Lue keskustelun säännöt.
Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?
01.12.2022 |
Minulla piiskan saaminen on vaikuttanut niin, että aikuisenakin tunnen usein pelkoa, jos esimerkiksi töissä tulee joku konfliktitilanne. Olen myös liian kiltti ja vältän suututtamasta muita. Jos saan kritiikkiä jostain, tunnen ansaitsevani ankaran rangaistuksen ja halua rangaista itseäni olemalla iloitsematta mistään. Minulle on jäänyt piiskaaminen myös lihasmuistiin niin, että ahdistavissa tilanteissa saatan tuntea kuumotusta takamuksessa.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä nykyvanhemmat kyllä osaa kasvattaa lapsiaan sanoittamallakaan. Pennut tekee mitä lystää ja vanhempi lässyttää tunteista. Kuulkaa kun ei se auta, eikä opettaja tai pomo työpaikalla lässytä tunteista kun homma on mennyt pieleen. Paljon parempi se on edelleenkin aiheuttaa pahaa mieltä kotona ottamalla jotain etuisuuksia pois, ja uskokaa tai älkää, ottaa se lapsi ihan tiukasti syliin niin että edes huomaa tehneensä jotain outoa. Nepsyjä tuskin on niin paljon kun annetaan ymmärtää, on vain avuttomia vanhempia. Ja oi kyllä, minulla on lapsia ja kyllä, he ovat menestyneet elämässään hienosti. Ennen kuin joku aloittaa että "ei sulla ole kuitenkaan mitään lapsia..". On, olen ollut tiukka ja niin opettajat kun muukin yhteiskunta on antanut palautetta miten ovat ahkeria ja hyviä työntekijöitä.
Se ei ole mitään lässyttämistä. Oma lapseni on nepsy ja hyvin kasvatettu sellainen. Koulussa luokan parhaimpia. Koskaan ei ole tarvinnut väkivaltaa, huutamista, eikä ottaa mitään ns. etuisuuksia pois.
Yleensä nepsydiagnoosi halutaan juuri siksi, että ei tarvitse kasvattaa.
Se asia on juuri näin. 20 vuotta sitten kaikki haki pennuille ADHD-diagnoosin, ja pennut terrorisoi sen varjolla niin päiväkodissa kun koulussakin. Kun mitään ei voi muka tehdä.
Ennen lapset olivat vain ylivilkkaita nyt niillä,on ADHD, kuulostaahan se hienommalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Puolisosi ei ole sinuun kasvatusvastuussa. Virheestä/vahingosta ei myöskään kuulu rangaista, joten esimerkkisi ei oikein toimi.
Keittiöpsykologia on mielenkiintoista, muttei sitä voi automaattisesti soveltaa kaikkiin ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa.
Mutta sinäkään et edelleenkään osaa selittää, miksi kasvatuskeinona väkivalta on OK, mutta parisuhteessa ei. Selittäisitkö sen? Aika sairasta kannattaa lapsen pahoinpitelyä. Kai tiedätte, että kannatatte tekoa, joka on nykyään Suomen laissa rangaistava. Toivon, että teillä lapsen piiskaamisen kannattajilla ei ole lapsia.
Selitä sinä, että miksi oikeuden päätöksellä ihmiseltä voidaan ottaa vaikkapa 1000 euroa pois, kun taas jos satunnaiselta vastaantulijalta jos ottaa sen 1000 euroa niin se on varkaus tai ryöstö? Kun olet tämän selittänyt, niin ehkä ymmärrät rangaistuksen ja jonkun satunnaisen teon eron. Piiskauksen kannattamisessa ei ole mitään laitonta. Kuka tahansa voi laillisesti vaatia Suomen lain muuttamista.
Sanoin, että kannatatte tekoa, joka on Suomen rikoslaissa rangaistava. Kannattaa lukea hieman tarkemmin.
Rikoslain muuttamista saa kannattaa jos ei koe nykyistä rikoslakia järkeväksi. Lain kritisointi ei ole rikos.
Sain kolme kertaa piiskaa ja muistan ne vieläkin, kuuskynppisenä. En kokenut enkä koe hyvänä tapana kasvattaa. Oma lapsi on pärjännyt paremmin kuin minä - ilman pakkoa ja väkivaltaa. En kanna kaunaa vanhemmilleni mutta muistan että ne harvat kerrat eivät olleet mitään kasvatusmielessä tehtyjä, vaan suuttumusta.
Koin pelkoa ja pettymystä mutta taitaa sekin olla totta että lapsi pääsee hetkeksi niskan päälle kun se saa aikuisen suuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkinen väkivalta vanhempien taholta oli paljon pahempaa, ja se jatkuu varmaan hautaan saakka kunnes potkaisevat tyhjää. Olen yli 40 ja ne halveksivat kommentit tulevat mieleen joka päivä.
Tukkapölly tai piiskaus oli aina kertaluonteista ja asia oli käsitelty ja sen jälkeen palattiin normaaliin. Parempi kertarytinä kuin jatkuva kitinä.
Nykyvanhemmilla ei ole valtaa lapsiinsa minkä vuoksi hermot menevät usein totaalisesti ja arki on yhtä huutamista.
Mitähän varten se valta on menetetty : )?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Pari kertaa sain piiskaa mukulana, mutta asiasta kyllä ja opiksi otin.
Kyllä mun vanhemmat rakastivat minua ihan oikeasti. En tietenkään suosittele kenellekään lapsen piiskaamista enkä muutenkaan pahoinpitelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Eli piiskaaminen on sinun kohdalla toiminut, sinusta on kasvanut kiltti ja nöyrä ihminen.
Jos saa remmistä aivan aiheesta, siitä ei jää mitään hampaankoloon.
Minulle näin kävi vain yhden kerran, ei ole muuttanut itsetuntoani suuntaan tai toiseen. Aihetta kuritukseen todellakin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään.
Aika vaikea uskoa.
Eikö oikeasti ole mitään fiiliksiä jäänyt piiskaamisesta? Että ihan neutraali homma, piiskaanpa lapsianikin tuossa huvin vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään.
Aika vaikea uskoa.
Eikö oikeasti ole mitään fiiliksiä jäänyt piiskaamisesta? Että ihan neutraali homma, piiskaanpa lapsianikin tuossa huvin vuoksi?
Rankaisetko useinkin lapsiasi vain huvin vuoksi? Lapsi on joka toinen viikko arestissa ja joka toinen viikko ilman viikkorahaa ihan vaan siksi, koska äidistä tuntuu siltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Puolisosi ei ole sinuun kasvatusvastuussa. Virheestä/vahingosta ei myöskään kuulu rangaista, joten esimerkkisi ei oikein toimi.
Keittiöpsykologia on mielenkiintoista, muttei sitä voi automaattisesti soveltaa kaikkiin ihmisiin ja heidän kokemuksiinsa.
Mutta sinäkään et edelleenkään osaa selittää, miksi kasvatuskeinona väkivalta on OK, mutta parisuhteessa ei. Selittäisitkö sen? Aika sairasta kannattaa lapsen pahoinpitelyä. Kai tiedätte, että kannatatte tekoa, joka on nykyään Suomen laissa rangaistava. Toivon, että teillä lapsen piiskaamisen kannattajilla ei ole lapsia.
Selitä sinä, että miksi oikeuden päätöksellä ihmiseltä voidaan ottaa vaikkapa 1000 euroa pois, kun taas jos satunnaiselta vastaantulijalta jos ottaa sen 1000 euroa niin se on varkaus tai ryöstö? Kun olet tämän selittänyt, niin ehkä ymmärrät rangaistuksen ja jonkun satunnaisen teon eron. Piiskauksen kannattamisessa ei ole mitään laitonta. Kuka tahansa voi laillisesti vaatia Suomen lain muuttamista.
Sanoin, että kannatatte tekoa, joka on Suomen rikoslaissa rangaistava. Kannattaa lukea hieman tarkemmin.
Olen kyllästynyt niin Suomen rikoslakiin kuin muihinkin lakeihin. Suomessa ei ole muilla oikeuksia kuin rikollisilla sosiaalipummeilla. En koe enää omakseni sen enempää Suomalaisia kuin nykyisiä länsimaisia arvoja. Islamkin on terveempi järjestelmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Uskon omia silmiäni ja vuosikymmeniä jatkuneita havaintoja. Ideologiaan ja kauhisteluun en sen sijaan usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Uskon omia silmiäni ja vuosikymmeniä jatkuneita havaintoja. Ideologiaan ja kauhisteluun en sen sijaan usko.
Usko vaikka Ukko Mustilaiseen, ketään ei kiinnosta sun uskonasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Uskon omia silmiäni ja vuosikymmeniä jatkuneita havaintoja. Ideologiaan ja kauhisteluun en sen sijaan usko.
Usko vaikka Ukko Mustilaiseen, ketään ei kiinnosta sun uskonasiat.
Loppuivatko argumenttisi?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään.
Aika vaikea uskoa.
Eikö oikeasti ole mitään fiiliksiä jäänyt piiskaamisesta? Että ihan neutraali homma, piiskaanpa lapsianikin tuossa huvin vuoksi?
"Ei mitenkään".
Nykylumihiutale traumatisoituu kuitenkin puolestasi.
Lapsena sain lähes päivittäin tukkapöllöä kun kiusasin pikkuveljeä tai tein pahojani. Aikuisena en ole saanut edes ylinopeussakkoa ja olen menestynyt hyvin elämässäni.
M36
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte, että olette saaneet piiskaa aiheesta, mitä mieltä olette sitten siitä, jos avioliitossa teet virheen ja puoliso aiheuttaa sinulle fyysistä kipua (läimäyttää, lyö, tönäisee seinää päin), oliko sekin aiheesta? Mikä on tämä logiikka, joka oikeuttaa lapsen pahoinpitelyn? Miksi puolustuskyvyttömälle lapselle saa aiheuttaa kipua, koska se on vaan kasvatusmenetelmä, mutta sitten sama tilanne aikuisten kesken nähdään väkivaltana.
Kiintymyssuhdeteoria mieltää aikuiset, jotka puolustelevat lapsena saamaansa kuritusväkivaltaa, usein etäistävään kiintymysluokkaan. Se vastaa lapsuuden välttelevää kiintymystyyppiä, jolle on tyypillistä tunne-etäisyys koettuihin asioihin. He eivät siis ole turvallisesti kiintyneitä ihmisiä, mikä on helppo nähdä heidän kylmäkiskoisesta suhtautumisestaan lapsen kohteluun. Luultavasti näille ihmisille on siis helpompaa kieltää asioiden todellinen laita kuin myöntää ja kohdata se, että omat vanhemmat ovat käyttäneet heihin väkivaltaa. Niinpä omia kokemuksia vähätellään tyyliin "eihän se mitään ollut, ansaitsin sen" -tyyliin. Tässä ajattelussa on kuitenkin se vaara, että jos kuritusväkivallan seurauksia ei ymmärrä, väkivaltaisten kasvatusmetodien käyttämisen riski omiin lapsiin kasvaa.
Vanhempi rankaisee puolustuskyvytöntä lasta koska hän on lapsen vanhempi. Lapsen ja vanhemman suhde on eri kuin puolisoiden välinen suhde. Ylipäätään mitä puolustuskyvyttömyyteen tulee, niin rangaistuksia vastaan ei ole tarkoitus voida puolustautua. Eihän vangeillekaan varata tilaisuutta karata vankilasta jotta he voisivat puolustautua saamaansa vankeusrangaistusta vastaan.
Et ole avovankilasta kuullut? Ohitetaan tuo typerä vertaus, alkuasetelma on täysin väärä ja epäreilu. Aikuinen-lapsi. Lapsen luottamus, turvan tunne ja fyysinen kajoaminen, satuttaminen. Aina väärin. Vain aikuinen, joka on kyvytön kasvattamaan, toimii kuten eläin. Äläkä sano, että toimiihan se luonnossakin. Siinähän rikotte luottamuksen ja kiintymyssuhdetta lapsen ja vanhemman välillä.
Lapsen luottamus vanhempaan ei katoa siitä, että vanhempi rankaisee lasta kielletystä teosta jonka lapsi on tehnyt. Rankaiseminen on täysin normaali ihmisten kasvatuskeino. Se ei ole mikään eläimellisyyden osoitus.
Ei ole normaali kasvatuskeino. Lapset kasvaa ilmankin oikein hyvin. Rangaistuksen pitää olla yhdessä sovittu asia, joka ei riko esim ihmisoikeuksia. Jos lapsi ei tule sovitusti kotiin, niin lapsen hakkaaminen on täysin kohtuuton toimenpide. Lisäksi se tehdään vihasta ja pelosta. Ei lapsen parhaaksi.
Itse asiassa se on aivan normaali kasvatuskeino joka on laillinen suuressa osassa Länsi-Euroopan maitakin. Ei siis riko ihmisoikeuksia. Sitä ei myöskään tehdä vihasta ja pelosta vaan suunniteltuna seurauksena kielletystä teosta.
Ruumiillista kuritusta on myös monenlaista. Esimerkiksi luunappi tai pieni tukistus rinnastuu vakavuudeltaan jäähypenkkiin. Ja tavallinen selkäsauna risulla tai remmillä esimerkiksi pitkään kotiarestiin.
Se, että jossain tehdään jotain, ei tarkoita, ettei siitä olisi haittaa. Tutkimustieto puhuu puolestaan. Väkivalta rikkoo aina ihmisoikeuksia. Jokaisella on oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen, lapsellakin.
Sinulla taitaa olla ihan oma määritelmäsi ihmisoikeuksista. Mikä ei toki yllätä, koska mitä erilaisimmat tahot käyttävät ihmisoikeuksia perusteena mitä erilaisimmille näkymyksille.
Mitä erilaisimmat tahot käyttävät näin on aina tehty-fraasia perusteena mitä erilaisimmille teoilleen (ns. kasvatukselleen, kun eivät rassukat paremmin osaa).
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu käytännön havaintoihin sen toimivuudesta.
Ruumiillisen kurituksen kannattaminen perustuu hetkelliseen kuvitelmaan sen toimivuudesta ja ymmärtämättömyyteen sen seurauksista.
Uskon omia silmiäni ja vuosikymmeniä jatkuneita havaintoja. Ideologiaan ja kauhisteluun en sen sijaan usko.
Usko vaikka Ukko Mustilaiseen, ketään ei kiinnosta sun uskonasiat.
Loppuivatko argumenttisi?
Eri
Mitä järkeä on tuoda tähän uskomukset mukaan? Voinhan tähän vaikka vastata ettei usko, että väkivalta tuo ratkaisua. Se ei kuitenkaan edistä keskustelua.
Miksi kahden kaverini lapsi on sitten saanut lyödä äitiään säännöllisesti? Toinen mätkäisi vielä niin kovaa kasvoihin, että kaverini silmälasit hajosivat. Kukaan ei puutu tähän, vaikka pienikin lapsi osaa todella satuttaa.