Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyään on niin paljon mt-ongelmia, mutta aiemmin ei ollut ollenkaan?
01.12.2022 |
Nykyään sadattuhannet kärsivät mt-ongelmista ja suuri osa tuntuu olevan ongelman takia myös suorastaan työkyvyttömiä. Miksi tätä ongelmaa ei ollut esim 40 vuotta sitten? Moni sanoo, ettei silloin näitä ihmisiä hoidettu. No luulisi, että tämän seurauksena esimerkiksi itsemurhat olisivat olleet tuolloin huomattavan korkeita, mutta ei. Ne ovat korkeita nimenomaan nykyään, vaikka näin ei tuon väittämän mukaan pitäisi olla verrattuna menneeseen aikaan jolloin apua ei saanut. Lisäksi ennen oli pakko mennä sinne lapion varteen töihin, ei silloin kyselty, että vai haluaisitko jäädä ennemmin kotiin sairastamaan mt-ongelmaa. Silti ihmiset selvisivät ilman itsemurhia.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Olin teini 90-luvun alkupuolella, enkä koskaan edes kuullut puhuttavan masennuksesta tai ylipäätään nuorten mielenterveysongelmista. Silloin kyllä juopoteltiin joukolla niin tytöt kuin pojatkin ja pidettiin porukalla hauskaa, vaikkei sinällään mitään tervettä toimintaa ollutkaan. Olisiko siinä selitys, että tuolloin suurin osa 14-18 vuotiaista juhli joka viikonloppu molempina päivinä?
Kyllä se oli vain muutama 30 oppilaan luokasta, jotka kehuskelivat viikonloppukännäilyllään tuolloin. Minä itse olin seurakuntanuorissa, niin oli moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveyskeskuslääkärin ominaisuudessa toistakymmentä vuotta sitten en luvannut perusterveelle keski-ikäiselle potilaalle ihan kaikkea, mitä hän halusi. Hänen haluamansa ei mitenkään liittynyt bentsoihin tms. Potilas ei ollut missään vaiheessa elämäänsä ollut mielenterveysongelmaiseksi diagnostisoitu. Mutta niin vaan hukuttautui kaivoon heti seuraavana viikonloppuna.
Alue: Aihe vapaa
Itse oli nuori 70-80- luvuilla. Ylälouluiässä olin hyvin laiha ja nykymittapuulla olisin ollut anoreksiaepäilyn vuoksi vähintäänkin painon seurannassa.
Lukion jälkeen opiskelun aloitettuani vaikeassa elämäntilanteessa alkoi paniikkihäiriökohtaukset. Silloin niistä ei yleisesti tiedetty saati puhuttu. Kävin paikallisessa mielenterveystoimistossa ja sain ajan psykiatrille, joka kirjoitti Diapamia. Niiden avulla selviydyun arjesta joten kuten, mutta koska peloteltiin niiden aiheuttavan riippuvuutta, käytin vain pahimpaan tuskaan. Olin hyvin nuori, yksin, enkä uskaltanut kertoa kenellekään hädästäni. Häpesin itseäni ja pelkäsin tulevani hulluksi. Opiskelun jouduin keskeyttämään.
Sinnittelin ja myöhemmin elämäni pikku hiljaa monenlaisten vastoinkäymisten ja hyvienkin kokemusten jälkeen alkoi sujumaan. Opiskelin, Sain ammatin ja hyvän työn. Löysin itseluottamuksen lopulta sitä kautta.
Joskus mietin, että jos olisin aikoinani saanut tarvitsemaani apua ja tukea, niin kuinka elämäni olisi mennyt. Sen tiedän, että erilaisia valintoja olisin tehnyt ja elämä olisi ollut tietyssä mielessä helpompaa. Vaiko ei.