Lue keskustelun säännöt.
Kun varhaiskasvatus toimii niin huonosti, niin miksi sitä ei vaan lopeteta ja palata takaisin päivähoitoon?
02.12.2022 |
Päivähoito sellaisena kuin se oli vaikkapa 10 vuotta sitten oli toimiva systeemi, toisin kuin tämä sen tilalle tuotu varhaiskasvatus.
Liekö kyse siitä, että poliitikot ovat liian ylpeitä myöntämään, että tuli tehtyä virhe, kun varhaiskasvatus otettiin käyttöön?
Kommentit (200)
Eivät kaikki lapset, joilta puuttuu empatiakyky ja jotka käyttäytyvät agressiivisesti, ole lastensuojelutapauksia.
Osan vanhemmat ovat akateemisia menestyjiä, mutta he käyttäytyvät itse samoin. Ehkä se onkin pian uusi normaali, jos vain siten yhteiskunnassa pärjää.
Silloin kilttejä, rauhallisia lapsia aletaan diagnosoida jotenkin poikkeaviksi.
Työelämässähän tämä on jo käytäntönä. Päällepäsmäävät extrovertit ovat suosiossa, tunnolliset introvertit pohjasakkaa.
Niin muuttuu maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maistereitten ja lähihoitajien parityöskentely tällaisten lasten ongelmien ratkaisemiseksi voisi toimia.Onko toisaalta pahasti oireilevan lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä?
Se on halpa ratkaisu äkkiä arvioituna, mutta pidemmän päälle tulee kalliiksi.
Ryhmässä on aina myös ns. hilkulla olevia lapsia, jotka selviävät hoitajien tukemina ja ottamalla mallia ns. tavallisista lapsista. Nämä lapset päiväkoti pelastaa.
Kun mukaan tulee pahasti oireilevia, nämä lapset alkavatkin matkia heitä eli päätyvät ns. huonoon seuraan. Heille se on katastrofi.Päiväkotien ongelmat ei itse asiassa johdu päiväkodeista. Ne johtuu kodeista.
Vanhempien kasvatustietoisuuden lisääminen voisi toimia joidenkin kohdalla, mutta aina on myös niitä, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota vastuuta.
Välttämättä kyse ei ole syrjätyneistä vaan nämä ihmiset voivat olla hyvinkin menestyneitä ja koulutettuja. Heidän arvomaailmansa, asenteensa ja omat tunnetaitonsa vain johtavat tilanteeseen, jossa lapsella ei ole kehenkään tunneyhteyttä.
Heikossa asemassa olevia on helpompi neuvoa, menestyjät eivät kuuntele. Paitsi ehkä näitä maistereita.Sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä oireilevien lasten auttamiseksi pitäisi kehittää.
En tarkoita mietintöjä, suunnitelmia ja työryhmiä, vaan konkreettista tekemistä.Ennen ei ollut tällaisia ongelmia lapsilla, vaan lastenhoitajiksi riittivät aivan tavalliset tädit. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että perheiden kasvatustyön laatu on heikentynyt merkittävästi. Vanhat toimivat keinot kuten ruumiillinen kuritus ja jämäkkä komentaminen ovat poistuneet, ja tilalle tuodut uudet keinot eivät vaan toimi. Olisi syytä tehdä kokonaisvaltainen paluu vanhaan sekä perheiden kasvatustyön että lastentarhojen osalta.
Ymmärtääkseni juuri kuritusväkivaltaa kokeneet lapset tuottavat huolta päiväkotiympäristössä. Toinen ääripää myös, lapset jotka kasvatetaan vaaleanpunaisessa pumpulissa.
Vierailija kirjoitti:
Palataan please😊
T.vakahoitaja
Miten ne resurssut siitä paranis?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maistereitten ja lähihoitajien parityöskentely tällaisten lasten ongelmien ratkaisemiseksi voisi toimia.Onko toisaalta pahasti oireilevan lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä?
Se on halpa ratkaisu äkkiä arvioituna, mutta pidemmän päälle tulee kalliiksi.
Ryhmässä on aina myös ns. hilkulla olevia lapsia, jotka selviävät hoitajien tukemina ja ottamalla mallia ns. tavallisista lapsista. Nämä lapset päiväkoti pelastaa.
Kun mukaan tulee pahasti oireilevia, nämä lapset alkavatkin matkia heitä eli päätyvät ns. huonoon seuraan. Heille se on katastrofi.Päiväkotien ongelmat ei itse asiassa johdu päiväkodeista. Ne johtuu kodeista.
Vanhempien kasvatustietoisuuden lisääminen voisi toimia joidenkin kohdalla, mutta aina on myös niitä, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota vastuuta.
Välttämättä kyse ei ole syrjätyneistä vaan nämä ihmiset voivat olla hyvinkin menestyneitä ja koulutettuja. Heidän arvomaailmansa, asenteensa ja omat tunnetaitonsa vain johtavat tilanteeseen, jossa lapsella ei ole kehenkään tunneyhteyttä.
Heikossa asemassa olevia on helpompi neuvoa, menestyjät eivät kuuntele. Paitsi ehkä näitä maistereita.Sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä oireilevien lasten auttamiseksi pitäisi kehittää.
En tarkoita mietintöjä, suunnitelmia ja työryhmiä, vaan konkreettista tekemistä.Huostaanotettuja lapsia hoitavat sosionomit sosiaalityöntekijän laatiman suunnitelman mukaan. Myös he käyvät päiväkodissa. Ei sen akateemisen tarvitse olla lähihoitajan käsipuolessa. Riittää kun noudatetaan tehtyjä suunnitelmia.
Tulisiko lastenhoitajan itse saada suunnitella asioita, vai onko hän vain akateemisen työntekijän tekemien suunnitelmien toteuttajan roolissa?
Mitä tulee huostassa oleviin, niin sossu tekee suunnitelman ja edellyttää, että sillä mennään. Saahan sinne itse laittaa pienempiä juttuja, jos ne ovat isoissa linjoissa suunnitelman kanssa sopusoinnussa. Mutta sellainen, että joku lähihoitaja alkaisi määrittämään sosiaalityöntekijän työtä ja "osallistua" siihen on naurettavaa.
No itse asiassa ei ole. Sitä kutsutaan moniammatilliseksi yhteistyöksi.
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maistereitten ja lähihoitajien parityöskentely tällaisten lasten ongelmien ratkaisemiseksi voisi toimia.Onko toisaalta pahasti oireilevan lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä?
Se on halpa ratkaisu äkkiä arvioituna, mutta pidemmän päälle tulee kalliiksi.
Ryhmässä on aina myös ns. hilkulla olevia lapsia, jotka selviävät hoitajien tukemina ja ottamalla mallia ns. tavallisista lapsista. Nämä lapset päiväkoti pelastaa.
Kun mukaan tulee pahasti oireilevia, nämä lapset alkavatkin matkia heitä eli päätyvät ns. huonoon seuraan. Heille se on katastrofi.Päiväkotien ongelmat ei itse asiassa johdu päiväkodeista. Ne johtuu kodeista.
Vanhempien kasvatustietoisuuden lisääminen voisi toimia joidenkin kohdalla, mutta aina on myös niitä, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota vastuuta.
Välttämättä kyse ei ole syrjätyneistä vaan nämä ihmiset voivat olla hyvinkin menestyneitä ja koulutettuja. Heidän arvomaailmansa, asenteensa ja omat tunnetaitonsa vain johtavat tilanteeseen, jossa lapsella ei ole kehenkään tunneyhteyttä.
Heikossa asemassa olevia on helpompi neuvoa, menestyjät eivät kuuntele. Paitsi ehkä näitä maistereita.Sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä oireilevien lasten auttamiseksi pitäisi kehittää.
En tarkoita mietintöjä, suunnitelmia ja työryhmiä, vaan konkreettista tekemistä.
Kuvasit sosionomitaustaisen vakaopen asiantuntemusta ja työkenttää. Heitä, jos joitakin, lapsiryhmissä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maistereitten ja lähihoitajien parityöskentely tällaisten lasten ongelmien ratkaisemiseksi voisi toimia.Onko toisaalta pahasti oireilevan lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä?
Se on halpa ratkaisu äkkiä arvioituna, mutta pidemmän päälle tulee kalliiksi.
Ryhmässä on aina myös ns. hilkulla olevia lapsia, jotka selviävät hoitajien tukemina ja ottamalla mallia ns. tavallisista lapsista. Nämä lapset päiväkoti pelastaa.
Kun mukaan tulee pahasti oireilevia, nämä lapset alkavatkin matkia heitä eli päätyvät ns. huonoon seuraan. Heille se on katastrofi.Päiväkotien ongelmat ei itse asiassa johdu päiväkodeista. Ne johtuu kodeista.
Vanhempien kasvatustietoisuuden lisääminen voisi toimia joidenkin kohdalla, mutta aina on myös niitä, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota vastuuta.
Välttämättä kyse ei ole syrjätyneistä vaan nämä ihmiset voivat olla hyvinkin menestyneitä ja koulutettuja. Heidän arvomaailmansa, asenteensa ja omat tunnetaitonsa vain johtavat tilanteeseen, jossa lapsella ei ole kehenkään tunneyhteyttä.
Heikossa asemassa olevia on helpompi neuvoa, menestyjät eivät kuuntele. Paitsi ehkä näitä maistereita.Sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä oireilevien lasten auttamiseksi pitäisi kehittää.
En tarkoita mietintöjä, suunnitelmia ja työryhmiä, vaan konkreettista tekemistä.Ennen ei ollut tällaisia ongelmia lapsilla, vaan lastenhoitajiksi riittivät aivan tavalliset tädit. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että perheiden kasvatustyön laatu on heikentynyt merkittävästi. Vanhat toimivat keinot kuten ruumiillinen kuritus ja jämäkkä komentaminen ovat poistuneet, ja tilalle tuodut uudet keinot eivät vaan toimi. Olisi syytä tehdä kokonaisvaltainen paluu vanhaan sekä perheiden kasvatustyön että lastentarhojen osalta.
Ymmärtääkseni juuri kuritusväkivaltaa kokeneet lapset tuottavat huolta päiväkotiympäristössä. Toinen ääripää myös, lapset jotka kasvatetaan vaaleanpunaisessa pumpulissa.
Tuossa puhuttiin ruumiillisesta kurituksesta eikä mistään kuritusväkivallasta. Ja tosiaan siihen aikaan, kun lähes kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti niin tarhoissa riittivät tavalliset hoitajat, kun lapsilla ei ollut sitä määrää ongelmia kuin mitä nykyään. Ei tarvittu varhaiskasvattajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataan please😊
T.vakahoitaja
Miten ne resurssut siitä paranis?
Kun hoidetaan lapsia eikä paperitöitä niin arki sujuu paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataan please😊
T.vakahoitaja
Miten ne resurssut siitä paranis?
Kun hoidetaan lapsia eikä paperitöitä niin arki sujuu paremmin.
Kukaanhan ei ole estänyt vakahoitajia keskittymään siihen hoitotyöhön. Ongelma on, että vakahoitajia vituttaa se, että opettaja ei ole 100% työajastaan siellä pesemässä pyllyjä hoitajien käskytettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Alalle on koulutettu ja koulutetaan lisää aggressiivisia hirviöitä, jotka ovat kuin jostain ulkoavaruudesta tullut vieraslaji. Ne asemoidaan päiväkoteihin ja sen jälkeen ne imevät muista elinvoiman ja robotoivat systeemin. Johtoporras on koodattu tasoittamaan tie näille ihmisyydelle vieraille olioille, jotka kouluttavat lapsista uudenlaisen ihmislajin. Kyberjoukot.
WEF Chair Klaus Schwab: “Creating The Physical Brain For Digitization”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko, että valtio tarvitsee tulevilta kansalaisiltaan tunnetaitoja?
Eihän sitä nytkään haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko, että valtio tarvitsee tulevilta kansalaisiltaan tunnetaitoja?
Vai tiedämmekö?
Suosittelen tutustumaan mielenterveyshäiriöihin, niiden syihin ja niiden ehkäisyyn.
Tunnetaidoilla on paljonkin merkitystä asiaan. Asia koskettaa meitä kaikkia ainakin välillisesti.
Jos tarkoitamme tunnetaidoilla henkistä kypsyyttä, on vaikea keksiä tärkeämpää asiaa. KAIKKI perustuu siihen, ihmisen maailmassa.
Mutta se tiede ja filosofia, joka nyt vallitsee, ei tarjoa edellytyksiä "kustannustehokkaaseen" hyvinvointiin. Se on sellainen tasapaino, että jos aletaankin todella haluamaan hyvinvointia, käy niin että nykyjärjestelmältä lähtee pohja. Järjestelmä on vähän niin kuin korttitorni. Se romahtaisi, ja syntyisi kaaos. Mikä ei suinkaan ole huono asia pidemmän päälle, päinvastoin. Siis kansalaisten näkökulmasta. Kivaa se olisi, sillä ihminen on keskimääräisesti henkisesti laiska ja epärohkea.
Tunnetaidoton kansalainen on helppo hallita. Hän tuottaa sopivasti verotuloja, kuluttaa, on hyvä asiakas lääketeollisuudelle yms. Jopa niin hyvä, että hallittavuudesta kannattaa pitää kiinni ja sen tietysti täytyy tapahtua niin varhain, kuin mahdollista. Ihmiset ovat heikkoja, ja tarvitsevat turvaa, vaikka se tarkoittaisi hyväksikäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnetaidoton kansalainen on helppo hallita. Hän tuottaa sopivasti verotuloja, kuluttaa, on hyvä asiakas lääketeollisuudelle yms. Jopa niin hyvä, että hallittavuudesta kannattaa pitää kiinni ja sen tietysti täytyy tapahtua niin varhain, kuin mahdollista. Ihmiset ovat heikkoja, ja tarvitsevat turvaa, vaikka se tarkoittaisi hyväksikäyttöä.
Käytännössä kaikki aikuiset ihmiset sekä teini-ikäiset ovat tunnetaidottomia koska heille ei ole koskaan opetettu tunnetaitoja.
VASU-keskustelu ja vanhempainilta olivat molemmat sisällöltään täysin turhia. Kuitenkin niihin menee aikaa sekä hoitajilta että vanhemmilta. Pakollisia, pitää toteuttaa kaavaa. Jotain perustelua on pitää nämä silloin, kun lapsi aloittaa uudessa ryhmässä, mutta silloinkin sisältö on pielessä, kun se pakollista toteuttaa jollain kaavalla, joka ei vastaa erilaisiin tarpeisiin.
VAKA = byrokratia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaisia ne päiväkodit ovat kuin ennenkin. Ainoa ero on, että hoitajia ei ole riittävästi.
Ja tiedoksi, edelleen suurin osa päiväkotien työntekijöistä on lähihoitajia.
Ennen lastentarhanopettajat tekivät erittäin ison osan hoitotyöstä. Nykyään taas vakaopet viettävät suuren osan työajastaan toimistossa, eikä ryhmässä lisäksi välttämättä enää ole kuin yksi hoitaja. Johto vaatii, että kirjalliset työt on hoidettava koska varhaiskasvatus on virallisten vaatimusten mukaan se tärkeä asia eikä hoito.
Läheskään kaikki hoitajat eivät ole lähihoitajia.
Pitäisi ymmärtää se, että ei ole rahaa palkata enempää kuin kolme työntekijää per ryhmä ja niiden kolmen työntekijän työpanos tarvitaan hoitotyöhön jotta hoito saadaan kunnolla tehtyä.
Tässä näkee sen amitsun redusoivan ajattelun. Varhaiskasvatuslailla on tarkoitus nostaa osaamista ja tasoa päiväkodissa. Että yksilöllisestä opetuksesta vastaa akateeminen opettaja. Amitsun mielestä sen akateemisenkin pitää viettää päivänsä liikuttelemassa karjalaumaa älyttömästi ilman sisältöä.
No mutta, olipas tuore ja ketterä kommentti.
1) Amitsu liikuttaa laumaa yksin tai kaksin ulos ja sisään, koska johtaja, akateeminen ja amitsu ovat sitä mieltä, että ulkona on hiukan turvallisempaa ja paljon meluttomampaa kuin sisällä.
2) Mikä yksilöllinen opetus? Siihen ei pyritä.
Malli on otettu lattiakanalasta, ei navetasta.3) Varhaiskasvatuslaki aiheutti ensin akateemisten joukkopaon ja sen jälkeen amitsujen. Amitsut ovat vastuuntunnossaan vähän yksinkertaisempaa porukkaa kuin akateemikot.
4) Varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen mm. lasten ja nuorten oppimistulokset ovat laskeneet ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Taso laski ja pahoinvointi nousi, vai kuinka?
Jotain retardia tässä on. Amitsuna sanoisin, että keisarilla ei ole vaatteita. Redusoipa sitä, akateemisesti, jos nimittäin ymmärsit mitä tarkoitan.
Ystävällisin terveisin
Amitsu, eri
Jos amitsu yhtään seuraisi ja lukisi, ymmärtäisi asioita, amitsu ymmärtäisi, että varhaiskasvatus ei ole koko maailma. Kouluissa on tapahtunut isoja myllerryksiä viime vuosina. Koulujen opetussuunnitelmia on muutettu jatkuvati yhä enemmän itseohjautuvaisuuteen. Ideana on, että oppilas itse asettaa itselleen oppimistavoitteita ja työskentelee niitä kohden opettajan avustuksella. Opettaja ei kuitenkaan vaadi kuten ennen tiettyä tasoa. Tästä seuraa, että ainoastaan erittäin innokkaat opiskelijat ja sellaiset, joilla on vanhempien vahva tuki koulunkäynnissään asettavat itselleen järkeviä tavoitteita. Loput menevät sieltä missä aita on matalin. Lisäksi kouluissa ei voida rajata kännyköitä oppitunneilla ja inkluusion myötä luokan tahti menee hyvin usein heikoimman mukaan. Tämän vuoksi ne koulun oppimistulokset sakkaavat. Lasten ja nuorten melenterveysongelmat keskittyvät heikosti pärjäävien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheisiin. Lapset oireilevat kotiolojaan hyvin vahvasti.
Kiitos asiantuntevasta redusoinnista. Se selvensi paljon sitä, mitä uudistuksella on ajateltu saavutettavan ja mikä on ideoinnin ja käytännön toteutuksen välinen haaste.
Varhaiskasvatus (myös kotona tapahtuva) on todella koko maailma, jos tulevaisuus on lapsissa. Lasten hyvinvointi on ehkä tärkein asia maailmassa.
Varhaiskasvatuksen yksi tavoite on saada lapsia samalle viivalle koulun aloitukseen mennessä. Kyse on juuri niistä heikosti pärjäävien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheistä.
Tässä yhteydessä voisi tosin tarkastella myös etäkoulun aikana esiin tulleita opiskelijoiden mielenterveysongelmia. Haasteita oli käsittääkseni niillä nuorilla, joiden koulutetut, hyväosaiset vanhemmat olivat aiemmin pystyneet tukemaan. Pudokkaat ja syrjäytyneet eivät kuuluneet tähän ryhmään.Paremmin pärjääviä lapsia ei ehkä tarvitse tukea normaaleissa olosuhteissa yhtä paljon, koska kotoa tulee vahva tuki. Huonosti toteutetun inkluusion myötä huonosti pärjäävien ongelmat vaikuttavat heidänkin hyvinvointiinsa ja oppimistuloksiinsa. Mahdollisesti on muitakin syitä, kuten korona-aika osoitti.
Huomioisin myös, että syntyvyyden lasku Suomessa on enemmän hyvätuloisten, hyvin pärjäävien ja tiedostavien ihmisten kohdalla ongelma. Vähätuloisia, huonosti pärjääviä ja kielitaidottomia syntyvyyden lasku ei kosketa samassa määrin.
Voitko tehdä tästä jotakin päätelmää? Mielestäni karkea syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen ei riitä. Tarvitaan syvempää ja laajempaa ymmärrystä, kykyä hahmottaa kehityksen suuntaa ja merkitystä yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta.
Historian huomioiminen ja tarkastelu on myös eduksi, viitekehyksessä voisi pohtia mm. yhteiskunnan jakautumista kansan syviin riveihin ja parempiin ihmisiin sekä tästä johtuviin lieveilmiöihin.
Päätöksenteossa ja visioinnin yhteydessä olisi myös hyödyllistä tutustua siihen, mitä tapahtui kun kansaa alettiin sivistää ja köyhien asemaa parantaa. Kovin pitkälle ei tarvitse kahlata, koska kyse on aivan lähimenneisyydestä.
Nyt linkkiä tuohon etäopetustutkimukseen. Suurin osa opiskelijoista on mielellään edelleen etäopiskelussa, eivätkä edes muuta opiskelupaikkakunnalle. Ne eivät pärjänneet etäopetuksessa, jotka eivät pärjää lähiopetuksessakaan.
Vierailija kirjoitti:
VASU-keskustelu ja vanhempainilta olivat molemmat sisällöltään täysin turhia. Kuitenkin niihin menee aikaa sekä hoitajilta että vanhemmilta. Pakollisia, pitää toteuttaa kaavaa. Jotain perustelua on pitää nämä silloin, kun lapsi aloittaa uudessa ryhmässä, mutta silloinkin sisältö on pielessä, kun se pakollista toteuttaa jollain kaavalla, joka ei vastaa erilaisiin tarpeisiin.
VAKA = byrokratia.
Vasuun menee puoli tuntia aikaa, meillä ainakin tehtiin teamsillä. Eihän ne aiheet isoja ole silloin kun kaikki menee hienosti eikä lapsesta ole erityistä huolta. Oli ihan ok saada opettajan näkemys siitä missä oma lapsi menee ja miten pärjää ryhmässä. Minähän en sitä näe miten oma lapsi toimii päivät toisten lasten kanssa. Vanhempainilta samoin oli teamsillä ja ihan mukavaa nähdä toisia vanhempia ja kuulla millaisia asioita lapset puuhaavat ja mitä tulevat puuhaamaan. Koulussahan käydänn myös jatkuvasti opettajan kanssa arviointikeskusteluja ja sielläkin on vanhempainillat. Ei tuo nyt mitenkään siitä poikkea, hyvää harjoitusta. Toki jos se puoli tuntia vuodessa oman lapsen asioissa on jostain vanhemmasta liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaisia ne päiväkodit ovat kuin ennenkin. Ainoa ero on, että hoitajia ei ole riittävästi.
Ja tiedoksi, edelleen suurin osa päiväkotien työntekijöistä on lähihoitajia.
Ennen lastentarhanopettajat tekivät erittäin ison osan hoitotyöstä. Nykyään taas vakaopet viettävät suuren osan työajastaan toimistossa, eikä ryhmässä lisäksi välttämättä enää ole kuin yksi hoitaja. Johto vaatii, että kirjalliset työt on hoidettava koska varhaiskasvatus on virallisten vaatimusten mukaan se tärkeä asia eikä hoito.
Läheskään kaikki hoitajat eivät ole lähihoitajia.
Pitäisi ymmärtää se, että ei ole rahaa palkata enempää kuin kolme työntekijää per ryhmä ja niiden kolmen työntekijän työpanos tarvitaan hoitotyöhön jotta hoito saadaan kunnolla tehtyä.
Tässä näkee sen amitsun redusoivan ajattelun. Varhaiskasvatuslailla on tarkoitus nostaa osaamista ja tasoa päiväkodissa. Että yksilöllisestä opetuksesta vastaa akateeminen opettaja. Amitsun mielestä sen akateemisenkin pitää viettää päivänsä liikuttelemassa karjalaumaa älyttömästi ilman sisältöä.
No mutta, olipas tuore ja ketterä kommentti.
1) Amitsu liikuttaa laumaa yksin tai kaksin ulos ja sisään, koska johtaja, akateeminen ja amitsu ovat sitä mieltä, että ulkona on hiukan turvallisempaa ja paljon meluttomampaa kuin sisällä.
2) Mikä yksilöllinen opetus? Siihen ei pyritä.
Malli on otettu lattiakanalasta, ei navetasta.3) Varhaiskasvatuslaki aiheutti ensin akateemisten joukkopaon ja sen jälkeen amitsujen. Amitsut ovat vastuuntunnossaan vähän yksinkertaisempaa porukkaa kuin akateemikot.
4) Varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen mm. lasten ja nuorten oppimistulokset ovat laskeneet ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Taso laski ja pahoinvointi nousi, vai kuinka?
Jotain retardia tässä on. Amitsuna sanoisin, että keisarilla ei ole vaatteita. Redusoipa sitä, akateemisesti, jos nimittäin ymmärsit mitä tarkoitan.
Ystävällisin terveisin
Amitsu, eri
Jos amitsu yhtään seuraisi ja lukisi, ymmärtäisi asioita, amitsu ymmärtäisi, että varhaiskasvatus ei ole koko maailma. Kouluissa on tapahtunut isoja myllerryksiä viime vuosina. Koulujen opetussuunnitelmia on muutettu jatkuvati yhä enemmän itseohjautuvaisuuteen. Ideana on, että oppilas itse asettaa itselleen oppimistavoitteita ja työskentelee niitä kohden opettajan avustuksella. Opettaja ei kuitenkaan vaadi kuten ennen tiettyä tasoa. Tästä seuraa, että ainoastaan erittäin innokkaat opiskelijat ja sellaiset, joilla on vanhempien vahva tuki koulunkäynnissään asettavat itselleen järkeviä tavoitteita. Loput menevät sieltä missä aita on matalin. Lisäksi kouluissa ei voida rajata kännyköitä oppitunneilla ja inkluusion myötä luokan tahti menee hyvin usein heikoimman mukaan. Tämän vuoksi ne koulun oppimistulokset sakkaavat. Lasten ja nuorten melenterveysongelmat keskittyvät heikosti pärjäävien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheisiin. Lapset oireilevat kotiolojaan hyvin vahvasti.
Kiitos asiantuntevasta redusoinnista. Se selvensi paljon sitä, mitä uudistuksella on ajateltu saavutettavan ja mikä on ideoinnin ja käytännön toteutuksen välinen haaste.
Varhaiskasvatus (myös kotona tapahtuva) on todella koko maailma, jos tulevaisuus on lapsissa. Lasten hyvinvointi on ehkä tärkein asia maailmassa.
Varhaiskasvatuksen yksi tavoite on saada lapsia samalle viivalle koulun aloitukseen mennessä. Kyse on juuri niistä heikosti pärjäävien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheistä.
Tässä yhteydessä voisi tosin tarkastella myös etäkoulun aikana esiin tulleita opiskelijoiden mielenterveysongelmia. Haasteita oli käsittääkseni niillä nuorilla, joiden koulutetut, hyväosaiset vanhemmat olivat aiemmin pystyneet tukemaan. Pudokkaat ja syrjäytyneet eivät kuuluneet tähän ryhmään.Paremmin pärjääviä lapsia ei ehkä tarvitse tukea normaaleissa olosuhteissa yhtä paljon, koska kotoa tulee vahva tuki. Huonosti toteutetun inkluusion myötä huonosti pärjäävien ongelmat vaikuttavat heidänkin hyvinvointiinsa ja oppimistuloksiinsa. Mahdollisesti on muitakin syitä, kuten korona-aika osoitti.
Huomioisin myös, että syntyvyyden lasku Suomessa on enemmän hyvätuloisten, hyvin pärjäävien ja tiedostavien ihmisten kohdalla ongelma. Vähätuloisia, huonosti pärjääviä ja kielitaidottomia syntyvyyden lasku ei kosketa samassa määrin.
Voitko tehdä tästä jotakin päätelmää? Mielestäni karkea syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen ei riitä. Tarvitaan syvempää ja laajempaa ymmärrystä, kykyä hahmottaa kehityksen suuntaa ja merkitystä yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta.
Historian huomioiminen ja tarkastelu on myös eduksi, viitekehyksessä voisi pohtia mm. yhteiskunnan jakautumista kansan syviin riveihin ja parempiin ihmisiin sekä tästä johtuviin lieveilmiöihin.
Päätöksenteossa ja visioinnin yhteydessä olisi myös hyödyllistä tutustua siihen, mitä tapahtui kun kansaa alettiin sivistää ja köyhien asemaa parantaa. Kovin pitkälle ei tarvitse kahlata, koska kyse on aivan lähimenneisyydestä.
Nyt linkkiä tuohon etäopetustutkimukseen. Suurin osa opiskelijoista on mielellään edelleen etäopiskelussa, eivätkä edes muuta opiskelupaikkakunnalle. Ne eivät pärjänneet etäopetuksessa, jotka eivät pärjää lähiopetuksessakaan.
Peruskoulun etäopetuksessa tipahti täydellisesti kaikki lapset, joilla oli pienintäkään erityisen tuen tarvetta. Nyky-Suomessa aivan valtava määrä lapsia. Sitä virhettä ei valtio tee toiste.
Työnjako varhaiskasvatuksessa kuulostaa siltä, että lastenhoitaja on kädet täynnä p*skaa, kun opettajat toisaalla, omassa rauhassaan puhuvat sitä itseään, eli P...edagogiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
VASU-keskustelu ja vanhempainilta olivat molemmat sisällöltään täysin turhia. Kuitenkin niihin menee aikaa sekä hoitajilta että vanhemmilta. Pakollisia, pitää toteuttaa kaavaa. Jotain perustelua on pitää nämä silloin, kun lapsi aloittaa uudessa ryhmässä, mutta silloinkin sisältö on pielessä, kun se pakollista toteuttaa jollain kaavalla, joka ei vastaa erilaisiin tarpeisiin.
VAKA = byrokratia.
Vasuun menee puoli tuntia aikaa, meillä ainakin tehtiin teamsillä. Eihän ne aiheet isoja ole silloin kun kaikki menee hienosti eikä lapsesta ole erityistä huolta. Oli ihan ok saada opettajan näkemys siitä missä oma lapsi menee ja miten pärjää ryhmässä. Minähän en sitä näe miten oma lapsi toimii päivät toisten lasten kanssa. Vanhempainilta samoin oli teamsillä ja ihan mukavaa nähdä toisia vanhempia ja kuulla millaisia asioita lapset puuhaavat ja mitä tulevat puuhaamaan. Koulussahan käydänn myös jatkuvasti opettajan kanssa arviointikeskusteluja ja sielläkin on vanhempainillat. Ei tuo nyt mitenkään siitä poikkea, hyvää harjoitusta. Toki jos se puoli tuntia vuodessa oman lapsen asioissa on jostain vanhemmasta liikaa.
Molemmat livenä työssäkäyntiaikana. Varmaan sinä ylimielinen lässyttäjä olet niin turhassa työssä, ettei kukaan sinua kaipaa kun olet tunnin poissa Teamsissäsi. Tai kun ei ole sitä Teamsiä käytössä tähän kuten meillä ei ole, niin edestakaisin olet kolme tuntia poissa jonkun lässynlään takia. Lisäksi on neuvola, hammastarkastus, omat vastaavat menot ja puolet ajasta lapsi on kipeänä. Joten milloin ne työt olisi tarkoitus tehdä? Näistä sentään muut ovat kohtalaisen järkeviä juttuja sisällöltään.
No, vanhempainniltaan en enää mene. VASUn turhake on kaiketi pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
VASUn turhake on kaiketi pakollinen.
Siis tulee lasu jos jää pois vasusta? Vai miten tuo on sanktioitu?
Aika paljon huvittaa ketjussa tämä tunnetaitojen opetuksen spekulointi. Suosittelen lämpimästi tutustumaan syvemmin asiaan ennen kuin kommentoitte.