Mikä on mielestäsi yleisin syy yksittäisen ihmisen köyhyyteen Suomessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylisukupolvinen ja kasautunut huono-osaisuus, eikä tää mä ole edes mielipide vaan tutkimustietoa. Jos synnyt matalasti koulutetun pitkäaikaistyöttömän lapseksi ja siihen päälle vielä ehkä lasinen lapsuus ja väkivaltaa, ei sieltä noin vaan pelkällä reippaudella nousta. Poikkeuksia on, mutta niillä on sitten ollut myös tuuria jossain kohtaa.

Jaa, se että esim opiskelee, on sitä "tuuria", eikö niin. Että ihan tuurilla pääsee opiskelemaan hyvin palkattua alaa. Missä ne arpajaiset on, mistä saa tuurilla opiskelupaikan vailla omaa panosta?

Kaikilla on sekä hyvää etrtä huonoa tuuria, ei se tuuri selitä eroja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Joo kyllä tää aika Axen tuoksuinen ketju on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein vanhemmat on lähtöisin köyhästä monilapsisesta perheestä. Kun köyhä perustaa perheen niin se toinenkin on köyhä. Kouluttamattomina he pääsevät töihin, joissa on huono palkka ja yhtään ylimääräistä rahaa ei jää säästöön.

Sitten tulee lapsia,  mitä useamman tekee sitä enemmän saa lapsilisää, ja kaikki raha menee elämiseen. Köyhyyskuopasta on vaikea nousta, sillä kun lapset kasvaa he kuluttaa enemmän.

Kun perheen lapset lähtee kotoa, ne ovat samanlaisessa köyhyysloukussa kuin vanhempansa.

Mutta tyhmä on se, joka väittää, että köyhyys tyhmentää.

Köyhä voi olla älyllisesti paljon korkeammalla tasolla kuin se joka toisin väittää.

Köyhä oppii laittamaan ruokaa vähistäkin aineksista siinä missä rikas on peukalo keskellä kämmentä.

Köyhä on tyhmä yleensä. Samoin näköalaton ja mukavuudenhaluinen, menee aina sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten yllättyy, kun nollapanostuksella ei saakaan keskiluokkaista elämää.

Köyhyyden ja stressin on sanottu vaikuttavan aivotoimintaan. Ihminen ei saa koko reserviään käyttöön jos on stressi köyhyydestä siinä missä kultalusikka takalistossaan syntynyt voi saada. Mistäköhän se näköalattomuus voisi johtua? Hmmm.... Itse olen köyhästä perheestä lähteneenä tehnyt ison määrän töitä. Ensinnäkin selvitelläkseni henkisiä ongelmia mitä lapsuus aiheutti. Se vaatii myös töitä! Moni ei tajuakaan mitä esim traumojen kanssa eläminen voi vaatia tai jonkun mt-ongelman aiheuttaman kuormitteen.

Plus tehnyt järkyttävän pitkiä päiviä. Yksi mitä en valitettavasti oppinut on jaksamisen rajat ja homma levisi käsiin. Pää levisi kerran ja siitä ei noustu. Saman saattaa oppia toki moni

menestyjäsuorittaja. No, ehkä olin tyhmä kun yritin ja yritin. Terveydenkin kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Äiti opiskelee uuden ammatin ja hyväksyy vähän pidemmän työmatkan. 

Pitäisi olla todella hyvä palkka että kannattaa käydä töissä 100km päässä.

Just, maalla toi on tunnin työmatka, kaupungissa ihan normaali aika. Eli oma valinta jälleen, ei viitsi ei halua. Suurin syy köyhyyteen.

ylipäätään eläminen Suomessa on kallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein vanhemmat on lähtöisin köyhästä monilapsisesta perheestä. Kun köyhä perustaa perheen niin se toinenkin on köyhä. Kouluttamattomina he pääsevät töihin, joissa on huono palkka ja yhtään ylimääräistä rahaa ei jää säästöön.

Sitten tulee lapsia,  mitä useamman tekee sitä enemmän saa lapsilisää, ja kaikki raha menee elämiseen. Köyhyyskuopasta on vaikea nousta, sillä kun lapset kasvaa he kuluttaa enemmän.

Kun perheen lapset lähtee kotoa, ne ovat samanlaisessa köyhyysloukussa kuin vanhempansa.

Mutta tyhmä on se, joka väittää, että köyhyys tyhmentää.

Köyhä voi olla älyllisesti paljon korkeammalla tasolla kuin se joka toisin väittää.

Köyhä oppii laittamaan ruokaa vähistäkin aineksista siinä missä rikas on peukalo keskellä kämmentä.

Köyhä on tyhmä yleensä. Samoin näköalaton ja mukavuudenhaluinen, menee aina sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten yllättyy, kun nollapanostuksella ei saakaan keskiluokkaista elämää.

Köyhyyden ja stressin on sanottu vaikuttavan aivotoimintaan. Ihminen ei saa koko reserviään käyttöön jos on stressi köyhyydestä siinä missä kultalusikka takalistossaan syntynyt voi saada. Mistäköhän se näköalattomuus voisi johtua? Hmmm.... Itse olen köyhästä perheestä lähteneenä tehnyt ison määrän töitä. Ensinnäkin selvitelläkseni henkisiä ongelmia mitä lapsuus aiheutti. Se vaatii myös töitä! Moni ei tajuakaan mitä esim traumojen kanssa eläminen voi vaatia tai jonkun mt-ongelman aiheuttaman kuormitteen.

Plus tehnyt järkyttävän pitkiä päiviä. Yksi mitä en valitettavasti oppinut on jaksamisen rajat ja homma levisi käsiin. Pää levisi kerran ja siitä ei noustu. Saman saattaa oppia toki moni

menestyjäsuorittaja. No, ehkä olin tyhmä kun yritin ja yritin. Terveydenkin kustannuksella.

No entä sitten, pää kuntoon ja uudenlainen yritys. Ei tuo edes ole mikään vakava sairaus, joka tosissaan estäisi mitään.

Useimpien kohdalla luultavasti hyvin heikot työmarkkinat Suomessa eli töitä ja varsinkaan hyviä sellaisia on usein todella vaikeaa saada. Bonuksena yrittäjyys on iso riski ja koska suomalaisten ostovoima on matala, monella alalla on vaikeaa menestyä myöskään yrittäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Mukavuuden halu, välitön tyydytys ja itsekurin puute.

Tämä! Ensimmäinen kommentoija osui heti asian ytimeen!

(Ja niin, jos jokainen vain viitsisi katsoa hiljaa hetken omaan sisimpäänsä ja sen jälkeen ympärilleen omassa kodissaan, joutuu myöntämään, että asia on juuri näin. Ole hetki hiljaa ja mieti, ennen kuin väität vastaan. Kiitos.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Äiti opiskelee uuden ammatin ja hyväksyy vähän pidemmän työmatkan. 

Pitäisi olla todella hyvä palkka että kannattaa käydä töissä 100km päässä.

Just, maalla toi on tunnin työmatka, kaupungissa ihan normaali aika. Eli oma valinta jälleen, ei viitsi ei halua. Suurin syy köyhyyteen.

Tajuat varmaan itsekin ettei 2000e palkalla voi ajaa viikossa 1000km.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Miksi etä- tai kotona tehtävän työn pitäisi edes automaattisesti olla tietokoneella tehtävää työtä? Voithan sinä vaikka rakennella linnunpönttöjä kotonasi myyntiin. Voi tietenkin olla, että se pitää käytännössä toteuttaa yrittäjyytenä, mutta jos on älyä ja luovuutta, niin voi löytää monenlaisia ratkaisuja. Varmaa tietenkin on, että ei niitä tulla sulle sinne kotisohvalle esittelemään. 

Voi rakas hupsuliini. Kyllä kuule yrittäjänä tarvitaan tietotaitoa ja ymmärrystä yrittäjyydestä. Harva millään pöntönrakentelulla elättää itseää ja osaa sellaisia pönttöjä rakennella mitkä myy. Saatika osaa pöntön rakentaa. Ja" rakentaako

verstaan" kerrostaloyksiöönsä? Osalle pöntön rakentaminen on erittäin iso saavutus jos ei osaa edes itsestään pitää huolra ja itseluottamus on nolla. Kun ei osannut edes sitä pönttöä rakentaa koulussa kun kaikesta alisuoriutui. Se vaatii tietoa. Se vaatii jaksamista. Se vaatii luovuutta, suhteitakin jos haluaa menestyä yrittäjänä.

Kun aivot on urautuneet tietynlaiseen tilaan vastoinkäymisten takia ei kuule pönttöjen rakentelu ole ekana mielessä. Aivot "kalkkeutuu" eikä ihmiset oikeasti osaa niin paljon ajatella uutta kuin luulet jos on tietyllä tavalla elänyt elämänsä.

Tietenkin jos on lapsuudesta asti ollut yrittäjäperheessä, on tietotaitoa mitä myydä, on tietynlainen luonne. Usein yrittäjäperheen lapset on yrittäjiä.

Ei tuo tule kaikilta luonnostaan, vaikka luulet että näin on.

Jos sinä et ole henkilö, joka ei osaa pitää edes itsestään huolta, niin sitten sinun on aika turha vedota kyseisiin syihin. Kuulostaa että yrität piiloutua moniongelmaisten selän taakse ja selittää, että heidän takiaan sinäkään et voi tehdä yhtään mitään työllistymisesi eteen. 

Olen työeläkeyhtiön päätöksellä todettu työkyvyttömäksi. Olen tehnyt kaikkeni nuorempana työllistymisen eteen, tehnyt töitä, päässyt yliopistoalalle mihin halusin kunnes sairastuin.

Vaikka olin köyhästä ongelmaisesta perheestä minua tuki aina vanhempien tsemppaus ja heidän antama tuki läksyissä. Koulu oli minulle aikanaan helppoa mitä kaikille se ei ole jos on vaikkapa oppimisvaikeuksia.

En käytä pisaraakaan alkoholia niinkuin joku täällä väittää että köyhät käyttää.

Olen yrittänyt jopa opiskella eläkkeellä mutta pää ei toimi ja olen sairas niin minkäs teet. Kaikki ei sitä voi käsittää mitä se on kun aivot on sumussa, muisti pätkii, ja kipu sattuu, ja toisina päivinä ajatus on kirkkaampaa, mutta en odotakaan. :)

Osaan myös samaistua muiden kokemuksiin. Minulle on ihmiset kertoneet kokemuksia pitkäaikaistyöttömyydesta, ikäsyrjinnästä, sairaana olosta työkkärituella kun ei pääse eläkkeelle.

Tiedän mitä se on kun usko itseensä loppuu. Siinä ei aleta mitään yrityksiä rakentamaan jos toimintakykykään ei ole paras mahdollinen ja kaikki energia menee köyhyyden kanssa kamppailuun miten selvitä eteenpäin. Mites ne köyhät yrittäjät jotka on vaikka epäonnistuneet ja ajautuneet velkoihin? Käsittääkseni Suomi ei ole yhtä ymmärtäväinen konkurssien suhteen kuin jotkut maat vaan velkoja jää

Niin minutkin on todettu työkyvyttömäksi, mutta kun oli ennen sairastumista koulutus ja työpaikka, saan ihan hyvän eläkkeen. 

Minä en saa koska sairastuin kesken yliopisto-opintojen nuorena.. Kävin läpi myös matalapalkkatöitä opiskelujen aikana mitkä ei nostata palkkaa.

Että onneksi olkoon sinulle oikeasta ajankohdasta sairastua!

Ei pidä paikkansa, ne opinnot huomioidaan ja korvaus riippuu arvioiduista tuloista. Jos oikeasti on opiskellut järkevää alaa. 

Ei huomioida jos sairastuu kesken opintojen. Selvitäpä tarkemmin.

Ja ihan kuule järkevä ala on.

Varmaan se ettei köyhällä ole manitsua 🙂

Sitku köyhällä on manitsua se on rikas!

Simppeliä eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Äiti opiskelee uuden ammatin ja hyväksyy vähän pidemmän työmatkan. 

Pitäisi olla todella hyvä palkka että kannattaa käydä töissä 100km päässä.

Just, maalla toi on tunnin työmatka, kaupungissa ihan normaali aika. Eli oma valinta jälleen, ei viitsi ei halua. Suurin syy köyhyyteen.

Tajuat varmaan itsekin ettei 2000e palkalla voi ajaa viikossa 1000km.

Jos sen naisen palkka on vaan 2000 niin kyllä suosittelisin ihan muutenkin uudelleenkouluttautumista. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole mikään mielipidekysymys.

On fakta, että sairaus johtaa köyhyyteen. Aika vaikea on olla muuta kuin köyhä, jos on ollut eläkkeellä nuoresta asti.

Köyhyys myös periytyy. Osalla vanhemmat pystyvät monella tavalla auttamaan alkuun, osalla ei.

Yleensä näillä "tyhmillä, laiskoilla, itsekurittomilla" ihmisillä on jokin nepsy-ongelma, joka vaikeuttaa arjen hallintaa. Esimerkiksi tutkittaessa syrjäytyneitä pitkäaikaistyöttömiä nuoria löydettiin runsaasti diagnosoimattomia Aspergereita jne.

On julmaa puhua niin kuin köyhyys ja osattomuus olisi oma valinta. Lopulta on aina vain vaikeampi tehdä hyviä valintoja, koska köyhyys ihan tutkitusti tyhmentää. Kuluttava arki väsyttää ja on suuri kiusaus käyttää se ylimääräinen kymppi kaljaan tai raaputusarpaan. Sitten voidaan vierestä haukkua tyhmää köyhää, jonka olisi pitänyt ostaa sillä rahalla muutama kilo vaikka papuja.

Eli onko niin, että nepsy-ongelmaisten lisääntyminen on lisännyt köyhyyttä Suomessa? Ehkä se on niin, ja jos ottaa huomioon, miten paljon yhteiskunnan varoja kuluu nepsyjen hoitamiseen tai hoitamattajättämisen hoitamiseen (vankilat ym.) niin itse asiassa tuo käy järkeen: nepsyt ovat tulleet ja tulevat hyvin kalliiksi suomalaiselle yhteiskunnalle. Jos nepsyjä ei olisi, eläisimme varmasti aidossa hyvinvointivaltiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhäantaavähästään kirjoitti:

Sairastuminen, ei peri, elä miesten siivellä tai ei ole suhteita saada työpaikkaa.

Pienillä paikkakunnilla työpaikat jaetaan vain suhteilla ja sukulaisuudella, ei koulutuksella tai kokemuksella.

Rikkaat taas ovat rikastuneet jollain tavalla korruptiolla. Koronatukia jaettiin rikkaille kokoomuslaisille yrittäjille. Eräs peri samaan aikaan sata tonnia jot ka matkusteli ulkomailla sitten sai koronatukea sata tonnia jolla maksoi firman velattomaksi. Oman köyhän ja sairaan mielen mielestä velat olisi pitänyt maksaa perinnöllä.

Mikä estää muuttamasta pois sieltä pieneltä paikkakunnalta tai tekemään etätöitä?

Olen eri mutta en mä ainakaan muuttaisi perheen ja oman talon takia. Enkä tekisi etätöitä, olen käytännön ihminen enkä tee töitä koneella.

Tuo on sitten taas arvo- ja sopeutumiskysymys. Jos ei halua sopeutua minkäänlaiseen muutokseen niin sitten voi joutua sopeutumaan esim. köyhyyteen. 

Mikään työpaikka ei ole sen arvoinen että rikkoisin perheen.

Miksi töissäkäynnin pitäisi rikkoa perhe? Ja etkö koe velvollisuutta elättää perhettäsi? Millaisen esimerkin antaisit lapsillesi sossupummina?

Kyllä se muuttamisen takia menee rikki.

Luuletko että en ole ikinä ollut töissä?

Vaikutat siltä.

Miksi ihmeessä perhe menisi rikki muuttamisen takia? Maailmassa muuttaa perheitä aivan jatkuvasti työn perässä, eikä se niitä riko. 

Miksi kutsuisit siis tilannetta, jossa Jyväskylässä asuvan perheen isä ja äiti työskentelevät Jyväskylässä mutta äiti menettää työnsä. Lähin vastaava työpaikka olisi Espoossa? Ja miten ratkaisit tilanteen?

a) Äiti muuttaa viikoiksi Espooseen ja on kotona vain viikonloput. Isä huoltaa yksin 3-lapsisen perheen.

b) Isä alkaa etsiä uutta työtä Espoosta mutta sellaista ei löydy. Omaa alaa sivuava paikka olisi tarjolla mutta palkka olisi 25% pienempi, eikä tarjoa auto- ja puhelinetua. 

Olisiko sinusta siis parempi, että pitkälle koulutettu ja hyvän palkan voimin paljon veroja maksava ja kuluttava mies ottaisi pienempipalkkaisen työn pk-seudulta, jossa elinkustannukset ovat suuremmat ja näin ollen perheen tulotaso laskisi oleellisesti, mikä heijastuisi verokertymään ja kulutuskäyttäytymiseen? Vai olisiko parempi, että mies olisi viikot yksinhuoltajana ja lapset joutuisivat kenties olemaan välillä jopa 12-tuntisia päiviä päiväkodissa miehen ylitöiden vuoksi.

Tuntuu siltä, että tähän ketjuun kirjoittavat Alilaudan jonnet, joila ei ole vielä ehtinyt muodostua ymmärrystä elämästä. No, kyllä elämä heidänkin perseet vielä tervaa. 

Äiti opiskelee uuden ammatin ja hyväksyy vähän pidemmän työmatkan. 

Pitäisi olla todella hyvä palkka että kannattaa käydä töissä 100km päässä.

Just, maalla toi on tunnin työmatka, kaupungissa ihan normaali aika. Eli oma valinta jälleen, ei viitsi ei halua. Suurin syy köyhyyteen.

Tajuat varmaan itsekin ettei 2000e palkalla voi ajaa viikossa 1000km.

Jos sen naisen palkka on vaan 2000 niin kyllä suosittelisin ihan muutenkin uudelleenkouluttautumista. 

Ei kaikki voi opiskella isopalkkaisiin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylisukupolvinen ja kasautunut huono-osaisuus, eikä tää mä ole edes mielipide vaan tutkimustietoa. Jos synnyt matalasti koulutetun pitkäaikaistyöttömän lapseksi ja siihen päälle vielä ehkä lasinen lapsuus ja väkivaltaa, ei sieltä noin vaan pelkällä reippaudella nousta. Poikkeuksia on, mutta niillä on sitten ollut myös tuuria jossain kohtaa.

Jaa, se että esim opiskelee, on sitä "tuuria", eikö niin. Että ihan tuurilla pääsee opiskelemaan hyvin palkattua alaa. Missä ne arpajaiset on, mistä saa tuurilla opiskelupaikan vailla omaa panosta?

Oletko ihan oikeasti noin saa ta nan yksinkertainen? Rautalangasta: Jos olet viimesitään 16-vuotiaana joutunut vanhempien köyhyyden ja/tai alkoholismin takia muuttamaan pois kotoa ja menemään töihin jo lukiolaisena, se hyvin suurella todennäköisyydellä vaikuttaa opiskelutehoosi ja niihin YO-arvosanoihin, jotka ovat tänä päivänä kaikki kaikessa. Se vaikuttaa myös siihen, onko sinulla edellytyksiä kustantaa ja käyttää aikaa vuoden mittaiselle, tuhansien eurojen hintaiselle valmennuskurssille, jonka mm. about jokainen lääkikseen päässyt on tänä päivänä käynyt. Lisäksi tietysti perhetaustan aiheuttama henkinen kuormitus. Lisää esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta tämä nyt on selvästi ihan turhaa ajan haaskausta käytettäväksi tuollaisen tampion sivistämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaus

MIkähän sairaus olisi suurin yksittäinen syy ihmisten köyhyyteen. Kyllä suurin osa köyhistä on ollut systemaattisesti pienituloisia koko elämänsä vaikka olisivat olleet terveitä nuoria.

Sairaus joka vaatii paljon lääkärikäyntejä, sairaalassaoloa, lääkkeitä jne.

Ja se on yleisin syy köyhyyteen tässä maassa? Et taida elää ihan todellisuudessa.

Kyse oli yksittäisestä ihmisestä.

Olen itse sairauden takia työtön ja köyhä.

Tämän keskustelun otsikko on: "Mikä on mielestäsi YLEISIN syy yksittäisen ihmisen köyhyyteen Suomessa?"

Epäilen, että tyhmyydelle ja lukutaidottomuudella on osuutta köyhyyteesi ja työttömyyteesi.

Reuma on sun mielestä tyhmyyttä?

Miksi ihmiset on näin ilkeitä ja lyödään lyötyä vain lisää?

Kyllä tyhmyytesi kumpuaa jostain muualta kuin sieltä reumasta. Puhut asian vierestä etkä ymmärrä lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylisukupolvinen ja kasautunut huono-osaisuus, eikä tää mä ole edes mielipide vaan tutkimustietoa. Jos synnyt matalasti koulutetun pitkäaikaistyöttömän lapseksi ja siihen päälle vielä ehkä lasinen lapsuus ja väkivaltaa, ei sieltä noin vaan pelkällä reippaudella nousta. Poikkeuksia on, mutta niillä on sitten ollut myös tuuria jossain kohtaa.

Jaa, se että esim opiskelee, on sitä "tuuria", eikö niin. Että ihan tuurilla pääsee opiskelemaan hyvin palkattua alaa. Missä ne arpajaiset on, mistä saa tuurilla opiskelupaikan vailla omaa panosta?

Kaikilla on sekä hyvää etrtä huonoa tuuria, ei se tuuri selitä eroja. 

Totta kai sattumalla on paljonkin osuutta ihmisten elämään. Sattuman oikusta joku jää auton alle ja joutuu työkyvyttömäksi. Sattuman oikusta mies kuolee ja pienipalkkaisemmassa töissä ollut vaimo lapsineen joutuu pulaan. Sattuman oikusta (tämä ei oikeastaan ole sattuma vaan seurausta globaalista taloudesta, mutta sattuma sille ihmiselle) se tehdas, jossa on työskennellyt ja jossa piti olla varma työpaikka pitkäksi aikaa, lopetetaan ja siirretään halvempaan maahan. 

Toisaalta on positiivisiakin sattumia, jotka voivat olla ikäviä toiselle ihmiselle. Kerran olin päässyt kahden parhaan hakijan joukkoon, mutten tullut valituksi. Viikon päästä sieltä soitettiin, että voitko sittenkin aloittaa, se toinen hakija joutuu henkkoht syistä perumaan. (Myöhemmin sain tietää, että oli sairastunut vakavasti.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein vanhemmat on lähtöisin köyhästä monilapsisesta perheestä. Kun köyhä perustaa perheen niin se toinenkin on köyhä. Kouluttamattomina he pääsevät töihin, joissa on huono palkka ja yhtään ylimääräistä rahaa ei jää säästöön.

Sitten tulee lapsia,  mitä useamman tekee sitä enemmän saa lapsilisää, ja kaikki raha menee elämiseen. Köyhyyskuopasta on vaikea nousta, sillä kun lapset kasvaa he kuluttaa enemmän.

Kun perheen lapset lähtee kotoa, ne ovat samanlaisessa köyhyysloukussa kuin vanhempansa.

Mutta tyhmä on se, joka väittää, että köyhyys tyhmentää.

Köyhä voi olla älyllisesti paljon korkeammalla tasolla kuin se joka toisin väittää.

Köyhä oppii laittamaan ruokaa vähistäkin aineksista siinä missä rikas on peukalo keskellä kämmentä.

Köyhä on tyhmä yleensä. Samoin näköalaton ja mukavuudenhaluinen, menee aina sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten yllättyy, kun nollapanostuksella ei saakaan keskiluokkaista elämää.

Köyhyyden ja stressin on sanottu vaikuttavan aivotoimintaan. Ihminen ei saa koko reserviään käyttöön jos on stressi köyhyydestä siinä missä kultalusikka takalistossaan syntynyt voi saada. Mistäköhän se näköalattomuus voisi johtua? Hmmm.... Itse olen köyhästä perheestä lähteneenä tehnyt ison määrän töitä. Ensinnäkin selvitelläkseni henkisiä ongelmia mitä lapsuus aiheutti. Se vaatii myös töitä! Moni ei tajuakaan mitä esim traumojen kanssa eläminen voi vaatia tai jonkun mt-ongelman aiheuttaman kuormitteen.

Plus tehnyt järkyttävän pitkiä päiviä. Yksi mitä en valitettavasti oppinut on jaksamisen rajat ja homma levisi käsiin. Pää levisi kerran ja siitä ei noustu. Saman saattaa oppia toki moni

menestyjäsuorittaja. No, ehkä olin tyhmä kun yritin ja yritin. Terveydenkin kustannuksella.

No entä sitten, pää kuntoon ja uudenlainen yritys. Ei tuo edes ole mikään vakava sairaus, joka tosissaan estäisi mitään.

Pää levisi ensin, sitten levisi viiveellä fyysinen terveys. Veikkaan että stressillä oli osuutta asiaan.

Urpo, ei pysyvää eläkettä kuule ihan pikkusyillä myönnetä. On tässä kuule yritetty ja lopputulos on aina sama, menen huonompaan kuntoon stressillä. Parempi olla yrittämättä enää. Elää elämää jossa pysyy jonkinasteisessa toimintakyvyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toistetaan: monet hyvin pitkään sairaat kroonikot ovat varakkaita. Suomessa ei sairaus vie ketään köyhyyteen.

Tyhmyys (huono älykkyysosamäärä, ei muka ymmärrä annettuja ohjeita tms) on jo mainitutkin.

Moni ihminen ei ole penaalin terävin kynä, mutta eivät he köyhiä ole.

Sairaat kroonikot on varakkaita?

Suomessa hyvin moni sairas on köyhä.

Tuttu kehitysvammainen (pyörätuolissa ja sydänongelmia) on todella kovatuloinen. Älyä riitti opiskella pitkälle ja starttasipa vielä hyvällä liikeidealla yrityksenkin.

Mutta siitä voimme toki iloita ,että ME (tämän ketjun kirjoittajat) olemme kaikki sentään lahjakkaita ja elämässämme hyvin menestynyneitä .

Toisin siis kuin NE joista nyt täällä  puhumme. Siispä: hyvä ME !