Miksi nykyään on niin paljon mt-ongelmia, mutta aiemmin ei ollut ollenkaan?
Nykyään sadattuhannet kärsivät mt-ongelmista ja suuri osa tuntuu olevan ongelman takia myös suorastaan työkyvyttömiä. Miksi tätä ongelmaa ei ollut esim 40 vuotta sitten? Moni sanoo, ettei silloin näitä ihmisiä hoidettu. No luulisi, että tämän seurauksena esimerkiksi itsemurhat olisivat olleet tuolloin huomattavan korkeita, mutta ei. Ne ovat korkeita nimenomaan nykyään, vaikka näin ei tuon väittämän mukaan pitäisi olla verrattuna menneeseen aikaan jolloin apua ei saanut. Lisäksi ennen oli pakko mennä sinne lapion varteen töihin, ei silloin kyselty, että vai haluaisitko jäädä ennemmin kotiin sairastamaan mt-ongelmaa. Silti ihmiset selvisivät ilman itsemurhia.
Kommentit (83)
No varmasti oli ennenkin, ei vaan diagnosoitu yhtä paljon. Nykyään hakeudutaan pienemmällä kynnyksellä hoitoon, stigma on suurelta osin hävinnyt - ja hyvä niin.
Some on takuuvarmasti yksi syypää masennukseen. Ihmisten on niin helppo nähdä, miten keskinkertaisia, tavallisia ja tylsiä he ovat, kun IG-syötteeseen ilmestyy kuvia viehättävästä bloggaajasta, jolla on upea talo, hieno auto ja kauniit lapset. Ja tietenkin nämä somejulkkikset postaavat yleensä aina pelkän parhaan puolensa elämästään ja päivistään.
Osa uskoo tämän ja uskoo sen olevan jonkun todellista elämää, vaikka 99,9 %:lla se ei todellakaan ole sitä, mitä somessa kerrotaan.
Nuoria masentaa elämän hajanaisuus. 90-luvulla oli yksi narratiivi, joka piti täyttää. Piti menestyä koulussa jotenkuten, rakastua, mennä naimisiin ja saada lapsia. Tämä oli se sapluuna ja sitä ei kyseenalaistettu. Nyt nuorilla on miljoona tapaa elää elämänsä ja ei ihme. jos alkaa vähän ahdistaa. Siihen vielä hyvää tarkoittavat vanhemmat, jotka toivottavat, että "kaikki on mahdollista" ja "voit olla mitä vain". Hirveä paine löytää elämälle juuri oikea polku.
Ennen lievästi hullut, masentuneet ja kylähullut elivät muiden seassa ja heitä pidettiin omalaatuisina tyyppeinä. Eristäytyminen puolestaan nähtiin luonteen osana. Vakavasti hullut piilotettiin maatalon peräkammariin tai lähetettiin hoitolaitokseen.
Vierailija kirjoitti:
No varmasti oli ennenkin, ei vaan diagnosoitu yhtä paljon. Nykyään hakeudutaan pienemmällä kynnyksellä hoitoon, stigma on suurelta osin hävinnyt - ja hyvä niin.
Stigma ei ole hävinnyt yhtään minnekään. Tutkitusti osa mielisairaista kokee stigman raskaammaksi kantaa kuin itse sairauden.
Tutustupa Seilin saaren historiaan, siellä oli hourujenhuonetoimintaa jo 1700-luvun lopulta alkaen. Vuodesta 1889 miespotilaat siirrettiin Käkisalmeen ja vain naiset jäivät Seilille mielisairaalaan, ja naisten mielisairaalana se toimi 1960-luvulle asti. Potilaita hakattiin ja potkittiin, vaikka sairaalan nimen alla paikka olikin.
Tuoreempana ehdotuksena lääketieteen professori Pekka Halonen oli vuonna 1985 sitä mieltä, että HIV-potilaat voitaisiin sijoittaa Seilin saarelle.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään joka vaiva ja piirre diagnosoidaan. Vähänkin kerrot lääkärille ahdistuneisuudesta niin saat ahdistuneisuushäiriödiagnoosin. Sama masennuksen kanssa. Minut ohjattiin tahtomattani psykiatrille ja nyt on kasassa jo 7 eri mt-diagnoosia. Ja kaikkiin tietysti määrätty lääkitys.
Kerropa, mitkä 7 eri mt-diagnoosia? Kuulostaa erikoiselta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan he olivat kylähulluja, synkkämielisiä, omalaatuisia, pöljiä tai aloitelyvyttömiä reppanoita, mökkihöperöitä, tai päästään vialla. Nykyään kun tiedetään enemmän ja ihmisiä hakeutuu hoitoon, saadaan dataa ja tapaukset tilastoihin.
Ennen vanhaan oli ainakin maalla tavallinen ilmiö kylähullut miehet ja mökkihöperöt naiset tai saamattomat peräkammarinpojat.
Vastasin ja sitten löysin tämän nyt lainaamani vastauksen, missä olikin melkeinpä sama selitys. Näin se tosiaan oli.
Ennen ihmiset "hoitivat" itseään juopottelemalla. Nykyään se on onneksi vähentynyt.
Olin teini 90-luvun alkupuolella, enkä koskaan edes kuullut puhuttavan masennuksesta tai ylipäätään nuorten mielenterveysongelmista. Silloin kyllä juopoteltiin joukolla niin tytöt kuin pojatkin ja pidettiin porukalla hauskaa, vaikkei sinällään mitään tervettä toimintaa ollutkaan. Olisiko siinä selitys, että tuolloin suurin osa 14-18 vuotiaista juhli joka viikonloppu molempina päivinä?
Juuri minulle jutteli mummeli joka kaiketi ikänsä on kärsinyt mielenterveysongelmista. Kehui miten hienoa nykyaika on, kun nuoret voivat kertoa mielenterveysongelmista yhtä avoimesti kuin vaikka hammassärystä. Miten hänen nuoruudessaan ongelmat piti piilottaa ja kestää yksin. Olisiko tämäkin mummeli elänyt paremman elämän, jos olisi saanut hoitoa jo nuorena.
Vihervassarit sekoittaneet ihmisten päät kaikella muunsukupuolisuudella ja pakkosateenkaaritouhulla.
"Aiemmin ei ollut ollenkaan"
Kuule ap, aiemmin mt-ongelmaiset on viety saunan taakse tai suljettu loppuelämäkseen mielisairaalaan.
Voisikohan yksi syy olla se, että nykyään voi avoimemmin puhua mt-ongelmistaan. Uskaltaa hakea apua pelkäämättä leimatuksi tulemista.
Mt-ongelmat on aikaisemmin olleet valtava tabu, jos ovat edelleenkin. Yhteiskunta on kuitenkin muuttunut avoimemmmaksi siinäkin suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
metoo ja feminismi.
tiedä sitten kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta maissa, joissa feminismi ja metoo on voimakkaimmillaan, on myös eniten mt-ongelmia
Myös jäätelönsyönti kasvaa, kun hukkuneiden määrä nousee. Kumpi on syy ja kumpi seuraus?
Aina ollut, mutta niistä ei puhuttu, nykyaikana kuitenkin lisääntynyt paljon, koska nyky yhteiskunta vaatii paljon
Ne kaikki laitokseen joutuneet ei välttämättä edes olleet niin pahassa kunnossa. Hoitoon saattoi päätyä jos olit nainen ja seksuaalisesti liian aktiivinen. Diagnoosina saattoi tuossa tilanteessa olla psykopatia.
Myös sodan jälkeisistä pelkotiloista kärsiville miehille annettiin psykopatiadiagnoosi.
Kuvitelkaa, että vielä 1950-luvun alussa jopa neljäsosa potilaista diagnosoitiin psykopaateiksi.
https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/4f649ee8-1dd6-4ae7-a392-f02c…