeseen syntyi ja millaisille vanhemmille. Terveys ja geenit. Että pidettiin huolta, vietiin harrastuksiin, oli ruokaa, hoidettiin sairaukset ja oltiin läsnä. Vanhemmilla oli varaa kustantaa turvallinen, kehittävä, tasapainoinen lapsuus harrastuksineen.

Oli varaa asua turvallisella asuinseudulla.

Valtavan iso merkitys. 

Menestyneet uskoo kirkasotsaisesti että se oli heidän omaa ansiota, että heistä on tullut menestyneitä. 

He eivät pysähdy ajattelemaan, miten paljon on annettu valmiina. Miten paljon heidän vanhemmat ovat antaneet. Ja toisaalta miten paljon takamatkalta jotkut toiset lähtevät tähän elämään. Jos ei ole kotoa saanut mitään eväitä, niin täytyy ikäänkuin "kasata itsensä" aikuisuuden kynnyksellä ja vasta sitten voi lähteä tavoittelemaan jotain. Koulutusta, uraa, mitä kukakin haluaa, joku tavoittelee vain tasapainoista perhe-elämää ja tarvitsee kasata itsensä ihan vain vanhemmuutta varten.

Kaikilla se hyvä vanhemmuus ei ole opittua eikä tule selkärangasta, ja sekin täytyy erikseen opetella. Esim minun täytyi. 

Olen elämääni nyt tyytyväinen ja ymmärrän että iso osa tästä omastani on tuurista kiinni. Kun vain muistelee kaikkia työpaikkoja joissa on ollut, ja opiskelupaikkoja, tuurilla on osuutensa että ylipäätään töitä on joskus saanut. 

On aika käsittämättömän itserakasta ajatella, että olisi itse omin avuin saavuttanut kaiken. 

Kyllähän se tasainen lapsuus ja turvalliset vanhemmat auttaa. Ei sillä kaikkea valmiina saa, mutta se auttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman, että moni vähättelee tuurin aikaansaamien hyvien olosuhteiden vaikutusta elämäänsä.

Ihan jo siitä lähtien millaiseen perheeseen syntyy ja millaisessa perheessä saa kasvaa.

Ei kukaan voi tosissaan väittää, että lastensa hyvinvointiin monipuolisesti keskittyneillä ja lapsilleen kaikki mahdollisuudet mahdollistavien vanhempien lapsilla ja jatkuvasti lasten perustarpeiden ja sitten taas arjen kanssa kamppailevien monia eri ongelmia omaavien vanhempien lapsilla olisi samat lähtökohdat elämään.

Moni asia riippuu tuurista. Tietty se varmaan on turvatun elämän eläneenä ja menestyneenä kiva ajatella, että kaikki olisi omaa ansiota.

Itse olen saanut syntyä perheeseen, missä on ollut hyvät ja kannustavat vanhemmat. Sain perusturvallisen lapsuuden ja nuoruuden, vaikka läheisillä on ollut mm. päihdeongelmia ja läheisiä on myös kuollut niihin. Olen myös itse välttänyt saman kohtalon ainakin osittain tuurilla, koska perheessä on myös aina ollut sellaista apua ja tukea tarjolla, joka on mahdollistanut muuta ns. normaalia elämää.

Itse voin miettiä kohdallani,että oli tuuria,että lapsuuteni oli hyvä,rakastettiin ja kannustettiin ja itsetunnosta kehittyi hyvä,sillä myöhemmin elämässä sitä tuuria ei ole sitten niin ollutkaan,mutta on ollut voimaa jaksaa vaikeita aikoja ja on uskonut itseensä,että pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli aivan sattumasta kiinni, että nuorena luin koulukirjoja kun muut menivät dokaamaan.

Oli ihan sattumasta kiinni, että luin yliopiston pääsykokeisiin kun muut dokasivat.

Oli aivan sattumaa, että luon tentteihin kun muut dokasivat.

Ja oli aivan sattumaa että sain töitä kun muut eivät saaneet.

Sotket nyt omat valinnat ja asiat joihin ei voi itse vaikuttaa.

Todellisuudessa nuo asiat voisivat olla:

-on ihan sattumasta kiinni että nuorena luin kirjoja kun kaveri hoiti pikkusisartaan kun juopot vanhemmat eivät pystyneet

-on ihan sattumaa että luin pääsykokeisiin kun kaverini oli pakko olla töissä kun ei saanut vanhemmilta rahaa

-on ihan sattumaa että luin tentteihin kun kaveri ei masennuksen takia pystynyt

-on ihan sattumaa että sain töitä kun tuo sama kaveri ei saanut. 

Jokaisella on elämässä haasteita. Sain koulussa turpaan joka ikinen viikko viiden vuoden ajan. Mutta se ei estänyt mua saavuttamasta omia tavoitteitani.

Sinulla on resilienssiä kun et lannistu vastoinkäymisistä - ehkä sinulla on ollut hyvä lapsuus, hyviä aikuisia elämässäsi jotka on tsempanneet, tai ehkä se on synnynäinen ominaisuus. 

Kaikilla ei resilienssiä ole niin paljon. On itse asiassa aika normaalia, että mieli murtuu huonon kohtelun alla. Ylenmäärin resilienssiä, onko se omaa ansioita? 

Ex-mieheni oli sitä mieltä, että kaikki muut saavat kaiken annettuna ja suhteilla. Itse oli ikuisuusopiskelija, jonka elämän ainoat työsuhteet olivat suhteilla saatuja. Eleli täysin lompakollani opintotukiensa loppumisen jälkeen. Lopulta ei tehnyt enää mitään kotitöitäkään.

Itse tein täyspäiväisesti töitä, opiskelin siinä sivussa, minulla oli vaativa harrastus ja tein kaikki kotityötkin. Silti jouduin kuulemaan jatkuvaa narinaa, kuinka sain "kaiken suhteilla ja ilmaiseksi", vaikka työpaikkakin oli ihan normaalissa haussa eikä suhteilla saatu.

En tiedä millä lailla tämän "oman elämänsä uhrin" elämä oikeasti olisi voinut olla helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Oman onnensa seppä kirjoitti:

Oletteko huomanneet, että elämässään menestyneet korostavat oman toiminnan merkitystä ja epäonnistuneet korostavat tuurin vaikutusta?

Se on juuri näin. Ihmisillä on luontainen taipumus laittaa onnistumiset oman erinomaisuuden piikkiin ja epäonnistumiset tilanteen tai muiden ihmisten syyksi. Defenssiä parhaimmillaan.

Sama juttu. Itse esimerkiksi olen niin onnekkaassa asemassa että olen helposti saanut kaikki lapseni ja toistaiseksi kaikki terveitä. Työpaikat olen saanut helposti mikä on paljolti toki omaa ansiotani. Tuskin kuitenkaan olen paras tekijä alallani vaan on sattumaa ettei ole ollut pätevämpää hakijaa. Juuri vuosi takaperin sain perintöä joka mahdollisti lämmitysjärjestelmän hankkimisen. Tuuria ajatellen tätä vuotta ajatellen, irtopatterit on olivat tätä ennen käytössä... Ongelmat ovat olleet pieniä ja pakka on pysynyt kasassa.

Mulla oli rankka lapsuus ja nyt kolmikymppisenä asiat viimein kunnossa. Olen asiaa pohdittuani tullut siihen tulokseen, että asioiden lutviutuminen on johtunut kuudesta tekijästä, joista kolme on täysin hyvää tuuria ja kolme puoliksi hyvää tuuria ja puoliksi omien valintojeni tulosta.

Täysin tuuritekijöitä ovat geenit (minulla ei ole samoja psyykkisiä ja/tai kognitiivisia häiriöitä kuin monilla sukulaisillani), sukuni varallisuus ja se, että vauvaikäni oli perheessäni tasapainoista aikaa, mikä antoi minulle tasaisemman hermorakenteen kuin esim. pikkuveljelläni on. Puoliksi tuurista riippuvia tekijöitä ovat saamani hyvä terapia (hakeuduin hoitoon ja tein kovasti töitä, mutta hyvän terapeutin löytäminen oli onnenpotku, samoin hyvien psykiatrien kohtaaminen), parisuhde (olen tehnyt kovasti töitä suhteen eteen, mutta en olisi edes tavannut puolisoani ilman tuuria) ja kolmas tekijä, jota en halua tässä kertoa.

Karkeasti laskettuna minun tapauksessani omien valintojen merkitys on siis ollut 25% ja hyvän tuurin merkitys 75%.

Tuuria on varmasti se, että syntyy hyvään perheeseen ja vaikka perii vanhempiensa tilan tai vanhemmat järjestävät sinulle hyvän työpaikan tai asunnon. Ja millaisia ihmisiä kohtaat elämässä, jotka voivat auttaa sinua. Mutta sitten vaikka se opiskeluissa pärjääminen on omaa ansiota ja miten hyvät sosiaaliset taidot on...älykkyys ja kyky oppia uusia asioita on geeneissä,eipä niille itse mahda mitään...on se kapasitetti, mitä on...

Tuuria vaaditaan myös, mutta voit aina parantaa mahdollisuuksiasi tuurin suhteen.

Jos elät vain tuilla, tuskin ylimääräistä rahaa tipahtaa taivaasta. Jos menet töihin, on paremmat mahdollisuudet tienata enemmän.

Jos opiskelet, on paremmat mahdollisuudet löytää parempi työ. Jos luotat tuuriin ja lopetat koulut kesken, onko tuuri selityksesi, että et löydä hyvää työtä?

Onko kyse tuurista tai laiskuudesta, ja haluat selittää kaiken tuurilla?