Lue keskustelun säännöt.
Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?
01.12.2022 |
Minulla piiskan saaminen on vaikuttanut niin, että aikuisenakin tunnen usein pelkoa, jos esimerkiksi töissä tulee joku konfliktitilanne. Olen myös liian kiltti ja vältän suututtamasta muita. Jos saan kritiikkiä jostain, tunnen ansaitsevani ankaran rangaistuksen ja halua rangaista itseäni olemalla iloitsematta mistään. Minulle on jäänyt piiskaaminen myös lihasmuistiin niin, että ahdistavissa tilanteissa saatan tuntea kuumotusta takamuksessa.
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Esimerkkejä sellaisista seurauksista joita ei lasketa väkivallaksi? Jäähy on väkivaltaa, lapsen taluttaminen kädestä on väkivaltaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siten, että minusta on kasvanut kunnon kansalainen eikä mikään woke-hinari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Käskee lapsen huoneeseensa, lapsi ei tottele. Voi ei, olemme pulassa ja nyt on lapsi niskan päällä. Näin nykyään.
Minä sain niin paljon selkääni, etten pystynyt kertoja edes laskemaan. Meillä selkäsaunoja annettiin hyvin pienestä ja muiden ohessa varmuuden vuoksi kaikille. Minusta tuli kiltti, konflikteja välttelevä miellyttäjätyttö, jolla on alkanut olla omia mielipiteitä vasta myöhemmällä iällä.
Olimme tavallisia lapsia, joten aikuiseksi tultuani olen ajatellut pieksemisen syyksi vanhempien keskinäisen kireyden. He sentään erosivat tapeltuaan yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Taas ketju teille mt-ongelmaisille āmmille jotka ette pysty lopettamaan rypemistä 50 v sitten tapahtuneissa asioissa. Hankkikaa köysi!
Sinä olisit ollut näköjään enemmän tarpeessa.
Nyt, jos uskot pelkän sanan voimalla, niin lopeta tuo ämmittely.
Tiedätkö sitä että puhetyyli kertoo ihmisestä itsestään hyvin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset "sain piiskaa ihan aiheesta" ovat suojelumekanismi. Ei kykene vielä myöntämään itselleen sitä kipeää tosiseikkaa, että satuttiin pahasti lapsena.
Itselläni on aina ollut huono itsetunto, vaikea luoda suhteita miehiin ja vältän konflikteja, lamaannun helposti.
No saitko aiheesta piiskaa vai h akattiinko sua ihan huvikseen? Tässäkin kun tuntuisi olevan hieman eroja. Jos et edes jälkeenpäin ajatellen tehnyt mitään väärin ja koet että sua piestiin ilman syytä, niin totta kai siitä jää traumoja.
Ei ole mitään sellaista aihetta, josta voisi saada piiskaa. Aikuisella pitää olla muita keinoja lapsen kasvattamiseen.
Toisessa naapurimeluketjussa oltiin mieltä, että lapset ovat luonnonvoima jota ei voi hallita ja heidän pitää vaan antaa riehua ja mekkaloida vapaasti. Aika heikoilta vaikuttaa nämä nykyiset keinot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Käskee lapsen huoneeseensa, lapsi ei tottele. Voi ei, olemme pulassa ja nyt on lapsi niskan päällä. Näin nykyään.
Ja siellä omassa huoneessa lasta odottaa leluvuori millä leikkiä. Onkin todella pelottava rangaistus tämä omaan huoneeseen joutuminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan on niin että keppi kyllä opettaa tyhmän ja kurittoman kakaran ihmisten tavoille.
En perusjamppana osaa tehdä syväluotaavaa psykologista kartoitusta itsestäni että voisin ymmärtää. mikä osa lapsuudestani vaikuttaa nykyiseen itseeni mitenkin. Enkä myöskään viitsi esittää osaavani, kuten jotkut . Mutta aika vaikea maalaisjärjellä ainakaan uskoa että lapsena saadut lyönnit jotenkin jalostaisivat paremmaksi ihmiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Esimerkkejä sellaisista seurauksista joita ei lasketa väkivallaksi? Jäähy on väkivaltaa, lapsen taluttaminen kädestä on väkivaltaa...
Ihanko tosissasi et itse keksi yhtään? Se selittääkin usein kuritusväkivallan kannattamista, keinottomuus. Seuraus voi olla esimerkiksi jonkin edun tai mukavan asian menettäminen. Voidaan ottaa viikkoraha pois tai pienentää sitä, määrätä lapsi olemaan viikonloppu (tai viikko, riippuen rikkeen suuruudesta) kotona, ottaa kännykkä pois yöksi, jos ei osaa mennä ajoissa nukkumaan, vaan notkuu netissä, evätä lapselta jokin mieluisa hankinta tai siirtää sitä siihen asti, kun asia, josta väännetään, on korjattu. Vaihtoehtoja on lukuisia, eikä mikään näistä ole väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Käskee lapsen huoneeseensa, lapsi ei tottele. Voi ei, olemme pulassa ja nyt on lapsi niskan päällä. Näin nykyään.
Ja siellä omassa huoneessa lasta odottaa leluvuori millä leikkiä. Onkin todella pelottava rangaistus tämä omaan huoneeseen joutuminen...
Minkäslainen rangaistus se sitten muka on? Millaisia kasvaa lapsista joita vaan lahjotaan eikä koskaan rangaista, kun se rangaistuskin on palkinto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Huomaan myös, että pelkään auktoriteetteja.
Ehkä ikävin vaikutus on kuitenkin se, että riitojen antaa helposti mennä yli ja sellainen rakentava riitely on vaikeaa. Kun lapsena sai selkään, niin ihan sama oli sitten olla ikävä koko rahan edestä. Yritän sitä kitkeä pois, jotta oma lapsi ei joutuisi kärsimään siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Esimerkkejä sellaisista seurauksista joita ei lasketa väkivallaksi? Jäähy on väkivaltaa, lapsen taluttaminen kädestä on väkivaltaa...
Ihanko tosissasi et itse keksi yhtään? Se selittääkin usein kuritusväkivallan kannattamista, keinottomuus. Seuraus voi olla esimerkiksi jonkin edun tai mukavan asian menettäminen. Voidaan ottaa viikkoraha pois tai pienentää sitä, määrätä lapsi olemaan viikonloppu (tai viikko, riippuen rikkeen suuruudesta) kotona, ottaa kännykkä pois yöksi, jos ei osaa mennä ajoissa nukkumaan, vaan notkuu netissä, evätä lapselta jokin mieluisa hankinta tai siirtää sitä siihen asti, kun asia, josta väännetään, on korjattu. Vaihtoehtoja on lukuisia, eikä mikään näistä ole väkivaltaa.
Tuohan on aivan kauheaa henkistä väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin, en enää kiroillut ruokapöydässä enkä rikkonut tavaroita tahallani. Äiti ripsi kohtalaisen kevyesti pyllylle marjapensaan oksilla. Opetus meni perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Esimerkkejä sellaisista seurauksista joita ei lasketa väkivallaksi? Jäähy on väkivaltaa, lapsen taluttaminen kädestä on väkivaltaa...
Jäähyä ei ole missään luokiteltu väkivallaksi, vaikkei se ehkä suositeltavin kasvatusmenetelmä ole. Lapsen kädestä taluttaminen ei todellakaan ole väkivaltaa. Tahallasiko heittäydyt yksinkertaisesti, kun sinulta on ihan lain turvin viety suosimasi kasvatusmetodi ja esität, ettei lapsia nyt voi enää mitenkään kasvattaa, kun niitä ei saa piiskata?
Vierailija kirjoitti:
Siten, että minusta on kasvanut kunnon kansalainen eikä mikään woke-hinari.
Kielenkäyttösi kertoo valitettavasti päinvastaista. Sinusta kasvoi enemminkin epäempaattinen kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Esimerkkejä sellaisista seurauksista joita ei lasketa väkivallaksi? Jäähy on väkivaltaa, lapsen taluttaminen kädestä on väkivaltaa...
Ihanko tosissasi et itse keksi yhtään? Se selittääkin usein kuritusväkivallan kannattamista, keinottomuus. Seuraus voi olla esimerkiksi jonkin edun tai mukavan asian menettäminen. Voidaan ottaa viikkoraha pois tai pienentää sitä, määrätä lapsi olemaan viikonloppu (tai viikko, riippuen rikkeen suuruudesta) kotona, ottaa kännykkä pois yöksi, jos ei osaa mennä ajoissa nukkumaan, vaan notkuu netissä, evätä lapselta jokin mieluisa hankinta tai siirtää sitä siihen asti, kun asia, josta väännetään, on korjattu. Vaihtoehtoja on lukuisia, eikä mikään näistä ole väkivaltaa.
Ammattikasvattajat eivät saa käyttää etujen poistoa ja kotonakaan se ei läheskään kaikkiin lapsiin tepsi. Lapsen voi määrätä olemaan kotona, mutta jos lapsi lähtee ilman lupaa pois niin sille ei oikein mahda mitään, koska fyysinen puuttuminen loukkaa lapsen koskemattomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman kerran tuli remmistä, ja sanoisin, että täysin aiheesta. Olin sen verran kovapäinen lapsi ja aika ajoin hunningolla.
Tottakai kipeää teki sen piiskaamisen ajan, sehän sen tarkoitus onkin. Sillä oli kuitenkin "ruotuun palauttamisen" vaikutus, pitkäksi aikaa.
Luulen, että tänä päivänä ne kovapäiset pojat saavat olla hunningolla vapaasti, ilman että kukaan siihen tiukasti puuttuu. Korkeintaan tarjotaan diagnooseja ja vahvaa lääkitystä. Paljon potentiaalia hukataan, kun heitä heitellään sijoituslaitoksesta toiseen, ilman kiintymystä ja kiinnittymistä mihinkään tai kehenkään.
Olin sisaruksistamme ainoa, joka sai remmistä. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin eriarvoisessa asemassa tai eri säännöillä, vaan muiden TEOT eivät antaneet aihetta siihen. Pidän isäni toimintaa itseäni kohtaan pohjimmiltaan välittämisen interventiona. Olin rakastettu, mutta ne rikolliset TEKONI eivät olleet.
Minusta kasvoi kunnollinen veronmaksaja ja itse asiassa ammattikasvattaja (ilman piiskaa toki :)
Miten koet ammattikasvattajana sen, kun ainoa sallittu kurinpitokeino on sanoitus?
Missä se on ainoa sallittu kurinpitokeino? Edelleen on ihan sallittua Suomessa asettaa lapsille rajoja ja opettaa, että teoilla on seurauksia. Ne seuraukset vaan eivät saa olla väkivaltaa.
Esimerkkejä sellaisista seurauksista joita ei lasketa väkivallaksi? Jäähy on väkivaltaa, lapsen taluttaminen kädestä on väkivaltaa...
Jäähyä ei ole missään luokiteltu väkivallaksi, vaikkei se ehkä suositeltavin kasvatusmenetelmä ole. Lapsen kädestä taluttaminen ei todellakaan ole väkivaltaa. Tahallasiko heittäydyt yksinkertaisesti, kun sinulta on ihan lain turvin viety suosimasi kasvatusmetodi ja esität, ettei lapsia nyt voi enää mitenkään kasvattaa, kun niitä ei saa piiskata?
Ruumiillinen kurituskin oli aluksi ei-suositeltu ja sitten siitä tuli kokonaan kielletty. Sittemmin myös monet muut rankaisukeinot on muutettu ei-suositellun statukselle ja vähitellen tavoittena epäilemättä on, että niiden käyttö voidaan kieltää myös lasten vanhemmilta. Kyseessä on kauhistelun kulttuuri joka vähitellen tulee johtamaan kaikenlaisen kurinpiton kieltämiseen jollei sille laiteta stoppia ja palauteta kasvatuksen vapautta.
Oli viha ja pettymys kun iskällä paloi pinna ja se halusi silloin antaa piiskaa. Iskällä oli kiivas temperamentti ja muistan että molemmat lapset sai piiskaa aika herkästi. Ja viimeisillä kerroilla vielä häpeä, jota tunnen vieläkin, että joutui paljastamaan pepun vielä niinkin vanhana piiskattavaksi. Olin kai oppikoulun ekalla tai tokalla.
Äiti ei koskaan piiskannut. Sanoin sille lopulta olevani liian vanha piiskattavaksi ja se kertoi isälle, oikein huusi. Siihen loppui se. Iskä kuoli muutaman vuoden päästä, jäi mulle pelottavana mieleen.
Minä sain lapsena piiskaa mutta aika harvoin. Nautin nykyään kivun tuottamisesta. En myöskään näe syy-yhteyttä, enkä ole muuten sadistinen tai väkivaltainen. En nauti kivun tai muunkaan ikävän asian tuottamisesta ellei se tapahdu molemminpuolisella sopimuksella ja molempien iloksi.