Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Suomessa ei ole niin köyhää ihmistä, jonka kannattaa uhrata terveytensä huonon työpaikan vuoksi. Valinta sekin.
Ota nyt se pää pois sieltä... Köyhä ei selviä jos joutuu karenssiin. Tiedät varmasti sangen hyvin sen, että ihmiset voivat olosuhteiden pakosta elää hyvinkin huonoissa oloissa todella pitkään.
Suomessa selviää. Ei täältä kenelläkään henki karenssin takia lähde. Mitä teet työpaikalla, jossa on huono olla ja kohta olet työkyvytön? Ainahan esim. esimiehen huonon käytöksen takia voi ottaa sairaslomaa ja lähteä selvittämään ensin asiaa sitä kautta. Mutta valinta sekin, että ei tee asioille mitään ja keksii selityksen, että miksi ei voi sitä ja tätä.
Ovatko siis mielestäsi ainoastaan sinun ongelmasi oikeita ongelmia ja muut vain valittavat turhasta?
Tuttavasi kertoo sairastuneensa syöpään, sinä vilkaiset muutaman Googlen linkin neuvoaksesi ja keskustelun jälkeen hmettelet miksi tuttava näyttää niin happamalta? Positiiviset ajatukset ja ruusuöljy kun paransivat löytämäsi linkkiartikkelin mukaan huippumallin, miksei sama sitten toimisi tuttavallasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Joidenkin kannattaisi muuttaa Tuuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Sinänsä tuo ei kuitenkaan ole tuurista kiinni vaan on jokseenkin omista valinnoista kiinni onko alunperin hakeutunut asumaan sellaiselle paikalle missä on runsaasti työpaikkoja vai ei, tai suostuuko muuttamaan työn perässä muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Eikä kaikki saa vakuutuksia. Ei edes kotivakuutusta. Kaikilla ei ole samoja!mahdollisuuksia.
Halutaan pitää yllä illuusiota, että tilanne on kaikin puolin omassa hallinnassa ja päätösvallassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on V. Keskisen oma asia, samoin kun banaaniterttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Niin voi olla omaisia joista huolehtii, voi olla talo muuttotappioalueella jota ei saa realisoitua rahaksi, voi olla asuinpaikkansa ainossa oman alan työpaikassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi etteivät he ole kohdanneet sellaisia vastoinkäymisiä, joista selviytyminen on kiinni muustakin, kuin tahdonvoimasta ja päämäärätietoisesta työskentelemisestä. On helppo sanoa onnistumisen olevan omaa ansiota, mutta unohdetaan, että menestys ja onnistuminen vaativat myös kanssaihmisten myötämielisyyttä, oikeaa ajoitusta ja kyllä toisinaan tuuriakin.
Menestys Suomessa? Menestyneitä ihmisiä on vähän, ja suurin osa heistä kohtaa vastoinkäymisiä. Äiti kuolee nuorena, isä sairastuu syöpään, itse sairastuu vakavaan sairauteen ja työura on tauolla, tulee lama tai sota. En usko menestykseen ja koko sanakin inhottaa. On parempia ja huonompia aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitään tuuria tai sattumaa ei ole, kaikki on syytä ja seurausta.
Niin kai, muttei pelkästään omista valinnoista. Kysy vaikka ukrainalaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimeliailla ihmisillä tilaisuuksiin onnenkantamoisiin on huomattavasti enemmän kuin niillä, jotka jäävät paikoilleen sammaloitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Niin voi olla omaisia joista huolehtii, voi olla talo muuttotappioalueella jota ei saa realisoitua rahaksi, voi olla asuinpaikkansa ainossa oman alan työpaikassa jne.
Mikään ei ole niin epävarma ihmisyyden ja identiteetin perusta kuin työ. Puhun omista elämänkokemuksista.
Isä oli kovapalkkainen metsänostaja, siis arvioi puut ja maksoi niistä metsää myyville yksityisille. Tapahtui onnettomuus, jonka takia meni työkyky. 47-vuotiaana pois työelämästä. Siinä alkoi pankkitilin säästöt huveta ja kesämökkikin meni myyntiin, että sai rahoitettua kuntoutusta itselleen. Se on jännä, miten vammautunut ihminen alussa saa kalliit kuntoutukset ja hetken päästä niitä aletaan rajoittaa, vaikka ne olisi ainoa asia, joka auttaa kipuihin.
Äiti joutui tahtomattaan mummon omaishoitajaksi viimeisten työvuosiensa aikana. Kukaan ei vastannut mummon hoidosta. Lähes sokea ja kuuro ja huono muisti. Kotihoito kävi aamuin illoin ja lisää ei saanut, vaikkei muistanut aina syödä. Ei ollut resursseja antaa parempaa hoitoa. Siivoojat oli tilattu ja monesti mummo ei avannut niille ovea. Äiti alkoi auttaa suihkussa, käytti saunassakin, kutsui kampaajat kotiin, meni siivouspäivänä paikalle, pesi pyykit jne. Minä kävin viikonloppuisin mummon seurana. Eihän se oikeasti nähnyt enää ottaa ruokaa ja jos kahvia keitteli, ne oli pitkin pöytiä ja lattioita. Kotihoidon hoitajat väitti, että ei mitään epänormaalia, samanlainen vanhus kuin muutkin heidän asiakkaat tai vielä paremmissakin kunnossa, koska itse käy rollaattorin kanssa vessassa eikä edes vaippaa tarvitse. Kun mummo ei saanut asumispaikkaa eikä lisää kotihoitoa, äiti jäi lopulta pois työelämästä. Raskasta sekin on, jos lähes joka päivä töiden jälkeen pitäisi jaksaa hoitaa vanhusta ja koko kotia ja lisäksi omaa kotia. Onneksi oli varaa jäädä omaishoitajaksi. Moni ei pysty, kun palkkio on niin pieni.
Minä en usko tuuriin sellaisena kuin monet ihmiset sen ajattelee. Elämänpolku on ennalta kirjoitettu. Sen varrella voi tehdä monia valintoja, jotka ratkaisevat, mihin suuntaan tie lähtee menemään, mutta perusasiat on ennalta määrätty. Uskon, että jokaisella on myös hänelle määrätty elämän pituus.
Joskus jopa työnhaussa arpaonni ratkaisee, siksihän tasavertaisia hakijoita valitaan joskus lopuksi arvalla.
Vierailija kirjoitti:
Halutaan pitää yllä illuusiota, että tilanne on kaikin puolin omassa hallinnassa ja päätösvallassa.
En minä ainakaan ajattele, että itse ihminen voisi päättää päivistään tai elämästään. Ne on meille määrätty. Joskus koetellaan pientä ihmistä, toisinaan elämän varrelle on ripoteltu hyviä yllätyksiä. Tuurilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta näkemällä tarjotut mahdollisuudet voi saavuttaa tyytyväisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus jopa työnhaussa arpaonni ratkaisee, siksihän tasavertaisia hakijoita valitaan joskus lopuksi arvalla.
Ja sinä ajattelet, ettei se ole ennalta määrättyä, kuka sen työpaikan saa? Sattumaa ei ole.
Hienoa että olet omannut tarpeeksi voimavaroja yrittää uudelleen ja uudelleen. Upeaa, että uudelleen kouluttautuminen on kohdallasi kannattanut etkä ole sairastunut vakavasti. Joku voisi puhua onnesta, vaikka vaikeuksiakin olisi matkalla ollut? Kaikilla ei ole sitä samassa määrin. Joskus se yksi uusi vaikeus on se viimeinen naula arkkuun, kun voimat vain loppuvat. Siitä jamasta ei silloin nousta sillä, että joku vaatii kaikkensa jo aiemmin antanutta yrittämään vieläkin kovemmin.