Lue keskustelun säännöt.
Kun varhaiskasvatus toimii niin huonosti, niin miksi sitä ei vaan lopeteta ja palata takaisin päivähoitoon?
02.12.2022 |
Päivähoito sellaisena kuin se oli vaikkapa 10 vuotta sitten oli toimiva systeemi, toisin kuin tämä sen tilalle tuotu varhaiskasvatus.
Liekö kyse siitä, että poliitikot ovat liian ylpeitä myöntämään, että tuli tehtyä virhe, kun varhaiskasvatus otettiin käyttöön?
Kommentit (200)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaisia ne päiväkodit ovat kuin ennenkin. Ainoa ero on, että hoitajia ei ole riittävästi.
Ja tiedoksi, edelleen suurin osa päiväkotien työntekijöistä on lähihoitajia.
Ennen lastentarhanopettajat tekivät erittäin ison osan hoitotyöstä. Nykyään taas vakaopet viettävät suuren osan työajastaan toimistossa, eikä ryhmässä lisäksi välttämättä enää ole kuin yksi hoitaja. Johto vaatii, että kirjalliset työt on hoidettava koska varhaiskasvatus on virallisten vaatimusten mukaan se tärkeä asia eikä hoito.
Läheskään kaikki hoitajat eivät ole lähihoitajia.
Pitäisi ymmärtää se, että ei ole rahaa palkata enempää kuin kolme työntekijää per ryhmä ja niiden kolmen työntekijän työpanos tarvitaan hoitotyöhön jotta hoito saadaan kunnolla tehtyä.
Tässä näkee sen amitsun redusoivan ajattelun. Varhaiskasvatuslailla on tarkoitus nostaa osaamista ja tasoa päiväkodissa. Että yksilöllisestä opetuksesta vastaa akateeminen opettaja. Amitsun mielestä sen akateemisenkin pitää viettää päivänsä liikuttelemassa karjalaumaa älyttömästi ilman sisältöä.
No mutta, olipas tuore ja ketterä kommentti.
1) Amitsu liikuttaa laumaa yksin tai kaksin ulos ja sisään, koska johtaja, akateeminen ja amitsu ovat sitä mieltä, että ulkona on hiukan turvallisempaa ja paljon meluttomampaa kuin sisällä.
2) Mikä yksilöllinen opetus? Siihen ei pyritä.
Malli on otettu lattiakanalasta, ei navetasta.3) Varhaiskasvatuslaki aiheutti ensin akateemisten joukkopaon ja sen jälkeen amitsujen. Amitsut ovat vastuuntunnossaan vähän yksinkertaisempaa porukkaa kuin akateemikot.
4) Varhaiskasvatuslain voimaantulon jälkeen mm. lasten ja nuorten oppimistulokset ovat laskeneet ja mielenterveysongelmat ovat kasvaneet. Taso laski ja pahoinvointi nousi, vai kuinka?
Jotain retardia tässä on. Amitsuna sanoisin, että keisarilla ei ole vaatteita. Redusoipa sitä, akateemisesti, jos nimittäin ymmärsit mitä tarkoitan.
Ystävällisin terveisin
Amitsu, eri
Jos amitsu yhtään seuraisi ja lukisi, ymmärtäisi asioita, amitsu ymmärtäisi, että varhaiskasvatus ei ole koko maailma. Kouluissa on tapahtunut isoja myllerryksiä viime vuosina. Koulujen opetussuunnitelmia on muutettu jatkuvati yhä enemmän itseohjautuvaisuuteen. Ideana on, että oppilas itse asettaa itselleen oppimistavoitteita ja työskentelee niitä kohden opettajan avustuksella. Opettaja ei kuitenkaan vaadi kuten ennen tiettyä tasoa. Tästä seuraa, että ainoastaan erittäin innokkaat opiskelijat ja sellaiset, joilla on vanhempien vahva tuki koulunkäynnissään asettavat itselleen järkeviä tavoitteita. Loput menevät sieltä missä aita on matalin. Lisäksi kouluissa ei voida rajata kännyköitä oppitunneilla ja inkluusion myötä luokan tahti menee hyvin usein heikoimman mukaan. Tämän vuoksi ne koulun oppimistulokset sakkaavat. Lasten ja nuorten melenterveysongelmat keskittyvät heikosti pärjäävien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheisiin. Lapset oireilevat kotiolojaan hyvin vahvasti.
Kiitos asiantuntevasta redusoinnista. Se selvensi paljon sitä, mitä uudistuksella on ajateltu saavutettavan ja mikä on ideoinnin ja käytännön toteutuksen välinen haaste.
Varhaiskasvatus (myös kotona tapahtuva) on todella koko maailma, jos tulevaisuus on lapsissa. Lasten hyvinvointi on ehkä tärkein asia maailmassa.
Varhaiskasvatuksen yksi tavoite on saada lapsia samalle viivalle koulun aloitukseen mennessä. Kyse on juuri niistä heikosti pärjäävien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheistä.
Tässä yhteydessä voisi tosin tarkastella myös etäkoulun aikana esiin tulleita opiskelijoiden mielenterveysongelmia. Haasteita oli käsittääkseni niillä nuorilla, joiden koulutetut, hyväosaiset vanhemmat olivat aiemmin pystyneet tukemaan. Pudokkaat ja syrjäytyneet eivät kuuluneet tähän ryhmään.Paremmin pärjääviä lapsia ei ehkä tarvitse tukea normaaleissa olosuhteissa yhtä paljon, koska kotoa tulee vahva tuki. Huonosti toteutetun inkluusion myötä huonosti pärjäävien ongelmat vaikuttavat heidänkin hyvinvointiinsa ja oppimistuloksiinsa. Mahdollisesti on muitakin syitä, kuten korona-aika osoitti.
Huomioisin myös, että syntyvyyden lasku Suomessa on enemmän hyvätuloisten, hyvin pärjäävien ja tiedostavien ihmisten kohdalla ongelma. Vähätuloisia, huonosti pärjääviä ja kielitaidottomia syntyvyyden lasku ei kosketa samassa määrin.
Voitko tehdä tästä jotakin päätelmää? Mielestäni karkea syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen ei riitä. Tarvitaan syvempää ja laajempaa ymmärrystä, kykyä hahmottaa kehityksen suuntaa ja merkitystä yksilöiden ja yhteiskunnan kannalta.
Historian huomioiminen ja tarkastelu on myös eduksi, viitekehyksessä voisi pohtia mm. yhteiskunnan jakautumista kansan syviin riveihin ja parempiin ihmisiin sekä tästä johtuviin lieveilmiöihin.
Päätöksenteossa ja visioinnin yhteydessä olisi myös hyödyllistä tutustua siihen, mitä tapahtui kun kansaa alettiin sivistää ja köyhien asemaa parantaa. Kovin pitkälle ei tarvitse kahlata, koska kyse on aivan lähimenneisyydestä.
Nyt linkkiä tuohon etäopetustutkimukseen. Suurin osa opiskelijoista on mielellään edelleen etäopiskelussa, eivätkä edes muuta opiskelupaikkakunnalle. Ne eivät pärjänneet etäopetuksessa, jotka eivät pärjää lähiopetuksessakaan.
Peruskoulun etäopetuksessa tipahti täydellisesti kaikki lapset, joilla oli pienintäkään erityisen tuen tarvetta. Nyky-Suomessa aivan valtava määrä lapsia. Sitä virhettä ei valtio tee toiste.
Ne joilla oli tuen tarve, saivat mennä lähiopetuksen. Miksi eivät menneet?
Ja miten todettiin oppimisvaje, kun siitä alkoi iso huuto toukokuussa 2020, kun numerot oli jo annettu. Miten tämä oppimisvaje paikattiin toukokuussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni suhdeluku on ollut aina sama. Haluaisitko todella takaisin 80-luvun kasvatusmetodit? Sen, että sisältöä ei ohjata? Sen, että lapset on vain päivähoidossa, eli säilössä päivät? Sen, että päivähoito on vain työvoimapoliittinen toimi ja resurssi? Mitä hyötyä siitä lapsille olisi? Toiminta voisi olla mitä vaan. Eikö se ole hyvä, että sitä ohjataan kasvatuksen laadun näkökulmasta? Resurssit on kuitenkin samat ollu aina. Se, mikä on ongelma, on se, että meillä ei ole tarpeeksi kelpoista henkilökuntaa, koska eläköityminen on suurta. Mutta se, että jätettäisiin sisällön ohjaaminen kokonaan pois, ei ratkaisisi tuota ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maistereitten ja lähihoitajien parityöskentely tällaisten lasten ongelmien ratkaisemiseksi voisi toimia.Onko toisaalta pahasti oireilevan lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä?
Se on halpa ratkaisu äkkiä arvioituna, mutta pidemmän päälle tulee kalliiksi.
Ryhmässä on aina myös ns. hilkulla olevia lapsia, jotka selviävät hoitajien tukemina ja ottamalla mallia ns. tavallisista lapsista. Nämä lapset päiväkoti pelastaa.
Kun mukaan tulee pahasti oireilevia, nämä lapset alkavatkin matkia heitä eli päätyvät ns. huonoon seuraan. Heille se on katastrofi.Päiväkotien ongelmat ei itse asiassa johdu päiväkodeista. Ne johtuu kodeista.
Vanhempien kasvatustietoisuuden lisääminen voisi toimia joidenkin kohdalla, mutta aina on myös niitä, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota vastuuta.
Välttämättä kyse ei ole syrjätyneistä vaan nämä ihmiset voivat olla hyvinkin menestyneitä ja koulutettuja. Heidän arvomaailmansa, asenteensa ja omat tunnetaitonsa vain johtavat tilanteeseen, jossa lapsella ei ole kehenkään tunneyhteyttä.
Heikossa asemassa olevia on helpompi neuvoa, menestyjät eivät kuuntele. Paitsi ehkä näitä maistereita.Sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä oireilevien lasten auttamiseksi pitäisi kehittää.
En tarkoita mietintöjä, suunnitelmia ja työryhmiä, vaan konkreettista tekemistä.Kuvasit sosionomitaustaisen vakaopen asiantuntemusta ja työkenttää. Heitä, jos joitakin, lapsiryhmissä tarvitaan.
Tiedän yhden lapsia hoitavan sosionomin. Ihan hyvin tulee lasten kanssa toimeen, mutta kaikki käytännön hommat on vaikeita eikä oikein teoriassakaan tiedä mitään lapsiin liittyvää. Lähihoitajat ja sosionomit ilmeisesti jotenkin kilpailevat kummalla parempi koulutus. Ei kai se ole koulutuksestakaan kiinni, mutta olisi hyvä tietää jotain sen ikäisistä lapsista joita hoitaa.
Kyllä se näkyy esim. siinä, millaiset valmiudet sosionomeilla on ottaa haltuun näitä uusia asioita. Aika paljon vaatii heiltä aktiivisuutta työelämässä ja perehtymistä lapsen oppimiseen, kehittymiseen, pedagogiikkaan, lasten vasujen laatimiseen, vasujen käytäntöön viemiseen, kehityksen ongelmiin, oppimisvaikeuksiin jne. kun koulutuksessa ei näitä,asioita ole käyty läpi. En ymmärrä, miksi sosionomit eivät keskity juuri noihin sosiaalisiin ongelmiin, joita on paljon, kiusaamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn, ryhmän ilmapiiriin ja muihin asioihin, joihin heillä on vahva osaaminen ja joihin heitä tarvittaisiin. Vesittävät oman ammattitaitonsa turhaan kinuamalla opettajan kelposuutta vaikka osaaminen on muualla. Eivätkö arvosta omaa osaamistaan? Eivät ymmärrä, miten merkittävää juuri se tietotaito, mikä heillä on, olisi, kun se tuotaisiin esiin varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuutensa ja siihen kohdistuvana työtehtävinä päiväkodissa. Siitä hyötyisivät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni suhdeluku on ollut aina sama. Haluaisitko todella takaisin 80-luvun kasvatusmetodit? Sen, että sisältöä ei ohjata? Sen, että lapset on vain päivähoidossa, eli säilössä päivät? Sen, että päivähoito on vain työvoimapoliittinen toimi ja resurssi? Mitä hyötyä siitä lapsille olisi? Toiminta voisi olla mitä vaan. Eikö se ole hyvä, että sitä ohjataan kasvatuksen laadun näkökulmasta? Resurssit on kuitenkin samat ollu aina. Se, mikä on ongelma, on se, että meillä ei ole tarpeeksi kelpoista henkilökuntaa, koska eläköityminen on suurta. Mutta se, että jätettäisiin sisällön ohjaaminen kokonaan pois, ei ratkaisisi tuota ongelmaa.
Ei sellaista aikaa ole ollutkaan jolloin sisällön ohjaamista ei olisi ollut. Päivähoidossa se vain pysyi järkevällä tasolla, eli siitä ei tehty toiminnan päätarkoitusta eikä lasten hoitamista laiminlyöty niin kuin nykyisin. Lasten kasvattamisen laatu mitataan käytännössä eikä siis paperien tai vaka-alkuisten uustermien määränä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maistereitten ja lähihoitajien parityöskentely tällaisten lasten ongelmien ratkaisemiseksi voisi toimia.Onko toisaalta pahasti oireilevan lapsen paikka tavallisessa päiväkotiryhmässä?
Se on halpa ratkaisu äkkiä arvioituna, mutta pidemmän päälle tulee kalliiksi.
Ryhmässä on aina myös ns. hilkulla olevia lapsia, jotka selviävät hoitajien tukemina ja ottamalla mallia ns. tavallisista lapsista. Nämä lapset päiväkoti pelastaa.
Kun mukaan tulee pahasti oireilevia, nämä lapset alkavatkin matkia heitä eli päätyvät ns. huonoon seuraan. Heille se on katastrofi.Päiväkotien ongelmat ei itse asiassa johdu päiväkodeista. Ne johtuu kodeista.
Vanhempien kasvatustietoisuuden lisääminen voisi toimia joidenkin kohdalla, mutta aina on myös niitä, jotka eivät ymmärrä eivätkä ota vastuuta.
Välttämättä kyse ei ole syrjätyneistä vaan nämä ihmiset voivat olla hyvinkin menestyneitä ja koulutettuja. Heidän arvomaailmansa, asenteensa ja omat tunnetaitonsa vain johtavat tilanteeseen, jossa lapsella ei ole kehenkään tunneyhteyttä.
Heikossa asemassa olevia on helpompi neuvoa, menestyjät eivät kuuntele. Paitsi ehkä näitä maistereita.Sosiaalityöntekijöiden, päiväkodin ja vanhempien yhteistyötä oireilevien lasten auttamiseksi pitäisi kehittää.
En tarkoita mietintöjä, suunnitelmia ja työryhmiä, vaan konkreettista tekemistä.Kuvasit sosionomitaustaisen vakaopen asiantuntemusta ja työkenttää. Heitä, jos joitakin, lapsiryhmissä tarvitaan.
Tiedän yhden lapsia hoitavan sosionomin. Ihan hyvin tulee lasten kanssa toimeen, mutta kaikki käytännön hommat on vaikeita eikä oikein teoriassakaan tiedä mitään lapsiin liittyvää. Lähihoitajat ja sosionomit ilmeisesti jotenkin kilpailevat kummalla parempi koulutus. Ei kai se ole koulutuksestakaan kiinni, mutta olisi hyvä tietää jotain sen ikäisistä lapsista joita hoitaa.
Kyllä se näkyy esim. siinä, millaiset valmiudet sosionomeilla on ottaa haltuun näitä uusia asioita. Aika paljon vaatii heiltä aktiivisuutta työelämässä ja perehtymistä lapsen oppimiseen, kehittymiseen, pedagogiikkaan, lasten vasujen laatimiseen, vasujen käytäntöön viemiseen, kehityksen ongelmiin, oppimisvaikeuksiin jne. kun koulutuksessa ei näitä,asioita ole käyty läpi. En ymmärrä, miksi sosionomit eivät keskity juuri noihin sosiaalisiin ongelmiin, joita on paljon, kiusaamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn, ryhmän ilmapiiriin ja muihin asioihin, joihin heillä on vahva osaaminen ja joihin heitä tarvittaisiin. Vesittävät oman ammattitaitonsa turhaan kinuamalla opettajan kelposuutta vaikka osaaminen on muualla. Eivätkö arvosta omaa osaamistaan? Eivät ymmärrä, miten merkittävää juuri se tietotaito, mikä heillä on, olisi, kun se tuotaisiin esiin varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuutensa ja siihen kohdistuvana työtehtävinä päiväkodissa. Siitä hyötyisivät kaikki.
Kaikki hyötyisivät siitä jos päiväkodissa hoidettaisiin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni suhdeluku on ollut aina sama. Haluaisitko todella takaisin 80-luvun kasvatusmetodit? Sen, että sisältöä ei ohjata? Sen, että lapset on vain päivähoidossa, eli säilössä päivät? Sen, että päivähoito on vain työvoimapoliittinen toimi ja resurssi? Mitä hyötyä siitä lapsille olisi? Toiminta voisi olla mitä vaan. Eikö se ole hyvä, että sitä ohjataan kasvatuksen laadun näkökulmasta? Resurssit on kuitenkin samat ollu aina. Se, mikä on ongelma, on se, että meillä ei ole tarpeeksi kelpoista henkilökuntaa, koska eläköityminen on suurta. Mutta se, että jätettäisiin sisällön ohjaaminen kokonaan pois, ei ratkaisisi tuota ongelmaa.
Olin päivähoidossa 70-luvulla ja sisarukseni 80-luvulla. Ei todella oltu säilössä.
Ihanat musiikkihetket salissa. Yksi täti soitti pianolla. Salin hyllyllä oli soittimia ja rooliasuja. Oli kaikkia esiintymisasuja, aina osa pääsi esittämään laulun henkilöitä. Muut lauloivat ja soittivat. Joskus tanssittiin kaikki. Tanhuja ja lasten piirileikkejä. Joulujuhliin tehtiin ihania esityksiä. Päiväkotiin oli pitkät jonot, suosittiin yksinhuoltajien ja muiden eniten hoitopaikkaa tarvitsevien lapsia ja niiden joilla vähiten rahaa yksityiseen hoitoon. Oli rauhallista, ei lyöty nyrkillä toisia.
Vanhemmuus puuttuu nykyään. Lapset oireilee aikuisennälkää. Tämä heijastuu päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus puuttuu nykyään. Lapset oireilee aikuisennälkää. Tämä heijastuu päiväkotiin.
Tähän on vastattu kasvatuksen liberalisoinnilla ja lapsijohtoisuudella sekä sillä, että lapsia hoitaneet vanhan ajan tarhatädit on korvattu teoreettisilla varhaiskasvattajilla. Lapsen oikeudet ennen kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se paljon hienompaa olla varhaiskasvattaja kuin tarhatäti.
Hienompaa olla kasvatuslaitos kuin tarha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillävälin kun haikailette vanhaan, suuret päättäjämme haluavat vielä korkeammin koulutettuja päiväkodin työntekijöiksi.
Vierailija kirjoitti:
Sillävälin kun haikailette vanhaan, suuret päättäjämme haluavat vielä korkeammin koulutettuja päiväkodin työntekijöiksi.
Näitä varhaiskasvatusketjuja lukeneena olen kyllä aika lailla samaa mieltä. Itse näen erittäin suurena puutteena sen, että päiväkodissa ei ymmärretä lainkaan lasten taustoja, millaisista kodeista sinne tullaan päiväksi. Kaikkein käsittämättömimpänä näen ajatukset, joissa sen lapsen päiväkotipäivän vaihtoehtona on jotenkin kiireetön sylittely ja puuhastelu pullantuoksuisen äitykän kanssa kaiken onnen keskellä. Jos niin olisi, se äiti tuskin olisi ajatellut edes lapsensa laittoa päiväkotiin. Mutta se ajatteli ja todennäköisesti siellä kotona ei ole resurssia hoitaa sitä lasta. Varhaiskavatuksen sosionomin tehtävänkuva lienee on tukea koko perhettä ja ymmärtää kokonaisuutena sitä lasta lähtökohdistaan alkaen eli ottaa siihen mukaan myös lapsen kodin. Tämä on äärimmäisen tärkeä rooli. Opettaja sitten voi keskittyä vain siihen opettamiseen siellä päiväkodin arjessa, pedagogiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus puuttuu nykyään. Lapset oireilee aikuisennälkää. Tämä heijastuu päiväkotiin.
Tämä on totta. Yhä useamman vanhempi on älylaitteella kotona ollessaan. Samoin se lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Sillävälin kun haikailette vanhaan, suuret päättäjämme haluavat vielä korkeammin koulutettuja päiväkodin työntekijöiksi.
Luuleeko joku, että maisterin saa alle kolmella tonnilla töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni suhdeluku on ollut aina sama. Haluaisitko todella takaisin 80-luvun kasvatusmetodit? Sen, että sisältöä ei ohjata? Sen, että lapset on vain päivähoidossa, eli säilössä päivät? Sen, että päivähoito on vain työvoimapoliittinen toimi ja resurssi? Mitä hyötyä siitä lapsille olisi? Toiminta voisi olla mitä vaan. Eikö se ole hyvä, että sitä ohjataan kasvatuksen laadun näkökulmasta? Resurssit on kuitenkin samat ollu aina. Se, mikä on ongelma, on se, että meillä ei ole tarpeeksi kelpoista henkilökuntaa, koska eläköityminen on suurta. Mutta se, että jätettäisiin sisällön ohjaaminen kokonaan pois, ei ratkaisisi tuota ongelmaa.
Mihin tämä väittämä perustuu, ettei 1980-luvulla muka olisi ohjattu lapsia ja opetusta?
Onpas typerä kommentti. Kommentoija tuskin on ollut edes olemassa 1980-luvulla ja nyt on kyllä jäänyt historian oppikirjatkin lukematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei alalla kirjoitti:
Nyt taidan ymmärtää, miksi päiväkotiin halutaan kasvatustieteiden maistereita. He ovat kuitenkin osittain väärä ryhmä korjaamaan ongelmaa. Heidänkin osaamistaan tarvitaan, mutta enemmän tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lähihoitajat ovat erinomaisia hoitamaan peruslapsia.
Yhä enemmän on kuitenkin vaikeista kotioloista tulevia, turvattomia ja pahasti oireilevia lapsia. Jo yksi tällainen lapsi sekoittaa koko lapsiryhmän arjen. Muutkin lapset voivat sen jälkeen huonosti. Mitä kun näitä lapsia alkaa olla koko ajan lisää?
On kohtuutonta vaatia, että lähihoitajat kykenisivät tekemään hyvää työtä tällaisissa oloissa.Kasvatustieteilijät tuntevat näitten oireiden taustaa ja pystyvät kehittämään menetelmiä, joilla asioihin voidaan puuttua.
Eli maist
Tämä ihminen kuulostaa todella ikävältä tyypiltä. Toivottavasti ei hae lasten pariin töihin ennen kuin kasvaa henkisesti ja älyllisesti aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Se on muuten jännä.
Ennen päiväkodin opettajia ja hoitajia arvostettiin. Ei se ollut ammattiryhmä jota nälvittiin palstoilla.
Tämä alkoi nimenomaan tämän nimen muutoksen myötä.
Eivät päiväkodin opettajat ja hoitajat muuten myöskään nälvineet perheitä ja vanhempia ennen tätä Aihe Vapaa palstaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillävälin kun haikailette vanhaan, suuret päättäjämme haluavat vielä korkeammin koulutettuja päiväkodin työntekijöiksi.
Luuleeko joku, että maisterin saa alle kolmella tonnilla töihin.
Miksei saisi? Eihän luokanopettajankaan (maisteri) peruspalkka ole kolmea tonnia. En kyllä itse näe mitään syytä sille, miksi päiväkodissa pitäisi olla maistereita.
Voi kunpa tulisikin suomalainen 1970-2004 lukujen päivähoito takaisin.
Se oli fiksu systeemi.
Ja toimi.
Sinne jopa haluttiin töihin - ja moni teki 30-45 vuoden täyden työuran, vieläpä ylpeänä ja suurella sydämellä, päiväkodeissa.
Aiemmin päiväkodit olivat paikkoja, missä henkilökunta saattoi tehdä työuransa eläkkeelle asti siinä samassa päiväkotipaikassa. Nykyään on vallalla työpaikkashoppailu, missä maksetaan eniten ,että kannattaa kärsiä jossain ylibuukatussa pikkulasten varhaiskasvattamossa. Henkilökunnan vaihtuvuus on luonut vaka-alalle jopa käsitteen henkilökunnan heiluriovi-ilmiö.
Koska kukaan ei voi hyvin, ei lapset eikä aikuiset, näissä liian isoissa varhaiskasvatusyksiköissä.
Tiedän yhden lapsia hoitavan sosionomin. Ihan hyvin tulee lasten kanssa toimeen, mutta kaikki käytännön hommat on vaikeita eikä oikein teoriassakaan tiedä mitään lapsiin liittyvää. Lähihoitajat ja sosionomit ilmeisesti jotenkin kilpailevat kummalla parempi koulutus. Ei kai se ole koulutuksestakaan kiinni, mutta olisi hyvä tietää jotain sen ikäisistä lapsista joita hoitaa.