Miten piiskan saaminen lapsena on vaikuttanut?

En tapaa enää minua väkivaltaisesti kohdelleita ihmisiä mukaan lukien äitini.

Olen itse kasvattanut yhden lapsen aikuiseksi, enkä tarvinnut siihen kertaakaan väkivaltaa. 

Vierailija kirjoitti:

Sain lapsena piiskaa. Nykyään saan seksuaalista nautintoa kivusta. En näe asioilla syy-yhteyttä.

Oletko masokisti?

Minun mielestäni kivut  tuntuu   jo ajatuksenakin helvetillisen kauhealta.  Minä en ainakaan ole   ikinä saanut  nautintoa kivusta.

Vihaan isääni joka piiskasi ja äitiäni joka ei estänyt väkivaltaa.

Olen nykyään velanperijä. 

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Opetti käyttäytymään ja tottelemaan. Ihan vaan kädellä hutkittiin pyllylle, ei paljaalle. 

Meillä läiskitään paljaalle pyllylle ja molemmat tykkää. 

"Meillä isä hakkasi äidin ja äiti lapset." Klassinen esimerkki siitä, että väkivalta synnyttää väkivaltaa. Sinun ei kannata ihannoida isääsi siitä, ettei hän hakannut vielä lapsiaankin, hänhän aloitti tuon väkivallan kierteen.

Turkissa niin vartija vai poliisi hakkasi niitä poikia oikein kepillä .  Tupakan varastamisesta turisteilta. 

Olen katkera.  Olin lapsi aikana, jolloin ruumiillinen kuritus ei ollut lailla kiellettyjä.  Sekä isä, että aiti käytti ruumiillista kuritusta ja usein niin, että kun joku tappeli tai titki, useampi sai selkäänsä riippumatta siitä, kuka oli syyllinen.  Tutuksi tulivat koivunoksa, nahkavyö, hyppynaru ja sähköjohto.  Usein hävetti, kun vielä naapurin lapsia tai sukulaisia oli näkemässä.  Pelkäsin kotona.  Ainoastaan syntymäpäivänä ja sairaana tuntui siltä, että sai olla turvassa.  Siksi vietinkin paljon aikaa isovanhempien luona, siellä sai olla turvassa.  pelkäsin vanhempiani, enkä juuri väittänyt heille vastaan.  Vasta 50 vuotiaana sanoin heille vastaan ja silloin tyhjensinkin koko reppuni vuosikymmenten ajalta.  Siinä meni muutama kuukausi puhumatta, mutta tilanne normalisoitui vähitellen.  Aina toivoin, että lähipiirissä olisi joku turvallinen aikuinen, joka puuttusi asiaan, mutta täti oli kyllä puolestamme pahoillaan, mutta ei uskaltanut puuttua.  Toivoin myös, että alaluokan opettaja olisi puuttunut, koska hän näki useamman kerran liikuntatunnilla hyppynarun jäljet siskoni säärissä, mutta ilmeisesti hänelläkään ei ollut keinoja.  Mielestäni olimme aika kilttejä, emmekä olisi tarvinneet tällaista kuritusta ja siksi meistä tuli aika kovia ja pahasuisia, kuten äitimme, mutta omia lapsiamme kohtaan olemme kaikki olleet ymmärtäväisiä ja helliä.

Kerran tuli vitsaa kintuille eikä hajuakaan miksi . Punaiset juovat nousi polvien kohdalle taakse . Olisko ollut jotain pajua . 

Kuulin juuri miten Italiassa lapsia läpsitään naamalle ja päähän avokämmenellä. 

Pietarista Suomeen tullut naisoletettu kertoi ( hän ei osaa suomea jos viranomaisia lähellä ) suomeksi että häntä pidettiin noitakokouksissa ja erilaisissa energia hoidoissa sekä porkkanaraasteella meni koulupäivät . Hän varasteli jo lapsesta asti usein käsilaukkuja , kasseja missä tavaraa ja kaupoista. Hänen isänsä on venäläinen . Ja hänen sisaret on muiden miesten lapsia. Toinen venäläinen nainen tuli Suomeen anoreksiassa koska prostituutiosta pitää olla hoikka. Hoikat tienaa eniten seksimyynnillä. Hän myös varastelee ihan kassoistakin. Lähiöissä nähtyä.

Silitysraudanjohdolla toistuva hakkaaminen - tuntuu-- loppuelämän. samoin eri versiot jo 6v lähtien H nimellä ja käsin kokeilua onko lapsi tuleva etuv-- vai taka-- vai lättä vee.., pään iskeminen lattiaan, potkut elimiin jne.. niin onks toi sitä piiskaamista.. veitsi-sormet uhkausta jne jne.. uskoisin että jokin jälki jäääää

Olisi mielenkiintoista kuulla palstaa lukevilta vanhuksilta, että miltä se oman lapsen pahoinpitely tuntui. Voisiko joku kertoa?

Minua hakattiin 80 -luvulla vitsalla, joka tietysti oli jatkuvasti eteisen oven päällä. Mitähän vieraat siitä ajattelivat? Minut laitettiin komeroon, jos suutuin, sain napsautuksia päähän ja äitini myös kuristi minua "rauhoitellessaan", jos olin vihainen. Sanallinen "olet paha", "Mitä sinäkin luulet olevasi", "Mitä esität" ym. Oli arkipäivää. Päiväkirjaani luettiin ja kun myös veljeni oli lukenut sitä ja esitti siitä lainauksia, oli vastassa vain naurua vanhemmiltani. Elin koko lapsuuteni kuin häpäistynä ja itsetuntoni kehittyi edes jonkinlaiseksi vain muiden aikuisten ja ystävieni ansiosta, joiden silmissä olin hyväksytty. Olen myös miettinyt, että jatkuvat "luunapit", jotka siis olivat kovia napsauksia juuri aivojen alueelle ovat voineet aiheuttaa jotain pysyvää muutosta aivojen alueelle. Hiusten vetäminen oli myös arkipäivää ja ulkonäön arvostelu. Muutinkin nuorena pois kotoa ja nyt vanhan äidin kohtaaminen on kuin esitystä, joka vie joka kerta voimani. 

Toivottavasti kukaan ei enää "kasvata" lapsiaan väkivallan keinoin. Apua on saatavilla, jos oma tunteidensäätely on kehittymätöntä, ja itseään ei pysty hillitsemään pienen lapsen kanssa. 

Vihaaa...eikä lopu vaikka piiskanantaja on ollut haudassa 20v...