Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Käveli kadulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Mistä te riitelevät ihmiset löydätte niitä epätäydellisiä kumppaneita?
Mun käsittääkseni kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Mistäs tällainen univaje sitten tulee, lapsista? Taas aivan itseaiheutettua, lapsettomien hyvin nukkuvien ei tarvi univajeissa rähistä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Minä. Syytön se toinen siihen olisi. Joskus purnaan itsekseni, jos vaikka menee paljon asioita pieleen. Kivuissa itken ja saan lohdutusta. Ei tulisi mieleenkään purkaa olojani siihen, jota rakastan eniten. Ja jos mieheni tekisi jonkin virheen jossain jo valmiiksi hankalassa tilanteessa, niin häntä kyllä harmittaisi itseään jo tarpeeksi enkä haluaisi lisätä sitä harmistusta.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Meillä on liki 20 vuoden yhteinen historia ja melkein heti alkuun, nuorina vanhempina muutaman vuoden jakso, jossa molemmat sairastuivat vakavasti, ensin minä ja sitten mies. Hoidinkin häntä pari vuotta. Elämä oli pitkään yhtä selviytymistä päivästä toiseen, kun jompikumpi oli käytännössä poissa pelistä ja perhe-elämä piti kuitenkin pitää jotenkin normaalina.
Veikkaan, että sillä on paljonkin tekemistä sen kanssa millainen pari meistä tuli; kovin monesta asiasta ei vaan enää sen jälkeen ole kiihtynyt. Pienet laineet eivät ole venettä keikuttaneet. Joskus puhuttiinkin tästä, ne olivat ne vuodet, jotka meidät hitsasivat yhteen - ulkopuolelta tuleva "uhka" parisuhteelle pakotti puhaltamaan yhteen hiileen, yksin ei olisi kumpikaan pystynyt pitämään pakettia kasassa. Mene ja tiedä, voihan se olla jotain muutakin. Vuosia on jo ollut ihan rauhallista, riitoja ei vaan koskaan tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Töissä tuli vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Mistäs tällainen univaje sitten tulee, lapsista? Taas aivan itseaiheutettua, lapsettomien hyvin nukkuvien ei tarvi univajeissa rähistä.
Ei tule lapsista. Olen itse lapseton ja miehellä aikuiset lapset jo. Molemmat herkkiä ja reagoidaan stressiin usein niin, että uni kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Mistäs tällainen univaje sitten tulee, lapsista? Taas aivan itseaiheutettua, lapsettomien hyvin nukkuvien ei tarvi univajeissa rähistä.
Sinä elät siis täydellisillä valinnoillasi täydellistä elämää? Kuulostaa henkilökohtaiselle kuplallesi.
Normaalissa elämässä tapahtuu asioita, joille et voi itse oikeasti yhtään mitään.
Unet voi viedä vaikka työstressi tai stressi siitä, että töitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki riitelyn järjettömyydestä on erilaiset reality-ohjelmat (90 day fiance tyyppiset sarjat) joista huomaa hyvin ettei sivistys ja riitaisuus asu samassa päässä.
Huudetaan, huidotaan sormella toisen naaman edessä, EI KUUNNELLA lainkaan vaan meuhkataan omaa totuutta.
Sellaisia "kivoja" tyyppejä, joiden suomalaisversiot usein kuvaavat itseään olen räväkkä Pikku-Myy.
Havainnoitko "oikeaa" elämää lähinnä tosi-tv:n ja vauvapalstan kautta? Ymmärräthän, että se ei ole todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Mistä te riitelevät ihmiset löydätte niitä epätäydellisiä kumppaneita?
Eli tosissaan väität että jos pariskunta riitelee, ovat he epätäydellisiä kumppaneita ja ihmisiä? Sairasta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Mistäs tällainen univaje sitten tulee, lapsista? Taas aivan itseaiheutettua, lapsettomien hyvin nukkuvien ei tarvi univajeissa rähistä.
Sinä elät siis täydellisillä valinnoillasi täydellistä elämää? Kuulostaa henkilökohtaiselle kuplallesi.
Normaalissa elämässä tapahtuu asioita, joille et voi itse oikeasti yhtään mitään.
Unet voi viedä vaikka työstressi tai stressi siitä, että töitä ei ole.
Nää on näitä kulisseja ylläpitäviä täydellisiä ihmisiä, totuus on sit kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Mistäs tällainen univaje sitten tulee, lapsista? Taas aivan itseaiheutettua, lapsettomien hyvin nukkuvien ei tarvi univajeissa rähistä.
Sinä elät siis täydellisillä valinnoillasi täydellistä elämää? Kuulostaa henkilökohtaiselle kuplallesi.
Normaalissa elämässä tapahtuu asioita, joille et voi itse oikeasti yhtään mitään.
Unet voi viedä vaikka työstressi tai stressi siitä, että töitä ei ole.
Ilmeisesti on hankala käsittää, että jotkut ihmiset tosiaan voivat olla varsin vähään tyytyväisiä. Tyytymättömyydestä milloin mihinkin kun kumpuaa yleensä ne riidat ja konfliktit.
Luulen, että riitely johtuu typeryydestä. Eli siis siitä, ettei jommalla kummalla ole tarpeeksi älyä ja ymmärrystä. Mielestäni se joka aloittaa riidan on enemmän syyllinen esim provosoimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te riitelemättömät ihmiset löydätte näitä täydellisiä ihmisiä ja täydellisiä kumppaneita?
Mistä te riitelevät ihmiset löydätte niitä epätäydellisiä kumppaneita?
Eli tosissaan väität että jos pariskunta riitelee, ovat he epätäydellisiä kumppaneita ja ihmisiä? Sairasta
Riitelyn sijaan voi aina keskustella asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.
Mistäs tällainen univaje sitten tulee, lapsista? Taas aivan itseaiheutettua, lapsettomien hyvin nukkuvien ei tarvi univajeissa rähistä.
Sinä elät siis täydellisillä valinnoillasi täydellistä elämää? Kuulostaa henkilökohtaiselle kuplallesi.
Normaalissa elämässä tapahtuu asioita, joille et voi itse oikeasti yhtään mitään.
Unet voi viedä vaikka työstressi tai stressi siitä, että töitä ei ole.Ilmeisesti on hankala käsittää, että jotkut ihmiset tosiaan voivat olla varsin vähään tyytyväisiä. Tyytymättömyydestä milloin mihinkin kun kumpuaa yleensä ne riidat ja konfliktit.
Totta, itse olisin ollut tyytyväinen, mutta vastapuoli oli usein tyytymätön johonkin minussa ja siitä sitten seurasi ne riitelyt.
Minulla on ulkomaalainen naisystävä. Alussa hämmensi se ajatusmaailma että nainen sanoo moneen asiaan: kunnioitan sinun päätöstäsi. Ei koskaan riitaa. Olen huomannut taas sen että jos hän haluaa tahtonsa läpi, se tapahtuu eri tavalla kuin riitelemällä, jos meillä on vähän eri näkemykset. Se on yleensä pidempi ja perustavaa laatua oleva keskustelu, ilman riitaa. Siinä päädytään yleensä molempia tyydyttävään ratkaisuun ja sulassa sovussa. Eli riitaa ei tule mistään. Usein saan kotona ohjeita myös pelkällä katseella, ja pieni nauru päälle.
Vähän outo tilanne kun on elänyt aikasemmin 30 vuotta suomalaisten naisten kanssa.
Haluaisin kyllä tavata sellaisen ihmisen, jolla on valtavan pitkä pinna, vaikka elämässä olisi valtavaa stressiä, paljon vastoinkäymisiä ja/tai jos vaikka kärsii kovista kivuista tai isosta univajeesta esim.? Eikä siitä huolimatta koskaan ole pahalla päällä tai tiuskaise puolikasta sanaa?
Vai onko joillain vain niin helppo ja tasainen elämä kaikkien kaikkiaan, että mikään ei koettele hermoja koskaan?
Mun parisuhteessa riitaa tulee helpoiten silloin, jos molemmat ovat esim. tosi väsyneitä. Jos on vaikka viikkojen tai jopa kuukausien univaje, niin kyllä meillä molemmilla laskee kaikenlainen sietokyky.