Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Teetko omalla olemisellasi sitten läheistesi elämästä parempaa, jos huudat niille koska sinun luonteesi nyt vaan on sellainen? Pyydätkö anteeksi jos olet loukannut? Ymmärrätkö sinä näitä rauhaa haluavia luonteita sitten, että miksi joku haluaa vain olla ihan normaalisti, ilman jatkuvaa konfliktia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Temperamentti tuo ihana tekosyy käytöstavattomuudelle ja törkeydelle. Jokainen terve ihminen hallitsee tunteensa että kykenee käyttäytyyn asiallisesti muita kohtaan
Terve ihminen varmaan myös pystyy ymmärtämään ja suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä?
Kenenkään ei tarvitse sietää ja suvaita käytöstavattomia ja törkeitä ihmisiä! Kyllähän se sinun itsekin pitää tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Miten se sinun riitelysi noista myöhästymisistä on parantanut kenenkään elämänlaatua? Onko mikään muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katselisi päivääkään naista, joka riitelee.
Jos ei osaa kommunikoida asiallisesti, niin sellainen nainen ei ansaitse minua. M25
Jos sinulla olisi kaunis, mukava nainen ja hänen kanssaan kuumaa seksiä, niin et varmasti katkaisisi suhdetta pienten riitojen takia.
Katkaisisin. M25
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Teetko omalla olemisellasi sitten läheistesi elämästä parempaa, jos huudat niille koska sinun luonteesi nyt vaan on sellainen? Pyydätkö anteeksi jos olet loukannut? Ymmärrätkö sinä näitä rauhaa haluavia luonteita sitten, että miksi joku haluaa vain olla ihan normaalisti, ilman jatkuvaa konfliktia?
En tietenkään tekisi huutamalla kenenkään elämästä parempaa? Totta kai pyydän anteeksi, jos olen loukannut? Tietysti ymmärrän, meitä ihmisiä on monenlaisia ja se on ihan ok? En kuitenkaan pidä ihmisistä, jotka eivät ymmärrä ja hyväksy muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
Eikö elämä olisi paljon helpompaa ilman parisuhdetta? Vai pitikö sinun saada välttämättä perhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Miten se sinun riitelysi noista myöhästymisistä on parantanut kenenkään elämänlaatua? Onko mikään muuttunut?
Oletko nyt hiukkasen veemäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
Erimielisyys ja riitely ovat eri asioita.
Ei ole. Erimielisyys on riitelyä. Ilmeisesti ihmiset ovat kasvaneet huudon ja riehumisen keskellä kun luulevat sen olevan ainut tapa riidellä. Surullista
Minunkin sanavarastossani erimielisyys voi olla riitelyä. Riitely ei tarkoita minulle automaattisesti jotakin hirveän pahaa asiaa, jota ei ikinä saisi tapahtua. Saako erimielisyyden iskiessä korottaa ääntään? Saako silloin yhtään hermostua? Sallitteko te, että te itse tai puolisonne tuntisi joskus kiukkua, surua, turhautumista tai vihaa? Onko kaikki tällainen pahaa ja kiellettyä? Meidän perheessä tällaisetkin tunteet ovat sallittuja. Tietenkään ei saa satuttaa toisia fyysisesti tai henkisesti, mutta kyllä mielipahan saa näyttää ja purkaa. Riidat voi sopia.
Toki sallin kiukkua ja vihaa, hermostumistakin. Mutta jos syy näihin ei ole puolisossa, niin enhän mä häneen noita tunteita kaada tietenkään. Se mikään ämpäri ole tuollaiselle. Sanon vaan että mua ärsyttää asia x, ja sitten se siitä korjaantuu kun hetken sitä työtän. . Mutta riitely syyttömien kanssa vaan pahentaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
No selitä, että miksi mielipideasioista pitäisi riidellä? Miten ne mielipiteet muuttuvat tai mitä tapahtuu jos siitä mielipiteiden erilaisuudesta pitää alkaa kinaamaan toisen kanssa? Mitä siinä silloin ratkeaa?
Muutatko sinä mielipidettäsi kun kanssasi riitelee?
Kuunteletko sinä paremmin mielipidettäni jos sinulle huutaa?
Otatko paremmin minun tarpeeni huomioon jatkossa kun huudan sulle tiskikoneen tyhjentämisestä?
Millaisia ne riidat sinulla ovat, mistä syntyvät?
Kumpi teillä aloittaa riitoja enemmän? Ethän sä vaan käytä sanaa riita niistä tilanteista, kun sinulla on huono olo ja haluat vain syyn jolla purkaa sen kumppaniisi?
Mielipideasioista riidellään niin että molemmat sanovat mielipiteensä ja perustelee asian. Riita päättyy siihen että muodostetaan yhteinen kompromissi tai toinen vaihtaa mielipiteensä koska toisen perustelu on vahvempi.
Huutamiseksi riitamme eivät mene, tuskinpa muuttaisin mielipidettäni jos menisi.
Meillä riidan aiheet liittyvät näin 25 vuotta yhdessä olon jälkeen siihen miten arkemme rakentuu. Viimeksi riitelimme kesälomalla siitä käykö mieheni lomaltaan töissä pyydettäessä vai ei.
En osaa sanoa kumpi riidat useammin aloittaa, enpä ole kiinnittänyt huomiota. Se aloittaa, joka on eri mieltä ensin.
Ei kumppaniin pureta pahaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Temperamentti tuo ihana tekosyy käytöstavattomuudelle ja törkeydelle. Jokainen terve ihminen hallitsee tunteensa että kykenee käyttäytyyn asiallisesti muita kohtaan
Terve ihminen varmaan myös pystyy ymmärtämään ja suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä?
Pystyn ymmärtämään ja suvaitsemaankin narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä, mutten halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Teetko omalla olemisellasi sitten läheistesi elämästä parempaa, jos huudat niille koska sinun luonteesi nyt vaan on sellainen? Pyydätkö anteeksi jos olet loukannut? Ymmärrätkö sinä näitä rauhaa haluavia luonteita sitten, että miksi joku haluaa vain olla ihan normaalisti, ilman jatkuvaa konfliktia?
En tietenkään tekisi huutamalla kenenkään elämästä parempaa? Totta kai pyydän anteeksi, jos olen loukannut? Tietysti ymmärrän, meitä ihmisiä on monenlaisia ja se on ihan ok? En kuitenkaan pidä ihmisistä, jotka eivät ymmärrä ja hyväksy muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Kuulostat sellaiselta että sun kanssasi saa riidan aikaan vaikei haluaisikaan.
Puhut nyt pitämisestä, mutta itse ainakin puhun ymmärtämisestä. Eli voitko perustella miksi näet riidattomuuden tai siihen pyrkimisen hankalana - eihän se tarkoita etteikö tunteita olisi, päinvastoin. Tuntee paljonkin. Mutta sellainen ulospäinsuuntautunut räiskyminen voi joskus vain kuluttaa suhdetta tarpeettomasti, ja siksi mietinkin että onko siitä sille räiskymisen kohteelle niin kauheasti iloa. Jos se ei tykkääkään sellaisen kohteena olemisesta. Vaikka pyydetäänkin anteeksi, mutta vahinko on kuitenkin jo tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naiset tykkäävät haastaa riitaa, mutta mies ei saa vastata siihen. muuten miestä syytetään väkivaltaiseksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
Eikö elämä olisi paljon helpompaa ilman parisuhdetta? Vai pitikö sinun saada välttämättä perhe?
Voin kertoa, että ainakin oma elämäni on parempaa tässä rakastavassa parisuhteessa ja äitinä, kuin elämä ilman miestäni ja lapsiani. Kyllä, meillä tosiaan joskus riidellään, mutta silti vaan on parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pms. tuo ihana tekosyy haastaa riitaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Temperamentti tuo ihana tekosyy käytöstavattomuudelle ja törkeydelle. Jokainen terve ihminen hallitsee tunteensa että kykenee käyttäytyyn asiallisesti muita kohtaan
Terve ihminen varmaan myös pystyy ymmärtämään ja suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä?
Pystyn ymmärtämään ja suvaitsemaankin narsisteja ja tunnekylmiä ihmisiä, mutten halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Miten ja miksi liität hyvän käytöksen ja tunteiden hillinnnän juuri narsismiin? Ja se ettei riitele, ei tarkoita etteikö olisi empaattinen, myötäelävä, hyvin tunteva ja herkkä. Eihän sillä tunteiden näyttämisellä ole herranjestas mitään tekemistä minkään sisäisen tunne-elämän kanssa. Miksi joku juuri sinulle näyttäisi tunteensa kovin avoimesti?
Miksi sä sotket asioita tarkoituksellisesti? Mitä pahaa asiallisessa käytöksessä sinusta on, mitä se nyt oikein uhkaa?
No ei varmastikaan pidä tapella, mutta se on ihan normaalia. En tiedä yhtäkään sellaista paria, jossa kumpikaan ei olisi "tossun alla" ja eivät tappelisi koskaan. Niitä taas tiedän lukuisia, että myönnytään/annetaan periksi ettei tulisi riitaa ja sitten kavereille napistaan kuinka puoliso on perseestä tässä ja tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Teetko omalla olemisellasi sitten läheistesi elämästä parempaa, jos huudat niille koska sinun luonteesi nyt vaan on sellainen? Pyydätkö anteeksi jos olet loukannut? Ymmärrätkö sinä näitä rauhaa haluavia luonteita sitten, että miksi joku haluaa vain olla ihan normaalisti, ilman jatkuvaa konfliktia?
En tietenkään tekisi huutamalla kenenkään elämästä parempaa? Totta kai pyydän anteeksi, jos olen loukannut? Tietysti ymmärrän, meitä ihmisiä on monenlaisia ja se on ihan ok? En kuitenkaan pidä ihmisistä, jotka eivät ymmärrä ja hyväksy muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Temperamentin varjolla ei saa käyttää fyysistä, eikä henkistä väkivaltaa! Miten vaikeaa se on ymmärtää? Eri
Naiset vaativat riitelyä kun riitelyä ja keskustelu on naisille luontaista ja mies tekee mikä miehelle on luontaista fyysisesti niin naiset uhriutuu ja syyllistää vaikka itse olisi ongelmat riitelyllä aiheuttanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Teetko omalla olemisellasi sitten läheistesi elämästä parempaa, jos huudat niille koska sinun luonteesi nyt vaan on sellainen? Pyydätkö anteeksi jos olet loukannut? Ymmärrätkö sinä näitä rauhaa haluavia luonteita sitten, että miksi joku haluaa vain olla ihan normaalisti, ilman jatkuvaa konfliktia?
En tietenkään tekisi huutamalla kenenkään elämästä parempaa? Totta kai pyydän anteeksi, jos olen loukannut? Tietysti ymmärrän, meitä ihmisiä on monenlaisia ja se on ihan ok? En kuitenkaan pidä ihmisistä, jotka eivät ymmärrä ja hyväksy muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Kuulostat sellaiselta että sun kanssasi saa riidan aikaan vaikei haluaisikaan.
Puhut nyt pitämisestä, mutta itse ainakin puhun ymmärtämisestä. Eli voitko perustella miksi näet riidattomuuden tai siihen pyrkimisen hankalana - eihän se tarkoita etteikö tunteita olisi, päinvastoin. Tuntee paljonkin. Mutta sellainen ulospäinsuuntautunut räiskyminen voi joskus vain kuluttaa suhdetta tarpeettomasti, ja siksi mietinkin että onko siitä sille räiskymisen kohteelle niin kauheasti iloa. Jos se ei tykkääkään sellaisen kohteena olemisesta. Vaikka pyydetäänkin anteeksi, mutta vahinko on kuitenkin jo tapahtunut.
Valitsin tuohon viimeiseen lauseeseen tosiaan ymmärtämisen sijasta sanaksi pitämisen, sillä voin ymmärtää sinua, mutten kyllä taida pitää sinusta, ainakaan tämän keskustelun perusteella. En näe riidattomuuteen pyrkimistä hankalana, se on edelleenkin ihan OK. Hankalana pidän sitä, kun ihminen näkee oman tapansa olla ja elää ainoana hyväksyttävänä ja pitää itseään sen perusteella vieläpä "aikuisena" verrattuna muihin.
Terve ihminen varmaan myös pystyy ymmärtämään ja suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä?