Miksi nykyään on niin paljon mt-ongelmia, mutta aiemmin ei ollut ollenkaan?
Nykyään sadattuhannet kärsivät mt-ongelmista ja suuri osa tuntuu olevan ongelman takia myös suorastaan työkyvyttömiä. Miksi tätä ongelmaa ei ollut esim 40 vuotta sitten? Moni sanoo, ettei silloin näitä ihmisiä hoidettu. No luulisi, että tämän seurauksena esimerkiksi itsemurhat olisivat olleet tuolloin huomattavan korkeita, mutta ei. Ne ovat korkeita nimenomaan nykyään, vaikka näin ei tuon väittämän mukaan pitäisi olla verrattuna menneeseen aikaan jolloin apua ei saanut. Lisäksi ennen oli pakko mennä sinne lapion varteen töihin, ei silloin kyselty, että vai haluaisitko jäädä ennemmin kotiin sairastamaan mt-ongelmaa. Silti ihmiset selvisivät ilman itsemurhia.
Kommentit (83)
Tilastojen mukaan itsemurhat ovat miehien kohdalla huomattavasti laskeneet verrattuna vuosiin 1970-1990, naisilla pysynyt lähes samana. 70-luvulta alkaen miesten itsemurhien määrä on puolittunut.
Miten niin ei näy tilastoissa itsarit? Suomihan on siinä ollut pitkään kärkimaita, jopa tuolloin ennen. Osa taidettu merkata metsästysonnettomuudeksi tilastoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tilastojen mukaan itsemurhat ovat miehien kohdalla huomattavasti laskeneet verrattuna vuosiin 1970-1990, naisilla pysynyt lähes samana. 70-luvulta alkaen miesten itsemurhien määrä on puolittunut.
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_kat_007_fi.html
Koska hoito oli tasoa lobotomia. Tai noh, nykyään se tehdään pillereillä, ennen jääpiikillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin suoriltaan ampuivat itsensä.
Eivät ampuneet. Se olisi ollut itsemurha. Ihmiset eivät vain aikoinaan olleet niin henkisesti heikkoja.
Miten niin eivät? Minäkin tiedän monta omalta pieneltä kotipitäjältäni 70-90-luvuilta, jotka itsensä hävittivät. Nyt on sulla ihan omat tilastot käytössä.
Olihan niitä ennenkin. Ja niitä jopa "hoidettiin". Lainausmerkit siksi, että mielenterveysongelmaiset leimattiin hulluiksi ja eristettiin laitoksiin.
On kyllä aloittajalla melkoiset luulot ja yrittää vielä inttää vastaan.
Minkä tilaston mukaan itsemurhat lisääntyneet?
Ja syrjäytyneitä on ollut aina. Alkoholisteja, mt-ongelmista kärsineitä, heikkolahjaisia jne. Ennen näillekin oli mahdollista päästä ajoittain lapiohommiin, nykyään paljon vaikeampaa työllistyä edes satunnaisesti jos "haasteita".
Missä maailmassa nämä "ei ennen" ihmiset oikein ovat eläneet? Jossain pienessä kuplassa lukien lehdestä sarjakuvat? Pienessä kylässä sulkien silmät niiltä pultsareilta ja kylähulluilta?
Nykyään joka vaiva ja piirre diagnosoidaan. Vähänkin kerrot lääkärille ahdistuneisuudesta niin saat ahdistuneisuushäiriödiagnoosin. Sama masennuksen kanssa. Minut ohjattiin tahtomattani psykiatrille ja nyt on kasassa jo 7 eri mt-diagnoosia. Ja kaikkiin tietysti määrätty lääkitys.
Juuri tänään luin sosialisen median aiheuttavan laajasti MT ongelmia, koska lähes kaikki siellä ruokkivat negatiivisesti ihmisen pimeääpuolta.
Suomessa edelleen monesti autot ajautuvat toistaiseksi tuntemattomasta syystä hyvissä keliolosuhteissa vastaantulijoiden kaistalle, kunhan sieltä on tulossa rekka vastaan. Vakuutusyhtiöt maksavat korvaukset, koska kyseessä ei ole itsemurha vaan liikenneonnettomuus.
Ennen esim. suvun hulluista vaiettiin visusti. Pahimmat tapaukset joutuivat laitokseen. Lievemmät tapaukset yrittivät olla mahdollisimman normaalisti. Kukaan ei halunnut leimatua mielenvikaiseksi.
Ennen vanhaan he olivat kylähulluja, synkkämielisiä, omalaatuisia, pöljiä tai aloitelyvyttömiä reppanoita, mökkihöperöitä, tai päästään vialla. Nykyään kun tiedetään enemmän ja ihmisiä hakeutuu hoitoon, saadaan dataa ja tapaukset tilastoihin.
Ennen vanhaan oli ainakin maalla tavallinen ilmiö kylähullut miehet ja mökkihöperöt naiset tai saamattomat peräkammarinpojat.
Ennen oli mielisairaaloita . Oli myös "yksinkertaisia" töitä joita pystyi tekemään , ei ollut niin kiire kuin nyt. Tukiverkkoja oli , ihmiset oli sosiaalisempia kuin nyt kun nyhjätään koneen äärellä. Huolehdittiin enemmän toisista.
Elämä oli aikaisempina vuosikymmeninä yksinkertaisempaa. Joskin toisella tapaa rankkaa. Niinkuin jo joku aiemmin kirjoitti, oli olemassa myös yksinkertaisia töitä, joissa ei vaadittu samaa kapasiteettia kuin nykyään.
Mielenterveyden häiriöillä ja sairauksilla oli myös voimakas stigma ja ihmiset pyrkivät välttämään joutumista tätä kautta yhteiskunnan ulkopuolelle joutumista. Todennäköisesti sinniteltiin esim. paniikkihäiriön, lievemmän masennuksen ja neuroosien kanssa. Kaikkein vaikeimpia psykooseja oli tietysti mahdotonta piilottaa.
Opittiin elämään niiden kanssa- ja/tai kuolemaan.
1. Ei tarvitse mennä töihin ja saa erilaisia tukia sekä pystyy puhumaan itsestään koko ajan
2. Ovat muotia.
Jokseenkin tasan 40 vuotta sitten kotipaikkakunnallani oli monta nuorten miesten itsemurhaa. Niin monta, että valitsin poikaystävänkin sen perusteella, kuka todennäköisesti pysyy hengissä.
En tiedä, mihin ap: käsitys perustuu, mutta minun muistini mukaan se on aivan väärä.
- yhteisöllisyyden katoaminen
- perheet, suvut hajallaan
- henkisyyden katoaminen elämästä
- some
- maailmanloppua maalaileva media
- helppojen, avustavien tehtävien katoaminen
- digitalisaatio
- tunnistetaan paremmin
- on helpompi kertoa
Siinäpä noita syitä.
Aiemmin suoriltaan ampuivat itsensä.