Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyään on niin paljon mt-ongelmia, mutta aiemmin ei ollut ollenkaan?
01.12.2022 |
Nykyään sadattuhannet kärsivät mt-ongelmista ja suuri osa tuntuu olevan ongelman takia myös suorastaan työkyvyttömiä. Miksi tätä ongelmaa ei ollut esim 40 vuotta sitten? Moni sanoo, ettei silloin näitä ihmisiä hoidettu. No luulisi, että tämän seurauksena esimerkiksi itsemurhat olisivat olleet tuolloin huomattavan korkeita, mutta ei. Ne ovat korkeita nimenomaan nykyään, vaikka näin ei tuon väittämän mukaan pitäisi olla verrattuna menneeseen aikaan jolloin apua ei saanut. Lisäksi ennen oli pakko mennä sinne lapion varteen töihin, ei silloin kyselty, että vai haluaisitko jäädä ennemmin kotiin sairastamaan mt-ongelmaa. Silti ihmiset selvisivät ilman itsemurhia.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joka vaiva ja piirre diagnosoidaan. Vähänkin kerrot lääkärille ahdistuneisuudesta niin saat ahdistuneisuushäiriödiagnoosin. Sama masennuksen kanssa. Minut ohjattiin tahtomattani psykiatrille ja nyt on kasassa jo 7 eri mt-diagnoosia. Ja kaikkiin tietysti määrätty lääkitys.
Kerropa, mitkä 7 eri mt-diagnoosia? Kuulostaa erikoiselta.
Vaikkapa seuraavat diagnoosit voi saada kuka tahansa esimerkiksi akuutin elämänkriisin takia jos antaa psykiatrin tutkia ja hutkia tarpeeksi: Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, keskivaikea masennus, paniikkihäiriö, pakko-oireinen häiriö, sopeutumishäiriö ja päälle rapsahtaa tottakai vielä jokin persoonallisuushäiriö, kun ovat nyt erityisesti muodissa.
-eri
Lääkäri ei voi diagnosoida persoonallisuushäiriötä akuutin tilanteen mukaan. Piirteet täytyy olla näkyvissä nuoruudessa tai viimeistään varhaisaikuisuudessa, ja niiden täytyy olla pitkäaikaisia ja kaikissa tilanteissa ilmeneviä.
Olet kyllä ihan oikeassa. Laitetaan tilalle vaikkapa määrittämätön syömishäiriö.
Sen diagnostisia kriteerejä en tiedä, mutta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön kriteerit tarkistin. Oireiden täytyy olla esiintyneet vähintään kuuden kuukauden ajan, joten kovin nopeasti diagnoosia ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on ollut ollut masentunut 40 vuotta .
Diagnoosin sai vasta 10 vuotta sitten,on 62vuotias.
Kuulemma me lapset olimme syy ettei kävellyt jokeen.
Kyllä tämä nykymeno on sellaista ettei ole ihme että ihmisille tulee mt- ongelmia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskovaiset voivat myös kärsiä mt ongelmista, kuten muista sairauksista, koska tämä on epätäydellinen maailma.
Se ei tarkoita että ihmisellä olisi demoni " sisällään". Uskovaisessa " asuu" Pyhä Henki. Eli demoni ei pysty ottamaan vallan uskovaisesta.
Skitsofrenian määrä on kuulemani mukaan vähentynyt reippaasti vuosikymmenten mittaan, mutta syytä ei tiedetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten jo sanottu, diagnosoidaan enemmän. Tai kuten lekurit sanovat, kun tarpeeksi tutkii, niin löytää keneltä tahansa jonkin diagnosoitavan sairauden. Psyykkisen tai somaattisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onko mikään ihme että ihmiset voivat huonosti, kun katsoo millaiseksi maailma on mennyt?
Lisäksi ihmiset puhuvat mielenterveysongelmistaan avoimemmin kuin ennen. Niihin ei enää liity samanlaista häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Ennen esim. suvun hulluista vaiettiin visusti. Pahimmat tapaukset joutuivat laitokseen. Lievemmät tapaukset yrittivät olla mahdollisimman normaalisti. Kukaan ei halunnut leimatua mielenvikaiseksi.
Nykyäänhän tämä on toisin: diagnoosidroppailu on suuressa suosiossa ja kaikki ilmoittautuu masentuneiksi, ahdistuneiksi yms. Ja näistä suurin osa on ihan normaaleja ihmiselon tuntemuksia, ei sairautta. Oikeasti ahdistuneet ja masentuneet kärsivät tästä yliadiagnosoinnista, koska he hukkuvat massaan eikäå heidän alentunutta toimintakykyään oikein kohta enää käsitetä: "no tuokin toimitusjohtaja kuulemma kärsii ahdistuksesta, silti jaksaa hommissaan" sanotaan, kun toiselle se ahdistuneisuus taas aiheuttaa puhevaikeuksia jo ihan normaalissa kontaktissa.
Joten kyllä, homma on mennyt väärään suuntaan. Ei se oikein ollut 80-luvullakaan, mutta nyt on toinen ääripää. Ja ylidiagnosoinnin vastapainona epäseksikkäämmät sairaudet kuten psykoosit, jäävät vähemmälle huomiolle ja hoitopaikkoja suljetaan koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämästä on tehty liian helppoa, kaiken saa elossa pysymiseen ilmaiseksi. Ihmisillä on vain oikeuksia, velvollisuudet ja niistä puhuminen on unohdettu kokonaan. Velvollisuudet antavat elämään tarkoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok boomer
Olet ilmeisesti yksi näistä mt-ongelmaisista ja veikkaan, että ikäsi on korkeintaan 30v.
Olen isossa firmassa töissä ja meillä on useampi n. 30v töissä tai heidän pitäisi olla töissä.
Vähän väliä ollaan saikulla, kun pää ei vaan kestä, ei olla totuttu olemaan näin isossa firmassa, sosiaalisten tilanteiden pelko.
Syödään eväät jossain piilossa, ei mennä ruokalaan. Heitä ei voi neuvoa, kun tietävät kaikesta jo kaiken ja mistäänhän et voi heille antaa negatiivista palautetta, kun juoksevat pomon luo kertomaan itkien, että heitä on kohdeltu väärin. Saavat raivareita kesken työpäivän. Niistä tulee iha kiva myötähäpeä.
Siinäpä on on oikein liuta veronmaksajajia. Luulempa, että ovat itse jokainen ennen 40v eläkkeellä.
Aloittaja ei taija tietää mistää mitää omassa päässä keksiny tämän että saa voimaannuttavan tunteen kun ei muuten saa huomiota
On niitä ennenkin ollut, mutta se on selvää, että masennukset, ahdistukset, ynnämuut pahoinvoinnit lisääntyy koko ajan. Ja syynähän ei ole mikään muu kuin epäterve yhteiskunta ja elinolosuhteet jotka on epäinhimilliset.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin suoriltaan ampuivat itsensä.
Tai h irttivät. Muistan omalta kotikylältäni näitä tarinoita.
Vierailija kirjoitti:
On niitä ennenkin ollut, mutta se on selvää, että masennukset, ahdistukset, ynnämuut pahoinvoinnit lisääntyy koko ajan. Ja syynähän ei ole mikään muu kuin epäterve yhteiskunta ja elinolosuhteet jotka on epäinhimilliset.
Läpeensä sairas maailma on syynä! En tiedä mikä kauheus tätä palloa pitäisi ravistella että suunta muuttuisi.
Nyt pelataan mielihyvällä, tuntuu olevan nykymenon hiljaa hyväksytty linja että jokainen huumatkoon/lääkitköön/koukuttakoon itsensä poliittisesti passiiviseksi ja siten valtaeliitille vaarattomaksi. Julkisesti hymistellään ja voivotellaan kyllä, mutta totuus on kylmä.
Vierailija kirjoitti:
Olin teini 90-luvun alkupuolella, enkä koskaan edes kuullut puhuttavan masennuksesta tai ylipäätään nuorten mielenterveysongelmista. Silloin kyllä juopoteltiin joukolla niin tytöt kuin pojatkin ja pidettiin porukalla hauskaa, vaikkei sinällään mitään tervettä toimintaa ollutkaan. Olisiko siinä selitys, että tuolloin suurin osa 14-18 vuotiaista juhli joka viikonloppu molempina päivinä?
Hyvät sulle, itse kuitenkin samaan aikaan haudoin itsemurhaa ja olin siis myös teini silloin. Et vain huomannut kun elit siinä omassa kuplassasi.
Alue: Aihe vapaa
Ennen työ oli enemmän suorittavaa työtä (siivousta, kaupan alan töitä, töitä tehtaassa, yksinkertaisia toimistotöitä jne.), joita pystyi tekemään ns. heikommillakin lahjoilla ja vajaakuntoisena. Nykyisin monet tällaiset työt ovat kadonneet ja työelämä vaatii ihmiseltä todella paljon jaksamista ja älyllistä kapasiteettia.
Ihmiset pysyivät ennen helpommin mukava yhteiskunnassa, työyhteisöissä ja muissa eivätkå syrjäytyneet niin helposti. Nykyisin jöär helposti kaiken ulkopuolelle, jos et kykene töihin. Myös asenne oli erilainen. Yhteisöllisempi ja kaikista pidettiin huolta, eikö ihmisiltä vaadittu niin paljon kuin nykyisin.
Työelämässä mukana olevat ovat myös paljon kovempien vaatimusten kohteena kuin ennen ja se aiheuttaa mm. uuumista ja mielenterveyden ongelmia.