Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Epäilen vaffasti että ne, jotka raivohuutamisissa kokevat olevansa niskan päällä, kokevat ne raivoamiset tarpeelliseksi. Raivoamisen kohde ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tässä ketjussa kukaan ole ikinä riidellyt kumppaninsa kanssa ja sopinut sitä riitaa ilman että tulee ero? Riitelettekö ylipäätään koskaan kenenkään kanssa?
Minä en riitele kenenkään kanssa. Joskus 14-vuotiaana kaverin kanssa oli pieni yhteenotto, mutta sen koommin (30 vuoteen) ei ole tullut tarvetta riidellä kenekään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tässä ketjussa kukaan ole ikinä riidellyt kumppaninsa kanssa ja sopinut sitä riitaa ilman että tulee ero? Riitelettekö ylipäätään koskaan kenenkään kanssa?
Riitelystä ei ole mitään hyvää ja kannattavaa. Kyllähän lapsiltakin aikuiset kieltää riitelyn kun pitää muita kunnioittaa niin miten se sama ajatus unohtuu kun tullaan aikuiseksi ja puolustellaan että se riitely onkin hyvä asia?
Riitely ei ole tervettä - ja on sairas ympäristö lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tässä ketjussa kukaan ole ikinä riidellyt kumppaninsa kanssa ja sopinut sitä riitaa ilman että tulee ero? Riitelettekö ylipäätään koskaan kenenkään kanssa?
Minä en riitele kenenkään kanssa. Joskus 14-vuotiaana kaverin kanssa oli pieni yhteenotto, mutta sen koommin (30 vuoteen) ei ole tullut tarvetta riidellä kenekään kanssa.
Minäkään en riitele kenenkään kanssa. Olen valinnut ystäväpiirini niin, ettei tarvetta riitelylle ole. Teininäkään ei tullut riitoja ja nyt nelikymppisenä on sama riidaton kaveriporukka edelleen kasassa.
Aiemmissa parisuhteissakaan en ole riidellyt. Erot on olleet helppoja, kun on huomattu ettei päästä yhteisymmärrykseen asioista ja on helpompi olla yksin kuin parisuhteessa.
Riitelyä ei puolusta kuin naiset kun ovat verbaalisesti lahjakkaampia ja heille huutamalla ja tavaroita paiksomalla on normaalia tunteiden purkamista. Sen sijaan miesten tunteiden purkaminen on täysin kiellettyä vaikka kaikki tietävät että sanoilla saa yhtä paljon ellei enemmänkin tuhoa aikaan kuin fyysisesti tunteiden purkamisella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ole riidellyt kenenkään kanssa sitten teinivuosien ja parisuhdettakin on kestänyt jo yli 30 vuotta ilman isompia riitoja. Totta kai olemme joskus jostain asiasta eri mieltä, mutta aina näistä on selvitty keskustelemalla.
En suostuisi ikinä elämään ihmissuhteessa, johon liittyy huutoa tai edes äänenkorottamista minulle, puhumattakaan nyt jostain tavaroiden viskomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
Pitää myös ymmärtää olla väärässä, jos on, oli se mielipide mitä vain omasta mielestä ja lopulta osottautuu vääräksi.
Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta jankkaa ei kannata, jos asian toteen näyttää.
Minun avovaimo ei ymmärrä tällaista asiaa eikä ikinä sitä myönnä. Sehän ottaa päähän suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin niiden mielestä kuuluu jotka tykkää riidellä
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ole riidellyt kenenkään kanssa sitten teinivuosien ja parisuhdettakin on kestänyt jo yli 30 vuotta ilman isompia riitoja. Totta kai olemme joskus jostain asiasta eri mieltä, mutta aina näistä on selvitty keskustelemalla.
En suostuisi ikinä elämään ihmissuhteessa, johon liittyy huutoa tai edes äänenkorottamista minulle, puhumattakaan nyt jostain tavaroiden viskomisesta.
Kiitos tästä, muotoilit puolestani. Ja on mukavasti läheisyyttä ja seksiä, kun aina riidatonta suhdetta intohimottomaksi. Meillä on takana 17 v, ja kivaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö tässä ketjussa kukaan ole ikinä riidellyt kumppaninsa kanssa ja sopinut sitä riitaa ilman että tulee ero? Riitelettekö ylipäätään koskaan kenenkään kanssa?
Riitelystä ei ole mitään hyvää ja kannattavaa. Kyllähän lapsiltakin aikuiset kieltää riitelyn kun pitää muita kunnioittaa niin miten se sama ajatus unohtuu kun tullaan aikuiseksi ja puolustellaan että se riitely onkin hyvä asia?
Ei kyse ole siitä, että riitelyä puolusteltaisiin hyvänä asiana, vaan siitä, että riitely voi kuulua elämään ja olla ihan normaalia. Riitely ei automaattisesti tarkoita, että joku on p ska ihminen tai parisuhde huono. Maailma ei ole niin mustavalkoinen. Vai mitä ajattelisitte vaikka ystävästänne, joka kertoo, että hänellä tuli sanaharkkaa puolisonsa kanssa? Tuomitsetteko heti ystävänne, tämän puolison ja koko parisuhteen? Sepä vasta kypsää ja suurisieluista.
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Pelkäät vain konfliktia ja hyssyttelet ympäriinsä.
Ja oravatkin osaavat kiroilla, miksi sinä et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan noita väitteitä kaikenlaisia, ei kannata välittää. Jokainen parisuhde on erilainen. Minä ja mieheni olemme varsinaiset riitapukarit. Siksi olemmekin yhdessä. Ne, jotka ei riitele, olkoon keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
On se jännä kun naiset puolustavat joka paikassa henkistä väkivaltaa kun itse siihen syyllistyy. Mutta jos mies tekee vähänkin mikä täyttäisi henkisen väkivallan merkit jotain niin ahdistutaan ja tarvitaan terapiaa jonka jälkeen miehelle vaaditaan rangaistusta
PalstaTrolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Pelkäät vain konfliktia ja hyssyttelet ympäriinsä.
Ja oravatkin osaavat kiroilla, miksi sinä et?
Ehei, olemme olleet niin kauan yhdessä, että lapsetkin ovat jo aikuisia ja asiamme ovat hyvin. :) Käytämme ylimääräiset energiamme esimerkiksi urheiluun. Samanlaisia ovat myös meidän ystävämme, joista yksikään ei ole mikään kuumakalle.
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Pikkumyltähän se on. Suomeksi sellaisilta ihmisiltä jotka eivät hallitse omia tunteitaan ja haluavat oksentaa oman pahan olonsa toisen päälle.