Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vähättelee tuurin merkitystä elämässä?
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Niin voi olla omaisia joista huolehtii, voi olla talo muuttotappioalueella jota ei saa realisoitua rahaksi, voi olla asuinpaikkansa ainossa oman alan työpaikassa jne.
Jos on talo muuttotappioalueella eikä halua itsekään siellä asua niin sitten on vain hyväksyttävä se asia, että joutuu myymään halvemmalla ja muutettava itse muualle vaikka pienempää asuntoon tai vuokralle. Ehkä väliaikaisesti asuintilanne huononee, mutta samalla voi avautua mahdollisuus parempiin uramahdollisuuksiin ja parempiin palkkoihin, jotka taas pitkällä tähtäimellä parantavat omaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitään tuuria tai sattumaa ei ole, kaikki on syytä ja seurausta.
Niin kai, muttei pelkästään omista valinnoista. Kysy vaikka ukrainalaisilta.
Sotaan et tietenkään pystynyt vaikuttamaan, monia kieliä osaavaan henkilön ja kouluttautuneen henkilön on helppo löytää asunto ja töitä ulkomailtakin jos joutuu sotaa lähtemään karkuun.
Eivät ihmiset kokemukseni mukaan vähättele hyvää tuuriaan ja onnellisia sattumuksia. Tiedän tämän työni puolesta, satoja haastatteluja tehneenä.
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Suomessa ei ole niin köyhää ihmistä, jonka kannattaa uhrata terveytensä huonon työpaikan vuoksi. Valinta sekin.
Ota nyt se pää pois sieltä... Köyhä ei selviä jos joutuu karenssiin. Tiedät varmasti sangen hyvin sen, että ihmiset voivat olosuhteiden pakosta elää hyvinkin huonoissa oloissa todella pitkään.
Suomessa selviää. Ei täältä kenelläkään henki karenssin takia lähde. Mitä teet työpaikalla, jossa on huono olla ja kohta olet työkyvytön? Ainahan esim. esimiehen huonon käytöksen takia voi ottaa sairaslomaa ja lähteä selvittämään ensin asiaa sitä kautta. Mutta valinta sekin, että ei tee asioille mitään ja keksii selityksen, että miksi ei voi sitä ja tätä.
Ovatko siis mielestäsi ainoastaan sinun ongelmasi oikeita ongelmia ja muut vain valittavat turhasta?
Tuttavasi kertoo sairastuneensa syöpään, sinä vilkaiset muutaman Googlen linkin neuvoaksesi ja keskustelun jälkeen hmettelet miksi tuttava näyttää niin happamalta? Positiiviset ajatukset ja ruusuöljy kun paransivat löytämäsi linkkiartikkelin mukaan huippumallin, miksei sama sitten toimisi tuttavallasi.
Paska pomo ja hengenvaarallinen sairaus ovat mielestäni aivan eri luokan ongelmia. Ikävästä pomosta pääsee aina eroon jos haluaa. T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.
On helpompaa olla onnellinen, jos on koti pään päällä ja vatsa täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus jopa työnhaussa arpaonni ratkaisee, siksihän tasavertaisia hakijoita valitaan joskus lopuksi arvalla.
Ja sinä ajattelet, ettei se ole ennalta määrättyä, kuka sen työpaikan saa? Sattumaa ei ole.
Onko arpajaisvoitotkin mielestäsi ennalta määrättyjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Niin voi olla omaisia joista huolehtii, voi olla talo muuttotappioalueella jota ei saa realisoitua rahaksi, voi olla asuinpaikkansa ainossa oman alan työpaikassa jne.
Jos on talo muuttotappioalueella eikä halua itsekään siellä asua niin sitten on vain hyväksyttävä se asia, että joutuu myymään halvemmalla ja muutettava itse muualle vaikka pienempää asuntoon tai vuokralle. Ehkä väliaikaisesti asuintilanne huononee, mutta samalla voi avautua mahdollisuus parempiin uramahdollisuuksiin ja parempiin palkkoihin, jotka taas pitkällä tähtäimellä parantavat omaa tilannetta.
Suomessakin on alueita joilla hyvätkään talot ei mene kaupaksi. Monelle on kovakynnys muuttaa vuokralle muualle ja antaa talonmädäntyä pystyyn. Pienellä palkalla ei sitä taloa ylläpidetä omien elinkustannusten lisäksi. Lähtemisen kynnys voi olla korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.
Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat?
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Suomessa ei ole niin köyhää ihmistä, jonka kannattaa uhrata terveytensä huonon työpaikan vuoksi. Valinta sekin.
Ota nyt se pää pois sieltä... Köyhä ei selviä jos joutuu karenssiin. Tiedät varmasti sangen hyvin sen, että ihmiset voivat olosuhteiden pakosta elää hyvinkin huonoissa oloissa todella pitkään.
Suomessa selviää. Ei täältä kenelläkään henki karenssin takia lähde. Mitä teet työpaikalla, jossa on huono olla ja kohta olet työkyvytön? Ainahan esim. esimiehen huonon käytöksen takia voi ottaa sairaslomaa ja lähteä selvittämään ensin asiaa sitä kautta. Mutta valinta sekin, että ei tee asioille mitään ja keksii selityksen, että miksi ei voi sitä ja tätä.
Ovatko siis mielestäsi ainoastaan sinun ongelmasi oikeita ongelmia ja muut vain valittavat turhasta?
Tuttavasi kertoo sairastuneensa syöpään, sinä vilkaiset muutaman Googlen linkin neuvoaksesi ja keskustelun jälkeen hmettelet miksi tuttava näyttää niin happamalta? Positiiviset ajatukset ja ruusuöljy kun paransivat löytämäsi linkkiartikkelin mukaan huippumallin, miksei sama sitten toimisi tuttavallasi.
Missä kerroin omista ongelmistani ja sanoin, että ne ovat oikeita ongelmia? En missään. Missä olen kertonut miten toimin kun tuttavani sairastuu syöpään? Ristus mitä kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisille annetaan jo ennen syntymää ne eväät, joilla on pärjättävä. Tarkoitan nyt lähinnä geenejä, vaikka toki tunnustan, ettei uuden elämän alku pelkästä sattumasta kiinni taida olla.
Siskollani on 3 lasta, joista kahdella nuoremmalla on nepsy-haasteita. Toisella heistä lisäksi ahdistuneisuushäiriö. Muistan sen hetken, kun tajusin heitä viikonlopun yli hoitaessani, että nyt on kyllä niin isot haasteet elämässä edessä, että toivottavasti saavat paljon tukea. En halua kertoa julkisella palstalla kovin tarkasti, mutta jos esikouluikäinen lapsi juoksee huutaen rappusia alas eikä ollenkaan ymmärrä, miten vaarallista se voi olla, hän on aidosti riski omalle turvallisuudelleen. Ahdistuskohtaukset ovat myös suorastaan pelottavaa katseltavaa, kun ne omat taidot auttaa tilanteessa ovat rajalliset.
Minä en usko lainkaan, että ihmisen haasteet tuurista kiinni, koska perintötekijät määrittää pitkälti meidän tulevaisuuden. Ei meistä kukaan tiedä tarkasti, mitä me jaamme jälkeläisille. Jollain suvulla on paljon mielenterveyden haasteita, toisessa suvussa riippuvuussairaudet korostuu (aivot hakevat mielihyvää ja jäävät keskimääräistä nopeammin riippuvaiseksi). Omassa suvussani löytyy sekä syöpää että sydän- ja verisuonitauteja, esim. isän sydän repesi alle 50-vuotiaana yllättäen ja hänen isänsä kävi kolmessa ohitusleikkauksessa, enkä voi tietää, onko minulla riskitekijöitä vai ei tai siirränkö niitä omiin lapsiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Eikä kaikki saa vakuutuksia. Ei edes kotivakuutusta. Kaikilla ei ole samoja!mahdollisuuksia.
Ja se, että ei saa kotivakuutuksia on ilmeisesti ollut vaan huonoa tuuria ja niillä jotka saa on käynyt hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Aivan varmasti. Oletko siis haastatellut kaikki? Työllistyminen vain on monelle haastavaa, jos ei pysty muuttamaan työn perässä maailman ääriin. Työpaikalla ei yleensä kannata hakuprosesseista huudella.
Niin voi olla omaisia joista huolehtii, voi olla talo muuttotappioalueella jota ei saa realisoitua rahaksi, voi olla asuinpaikkansa ainossa oman alan työpaikassa jne.
Jos on talo muuttotappioalueella eikä halua itsekään siellä asua niin sitten on vain hyväksyttävä se asia, että joutuu myymään halvemmalla ja muutettava itse muualle vaikka pienempää asuntoon tai vuokralle. Ehkä väliaikaisesti asuintilanne huononee, mutta samalla voi avautua mahdollisuus parempiin uramahdollisuuksiin ja parempiin palkkoihin, jotka taas pitkällä tähtäimellä parantavat omaa tilannetta.
Suomessakin on alueita joilla hyvätkään talot ei mene kaupaksi. Monelle on kovakynnys muuttaa vuokralle muualle ja antaa talonmädäntyä pystyyn. Pienellä palkalla ei sitä taloa ylläpidetä omien elinkustannusten lisäksi. Lähtemisen kynnys voi olla korkea.
Uudet mahdollisuudet harvoin ylipäätään ovat alussa mitään erityisen helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.
Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat?
En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Eikä kaikki saa vakuutuksia. Ei edes kotivakuutusta. Kaikilla ei ole samoja!mahdollisuuksia.
Ja se, että ei saa kotivakuutuksia on ilmeisesti ollut vaan huonoa tuuria ja niillä jotka saa on käynyt hyvä tuuri.
Kyllä ainakin siinä tapauksessa, jos vanhemmat ovat tehneet lapsestaan luottotiedottoman ottamalla lainoja alaikäisen nimiin. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä.
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Eikä kaikki saa vakuutuksia. Ei edes kotivakuutusta. Kaikilla ei ole samoja!mahdollisuuksia.
Ja se, että ei saa kotivakuutuksia on ilmeisesti ollut vaan huonoa tuuria ja niillä jotka saa on käynyt hyvä tuuri.
Se on sattumien summa. Joskus omien valintojenkin. Kaikkea ei voi ennakoida. Odottamattomia yllätyksiä voi tulla eteen. Eikä kaikkeen voi varautua. Voi olla vaaroja jotka realisoituvat tietynlaisessa yhteiskunnan tilanteessa. Voi olla petollisia läheisiä jotka hyväksikäyttää jne. Se on helppo huudella ja elää hyvinvoinninkuplassa, jos on saanut ne hyvät lähtökohdat ja ihmiset ympärilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnpaikan saaminen on tuuria.
Olen samaa mieltä tästä, vaikka on siinä osa tietysti omaakin tekemistä ja osaamista.
- teen ja lähetän hyvän hakemuksen - oma osuus
- hakijoita on 20, se että minut edes kutsutaan haastatteluun on osittain tuuria koska taatusti tuossa joukossa on 10 muutakin potentiaalia hakijaa, osittain se on hyvän hakemukseni ansiota.
- käyn haastattelussa johon on kutsuttu 3 muuta potentiaalia.
- saan työpaikan - tuuria! (koska kuka tahansa noista kolmesta olisi voinut saada työn)
Optimisti: Pääsin työhaasteluun ja olin kolmen parhaan joukossa. Vaikka tällä kertaa en työtä saanutkaan, haastatteluun pääseminen todistaa, että työnantajat pitävät minua varteenotettavana ehdokkaana. Toki harmittaa, että en saanut työtä, mutta ainakin sain tästä hyvää haastattelukokemusta. Seuraavalla kerralla minua varmaan onnistaa paremmin.
Pessimisti: Pääsin työhaasteluun, mutta koska en ollu tarpeeksi hyvä tai toisilla oli parempi tuuri minua ei valittu. Ihan turha hakea mihinkään kun minua ei kuitenkaan valita kun aina on joku parempi.
Vai olisiko normaalia että on mielessä ihan kaikenlaisia ajatuksia, erityisesti jos työnhaku pitkittyy? Harva oikeasti pystyy lopettamaan työnhakia vaikka se haastavalta tuntuisikin.
Moni on koko elämänsä työssä, jota vihaa eikä edes yritä hakea uutta työpaikkaa.
Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.
Vaikuttaako elämän merkityksen löytymiseen ja sisäiseen rauhaan sitten tuuri vai omat valinnat?
En ole sama, mutta miten tuohon tuuri vaikuttaa? Siis jos ajattelee, uskooko joku johonkin asiaan tai yliluonnolliseen tai henkeen tai mihin tahansa, niin enemmän kai se on kiinni siitä, päättääkö uskoa. Ja onko se edes mahdollista, onko aivot sellaiset, että ne siihen taipuvat. Se ei ole tuuria, mihin perheeseen ihminen syntyy tai millaiset geenit hän saa. Joku voi olla levoton, rauhaton etsijä koko ikänsä, koska hänellä on sellaiset ominaisuudet, että sisäinen rauha jää saavuttamatta. Tulee mieleen eräs edesmennyt mäkikotka, joka oli paljon julkisuudessa.
Ei kaikille se sisäinen rauha tule uskosta Jumalaan tai yliluonnolliseen. Joillekin se sisäinen rauha voi tulla vaikka itselle merkityksellisestä työstä, puutarhanhoidosta ja ihmisuhteista, joihin mielestäni kyllä itse voi vaikuttaa. Perhettään toki ei voi valita, mutta esim. aviopuolison ja ystävät voi.
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Suomessa ei ole niin köyhää ihmistä, jonka kannattaa uhrata terveytensä huonon työpaikan vuoksi. Valinta sekin.
Ota nyt se pää pois sieltä... Köyhä ei selviä jos joutuu karenssiin. Tiedät varmasti sangen hyvin sen, että ihmiset voivat olosuhteiden pakosta elää hyvinkin huonoissa oloissa todella pitkään.
Suomessa selviää. Ei täältä kenelläkään henki karenssin takia lähde. Mitä teet työpaikalla, jossa on huono olla ja kohta olet työkyvytön? Ainahan esim. esimiehen huonon käytöksen takia voi ottaa sairaslomaa ja lähteä selvittämään ensin asiaa sitä kautta. Mutta valinta sekin, että ei tee asioille mitään ja keksii selityksen, että miksi ei voi sitä ja tätä.
Ovatko siis mielestäsi ainoastaan sinun ongelmasi oikeita ongelmia ja muut vain valittavat turhasta?
Tuttavasi kertoo sairastuneensa syöpään, sinä vilkaiset muutaman Googlen linkin neuvoaksesi ja keskustelun jälkeen hmettelet miksi tuttava näyttää niin happamalta? Positiiviset ajatukset ja ruusuöljy kun paransivat löytämäsi linkkiartikkelin mukaan huippumallin, miksei sama sitten toimisi tuttavallasi.
Missä kerroin omista ongelmistani ja sanoin, että ne ovat oikeita ongelmia? En missään. Missä olen kertonut miten toimin kun tuttavani sairastuu syöpään? Ristus mitä kommentteja.
Vähättelet toisten ongelmia sen minkä ehdit. Jos monimutkaisten asioiden ratkaiseminen olisi vain yhdestä kikkakolmosesta kiinni, ne olisi ratkottu jo aikapäiviä sitten. Yksittäisen ongelman ratkaiseminen on keskimäärin helppoa.
Helppoa ei sen sijaan ole ratkoa sitä, jos huonon onnen takia vaikeuksia kerääntyy. Silloin ei ole kyse siitä, että henkilö tekee jonkun yksittäisen jutun ja seuraavaksi onkin rikas menestyjä. Inhimillisyyttä toivoisi jokaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille annetaan jo ennen syntymää ne eväät, joilla on pärjättävä. Tarkoitan nyt lähinnä geenejä, vaikka toki tunnustan, ettei uuden elämän alku pelkästä sattumasta kiinni taida olla.
Siskollani on 3 lasta, joista kahdella nuoremmalla on nepsy-haasteita. Toisella heistä lisäksi ahdistuneisuushäiriö. Muistan sen hetken, kun tajusin heitä viikonlopun yli hoitaessani, että nyt on kyllä niin isot haasteet elämässä edessä, että toivottavasti saavat paljon tukea. En halua kertoa julkisella palstalla kovin tarkasti, mutta jos esikouluikäinen lapsi juoksee huutaen rappusia alas eikä ollenkaan ymmärrä, miten vaarallista se voi olla, hän on aidosti riski omalle turvallisuudelleen. Ahdistuskohtaukset ovat myös suorastaan pelottavaa katseltavaa, kun ne omat taidot auttaa tilanteessa ovat rajalliset.
Minä en usko lainkaan, että ihmisen haasteet tuurista kiinni, koska perintötekijät määrittää pitkälti meidän tulevaisuuden. Ei meistä kukaan tiedä tarkasti, mitä me jaamme jälkeläisille. Jollain suvulla on paljon mielenterveyden haasteita, toisessa suvussa riippuvuussairaudet korostuu (aivot hakevat mielihyvää ja jäävät keskimääräistä nopeammin riippuvaiseksi). Omassa suvussani löytyy sekä syöpää että sydän- ja verisuonitauteja, esim. isän sydän repesi alle 50-vuotiaana yllättäen ja hänen isänsä kävi kolmessa ohitusleikkauksessa, enkä voi tietää, onko minulla riskitekijöitä vai ei tai siirränkö niitä omiin lapsiini.
Hyvin sanottu, että eväät on jo ennen syntymää geenien muodossa. Mä oon melko paljon miettinyt jossain vaiheessa, miksi mulla on ollut tuuria elämässä ja mun veljeni syntyi kehitysvammaisena. Nuorena koin ihan syyllisyyttäkin, kun mä voin vaan lähteä kavereiden kanssa diskoon tai seurustella tai käydä lukiota, hankkia ammatin ja omia lapsia. Ei mun veli ole voinut tehdä niitä samoja asioita. Nuorempana mä ajattelin, että tuurista kiinni. Nyt aikuisena mä oon miettinyt, että hänen elämällä on tärkeä tarkoitus. Hän on opettanut esim. läheisilleen kärsivällisyyttä, empatiankykyä, toisen huomioon ottamista, lempeyttä, kykyä pysähtyä katsomaan jotain kaunista esim. lumihiutaleita. Jos häntä ei olis, mä en olis tämä ihminen, joka olen. Mun mielestä se ei oo tuuria. Mä olen tarvinnut hänet että kasvaisin onnelliseksi ja hän on tarvinnut mua, koska mä rakastan häntä maailman eniten.
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joku valittaa huonoa tuuria ja ettei elämä mene niin kun haluaa jne.... niin usein rynnätään syyttämään ettei oteta vastuuta omasta elämästä jne..
jos vaan olet se ns "kovan onnen lapsi" niin sitten olet.
Onko oma syy, että:
- mökille murtaudutaan ja se vielä sotketaan ja hajotetaan. Olen raatanut 20v tajunnan rajamailla jotta sain hankittua aina kaipaamani pienen mökin jossa voin rentoutua. - oliko vain huono tuuri
- Se on oma syy että jätin oven raolleen ja kissa karkasi. Oliko oma syyni että naapuri ajoi sen päälle ja se kuoli kituen? - vai oliko vaan huono tuuri taas.
- Ystävä on elänyt varsin terveellisesti, iloinen ja auttavainen kiva ihminen - sai syövän johon kuoli pitkään kitumalla - oma syy vai paska tuuri?
- Sain vittumaisen hullun sadistinarsisti esimiehen joka nujertaa alaisiaan lämpimikseen jotta saa itselleen jotain sairasta tyydytystä - oliko oma syy vai paska tuuri?
- jääkaappi/pakastin hajosi 2 v ihan normaalin käytön jälkeen ja kaikki pilalle - oliko oma syy vai vaan huono tuuri?
- Olen tehnyt työni hyvin, ikinä ei ole tullut mitään sanomista, olen pidetty työpaikalla. Firmalla menee huonosti, väkeä pitää vähentää ja osa toiminnoista lopetetaan kokonaan, saan yt:ssä potkut - oma syy vai kehno tuuri?
Menestyville ihmisillekin tapahtuu vastoinkäymisiä. Moniin vastoinkäymisiin voi kuitenkin varautua (esim. rahalla ja vakuutuksin) tai huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin ja niitä mille ei itse mitään voi, ei kannata jäädä märehtimään ja määrittää niiden perusteella koko loppuelämää.
Huonosta työpaikasta voi ottaa lopputilin... Etkö näe miten etuoikeutetun ihmisen näkemys tuo on? Köyhä ottaa lopputilin yleensä vain jos on saanut toisen työpaikan. Ja se voi viedä jopa vuosia.
Eikä kaikki saa vakuutuksia. Ei edes kotivakuutusta. Kaikilla ei ole samoja!mahdollisuuksia.
Ja se, että ei saa kotivakuutuksia on ilmeisesti ollut vaan huonoa tuuria ja niillä jotka saa on käynyt hyvä tuuri.
Kyllä ainakin siinä tapauksessa, jos vanhemmat ovat tehneet lapsestaan luottotiedottoman ottamalla lainoja alaikäisen nimiin. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Kaikki ei ole yksilön omissa käsissä.
Ja koska ajattelemme näin, niin on ihan turha tukea sitä osaa ihmisistä, joilla on vain huonoa tuuria eikä mahdollisuutta muuttaa mitään. Miksi antaa heille rahaa, kun siitä ei seuraa mitään hyvää kuitenkaan.
Työ ei tuo onnea, raha ei tuo onnea, jos ihminen on sisäisesti tyhjä. Elämän merkityksen löytäminen ja sisäinen rauha on varmempi tie onneen kuin työ.