Lue keskustelun säännöt.
Aina sama juttu. Kun miehen pitäisi antaa rahaa niin alkaa voivottelu ja loputon valitus!
01.12.2022 |
Näin on menty vuosia. Mies tienaa todella paljon enemmän kuin minä. Joudun välillä tekemään esim. ruoka-ostoksia taikka ostamaan lapsille vaatteita jne. En voi kaikkea maksaa itse kun rahani eivät vaan yksinkertaisesti riitä! Kun on kulunut kuukausi taikka kaksi ostoksista, omat rahat alkaa olla loppu niin joudun kaivamaan kuitit esiin ja siitä se miehen valitus alkaa. Kuitit syynää ja huomauttelee ihan turhista. Miehellä on aina juuri silloin rahat loppu kun lompakolla pitäisi käydä. Ei muka pysty maksamaan euroakaan. Tili on tyhjä tms. Joudun pyytämään rahoja lukuisia kertoja monena eri päivänä. Se on niin hiton rasittavaa että pää meinaa hajota. Lopulta mies antaa rahat mutta jupinan kera. Mikä ihme siinä on että näin pitää toimia? Kun lopulta kuitenkin joutuu rahaa antaa niin miksi siitä pitää tehdä näin helv tin vaikeaa???
Kommentit (522)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten vaivautunut puhumaan asiasta ennen lasten tekoa? Normaalit parit kyllä suunnittelee myös taloudelliset seikat etukäteen. Lienee itsestään selvää, että teillä on vakavan keskustelun paikka.
Tuhat kertaa tämä!! Kommunikoikaa ihmiset hyvät. Sitä paitsi varmaan tällainen "nuukailu" tulee esille jo seurusteluvaiheessa.
Puhua voi nytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te kenellä varakas mies, hyvin olette junailleet. Ymmärrän hyvin kun ja jos mies vähän alempaa tasoa.
Vaikka mies ei huonotuloinen voi olla vaikea sopia raha-asioista, mutta yleensä päästään sopuun paremmin kun kummallakaan ei puutetta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Kumpa naiset vihdoin oppisi että miehen tienaamaan rahat on miehen rahoja ei miehen ja naisen yhteisiä
Kunpa olisit ollut hereillä äidinkielen tunnilla.
Mutta jos ei osallistu perheen kuluihin mitenkään, miksi ihmeessä mies kuvittelee voivansa syödä ja asua perheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Te kenellä varakas mies, hyvin olette junailleet. Ymmärrän hyvin kun ja jos mies vähän alempaa tasoa.
Vaikka mies ei huonotuloinen voi olla vaikea sopia raha-asioista, mutta yleensä päästään sopuun paremmin kun kummallakaan ei puutetta siitä.
Vai johtuisiko siitä, että otin mieheni sen vuoksi, että rakastan häntä ja tulemme hyvin juttuun, enkä rahojen vuoksi.
Kyllä mies näkee, että arvostan häntä ja teen kaikkeni, että perhe ja hän voisi hyvin. Aina pyrin maksamaan kuluista puolet, enkä ostele itselleni turhuuksia. Eli olen reilu. Kyllä silloin mieskin on reilu.
Sitä paitsi varakaskin voi olla pihi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma. Ostatte ruuat vuoroviikoin ja lapsen vaatteiden kanssa vaadit puolet kuitin summasta.
Olisikin näin vaan kun ei ole. Lapset kulkisi ilman sopivia vaatteita ja kaapista loppuisi ruoka jos jättäisi miehen vastuulle. Testattu on tämäkin. Onhan se selvää ettei toisen pienemmät tulot voi riittää kaikkiin hankintoihin. Luulisi että tuon tajuaa kuka vain? ap
Ex-mieheni logiikka olisi ollut ostaa lapselle tarvikkeita sitten vasta kun niitä tarvitsee.
Eli käytännössä talvivaatteet menty katsomaan vasta kun lunta sataa. En saanut vastausta kysyttyäni, että meneekö lapsi siis ohuissa syysvaatteissa päiväkotiin, jos lumisade alkaa arkiyönä, eikä tietenkään ostoksille arkiaamuna ehdi.Joten ei, en lähtenyt missään nimessä tuota testaamaan.
Rahaa löytyi kyllä aina omiin harrastejuttuihin, eipä siinä... kerran ostin itselleni uuden talvitakin rikkimenneen tilalle, ja heti piti exän vaatimuksesta laskea, ettei hän nyt vain maksa enemmän kuluja kuin minä...
Eron jälkeen ollut kyllä elämä helpompaa.
Meilläkin tuollainen "Pekka huusi sutta liian monta kertaa"
Elu joskus tuhlailin vähän ladtenvastteisiin eli ostin ylu tarpeen. En luitenkaan mitään sikakallista merkkuvsstetta ja suurin osa tarpeellista ja laatua, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt.
No nyt kun ostan oikeastaan vain tarpeeseen tulee aina sanomista "eikö ole niin paljon" siis ihan kaikesta ihan miettimättä, vaikka olisi kyseessä kemgät pienien tilalle, tai varakengät jos toiset kastuvat. Hirveät perustelut pitää antaa että tajuaa, ei ollut turhaa.
Tietenkin eri mieltä voidaan olla joistain asioista, kuten sisävastteista.
Mielestäni ei ole tuhlausta ostaa lapselke 6. pitkähihainen ja miehen tai jonkun muun mielestä voi olla.
Jos oikein mietitään, mikä on välttämätöntä, niin sehän on tosi vähän, mutta hankalempaahan se on olla vain välttämättömien varassa pelkästään.
Ja jos lapselle on ostettu pari kertaa vuodessa vastekappale, jota ei pahemmin pidä, siitä saattaa tulla marmatus ihan kun kaataisi koko talouden, vaikka vaikutus minimaalinen koko kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten vaivautunut puhumaan asiasta ennen lasten tekoa? Normaalit parit kyllä suunnittelee myös taloudelliset seikat etukäteen. Lienee itsestään selvää, että teillä on vakavan keskustelun paikka.
Tuhat kertaa tämä!! Kommunikoikaa ihmiset hyvät. Sitä paitsi varmaan tällainen "nuukailu" tulee esille jo seurusteluvaiheessa.
Puhua voi nytkin.
Tottakai voi. Mutta talous nyt on aika oleellinen osa parisuhdetta, niin miksei näistä asioista voi puhua ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä nyt heti oletetaan minun tuhlaavan kaikki rahani turhaan! Maksan normaaleja yhteisiä laskuja, omat puhelin/nettimaksuni, meikkeihin ja kampaajalle menee hyvin vähän, lasten harrastuksista maksan jne. En osta mitään liian kalliita vaatteita lapsille taikka filepihvejä joka päivä, jos koskaan. Kyse on vain siitä kun mies ei haluaisi laittaa perheen yhteisiin menoihin rahojansa yhtään euroa "liikaa". Jos annan muutaman esimerkin niin ehkä jankkaajatkin tajuavat?!
Löydän hyvät kengät tarjouksesta lapselle, ne pitävät kosteuttakin poissa. Mies keksii jonkun utopistisen summan jälkeenpäin mitä kengät olisivat saaneet maksaa. Valittaa 10 eurosta monta viikkoa. Maksoi 10 euroa liikaa, en osallistu tuohon hankintaan! Mitäs ostit ne? Ruokien hintoja tuijottaa kuin raamattua. Jos jossain toisessa kaupassa olisikin ollut tarvittava tuote edullisempi niin kauhea valitus alkaa, maksoit perunoista liikaa!!! Herra ei vain meinaa tajuta etten kävellen taikka pyörällä voi suhata monta eri kauppaa läpi. Emme asu alueella jossa on paljon kauppoja lähellä toisiaan. Vessapaperista myös kiistellään aina. Pitäisi ostaa tarjouksesta isot säkit varastoon. Ymmärrän joo. Mutta vain miehellä on auto niin eiköhän se kuuluisi hänelle? Ei siltikään huolehdi että millonka loppuu mikäkin kaapeista. Sitten valittaa kun on ollut pakko ostaa yksi paketti järkyttävän kallista paperia. Niin ja siivoukseen liittyvistä jutuista ei maksaisi euroakaan! Miksi pitää muka ostaa mitään siihen liittyvää? Onhan näitä vaikka mitenkä paljon mistä mies saa ison raha-ongelman aikaiseksi. Samaan aikaan kuitenkin laittaa omiin juttuihinsa suuria summia, lenkkikengät/vaatteet voivat maksaa mitä vain, uusi auto pitää toki olla kaikilla herkuilla, harrastusvälineissä ei mitään kattoa hinnoille ole jne. Veneen taikka moottoripyörän voi mennä ostamaan ilmoittamatta. Ja sitten kieltäytyy maksamasta liian kalliista perunoista, lasten harrastuksista tms.
Avioliitto kumppanin kanssa joka tienaa suurehkoja summia kuukausittain voi olla yhtä hammasten kiristelyä ja riitelyä. Ei omia rahoja tarvitse perheeseen toki tuhlata mutta jotain rajaa pitäisi olla. ap
Etkö itse huomaa että miehesi yrittää järkeistää teidän taloutta? Sä tuhlaat liikaa, jos rahat ei riitä, sillä selvä.
Joakinen fiksu aikuinen keskustelee puolisonsa kanssa esim. näin: *Pertti tarvitsee uudet kengät. Mennäänkö yhdessä katsomaan vai käynkö hakemassa? Pirkon talvitakki on jäämässä pieneksi ja mulla ei nyt ole rahaa, käytkö ostamassa vai annatko mulle rahaa, niin käyn? Meillä alkaa olla ruokatarpeet vähissä, käypäs kaupassa huomenna töiden jälkeen* jne.
En minäkään katselisi sitä että puolisoni ostelee yli varojen asioita vain siksi että mä tienaan hyvin.
Jos mies haluaa järkeistää taloutta, niin sittenhän hänen pitää seurata hintoja ja juosta tarjousten perässä eikä niin, että valittaa jälkeenpäin. Autokin tuntuu olevan miehen käytössä, joten mikäs hänellä on kiertää kaupat vaikka päivittäin.
Lastenvaatteissa nyt on niin, että yleensä ne parhaat tarjoukset löytyy yllättäen. Ei niitä koskaan ole silloin, kun jotain pitää hankkia just nyt. Jos kaupassa on jotain hajakokoja laitettu tarjoukseen, niin niiden hintoja ei ole netissä. Hyvään tarjoukseen pitää tarttua heti, ei sitä enää seuraavana päivänä ole.
No sit tarttuu, mutta turha sit valittaa jos käyttää viimeiset rahansa tällaisiin *pakko ostaa, kun halvalla saa*-asioihin.
Miksi vain miehen pitää katsella hintoja ja kierrellä kauppoja? Eikö aplla ole mitään vastuuta taloudesta?
Totta hitossa, kun tietää, että lapsella joku vaate on menossa pieneksi tai rikki, niin uusi kannattaa ostaa silloin, kun sen halvalla saa. Seuraavalla viikolla, kun sitä tarvitsee, se onkin tuplasti kalliimpi.
Tuossa perheessä miehellä on auto ja into seurata tarjouksia. Aloittajalla lienee naisten tapaan ihan tarpeeksi tekemistä työn, lasten ja kodin parissa, miehellä on enemmän vapaa-aikaa.
Mutta jos sulla ei ole rahaa hankkia sitä asiaa nyt, et sä sitä hanki. Tossa tapauksessa sä voit laittaa viestiä rahapussillesi (miehellesi) että täällä on nyt tämmönen tarjous, laitatko rahaa.
Käytätkö sinä sä-passiivia vai miksi kirjoitat noin?
Mitäpä luulet?
Minä kirjoitin yleisellä tasolla, sinä kirjoitit sä. Kerro sinä.
Kai nyt sokeakin näkee että kyseessä sä-passiivi.
Kai sä tajuat, että sä-passiivi ei toimi tällaisessa keskustelussa?
Tottakai toimii.
Jos ihminen ottaa kaiken henk.koht. loukkauksena, ei toimi. Suurin osa nyt onneksi tajuaa sä-passiivin, enpä lähtisi sitä kieltämään keskusteluissa siksi että kaikki ei tajua.
Jos sä kirjoitat suoraan jonkun toisen kommenttiin ja käytät siinä sekä sä-passiivia että omistusmuotoa sanassa miehellesi, niin sä sotket kaksi eri asiaa toisiinsa. Kai sä nyt tuon verran tajuut? Vai oletsä tyhmä?
Rakas, se sä-pasiivi taivuttaa myös omistusmuodot. Jos sulla ei ole rahaa pyydä mieheltä(si). Yritä nyt päästä yli tunnereaktiosta(si). Ja jälkimmäinen ei ole passiivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te kenellä varakas mies, hyvin olette junailleet. Ymmärrän hyvin kun ja jos mies vähän alempaa tasoa.
Vaikka mies ei huonotuloinen voi olla vaikea sopia raha-asioista, mutta yleensä päästään sopuun paremmin kun kummallakaan ei puutetta siitä.
Ainoa asia, mistä olemme sanailleet on raha. Minulla sitä ei ole, toisella on. Kun olemme luonani, minun tarjoamani ruoka on kelvattava. Ensimmäisen 'mykkäkoulun' pidimme lahjasta. En ihastunut, kun lahjan arvo oli enemmän kuin kuukausipalkkani bruttona. Sen verran olen taipunut, että ollessani avecina kumppani maksaa kulut. Onneksi kumppanini tajuaa, että on sattunut valitsemaan itsepäisen muulin parikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sitten vaivautunut puhumaan asiasta ennen lasten tekoa? Normaalit parit kyllä suunnittelee myös taloudelliset seikat etukäteen. Lienee itsestään selvää, että teillä on vakavan keskustelun paikka.
Tuhat kertaa tämä!! Kommunikoikaa ihmiset hyvät. Sitä paitsi varmaan tällainen "nuukailu" tulee esille jo seurusteluvaiheessa.
Puhua voi nytkin.
Tottakai voi. Mutta talous nyt on aika oleellinen osa parisuhdetta, niin miksei näistä asioista voi puhua ennakkoon.
Ja sinä luulet, että joku mies oikeasti myöntää, ettei aio osallistua omien lastensa elatukseen?
Tämän vuoksi ei kannata valita pihiä miestä, niille tulee ihan yllätyksensä että lapsesta on kuluja. Ja ihan riippumatta siitä onko tulot isot vai pienet, alkaa se narina, että miksi lapsi ei voi käyttää liian pieniä kenkiä jne. Itselle se voi kyllä ostaa ökyauton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma. Ostatte ruuat vuoroviikoin ja lapsen vaatteiden kanssa vaadit puolet kuitin summasta.
Olisikin näin vaan kun ei ole. Lapset kulkisi ilman sopivia vaatteita ja kaapista loppuisi ruoka jos jättäisi miehen vastuulle. Testattu on tämäkin. Onhan se selvää ettei toisen pienemmät tulot voi riittää kaikkiin hankintoihin. Luulisi että tuon tajuaa kuka vain? ap
Ex-mieheni logiikka olisi ollut ostaa lapselle tarvikkeita sitten vasta kun niitä tarvitsee.
Eli käytännössä talvivaatteet menty katsomaan vasta kun lunta sataa. En saanut vastausta kysyttyäni, että meneekö lapsi siis ohuissa syysvaatteissa päiväkotiin, jos lumisade alkaa arkiyönä, eikä tietenkään ostoksille arkiaamuna ehdi.Joten ei, en lähtenyt missään nimessä tuota testaamaan.
Rahaa löytyi kyllä aina omiin harrastejuttuihin, eipä siinä... kerran ostin itselleni uuden talvitakin rikkimenneen tilalle, ja heti piti exän vaatimuksesta laskea, ettei hän nyt vain maksa enemmän kuluja kuin minä...
Eron jälkeen ollut kyllä elämä helpompaa.
Meilläkin tuollainen "Pekka huusi sutta liian monta kertaa"
Elu joskus tuhlailin vähän ladtenvastteisiin eli ostin ylu tarpeen. En luitenkaan mitään sikakallista merkkuvsstetta ja suurin osa tarpeellista ja laatua, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt.
No nyt kun ostan oikeastaan vain tarpeeseen tulee aina sanomista "eikö ole niin paljon" siis ihan kaikesta ihan miettimättä, vaikka olisi kyseessä kemgät pienien tilalle, tai varakengät jos toiset kastuvat. Hirveät perustelut pitää antaa että tajuaa, ei ollut turhaa.
Tietenkin eri mieltä voidaan olla joistain asioista, kuten sisävastteista.
Mielestäni ei ole tuhlausta ostaa lapselke 6. pitkähihainen ja miehen tai jonkun muun mielestä voi olla.
Jos oikein mietitään, mikä on välttämätöntä, niin sehän on tosi vähän, mutta hankalempaahan se on olla vain välttämättömien varassa pelkästään.Ja jos lapselle on ostettu pari kertaa vuodessa vastekappale, jota ei pahemmin pidä, siitä saattaa tulla marmatus ihan kun kaataisi koko talouden, vaikka vaikutus minimaalinen koko kuviossa.
No ei ollut tässä tapauksessa kylläkään kyse siitä, että lapselle olisi koskaan ostettu vaatetta yli tarpeiden.
Kun oli pieni, niin sisävaatteet ostin kirppikseltä 1-2e hinnoilla. Kun aloitti päiväkodin, niin ulkoilukamoihin panostin, koska ainakin itselleni tärkeää ettei lapsi palele liian ohuissa/vettä läpipäästävissä vaatteissa.
Nyt kun on kouluikäinen ja itse sanoo mielipiteensä vaatteisiin, niin aika pitkälti täysin yksin maksan ihan ilolla, jotta lapsi saa itselleen mieleiset vaatteet. En edes jaksa lähteä vääntämään ja perustelemaan exälle, miksen ostanut vaatteita halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä nyt heti oletetaan minun tuhlaavan kaikki rahani turhaan! Maksan normaaleja yhteisiä laskuja, omat puhelin/nettimaksuni, meikkeihin ja kampaajalle menee hyvin vähän, lasten harrastuksista maksan jne. En osta mitään liian kalliita vaatteita lapsille taikka filepihvejä joka päivä, jos koskaan. Kyse on vain siitä kun mies ei haluaisi laittaa perheen yhteisiin menoihin rahojansa yhtään euroa "liikaa". Jos annan muutaman esimerkin niin ehkä jankkaajatkin tajuavat?!
Löydän hyvät kengät tarjouksesta lapselle, ne pitävät kosteuttakin poissa. Mies keksii jonkun utopistisen summan jälkeenpäin mitä kengät olisivat saaneet maksaa. Valittaa 10 eurosta monta viikkoa. Maksoi 10 euroa liikaa, en osallistu tuohon hankintaan! Mitäs ostit ne? Ruokien hintoja tuijottaa kuin raamattua. Jos jossain toisessa kaupassa olisikin ollut tarvittava tuote edullisempi niin kauhea valitus alkaa, maksoit perunoista liikaa!!! Herra ei vain meinaa tajuta etten kävellen taikka pyörällä voi suhata monta eri kauppaa läpi. Emme asu alueella jossa on paljon kauppoja lähellä toisiaan. Vessapaperista myös kiistellään aina. Pitäisi ostaa tarjouksesta isot säkit varastoon. Ymmärrän joo. Mutta vain miehellä on auto niin eiköhän se kuuluisi hänelle? Ei siltikään huolehdi että millonka loppuu mikäkin kaapeista. Sitten valittaa kun on ollut pakko ostaa yksi paketti järkyttävän kallista paperia. Niin ja siivoukseen liittyvistä jutuista ei maksaisi euroakaan! Miksi pitää muka ostaa mitään siihen liittyvää? Onhan näitä vaikka mitenkä paljon mistä mies saa ison raha-ongelman aikaiseksi. Samaan aikaan kuitenkin laittaa omiin juttuihinsa suuria summia, lenkkikengät/vaatteet voivat maksaa mitä vain, uusi auto pitää toki olla kaikilla herkuilla, harrastusvälineissä ei mitään kattoa hinnoille ole jne. Veneen taikka moottoripyörän voi mennä ostamaan ilmoittamatta. Ja sitten kieltäytyy maksamasta liian kalliista perunoista, lasten harrastuksista tms.
Avioliitto kumppanin kanssa joka tienaa suurehkoja summia kuukausittain voi olla yhtä hammasten kiristelyä ja riitelyä. Ei omia rahoja tarvitse perheeseen toki tuhlata mutta jotain rajaa pitäisi olla. ap
Etkö itse huomaa että miehesi yrittää järkeistää teidän taloutta? Sä tuhlaat liikaa, jos rahat ei riitä, sillä selvä.
Joakinen fiksu aikuinen keskustelee puolisonsa kanssa esim. näin: *Pertti tarvitsee uudet kengät. Mennäänkö yhdessä katsomaan vai käynkö hakemassa? Pirkon talvitakki on jäämässä pieneksi ja mulla ei nyt ole rahaa, käytkö ostamassa vai annatko mulle rahaa, niin käyn? Meillä alkaa olla ruokatarpeet vähissä, käypäs kaupassa huomenna töiden jälkeen* jne.
En minäkään katselisi sitä että puolisoni ostelee yli varojen asioita vain siksi että mä tienaan hyvin.
Jos mies haluaa järkeistää taloutta, niin sittenhän hänen pitää seurata hintoja ja juosta tarjousten perässä eikä niin, että valittaa jälkeenpäin. Autokin tuntuu olevan miehen käytössä, joten mikäs hänellä on kiertää kaupat vaikka päivittäin.
Lastenvaatteissa nyt on niin, että yleensä ne parhaat tarjoukset löytyy yllättäen. Ei niitä koskaan ole silloin, kun jotain pitää hankkia just nyt. Jos kaupassa on jotain hajakokoja laitettu tarjoukseen, niin niiden hintoja ei ole netissä. Hyvään tarjoukseen pitää tarttua heti, ei sitä enää seuraavana päivänä ole.
No sit tarttuu, mutta turha sit valittaa jos käyttää viimeiset rahansa tällaisiin *pakko ostaa, kun halvalla saa*-asioihin.
Miksi vain miehen pitää katsella hintoja ja kierrellä kauppoja? Eikö aplla ole mitään vastuuta taloudesta?
Totta hitossa, kun tietää, että lapsella joku vaate on menossa pieneksi tai rikki, niin uusi kannattaa ostaa silloin, kun sen halvalla saa. Seuraavalla viikolla, kun sitä tarvitsee, se onkin tuplasti kalliimpi.
Tuossa perheessä miehellä on auto ja into seurata tarjouksia. Aloittajalla lienee naisten tapaan ihan tarpeeksi tekemistä työn, lasten ja kodin parissa, miehellä on enemmän vapaa-aikaa.
Mutta jos sulla ei ole rahaa hankkia sitä asiaa nyt, et sä sitä hanki. Tossa tapauksessa sä voit laittaa viestiä rahapussillesi (miehellesi) että täällä on nyt tämmönen tarjous, laitatko rahaa.
Käytätkö sinä sä-passiivia vai miksi kirjoitat noin?
Mitäpä luulet?
Minä kirjoitin yleisellä tasolla, sinä kirjoitit sä. Kerro sinä.
Kai nyt sokeakin näkee että kyseessä sä-passiivi.
Kai sä tajuat, että sä-passiivi ei toimi tällaisessa keskustelussa?
Tottakai toimii.
Jos ihminen ottaa kaiken henk.koht. loukkauksena, ei toimi. Suurin osa nyt onneksi tajuaa sä-passiivin, enpä lähtisi sitä kieltämään keskusteluissa siksi että kaikki ei tajua.
Jos sä kirjoitat suoraan jonkun toisen kommenttiin ja käytät siinä sekä sä-passiivia että omistusmuotoa sanassa miehellesi, niin sä sotket kaksi eri asiaa toisiinsa. Kai sä nyt tuon verran tajuut? Vai oletsä tyhmä?
Rakas, se sä-pasiivi taivuttaa myös omistusmuodot. Jos sulla ei ole rahaa pyydä mieheltä(si). Yritä nyt päästä yli tunnereaktiosta(si). Ja jälkimmäinen ei ole passiivi.
Yritä sä käyttää sitä oikeaa passiivia, mikä suomen kielessä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpa naiset vihdoin oppisi että miehen tienaamaan rahat on miehen rahoja ei miehen ja naisen yhteisiä
Eiköhän perheenä tienatut rahat ole yhteisiä.
Jos ei niin siit vaan mies tekemään vuoroviikoin ruuat "omista rahoistaan" ja vuoroviikoin voisi pyykätä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä nyt heti oletetaan minun tuhlaavan kaikki rahani turhaan! Maksan normaaleja yhteisiä laskuja, omat puhelin/nettimaksuni, meikkeihin ja kampaajalle menee hyvin vähän, lasten harrastuksista maksan jne. En osta mitään liian kalliita vaatteita lapsille taikka filepihvejä joka päivä, jos koskaan. Kyse on vain siitä kun mies ei haluaisi laittaa perheen yhteisiin menoihin rahojansa yhtään euroa "liikaa". Jos annan muutaman esimerkin niin ehkä jankkaajatkin tajuavat?!
Löydän hyvät kengät tarjouksesta lapselle, ne pitävät kosteuttakin poissa. Mies keksii jonkun utopistisen summan jälkeenpäin mitä kengät olisivat saaneet maksaa. Valittaa 10 eurosta monta viikkoa. Maksoi 10 euroa liikaa, en osallistu tuohon hankintaan! Mitäs ostit ne? Ruokien hintoja tuijottaa kuin raamattua. Jos jossain toisessa kaupassa olisikin ollut tarvittava tuote edullisempi niin kauhea valitus alkaa, maksoit perunoista liikaa!!! Herra ei vain meinaa tajuta etten kävellen taikka pyörällä voi suhata monta eri kauppaa läpi. Emme asu alueella jossa on paljon kauppoja lähellä toisiaan. Vessapaperista myös kiistellään aina. Pitäisi ostaa tarjouksesta isot säkit varastoon. Ymmärrän joo. Mutta vain miehellä on auto niin eiköhän se kuuluisi hänelle? Ei siltikään huolehdi että millonka loppuu mikäkin kaapeista. Sitten valittaa kun on ollut pakko ostaa yksi paketti järkyttävän kallista paperia. Niin ja siivoukseen liittyvistä jutuista ei maksaisi euroakaan! Miksi pitää muka ostaa mitään siihen liittyvää? Onhan näitä vaikka mitenkä paljon mistä mies saa ison raha-ongelman aikaiseksi. Samaan aikaan kuitenkin laittaa omiin juttuihinsa suuria summia, lenkkikengät/vaatteet voivat maksaa mitä vain, uusi auto pitää toki olla kaikilla herkuilla, harrastusvälineissä ei mitään kattoa hinnoille ole jne. Veneen taikka moottoripyörän voi mennä ostamaan ilmoittamatta. Ja sitten kieltäytyy maksamasta liian kalliista perunoista, lasten harrastuksista tms.
Avioliitto kumppanin kanssa joka tienaa suurehkoja summia kuukausittain voi olla yhtä hammasten kiristelyä ja riitelyä. Ei omia rahoja tarvitse perheeseen toki tuhlata mutta jotain rajaa pitäisi olla. ap
Etkö itse huomaa että miehesi yrittää järkeistää teidän taloutta? Sä tuhlaat liikaa, jos rahat ei riitä, sillä selvä.
Joakinen fiksu aikuinen keskustelee puolisonsa kanssa esim. näin: *Pertti tarvitsee uudet kengät. Mennäänkö yhdessä katsomaan vai käynkö hakemassa? Pirkon talvitakki on jäämässä pieneksi ja mulla ei nyt ole rahaa, käytkö ostamassa vai annatko mulle rahaa, niin käyn? Meillä alkaa olla ruokatarpeet vähissä, käypäs kaupassa huomenna töiden jälkeen* jne.
En minäkään katselisi sitä että puolisoni ostelee yli varojen asioita vain siksi että mä tienaan hyvin.
Eli mies voi vaimolta kysymättä ostaa moottoripyörän mutta vaimo ei saisi ostaa kalliita perunoita vaan pitäisi pyöräillä ympäri kaupunkia tarjousten perässä. Huomaatko että miehen talouden järkeistämisen voisi aloittaa siitä että ei tuhlaa kohtuuttomasti omaan napaan vaan sijoittaisi osan tuloistaan lapseen. Ostaisi lapselle kunnon vaatteet ikä pihistelisi sen sijaan että ostaa vain itselleen harrastevaatteita, moottoripyöriä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten itsekin mainitsit tuhlaat omat rahasi turhiin ostoksiin josta miehesikin huomauttaa ja kehtaat kitistä kun et pääse lokkeilemaan miehen rahoilla
Mieshän tuossa se lokki on.
Millähän logiikalla mies on lokki kun ei anna rahojaan naiselle tuhlattavaksi kun selvästikin tuhlaa jo omat rahansa? Pitäisikö naisen saada tuhlata myös miehen rahat niin kummallakaan ei olisi sitten rahaa?
Näin tämä ainakin valtiotasolla toimii ihan hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma. Ostatte ruuat vuoroviikoin ja lapsen vaatteiden kanssa vaadit puolet kuitin summasta.
Olisikin näin vaan kun ei ole. Lapset kulkisi ilman sopivia vaatteita ja kaapista loppuisi ruoka jos jättäisi miehen vastuulle. Testattu on tämäkin. Onhan se selvää ettei toisen pienemmät tulot voi riittää kaikkiin hankintoihin. Luulisi että tuon tajuaa kuka vain? ap
Ex-mieheni logiikka olisi ollut ostaa lapselle tarvikkeita sitten vasta kun niitä tarvitsee.
Eli käytännössä talvivaatteet menty katsomaan vasta kun lunta sataa. En saanut vastausta kysyttyäni, että meneekö lapsi siis ohuissa syysvaatteissa päiväkotiin, jos lumisade alkaa arkiyönä, eikä tietenkään ostoksille arkiaamuna ehdi.Joten ei, en lähtenyt missään nimessä tuota testaamaan.
Rahaa löytyi kyllä aina omiin harrastejuttuihin, eipä siinä... kerran ostin itselleni uuden talvitakin rikkimenneen tilalle, ja heti piti exän vaatimuksesta laskea, ettei hän nyt vain maksa enemmän kuluja kuin minä...
Eron jälkeen ollut kyllä elämä helpompaa.
Mä lähettäisin miehen viemään sen lapsen niissä ohuissa kesävaatteissa sinne päiväkotiin niin saisi kuulla kunniansa hoitajilta ja sitten mies kävisiostamassa myös ne vaatteet sille lapselle.
ukko pellolle ja ruokot juoksemaan. kyllä se siitä. tämähän on nykyään muotia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo homma. Ostatte ruuat vuoroviikoin ja lapsen vaatteiden kanssa vaadit puolet kuitin summasta.
Olisikin näin vaan kun ei ole. Lapset kulkisi ilman sopivia vaatteita ja kaapista loppuisi ruoka jos jättäisi miehen vastuulle. Testattu on tämäkin. Onhan se selvää ettei toisen pienemmät tulot voi riittää kaikkiin hankintoihin. Luulisi että tuon tajuaa kuka vain? ap
Ex-mieheni logiikka olisi ollut ostaa lapselle tarvikkeita sitten vasta kun niitä tarvitsee.
Eli käytännössä talvivaatteet menty katsomaan vasta kun lunta sataa. En saanut vastausta kysyttyäni, että meneekö lapsi siis ohuissa syysvaatteissa päiväkotiin, jos lumisade alkaa arkiyönä, eikä tietenkään ostoksille arkiaamuna ehdi.Joten ei, en lähtenyt missään nimessä tuota testaamaan.
Rahaa löytyi kyllä aina omiin harrastejuttuihin, eipä siinä... kerran ostin itselleni uuden talvitakin rikkimenneen tilalle, ja heti piti exän vaatimuksesta laskea, ettei hän nyt vain maksa enemmän kuluja kuin minä...
Eron jälkeen ollut kyllä elämä helpompaa.
Mä lähettäisin miehen viemään sen lapsen niissä ohuissa kesävaatteissa sinne päiväkotiin niin saisi kuulla kunniansa hoitajilta ja sitten mies kävisiostamassa myös ne vaatteet sille lapselle.
Ei siellä aamulla kuule mitään, palautteen saa sitten iltapäivällä, kun hakee sen sinisenä palelevan lapsen hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
ukko pellolle ja ruokot juoksemaan. kyllä se siitä. tämähän on nykyään muotia muutenkin.
Ihmiset sinnittelee ihan liian pitkään huonossa liitossa, avioeroja saisi olla enemmänkin. Varsinkin silloin, kun toinen vanhemmista ei tarjoa omille lapsilleen välttämättömiä asioita kuten kunnon talvivaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpa naiset vihdoin oppisi että miehen tienaamaan rahat on miehen rahoja ei miehen ja naisen yhteisiä
Eiköhän perheenä tienatut rahat ole yhteisiä.
Jos ei niin siit vaan mies tekemään vuoroviikoin ruuat "omista rahoistaan" ja vuoroviikoin voisi pyykätä...
Ja nainen voi muuttaa sellaiseen mat umurjuun johon on oikeasti varaa.
Ex-mieheni logiikka olisi ollut ostaa lapselle tarvikkeita sitten vasta kun niitä tarvitsee.
Eli käytännössä talvivaatteet menty katsomaan vasta kun lunta sataa. En saanut vastausta kysyttyäni, että meneekö lapsi siis ohuissa syysvaatteissa päiväkotiin, jos lumisade alkaa arkiyönä, eikä tietenkään ostoksille arkiaamuna ehdi.
Joten ei, en lähtenyt missään nimessä tuota testaamaan.
Rahaa löytyi kyllä aina omiin harrastejuttuihin, eipä siinä... kerran ostin itselleni uuden talvitakin rikkimenneen tilalle, ja heti piti exän vaatimuksesta laskea, ettei hän nyt vain maksa enemmän kuluja kuin minä...
Eron jälkeen ollut kyllä elämä helpompaa.