Jokaisen köyhän kannattaisi miettiä kaksi kertaa ottaako koiran

Hankin koirani silloin kun taloudellinen tilanne oli vakaa, sittemmin jouduin terveys syistä pois työelämästä moneksi vuodeksi, onneksi koirat ovat olleet suht terveitä, lääkärikulut olleet vain muutaman satasen luokkaa tämän huonon taloudellisen tilanteen aikana. Nyt onneksi pääsin töihin ja voin alkaa edes hieman laittaa rahaa säästöön niin pääsevät molemmat ensimmäisenä hammaskiven poistoon.

Kenenkään työssäkäyvän ei pitäisi ottaa myöskään koiraa. Ellei sitten palkkaa sille hoitajaa työjaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään työssäkäyvän ei pitäisi ottaa myöskään koiraa. Ellei sitten palkkaa sille hoitajaa työjaksi.

Mihin tämä perustuu? Miksi yleistät? Ymmärrän 16 tunnin päivystyksiä tekeville, mutta esimerkiksi itse viitenä päivänä viikossa 5 tunnin päiviä toimipisteellä ja toimistohommat hoidan kotona. Olen siis 5 tuntia päivässä poissa kotoa töissä, näin on ollut kahden koiran elämän ajan, yli 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään työssäkäyvän ei pitäisi ottaa myöskään koiraa. Ellei sitten palkkaa sille hoitajaa työjaksi.

Ahaa, sinäkö sen määräät?

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole varallisuuta omaankaan elämään ikään katsomatta.Jättä väliin koiran kuin kissan hankinnan.On hirveätä kun kissan kusi haisee rappukäytävän asti. Omistaja totunut sen kusen haju ei haista sitä itse.Oven kyllä tunistaa rapussa ja asunnon, mistä kissan kusen haju tulee tai paskan.Se on niin hirveä haju.

Arvaan että et ole ilmoittanut eläinsuojeluun, joka hakisi kissan pois huonosta paikasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä mietin köyhänä ja päädyin siihen, että kissa tulisi koiraa edullisemmaksi, mutta sitten päätin, että en ota edes kisaa, vaan alan säästää lapsia varten.  Opiskelin uuden ammatin, perustin perheen jne.

Mielestäni kissakaan ei ole kyllä ihan halpa lemmikki, niitäkin ollut. Niidenkin hampaita täytyy huoltaa, ostaa laadukkaita ruokia, kunnon hiekkaa jne. Ja kissojakin mielellään kaksi että niistä seuraa toisillee. Samoin ajattelen koirista, ovat laumaeläimiä, lajitoveri oltava. ap

Minulla on kissa, elämäni neljäs kissa, ja kaikki ne ovat asuneet ilman kissakaveria. Tämä oli omassa lapsuudessani ihan yleinen tapa, jostain on tullut nyt tämä, ettei kissa saa olla ilman toista kissaa. Mieluiten olen ostanut kissan jostain hylättyjen kissojen paikasta, mutta enää se ei tahdo onnistua, kun haluan vain yhden kissan. No, onneksi löytyi Torista yksi kodinvaihtaja tässä viimeksi ja ihan normaalilta vaikuttaa, vaikka on vain ihmisiä seurana. En itsekään ruoki kissaani pelkällä markettiruoalla, vaan on osin laadukkaampaa, mutta ei sen ruoan nyt kaikkein kalleinta lajia tarvitse olla. Ja jos kissalle kelpaa "laaduton" hiekka niin mitä haittaa siitäkään nyt on. Jonkin verran pitää olla säästöjä eläinlääkäriä varten, se on totta.

Ennen ei ole ymmärretty kissojen tarpeita niin hyvin, niitä on pidetty koiriin nähden toissijaisina ja enemmän tuhoeläintorjujina kuin oikeina lemmikkeinä. Nykyään tiedetään että kissa voi paremmin kaverin kanssa ja elää luonnostaan yhteisössä, mutta on eri tavalla sosiaalinen kuin koirat.

En sano, etteikö kissa voisi hyvin viihtyä toisen kissan kanssa, paremminkin kai mitä ennen tosiaan uskottiin, mutta ihan käsi sydämellä uskon, että omat "yksinäiset" kissani ovat voineet ihan hyvin. Joskin olen aina viettänyt melko paljon itse aikaa kotona eli ihan yksin ei todellakaan tarvitse olla aamuvarhaisesta iltamyöhään. Mutta jotenkin surullista on, jos hyvän kodin kissalle tarjoava ei voi ottaa kissaa, jos rahat eivät riitä kahteen kissaan (ja säästöihin esim. eläinlääkäriä varten), mutta yhtä varten riittäisi.