Mikä on mielestäsi yleisin syy yksittäisen ihmisen köyhyyteen Suomessa?

Kerran piti työnhakukurssia tämmönen vängääjä akka.

Jos hänen oppien mukaan kaikki eläis, muualla Suomessa ei asuis ketään kuin hesassa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli burn out (yli 20 v samassa työpaikassa), ikä, yt-neuvottelut ja irtisanominen, ikä edelleen, avoero, oman yrityksen perustaminen yksin kun töitä ei löytynyt, ikä siis edelleen esteenä, ei kannattanut, jäi vain velat, asunnon myynti ja jäi vielä silti asuntovelkaa kuin yritysvelkaakin, putoaminen työmarkkinatuelle, sairaseläke, vanhuuseläke, velat edelleen kun maksukyky pieni.

Töissä olen ollut koko ikäni, mutta pienellä palkalla, aikoinaan ei maalla köyhiä koulutettu ja menin siis töihin, mikä oli silloin tapana. Eläkettä alkoi kertyä vasta 23 v.

Perintöjä sun muita onnenkantamoisia ei ole tullut ikinä. Päinvastaisia kantamoisia kyllä.

Muuten hämmästyttävän harvat ottavat huomioon perinnön kautta saamansa varallisuuden, asunnon tms. Se on ikäänkuin omaa ansiota ja fiksuutta. Myös vanhempiensa eläissään antamista avuista ei "muisteta" mainita.

Joillekin saattaa tulla isojakin perintöjä monesta suunnasta. Tai vanhemmat keränneet tileille rahaa tai osakkeita jne.

Mutta niistä ollaan hipihiljaa kun sitten tyhmistä köyhistä puhutaan.

Näinpä. Ystävä osti asunnon perintörahoillaan. Osalle on säästetty jo iso summa rahaa asuntosäästötiliä varten kun on vanhemmilla varaa laittaa rahaa sivuun lapsilisistä ynnä muusta.

Se on jo iso juttu että on vaikkapa ajokortti. Sillä voi työllistyä paremmin. Kallis tikki ostaa nuorelle itse.

Puhumattakaan virikkeellisyydestä lapsena, harrastuksista, vanhempien antamista suhteista, itseluottamuksesta ja tietotaidosta. Kyvyistä kasvattaa. Tasapainoisesta lapsuudesta. Siitä että aina ei sanota "ei oo rahaa" vaan sanotaan että on sitä, kokeile mitä haluat tehdä. On hankalampi varmaan nähdä maailmaa mahdollisena paikkana jonne lähtee töihin jos ei koskaan ole käynyt edes ulkomailla ja vanhempi on sanonut "ei sinusta mihinkään ole".

On helpompi nähdä asiat mahdollisena kun niihin on joku kontakti ja tarttumapinta joskus. On yrittäjävanhempi, akateemisten lapsista usein tulee akateemisia(tutkimusten mukaan).

Puhumattakaan terveydestä. Jos ei ole terveyttä, sillä ei pitkälle pötkitä.

Väittäisin että moni oman onnensa seppä ajattelija sivuuttaa omat etuoikeutensa jotka kaikki ei liity edes rahaan. Mutta Siperia opettaa kaikkia, koulii elämän tiellä ja opettaa nöyryyttä esim terveyteen liittyvät asiat.

Usein vanhemmat on lähtöisin köyhästä monilapsisesta perheestä. Kun köyhä perustaa perheen niin se toinenkin on köyhä. Kouluttamattomina he pääsevät töihin, joissa on huono palkka ja yhtään ylimääräistä rahaa ei jää säästöön.

Sitten tulee lapsia,  mitä useamman tekee sitä enemmän saa lapsilisää, ja kaikki raha menee elämiseen. Köyhyyskuopasta on vaikea nousta, sillä kun lapset kasvaa he kuluttaa enemmän.

Kun perheen lapset lähtee kotoa, ne ovat samanlaisessa köyhyysloukussa kuin vanhempansa.

Mutta tyhmä on se, joka väittää, että köyhyys tyhmentää.

Köyhä voi olla älyllisesti paljon korkeammalla tasolla kuin se joka toisin väittää.

Köyhä oppii laittamaan ruokaa vähistäkin aineksista siinä missä rikas on peukalo keskellä kämmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus

MIkähän sairaus olisi suurin yksittäinen syy ihmisten köyhyyteen. Kyllä suurin osa köyhistä on ollut systemaattisesti pienituloisia koko elämänsä vaikka olisivat olleet terveitä nuoria.

Esimerkiksi sellainen, joka tekee työkyvyttömäksi, mutta Kela ei silti myönnä työkyvyttömyyseläkettä. En tarkoita masennusta vaan monia tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Nämä ihmiset ovat sitten vuoroin Kelan työmarkkinatuella, vuoroin Kelan sairauspäivärahalla. Lääkkeet voivat olla kalliita. Ja koska julkinen terveydenhoito ei toimi kuten pitäisi, monet joutuvat tukeutumaan yksityiseen puoleen. Se on kallista. Näin ollen syntyy ikävä kierre, jossa henkilö yrittää pärjätä olemattomilla tuloillaan, eikä pysty nostamaan niitä, kun ei ole työkykyinen. Ja ennen kuin joku sanoo, että voihan sitä mennä sellaisiin töihin, joissa se kipeä kohta vartalosta ei kuormitu, niin tuki- ja liikuntaelinsairaus vaikuttaa kaikkeen olemiseen, istumisesta alkaen. Työntantajat eivät halua palkata sairasta töihinsä tai jos palkkaavatkin, niin irtisanovat heti kun voivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole mikään mielipidekysymys.

On fakta, että sairaus johtaa köyhyyteen. Aika vaikea on olla muuta kuin köyhä, jos on ollut eläkkeellä nuoresta asti.

Köyhyys myös periytyy. Osalla vanhemmat pystyvät monella tavalla auttamaan alkuun, osalla ei.

Yleensä näillä "tyhmillä, laiskoilla, itsekurittomilla" ihmisillä on jokin nepsy-ongelma, joka vaikeuttaa arjen hallintaa. Esimerkiksi tutkittaessa syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä nuoria löydettiin runsaasti diagnosoimattomia Aspergereita jne.

On julmaa puhua niin kuin köyhyys ja osattomuus olisi oma valinta. Lopulta on aina vain vaikeampi tehdä hyviä valintoja, koska köyhyys ihan tutkitusti tyhmentää. Kuluttava arki väsyttää ja on suuri kiusaus käyttää se ylimääräinen kymppi kaljaan tai raaputusarpaan. Sitten voidaan vierestä haukkua tyhmää köyhää, jonka olisi pitänyt ostaa sillä rahalla muutama kilo vaikka papuja.

Valtakunnan köyhimmät ovat opiskelijoita. Kuitenkin he suoriutuvat opinnoista, vaikka raha on paljon tiukemmassa kuin muilla. Oikeastaan kuvasit aika hyvin ajatusmaailman, joka ajaa köyhyyteen: Ei oteta vastuuta, uhriudutaan ja keksitään kaikenlaisia selityksiä ja oikeutetuksia typerille valinnoille.

Opiskeluaika on määräaikainen, usein tarkoin vuosissa laskettava elämänjakso, jolla rakennetaan sitä parempaa tulevaisuutta. Eetoshan on, että kouluttautumalla pääsee hyviin töihin. Koska tiedetään, että 3,5 vuoden tai 5 vuoden päästä päästään paremmille ansioille, ei ole mikään ongelma köyhäillä ne muutamat vuodet. Opintotuki on lapsilisän lisäksi ehkä vähiten stigmatisoiva etuus, joten sen saamiseen ei liity samanlaista hiljaista häpeää kuin vaikkapa toimeentulotukeen, ja tällainen häpeä usein lannistaa ja invalidisoi ihmisen. Ei se rahan määrä vaan tuen saaminen.

Tukiviidakko ja stigmatisoivat tuet passivoivat häpeän kautta, ei siksi, että etuuksilla tulee juuri ja juuri toimeen. Myös omaehtoista aktiivisuutta estävät seikat tukevat passivointia. Siis että jos teet viikossa 10 tuntia työtä, tulotason pitäisi olla selkeästi korkeampi kuin että jos et tee ollenkaan. Jos tulotaso ei nouse, ja työtuntien ilmoittaminen johtaa tukien viivästymiseen ja selvityspyyntöihin, on helpompi antaa olla.

Myös yleisestä aktiivisuudesta pitäisi saada yhteiskunnalta kannustamista. Nythän tilanne on sellainen, että jos henkilö yrittää opiskella, hän usein menettää tuet paitsi jos ryhtyy kouluttautumaan uudelleen ammattiin. Tällöinkin aktiivimalli on voimassa, eli ihminen joutuu hakemaan 4 työpaikkaa kuukaudessa. (Luulen, että tämä kyllä muuttuu jossain kohtaa.)

Tai jos henkilö menee vääränlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Siitäkin seuraa tukien menetys. Hyväksyttäviä vapaaehtoistoiminnan muotoja ovat TE-toimiston osoittamat toiminnat.

Kuinka kauan Suomella on varaa kasvattaa tätä lannistettujen ihmisten reserviä? Koko ajan suurempi osa heistä on korkeakoulutettuja. Yhteiskunta on sijoittanut heihin hurjasti rahaa, mutta sitten järjestelmä on rakennettu sellaiseksi, että työttömyyden koittaessa se lannistaa pätevätkin ihmiset.

 

Perustulo ratkaisisi nämä ongelmat, mutta SDP ei niitä halua, koska se nakertaisi AY-liikettä. Kuitenkin perustulo olisi myös valtiolle halvin malli ratkaista etuusasiat, kun etuuskäsittelijöitä tarvittaisiin vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Jos sinä et ole henkilö, joka ei osaa pitää edes itsestään huolta, niin sitten sinun on aika turha vedota kyseisiin syihin. Kuulostaa että yrität piiloutua moniongelmaisten selän taakse ja selittää, että heidän takiaan sinäkään et voi tehdä yhtään mitään työllistymisesi eteen. 

Olen työeläkeyhtiön päätöksellä todettu työkyvyttömäksi. Olen tehnyt kaikkeni nuorempana työllistymisen eteen, tehnyt töitä, päässyt yliopistoalalle mihin halusin kunnes sairastuin.

Vaikka olin köyhästä ongelmaisesta perheestä minua tuki aina vanhempien tsemppaus ja heidän antama tuki läksyissä. Koulu oli minulle aikanaan helppoa mitä kaikille se ei ole jos on vaikkapa oppimisvaikeuksia.

En käytä pisaraakaan alkoholia niinkuin joku täällä väittää että köyhät käyttää.

Olen yrittänyt jopa opiskella eläkkeellä mutta pää ei toimi ja olen sairas niin minkäs teet. Kaikki ei sitä voi käsittää mitä se on kun aivot on sumussa, muisti pätkii, ja kipu sattuu, ja toisina päivinä ajatus on kirkkaampaa, mutta en odotakaan. :)

Osaan myös samaistua muiden kokemuksiin. Minulle on ihmiset kertoneet kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydesta, ikäsyrjinnästä, sairaana olosta työkkärituella kun ei pääse eläkkeelle.

Tiedän mitä se on kun usko itseensä loppuu. Siinä ei aleta mitään yrityksiä rakentamaan jos toimintakykykään ei ole paras mahdollinen ja kaikki energia menee köyhyyden kanssa kamppailuun miten selvitä eteenpäin. Mites ne köyhät yrittäjät jotka on vaikka epäonnistuneet ja ajautuneet velkoihin? Käsittääkseni Suomi ei ole yhtä ymmärtäväinen konkurssien suhteen kuin jotkut maat vaan velkoja jää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmyys, jos ihan rehellisiä ollaan. 99% köyhistä tekee selvästi tyhmiä valintoja elämässään eivätkä ota niistä vastuuta. Sitten on se 1% joille käy huono tuuri esim. korona kaataa yrityksen.

Ehkä, mutta miksi tämä "tyhmyys" esitetään kuin se olisi joku itsevalittu asia? Ei kukaan halua olla tyhmä, mutta jos on, niin ei voi muuttua älykkääksi jotenkin itseään niskasta kiinni ottamalla. 

Tyhmäkin ihminen voisi kouluttautumalla tulla varmasti jonkin verran fiksummaksi, mutta jokseenkin ironista, että tyhmä ihminen ei välttämättä tajua kouluttautumisen tärkeyttä. 

Aika usein heillä on jo mennyt peruskoulu huonosti ja on ollut vaikeaa, joten on aika rajallista mihin pystyy kouluttautumaan. Ja toki se motivaatiotakin kouluihin syö, jos aina kokee olevansa huonoin kaikessa ja on yhtä taistelua ymmärtää ne asiat.

Onko se peruskoulu mennyt huonosti sen takia, että ei ole viitsitty opiskella vai siksi että ollaan oikeasti tyhmiä? 

Peruskoulu voi mennä huonosti myös siksi, että kotiolot on karseat. Peruskoulu voi mennä huonosti kiusaamisen takia. Peruskoulu voi mennä huonosti diagnosoimattoimien mt-ongelmien vuoksi. 

Tuo mantra, että joku ei vain viitsi tehdä sitä ja tätä, ei todellakaan päde kaikkiin ihmisiin, jotka eivät elämässään ole "menestyneet". 

Mulla koulu meni hyvin just siksi, että kotona oli ihan kamalaa. 

Sinulla se oli noin, jolla toisella ei. Sinun kokemuksesi ei kumoa sitä tosi asiaa, että kaikilla ei riitä voimia tehdä samaa. 

Voit olla ylpeä itsestäsi, mutta on erittäin epäreilua haukkua muita kiusattuja tyhmiksi ja laiskoiksi koska he eivät ole kuten sinä. 

Miksi? Heillä oli samat mahdollisuudet, he vaan valitsivat olla käyttämättä niitä.

Mä en valinnut omia mielenterveysongelmiani. Sekin on susta varmasti vain tekosyy, mutta ääriharva pärjää täysin yksin ilman mitään tukiverkostoja, ja tämä luultavasti on suurin erotus siinä voiko kiusattu menestyä. Minulla ei ollut yhtäkään välittävää aikuista joka olisi tukenut ja uskonut muhun.

Entä sitten, ei minullakaan. Opintoihin saa apua, jos on mielenterveysongelmia. Mutta sitä pitää hakea, ei heti luovuttaa vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Menestyneen ja ei-menestyneen ihmisen välillä on se ero että jos menestynyt ihminen ei osaa jotain asiaa tehdä hän opettelee tekemään sen siinä missä ei-menestynyt ihminen ajattelee että ei kannata edes yrittää. Ei kellään menestyneistä ihmisistä ole ollut kaikkea mahdollista tietotaitoa heti syntyessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Jos sinä et ole henkilö, joka ei osaa pitää edes itsestään huolta, niin sitten sinun on aika turha vedota kyseisiin syihin. Kuulostaa että yrität piiloutua moniongelmaisten selän taakse ja selittää, että heidän takiaan sinäkään et voi tehdä yhtään mitään työllistymisesi eteen. 

Olen työeläkeyhtiön päätöksellä todettu työkyvyttömäksi. Olen tehnyt kaikkeni nuorempana työllistymisen eteen, tehnyt töitä, päässyt yliopistoalalle mihin halusin kunnes sairastuin.

Vaikka olin köyhästä ongelmaisesta perheestä minua tuki aina vanhempien tsemppaus ja heidän antama tuki läksyissä. Koulu oli minulle aikanaan helppoa mitä kaikille se ei ole jos on vaikkapa oppimisvaikeuksia.

En käytä pisaraakaan alkoholia niinkuin joku täällä väittää että köyhät käyttää.

Olen yrittänyt jopa opiskella eläkkeellä mutta pää ei toimi ja olen sairas niin minkäs teet. Kaikki ei sitä voi käsittää mitä se on kun aivot on sumussa, muisti pätkii, ja kipu sattuu, ja toisina päivinä ajatus on kirkkaampaa, mutta en odotakaan. :)

Osaan myös samaistua muiden kokemuksiin. Minulle on ihmiset kertoneet kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydesta, ikäsyrjinnästä, sairaana olosta työkkärituella kun ei pääse eläkkeelle.

Tiedän mitä se on kun usko itseensä loppuu. Siinä ei aleta mitään yrityksiä rakentamaan jos toimintakykykään ei ole paras mahdollinen ja kaikki energia menee köyhyyden kanssa kamppailuun miten selvitä eteenpäin. Mites ne köyhät yrittäjät jotka on vaikka epäonnistuneet ja ajautuneet velkoihin? Käsittääkseni Suomi ei ole yhtä ymmärtäväinen konkurssien suhteen kuin jotkut maat vaan velkoja jää

Niin minutkin on todettu työkyvyttömäksi, mutta kun oli ennen sairastumista koulutus ja työpaikka, saan ihan hyvän eläkkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole mikään mielipidekysymys.

On fakta, että sairaus johtaa köyhyyteen. Aika vaikea on olla muuta kuin köyhä, jos on ollut eläkkeellä nuoresta asti.

Köyhyys myös periytyy. Osalla vanhemmat pystyvät monella tavalla auttamaan alkuun, osalla ei.

Yleensä näillä "tyhmillä, laiskoilla, itsekurittomilla" ihmisillä on jokin nepsy-ongelma, joka vaikeuttaa arjen hallintaa. Esimerkiksi tutkittaessa syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä nuoria löydettiin runsaasti diagnosoimattomia Aspergereita jne.

On julmaa puhua niin kuin köyhyys ja osattomuus olisi oma valinta. Lopulta on aina vain vaikeampi tehdä hyviä valintoja, koska köyhyys ihan tutkitusti tyhmentää. Kuluttava arki väsyttää ja on suuri kiusaus käyttää se ylimääräinen kymppi kaljaan tai raaputusarpaan. Sitten voidaan vierestä haukkua tyhmää köyhää, jonka olisi pitänyt ostaa sillä rahalla muutama kilo vaikka papuja.

Valtakunnan köyhimmät ovat opiskelijoita. Kuitenkin he suoriutuvat opinnoista, vaikka raha on paljon tiukemmassa kuin muilla. Oikeastaan kuvasit aika hyvin ajatusmaailman, joka ajaa köyhyyteen: Ei oteta vastuuta, uhriudutaan ja keksitään kaikenlaisia selityksiä ja oikeutetuksia typerille valinnoille.

Opiskeluaika on määräaikainen, usein tarkoin vuosissa laskettava elämänjakso, jolla rakennetaan sitä parempaa tulevaisuutta. Eetoshan on, että kouluttautumalla pääsee hyviin töihin. Koska tiedetään, että 3,5 vuoden tai 5 vuoden päästä päästään paremmille ansioille, ei ole mikään ongelma köyhäillä ne muutamat vuodet. Opintotuki on lapsilisän lisäksi ehkä vähiten stigmatisoiva etuus, joten sen saamiseen ei liity samanlaista hiljaista häpeää kuin vaikkapa toimeentulotukeen, ja tällainen häpeä usein lannistaa ja invalidisoi ihmisen. Ei se rahan määrä vaan tuen saaminen.

Tukiviidakko ja stigmatisoivat tuet passivoivat häpeän kautta, ei siksi, että etuuksilla tulee juuri ja juuri toimeen. Myös omaehtoista aktiivisuutta estävät seikat tukevat passivointia. Siis että jos teet viikossa 10 tuntia työtä, tulotason pitäisi olla selkeästi korkeampi kuin että jos et tee ollenkaan. Jos tulotaso ei nouse, ja työtuntien ilmoittaminen johtaa tukien viivästymiseen ja selvityspyyntöihin, on helpompi antaa olla.

Myös yleisestä aktiivisuudesta pitäisi saada yhteiskunnalta kannustamista. Nythän tilanne on sellainen, että jos henkilö yrittää opiskella, hän usein menettää tuet paitsi jos ryhtyy kouluttautumaan uudelleen ammattiin. Tällöinkin aktiivimalli on voimassa, eli ihminen joutuu hakemaan 4 työpaikkaa kuukaudessa. (Luulen, että tämä kyllä muuttuu jossain kohtaa.)

Tai jos henkilö menee vääränlaiseen vapaaehtoistoimintaan. Siitäkin seuraa tukien menetys. Hyväksyttäviä vapaaehtoistoiminnan muotoja ovat TE-toimiston osoittamat toiminnat.

Kuinka kauan Suomella on varaa kasvattaa tätä lannistettujen ihmisten reserviä? Koko ajan suurempi osa heistä on korkeakoulutettuja. Yhteiskunta on sijoittanut heihin hurjasti rahaa, mutta sitten järjestelmä on rakennettu sellaiseksi, että työttömyyden koittaessa se lannistaa pätevätkin ihmiset.

 

Perustulo ratkaisisi nämä ongelmat, mutta SDP ei niitä halua, koska se nakertaisi AY-liikettä. Kuitenkin perustulo olisi myös valtiolle halvin malli ratkaista etuusasiat, kun etuuskäsittelijöitä tarvittaisiin vähemmän.

Tukiviidakko on myös syystä olemassa. Että ihmiset jotka tarvii tukea saa riittävät tuet elämiseensä.

Kaikille samanlaiseksi niputettu systeemi voi olla huomioimatta ihmisiä yksilöllisissä tarpeissaan ja auttaa vaan niitä jotka pärjää paremmin. Jos se siis rakennetaan väärällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Usein vanhemmat on lähtöisin köyhästä monilapsisesta perheestä. Kun köyhä perustaa perheen niin se toinenkin on köyhä. Kouluttamattomina he pääsevät töihin, joissa on huono palkka ja yhtään ylimääräistä rahaa ei jää säästöön.

Sitten tulee lapsia,  mitä useamman tekee sitä enemmän saa lapsilisää, ja kaikki raha menee elämiseen. Köyhyyskuopasta on vaikea nousta, sillä kun lapset kasvaa he kuluttaa enemmän.

Kun perheen lapset lähtee kotoa, ne ovat samanlaisessa köyhyysloukussa kuin vanhempansa.

Mutta tyhmä on se, joka väittää, että köyhyys tyhmentää.

Köyhä voi olla älyllisesti paljon korkeammalla tasolla kuin se joka toisin väittää.

Köyhä oppii laittamaan ruokaa vähistäkin aineksista siinä missä rikas on peukalo keskellä kämmentä.

Köyhä on tyhmä yleensä. Samoin näköalaton ja mukavuudenhaluinen, menee aina sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten yllättyy, kun nollapanostuksella ei saakaan keskiluokkaista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Jos sinä et ole henkilö, joka ei osaa pitää edes itsestään huolta, niin sitten sinun on aika turha vedota kyseisiin syihin. Kuulostaa että yrität piiloutua moniongelmaisten selän taakse ja selittää, että heidän takiaan sinäkään et voi tehdä yhtään mitään työllistymisesi eteen. 

Olen työeläkeyhtiön päätöksellä todettu työkyvyttömäksi. Olen tehnyt kaikkeni nuorempana työllistymisen eteen, tehnyt töitä, päässyt yliopistoalalle mihin halusin kunnes sairastuin.

Vaikka olin köyhästä ongelmaisesta perheestä minua tuki aina vanhempien tsemppaus ja heidän antama tuki läksyissä. Koulu oli minulle aikanaan helppoa mitä kaikille se ei ole jos on vaikkapa oppimisvaikeuksia.

En käytä pisaraakaan alkoholia niinkuin joku täällä väittää että köyhät käyttää.

Olen yrittänyt jopa opiskella eläkkeellä mutta pää ei toimi ja olen sairas niin minkäs teet. Kaikki ei sitä voi käsittää mitä se on kun aivot on sumussa, muisti pätkii, ja kipu sattuu, ja toisina päivinä ajatus on kirkkaampaa, mutta en odotakaan. :)

Osaan myös samaistua muiden kokemuksiin. Minulle on ihmiset kertoneet kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydesta, ikäsyrjinnästä, sairaana olosta työkkärituella kun ei pääse eläkkeelle.

Tiedän mitä se on kun usko itseensä loppuu. Siinä ei aleta mitään yrityksiä rakentamaan jos toimintakykykään ei ole paras mahdollinen ja kaikki energia menee köyhyyden kanssa kamppailuun miten selvitä eteenpäin. Mites ne köyhät yrittäjät jotka on vaikka epäonnistuneet ja ajautuneet velkoihin? Käsittääkseni Suomi ei ole yhtä ymmärtäväinen konkurssien suhteen kuin jotkut maat vaan velkoja jää

Niin minutkin on todettu työkyvyttömäksi, mutta kun oli ennen sairastumista koulutus ja työpaikka, saan ihan hyvän eläkkeen. 

Minä en saa koska sairastuin kesken yliopisto-opintojen nuorena.. Kävin läpi myös matalapalkkatöitä opiskelujen aikana mitkä ei nostata palkkaa.

Että onneksi olkoon sinulle oikeasta ajankohdasta sairastua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Äiti opiskelee uuden ammatin ja hyväksyy vähän pidemmän työmatkan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Jos sinä et ole henkilö, joka ei osaa pitää edes itsestään huolta, niin sitten sinun on aika turha vedota kyseisiin syihin. Kuulostaa että yrität piiloutua moniongelmaisten selän taakse ja selittää, että heidän takiaan sinäkään et voi tehdä yhtään mitään työllistymisesi eteen. 

Olen työeläkeyhtiön päätöksellä todettu työkyvyttömäksi. Olen tehnyt kaikkeni nuorempana työllistymisen eteen, tehnyt töitä, päässyt yliopistoalalle mihin halusin kunnes sairastuin.

Vaikka olin köyhästä ongelmaisesta perheestä minua tuki aina vanhempien tsemppaus ja heidän antama tuki läksyissä. Koulu oli minulle aikanaan helppoa mitä kaikille se ei ole jos on vaikkapa oppimisvaikeuksia.

En käytä pisaraakaan alkoholia niinkuin joku täällä väittää että köyhät käyttää.

Olen yrittänyt jopa opiskella eläkkeellä mutta pää ei toimi ja olen sairas niin minkäs teet. Kaikki ei sitä voi käsittää mitä se on kun aivot on sumussa, muisti pätkii, ja kipu sattuu, ja toisina päivinä ajatus on kirkkaampaa, mutta en odotakaan. :)

Osaan myös samaistua muiden kokemuksiin. Minulle on ihmiset kertoneet kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydesta, ikäsyrjinnästä, sairaana olosta työkkärituella kun ei pääse eläkkeelle.

Tiedän mitä se on kun usko itseensä loppuu. Siinä ei aleta mitään yrityksiä rakentamaan jos toimintakykykään ei ole paras mahdollinen ja kaikki energia menee köyhyyden kanssa kamppailuun miten selvitä eteenpäin. Mites ne köyhät yrittäjät jotka on vaikka epäonnistuneet ja ajautuneet velkoihin? Käsittääkseni Suomi ei ole yhtä ymmärtäväinen konkurssien suhteen kuin jotkut maat vaan velkoja jää

Niin minutkin on todettu työkyvyttömäksi, mutta kun oli ennen sairastumista koulutus ja työpaikka, saan ihan hyvän eläkkeen. 

Minä en saa koska sairastuin kesken yliopisto-opintojen nuorena.. Kävin läpi myös matalapalkkatöitä opiskelujen aikana mitkä ei nostata palkkaa.

Että onneksi olkoon sinulle oikeasta ajankohdasta sairastua!

*Nostata eläkettä. Anteeksi aivosumuni.

Ylisukupolvinen ja kasautunut huono-osaisuus, eikä tää mä ole edes mielipide vaan tutkimustietoa. Jos synnyt matalasti koulutetun pitkäaikaistyöttömän lapseksi ja siihen päälle vielä ehkä lasinen lapsuus ja väkivaltaa, ei sieltä noin vaan pelkällä reippaudella nousta. Poikkeuksia on, mutta niillä on sitten ollut myös tuuria jossain kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Jos sinä et ole henkilö, joka ei osaa pitää edes itsestään huolta, niin sitten sinun on aika turha vedota kyseisiin syihin. Kuulostaa että yrität piiloutua moniongelmaisten selän taakse ja selittää, että heidän takiaan sinäkään et voi tehdä yhtään mitään työllistymisesi eteen. 

Olen työeläkeyhtiön päätöksellä todettu työkyvyttömäksi. Olen tehnyt kaikkeni nuorempana työllistymisen eteen, tehnyt töitä, päässyt yliopistoalalle mihin halusin kunnes sairastuin.

Vaikka olin köyhästä ongelmaisesta perheestä minua tuki aina vanhempien tsemppaus ja heidän antama tuki läksyissä. Koulu oli minulle aikanaan helppoa mitä kaikille se ei ole jos on vaikkapa oppimisvaikeuksia.

En käytä pisaraakaan alkoholia niinkuin joku täällä väittää että köyhät käyttää.

Olen yrittänyt jopa opiskella eläkkeellä mutta pää ei toimi ja olen sairas niin minkäs teet. Kaikki ei sitä voi käsittää mitä se on kun aivot on sumussa, muisti pätkii, ja kipu sattuu, ja toisina päivinä ajatus on kirkkaampaa, mutta en odotakaan. :)

Osaan myös samaistua muiden kokemuksiin. Minulle on ihmiset kertoneet kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydesta, ikäsyrjinnästä, sairaana olosta työkkärituella kun ei pääse eläkkeelle.

Tiedän mitä se on kun usko itseensä loppuu. Siinä ei aleta mitään yrityksiä rakentamaan jos toimintakykykään ei ole paras mahdollinen ja kaikki energia menee köyhyyden kanssa kamppailuun miten selvitä eteenpäin. Mites ne köyhät yrittäjät jotka on vaikka epäonnistuneet ja ajautuneet velkoihin? Käsittääkseni Suomi ei ole yhtä ymmärtäväinen konkurssien suhteen kuin jotkut maat vaan velkoja jää

Niin minutkin on todettu työkyvyttömäksi, mutta kun oli ennen sairastumista koulutus ja työpaikka, saan ihan hyvän eläkkeen. 

Minä en saa koska sairastuin kesken yliopisto-opintojen nuorena.. Kävin läpi myös matalapalkkatöitä opiskelujen aikana mitkä ei nostata palkkaa.

Että onneksi olkoon sinulle oikeasta ajankohdasta sairastua!

Ei pidä paikkansa, ne opinnot huomioidaan ja korvaus riippuu arvioiduista tuloista. Jos oikeasti on opiskellut järkevää alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ylisukupolvinen ja kasautunut huono-osaisuus, eikä tää mä ole edes mielipide vaan tutkimustietoa. Jos synnyt matalasti koulutetun pitkäaikaistyöttömän lapseksi ja siihen päälle vielä ehkä lasinen lapsuus ja väkivaltaa, ei sieltä noin vaan pelkällä reippaudella nousta. Poikkeuksia on, mutta niillä on sitten ollut myös tuuria jossain kohtaa.

Jaa, se että esim opiskelee, on sitä "tuuria", eikö niin. Että ihan tuurilla pääsee opiskelemaan hyvin palkattua alaa. Missä ne arpajaiset on, mistä saa tuurilla opiskelupaikan vailla omaa panosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

C) Äiti uudeelleen kouluttautuu/perustaa oman yrityksen/ryhtyy etätöihin. Kaikkea näitä voi tehdä 100% etänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Äiti opiskelee uuden ammatin ja hyväksyy vähän pidemmän työmatkan. 

Pitäisi olla todella hyvä palkka että kannattaa käydä töissä 100km päässä.