Miksi jotkut raivostuu siitä että ihminen ei halua puhua puhelimessa?

Osa ihmisistä olettaa että kaikki ovat aina ja joka hetki saatavilla, kuten hekin. Kaikkia ei turha jaarittelu kiinnosta.

Oma äitini vetää aina mutkat suoriksi, jos en heti vastaa puhelimeen. Eli olen silloin kuollut. Tätä on jatkunut jo 30 vuotta. 

Jaarittelette kuitenkin somessa ja kyttäätte muitten päivityksiä. Miks puhelin herättää sitten allergiaa?

Mulla oli harrastuspiireistä tuttu, itseäni vähän vanhempi viisikymppinen kaveri, joka teki just tätä. Se oli kai vähän yksinäinen ja saattoi ihan yhtäkkiä soittaa jollain verukkeella puhelun, joka venyi puolitoistatuntiseksi. Ja sit jos en vastannut niin oli selkeästi äreänä siitä, ikään kuin mulla olisi joku velvollisuus olla tavoitettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle puhelinfobialle olemassa mitään lääkitystä? Aika epänormaaliahan se on jos ei uskalla puhua puhelimessa.

Kyse ei ole siitä, että ei uskalla. Vaan en halua käyttää rajallista vapaa-aikaani jorisemalla joutavia, kun sama asia on viesteillä hoidettu minuuteissa.

Vierailija kirjoitti:

Jaarittelette kuitenkin somessa ja kyttäätte muitten päivityksiä. Miks puhelin herättää sitten allergiaa?

Somea voi selata täysin omilla ehdoillaan päivän mittaan silloin kun on hyvä hetki. Puhelimessa horisija vie sen toisen ihmisen ajan ja huomion melko sataprosenttisesti, vaikka olisi kuulokkeet. Yleensä vieläpä niin että jos laitat päähän kuulokkeet ja alat tiskata tai menet lenkille niin tällainen tyyppi alkaa narista että "Mikä toi meteli on? Kuuluu huonosti. Onko pakko touhuta siellä jotain kun kolisee tolleen?"

Mun tuttavapiirissä yksi kokopäivätyötön, joka aina vaatii puhelimessa puhumista eikä ymmärrä, miksi voin lähettää viestin, mutta en soittaa. 

Koska on ollut tyyliin aina työtön, ei tajua, että minä voin olla käytännössä koko päivän kokouksissa, mutta kuitenkin siinä samalla vastata pikaisesti viestiin, mutta en tod. soittaa - varsinkin kun tiedän, että tämän henkilön kanssa mikään asia ei hoidu nopeasti. 

Ja koska työpäivät pitkiä ja haluan harrastaa lasten kanssa työpäivän jälkeen enkä jaaritella puhelimessa. Raivostuu myös, kun ehdotan, että voidaan soitella esim. seuraavana lauantaina. 



Ei ymmärrä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle puhelinfobialle olemassa mitään lääkitystä? Aika epänormaaliahan se on jos ei uskalla puhua puhelimessa.

Lässyn lässyn. Ihmiset eivät välttele sinua pelosta vaan koska olet ikävystyttävä. 

Olen katkaissut välit tällaisiin henkilöihin kun en jaksanut enää olla 24/7 tavoitettavissa ja tilivelvollinen tekemisistäni että miksen vastannut. Esim. kesken treffien lapsenikin hälytettiin ihmettelemään missä olen kun kaveri ei saanut kiinni ihan jonninjoutavassa asiassa... Olin TREFFEILLÄ joista lapsenikaan ei ollut tietoinen ja jouduin näitä asioita sitten selittelemään. Mulla ei olisi saanut olla mitään yksityisyyttä.

Jutteletko sinä ihmisten kanssa missään? Jos juttelet, erona noihin puheluihin on vain se, ettei välissänne ole puhelinta.

Jos olet valmis juttelemaan soittajan kanssa joskus muulloin, sovi, milloin. Jos et halua jutella soittajan kanssa ollenkaan, ongelmasi on ihan toisenlainen.

Just, vihaan puhelimessa puhumista, varsinkin turhat jaarittelut.

Minun kaveri ei koskaan vastaa puhelimeen.Lähettää viestejä ja minä inhoan sitä tapaa keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Jutteletko sinä ihmisten kanssa missään? Jos juttelet, erona noihin puheluihin on vain se, ettei välissänne ole puhelinta.

Jos olet valmis juttelemaan soittajan kanssa joskus muulloin, sovi, milloin. Jos et halua jutella soittajan kanssa ollenkaan, ongelmasi on ihan toisenlainen.

Tietysti juttelen. Kuitenkin, jos nyt tätä analogiaasi jatketaan, ihmisillä ei ole tapana kävellä kutsumatta sisään kenenkään asuntoon ja loukkaantua siitä jos siellä ollaan vähän sitä mieltä että ei ihan nyt tässä kesken arki-illan ehtisi eikä oikein jaksaisikaan. Että voisiko tällaiselle sopia ajankohdan vaikka viikonlopulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaarittelette kuitenkin somessa ja kyttäätte muitten päivityksiä. Miks puhelin herättää sitten allergiaa?

Somea voi selata täysin omilla ehdoillaan päivän mittaan silloin kun on hyvä hetki. Puhelimessa horisija vie sen toisen ihmisen ajan ja huomion melko sataprosenttisesti, vaikka olisi kuulokkeet. Yleensä vieläpä niin että jos laitat päähän kuulokkeet ja alat tiskata tai menet lenkille niin tällainen tyyppi alkaa narista että "Mikä toi meteli on? Kuuluu huonosti. Onko pakko touhuta siellä jotain kun kolisee tolleen?"

Jep. Mulla on yksi tällainen ystävä

Kyllä mä osaan sanoa sen asian jälkeen, että oliko muuta, kun mulla on tässä nyt vähän hommat kesken (oli tai ei oikeasti). Jos ei sen jälkeen puhelu lopu parissa minuutissa niin sama tiukemmalla sävyllä ja moikat perään.

Helppoa.

Mulla on äidinkieleltään muuta kuin suomea puhuva tuttu. Hän haluaa jutella, kun ei osaa kirjoittaa sujuvasti eikä aina osaa tulkita mun tekstejä. Mä haluan viestitellä, kun en jaksa lätistä joutavia enkä puhelimessa aina ymmärrä hänen ääntämystään, saati lauserakenteita. 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini vetää aina mutkat suoriksi, jos en heti vastaa puhelimeen. Eli olen silloin kuollut. Tätä on jatkunut jo 30 vuotta. 

Anteeksi mutta nauroin ääneen.

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle puhelinfobialle olemassa mitään lääkitystä? Aika epänormaaliahan se on jos ei uskalla puhua puhelimessa.

Ei se ole mitään uskaltamista. EN jaksa kuunnella kummin kaiman serkkutytön enon vaimonsiskontyttären poikavauvasta tai kun se mutikainen siitä meni ja otti..EI KIINNOSTA. EN jaksa jauhaa saati kuunnella tuntemattomien ihmisten kohtaloita.

Usein pelaankin tietokoneella, puhelin kaiuttimella ja sanon aina väliin ahah aijaa niinkö....uhh

Nää on yleensä vähän yksinäisiä eläkeläisiä tai muita joilla on itsellään kaikki maailman aika ja halu räpättää asioitaan. En itsekään puhu puhelimessa kuin pakon edessä. Silleen kiinnostava aihe kun tämä tosiaan selvästi ärsyttää joitakin ihmisiä ihan julmetusti. En ihan ymmärrä, miksi. 

Onneksi mulle ei kukaan raivoa, mutta enpä kyllä oo missään yhteyksissä vanhempiin sukulaisiin, enkä "nuorempiinkaan" eli oman ikäluokan. Enkä oikein keneenkään muuhunkaan. Sopii mulle erittäin hyvin.

Ja ei, en juuri keskustele kenenkään kanssa myöskään livenä. Töissä kollegoille työasioista, mutten mistään muusta. Kaupan kassalle onneksi riittää "hei" ja "kiitos, hyvää päivänjatkoa".

Tällaisilla sontapalstoilla tulee kirjoitettua sitä itseään joskus.

Vierailija kirjoitti:

Onko tälle puhelinfobialle olemassa mitään lääkitystä? Aika epänormaaliahan se on jos ei uskalla puhua puhelimessa.

Uskalla vai ei halua? Näet soittajan ja tiedät että saat kuunnella vähintään tunnin jotain pahoinvoivaa harhaista "tunnneoksennusta". Aina ei millään jaksa.