Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Voi haukotus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Ajattelitko, että esimerkiksi 20 tai 30 vuoden parisuhteessa on vielä jotain riidanaiheita? Miksi jostain asiasta täytyisi vuosikymmenet vääntää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
Meillä riidellään joskus. Ei siis käydä käsiksi, paiskota tavaroita, karjuta tai kyykytetä toista, mutta joskus kun on tarpeeksi tiukkaa erimielisyyttä ja pinna kireällä muutenkin, tulee ärähdettyä sanottua kovemmin ja rumemmin, kuin mitä tarkoitetaan. Riidat tietysti sovitaan, pyydetään anteeksi ja puhutaan rauhassa, jos vielä jäi jotain hampaankoloon.
Ollaan oltu kymmenen vuotta yhdessä ja aiotaan olla yhdessä vastakin. Riitoja tulee varmasti silloin tällöin ja se on ihan normaalia. Meillä on nimittäin ihan ok, jos joskus suututtaa ja harmittaa, ne eivät ole kiellettyjä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Ajattelitko, että esimerkiksi 20 tai 30 vuoden parisuhteessa on vielä jotain riidanaiheita? Miksi jostain asiasta täytyisi vuosikymmenet vääntää?
Tottakai on! Jos ei viitsi edes olla eri mieltä, on se ja sama onko naimisissa. Ei riitely ole vääntämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole kuulut tuollaista fraasia.
Mutta olen kuullut parilta mieheltä sellaista, että "parisuhteeseen kuuluu se että asutaan yhdessä" ja että "parisuhteeseen kuuluu yhteiset lapset".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Voi haukotus...
Niin, voihan se sattua, kun elää tylsää elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No katsos, kun nämä riitelemättömät eivät ikimaailmassa voisi olla suhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Ei se punainen lista pelkkään kiroiluun ja kiukutteluun lopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Ajattelitko, että esimerkiksi 20 tai 30 vuoden parisuhteessa on vielä jotain riidanaiheita? Miksi jostain asiasta täytyisi vuosikymmenet vääntää?
Tottakai on! Jos ei viitsi edes olla eri mieltä, on se ja sama onko naimisissa. Ei riitely ole vääntämistä.
Mulle taas erimielisyys ja riitely ovat kaksi eri asiaa. Erimielisyyksiä voi ratkoa rauhanomaisesti. Oman pahan tuulen purkaminen puolisoon on valinta, jonka kanssa ei onneksi tarvitse elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Ajattelitko, että esimerkiksi 20 tai 30 vuoden parisuhteessa on vielä jotain riidanaiheita? Miksi jostain asiasta täytyisi vuosikymmenet vääntää?
Yli 40 v. naimisissa emmekä ole koskaan riidelleet, ei ole ollut tarvetta. Olemme toistemme parhaita ystäviä, samanhenkisiä ja meillä on samat elämänarvot. Juuri siksi olemme olleet näin kauan naimisissa ja edelleen olemme onnellisia. Eiköhän ne riitelijät todennäköisimmin eroon päädy kuin riidattomat parit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä.
Meillä on ollut suuriakin erimielisyyksiä ajoittain eikä olla hyssytelty niitä mitenkään, mutta riitelyä emme harrasta. Voimme olla hyvinkin kaukana näkemyksissämme, mutta silti pysytään asiassa eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielenkiintoisesti myös vuosien vieriessä molemmat alkaa olla koko ajan lähempänä toisen näkemyksiä. Ehkä se on sitä yhdessä kasvamista.
Ei riitely ole henkilökohtaisuuksiin menemistä. Se on väärää riitelyä ja henkistä väkivaltaa. Ettekö todella tiedä eroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No katsos, kun nämä riitelemättömät eivät ikimaailmassa voisi olla suhteessa tuollaisen ihmisen kanssa. Ei se punainen lista pelkkään kiroiluun ja kiukutteluun lopu.
Tätä se varmaan on, samankaltaisuutta, juuri mikään toisessa ei käy hermoille niin ei tarvitse riidellä. Ajan kanssa toisen omituisuudet muuttuvat hellyttäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
En katselisi päivääkään naista, joka riitelee.
Jos ei osaa kommunikoida asiallisesti, niin sellainen nainen ei ansaitse minua. M25
Tai ketään muutakaan miestä, kun tarkkoja ollaan. M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
Erimielisyys ja riitely ovat eri asioita.
En tiedä.
Meillä on ollut suuriakin erimielisyyksiä ajoittain eikä olla hyssytelty niitä mitenkään, mutta riitelyä emme harrasta. Voimme olla hyvinkin kaukana näkemyksissämme, mutta silti pysytään asiassa eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Mielenkiintoisesti myös vuosien vieriessä molemmat alkaa olla koko ajan lähempänä toisen näkemyksiä. Ehkä se on sitä yhdessä kasvamista.