Lue keskustelun säännöt.
Mistä on peräisin "kyllä parisuhteessa KUULUU riidellä" -väite?
01.12.2022 |
En ymmärrä tällaista. Vai olenko jotenkin hölmö, kun en ole suostunut jäämään suhteisiin, joissa toinen nipottaa ja raivoaa ties mistä olemattomasta syystä?
Olenko nyt huonossa suhteessa, kun meillä saa molemmilla olla omat mielipiteet, ajatukset ja omat arvomaailmamme, mutta emme saa niistä riitoja aikaiseksi? Kumpikaan meidän suhteessa ei "alistu", koska toinen ei koskaan "määrää". Asioista keskustellaan ja sitten päädytään joko vaihtoehtoon A tai B tai näiden kompromissiin.
Pitäisikö meidän ottaa riittely mukaan parisuhteeseen, että olemme enemmän normaaleita?
Auttakaa minua ymmärtämään, miksi riitelyn pitäisi olla osa arkea? Osa jokaista viikkoa tai edes osa jokaista kuukautta?
Kommentit (197)
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Jaa-a, itse ainakin olin ennen suhteessa jossa todellakin uskalsin riidellä, vähän liikaakin. Sen aikana ja jälkeen kasvoin. Tuli uusi suhde, jossa ei vaan oo ollu mitään syytä tai tarvetta riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
Ehkäpä oikeampi sanamuoto olisi, että asioista voi ja saa olla eri mieltä. Termi "riitely" on negatiivissävytteinen, mutta kyllä parisuhteessa kuuluu kuunnella, huomioida, keskustella, jopa argumnetoida sen parin eli KAHDEN ihmisen mielipiteitä ja näkemyksiä. Pikemminkin kääntäisin asian siten, että jos kaksi ihmistä vuosia ovat "kaikesta yhtä mieltä", suurella todennäköisyydellä se mielipide on ainoastaan toisen, kun taas toisen ääni jää kuulumattomiin. On normaalia, parhaimmillaan rakentavaa ja suotavaakin, että meillä myös suhteessa on erilaisia mielipiteitä. Aikuinen perustelee näkemyksensä, ei riitele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008397890.html
Mua aina naurattaa nää *Ei meillä koskaan riidellä*-tyypit kun ovat niin olevinaan. Totuus on se että he eivät osaa riidellä, pelkäävät sanoa mielipiteensä ja itseasiassa nimenomaan alistuvat. Mutta mikäs siinä, jos siitä nyt sit tulee itselle parempi mieli.
Ajattelitko, että esimerkiksi 20 tai 30 vuoden parisuhteessa on vielä jotain riidanaiheita? Miksi jostain asiasta täytyisi vuosikymmenet vääntää?
Tottakai on! Jos ei viitsi edes olla eri mieltä, on se ja sama onko naimisissa. Ei riitely ole vääntämistä.
Saahan sitä eri mieltä olla, mutta ei kai se nyt sentään riitelyä ole? Erimielyyksistä voidaan keskustella, mutta ei lopputuloksenkaan tarvitse olla yksimielisyys.
Minusta riitelyä on se, että aletaan puhumaan vihaisella äänellä, moittimaan/haukkumaan/ivailemaan/loukkaamaan jne. Sellaista meillä ei harrasteta. Ei ole koskaan tarvinnut parisuhteessa ääntä korottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
Erimielisyys ja riitely ovat eri asioita.
Ei ole. Erimielisyys on riitelyä. Ilmeisesti ihmiset ovat kasvaneet huudon ja riehumisen keskellä kun luulevat sen olevan ainut tapa riidellä. Surullista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En katselisi päivääkään naista, joka riitelee.
Jos ei osaa kommunikoida asiallisesti, niin sellainen nainen ei ansaitse minua. M25
Jos sinulla olisi kaunis, mukava nainen ja hänen kanssaan kuumaa seksiä, niin et varmasti katkaisisi suhdetta pienten riitojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voisi opetella riitelemään. https://www.terve.fi/artikkelit/10-keinoa-riidella-lempeammin
Kyllähän naiset riitoja puolustavat kun suurin osa riidoista johtuu puhtaasti naisen vaatimuksista tai haluista varsinkin jos ei naiset halut ja vaatimukset toteudeudu. Kyllähän jokainen itseään ja omia tapojaan puolustaa vaikka tietäisi niiden olevan väärin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
Erimielisyys ja riitely ovat eri asioita.
Ei ole. Erimielisyys on riitelyä. Ilmeisesti ihmiset ovat kasvaneet huudon ja riehumisen keskellä kun luulevat sen olevan ainut tapa riidellä. Surullista
Ei ole. Sen sijaan erimielisyys voi muuttua riitelyksi siihen taipuvaisilla ihmisillä.
Vai meinaatko, että on riitelyä, jos minun mielestäni punainen on kaunis väri ja mieheni mielestä se ei ole, vaan hän pitää vihreästä? Tämä erimielisyys muuttuu riitelyksi, jos toinen alkaa haukkua toisen tykkäämää väriä, sen sijaan että toteaa, että minun mielestäni vihreä on kauniimpi väri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PalstaTrolli kirjoitti:
Aika henkisesti tappava sellainen parisuhde, missä ei joskus kunnon riitaa ole.
Nartun kanssa huudamme toisillemme sivistyneesti naama punaisena kettua ja virpelettä ja sitten noin 40 minuutin kuluttua voimme keskustella potentiaalisesta ongelmasta. Olettaen että sellaista edes oli.
Tällaista tapahtuu noin kerran tai kaksi kertaa vuodessa.
Sopii oikein hyvin molempien luonteille.
En jaksaisi tuollaista miestä edes vuotta. Ei meillä edes kiroilla toisen naaman edessä, koska kirosanat eivät kuulu kummankaan sanavarastoon.
Me juttelemme. Juttelemme jo ennen kuin asiat kasaantuvat ja juttelemme kaikesta. Se ei ole millään tavoin hankalaa, vaan koska olemme toistemme parhaat ystävät ja tunnemme toisemme, niin se on ollut aina todella helppoa. Sitä paitsi sen näkee jo toisen ilmeestä, että nyt olisi hyvä jutella.
Aika nössöltä ja kirkasotsaiselta pariskunnalta kuulostatte. No mikäs siinä, jos ei ole yhtään tulta kummankaan luonteessa.
Nössö? Sanoisin mielummin, että olemme molemmat aikuisia. En jaksa mitään turhaa draamailua muutenkaan ja en oikein ymmärrä draamailevia ihmisiä. Sellainen tuntuu niin turhalta ja teennäiseltä. Miksi pitäisi astua kakkakasaan, jos ei ole pakko?
Ei olekaan pakko, sanoinhan , että mikäs siinä. Kaikki ihmiset nyt vain eivät ole samanlaisia kuin te. Minä en edes haluaisi olla tuollainen kiroilematon "aikuinen", joka ei ymmärrä muunlaisia luonteita ja temperamentteja, kuin omansa.
Temperamentti tuo ihana tekosyy käytöstavattomuudelle ja törkeydelle. Jokainen terve ihminen hallitsee tunteensa että kykenee käyttäytyyn asiallisesti muita kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
Erimielisyys ja riitely ovat eri asioita.
Ei ole. Erimielisyys on riitelyä. Ilmeisesti ihmiset ovat kasvaneet huudon ja riehumisen keskellä kun luulevat sen olevan ainut tapa riidellä. Surullista
Minunkin sanavarastossani erimielisyys voi olla riitelyä. Riitely ei tarkoita minulle automaattisesti jotakin hirveän pahaa asiaa, jota ei ikinä saisi tapahtua. Saako erimielisyyden iskiessä korottaa ääntään? Saako silloin yhtään hermostua? Sallitteko te, että te itse tai puolisonne tuntisi joskus kiukkua, surua, turhautumista tai vihaa? Onko kaikki tällainen pahaa ja kiellettyä? Meidän perheessä tällaisetkin tunteet ovat sallittuja. Tietenkään ei saa satuttaa toisia fyysisesti tai henkisesti, mutta kyllä mielipahan saa näyttää ja purkaa. Riidat voi sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
Erimielisyys ja riitely ovat eri asioita.
Ei ole. Erimielisyys on riitelyä. Ilmeisesti ihmiset ovat kasvaneet huudon ja riehumisen keskellä kun luulevat sen olevan ainut tapa riidellä. Surullista
Ei ole. Sen sijaan erimielisyys voi muuttua riitelyksi siihen taipuvaisilla ihmisillä.
Vai meinaatko, että on riitelyä, jos minun mielestäni punainen on kaunis väri ja mieheni mielestä se ei ole, vaan hän pitää vihreästä? Tämä erimielisyys muuttuu riitelyksi, jos toinen alkaa haukkua toisen tykkäämää väriä, sen sijaan että toteaa, että minun mielestäni vihreä on kauniimpi väri.
Kuka riitelee väreistä? 😂 Erimielisyys on nimenomaan riitelyä, tervettä sellaista.
Erimielisyys ja riitely EIVÄT ole synonyymeja! Monia naisia pistänyt vaihtoon siksi, että on PAKKO saada riidellä, siis huutaa, jankata ja olla marttyyri. En ole koskaan lähtenyt mukaan leikkiin ja se puolestaan aiheuttaa haukkimista. Normaalissa kanssakäymisessä ei voi tietää miten ihminen stressin alla toimii, enkä koskaan solmi suhdetta ennen kuin ollaan oltu asioista eri mieltä, silloin aikuisuus ja kunnioitus punnitaan. Yksinkertainen muistisääntö tietämättömille:
Erimielisyydet voi ratkaista keskustelemalla tai riitelemällä, eron voi ihan kuulla, sillä riitelemisestä kuuluu riitelyn ääniä! On kyllä huvittaavaa että nykypäivänä ihmiset eivät ymmärrä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kyllä nähdä sen ihmisen, joka ei riitele esimerkiksi (huom. vain yhtenä keksittynä esimerkkinä) tilanteessa, jossa on sovittu, että lähdetään jonnekin klo xx.xx ja toinen osapuoli ihan vain velttouttaan tai saamattomuuttaan ei ole silloin valmis, ja myöhästymisestä aiheutuu jotain merkittävää haittaa.
Minusta ei olisi siihen, että toteaisin puolisolleni rauhallisesti, että "olipa ikävää, että unohduit vessaan lukemaan lehteä ja myöhästyimme sen takia lennolta/yhteisen lapsemme häistä/tms".
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?
40 vuoden aikana et ole sen vertaa ihmisten kanssa tekemisissä ollut, että tällainen skenaario kuulostaa uskomattomalta? Elätkö pullossa?
No varmaan sitten elän, mutta todellakin kuulostaa uskomattomalta, että joku myöhästyisi lennolta vessassa istumisen vuoksi, tai häistä. Enkä ole kuullut kenenkään ystäväpiirissäkään sellaista tehneen.
Kuten kirjoitin, kyseessä oli keksitty esimerkki. Mutta sen taustalla on se, että yksi yleisimmistä riidan aiheista puolisoni kanssa on se, ettei hän muista katsoa kelloa. Emme ole myöhästyneet lennolta, toistaiseksi. Kun kyseessä on todella tärkeä asia, hän skarppaa. Lukuisista muista menoista olemmekin sitten myöhästyneet.
Se ei kuitenkaan ole niin iso asia, että sen takia eroaisin muuten hyvästä miehestä.
Niin, no, kannattaako sellaisista asioista sitten riidellä?
Pikkuasioista on turha riidellä ja kun tarkemmin ajattelee, kaikki asiat ovat pikkuasioita, on joku viisas joskus sanonut.
Kannattaa, todellakin. Miksi hän ei sanoisi että häntä ärsyttää kun toinen ei ehdi ajoissa valmiiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen että parisuhteessa pitää uskaltaa olla oma itsensä ja sanoa omat mielipiteensä eikä myötäillä toista aina kaikessa. On ihan täysin normaalia että menee välillä hermot ja että kaikesta ei olla aina samaan mieltä. Se ei tarkoita sitä että alettaisiin haukkua toista, huutaa, paiskoa ovia tai tavaroita .
No voihan niitä omia mielipiteitä olla ilman riitelyäkin? Meillä esim. on 7 vuoden parisuhde eikä olla riidelty (huudettu, haukuttu, paiskottu tavaroita, pidetty mykkäkoulua tms.) tänä aikana kertaakaan. Jos ei päästä yhteisymmärrykseen, niin otetaan aikalisä ja kumpikin miettii asioita omissa oloissaan ennen kuin jatketaan keskustelua.
Kummallakin on omat mielipiteensä, mutta parisuhde nyt vaan vaatii joissain asioissa puoliväliin tulemista kummaltakin.
Jos riitoja on jatkuvasti, eikä kumpikaan tule asioissa vastaan, niin se ei yksinkertaisesti vaan ole toimiva parisuhde.
Ihmiset etsivät suuria tunteita ja tasaista (ts. riidatonta) parisuhdetta pidetään tylsänä.
Riitelyä se tuokin on. Mistä tulee ajatus että riitely on huutamista ja tavaroiden viskelyä? Ei kukaan fiksu aikuinen noin riitele tai näytä tunteitaan.
Riitely on väistämätöntä suhteessa, jossa tunteita ei peitellä ja toista ei pidetä huonekaluna. Täysin samantekevän ihmisen kanssa ei tarvitse riidellä.
Aloittaja kirjoitti mielestäni riitelystä, johon kuuluu karjuminen ja tavaroiden heittely. En todellakaan pysty allekirjoittamaan viimeistä lausettasi. Enemmänkin "täysin samantekevän ihmisen kanssa tarvitsee riidellä". Näin me ihmiset ollaan erilaisia. :)
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään arvoa?
Miksi riidellä ihmisen kanssa, jonka kanssa on PARIsuhteessa ja jonka kanssa on hyvä olla ja turvallinen olo?
No siksi, että ihmisellä nyt tuppaa olemaan mielipiteet, tunteet, tarpeet ja halut.
Mutta miksi niistä mielipiteistä, tunteista, tarpeista ja haluista tarvitsee _riidellä_?
Jos tunteet, tarpeet ja halut ei kohtaa -> ero. Ei ne tule kohtaamaan vaikka kuinka riitelisi.
Mielipiteitä on jokaisella erilaisia ja niistä voi keskustella. Riita ei ole tarpeellinen. Tässä keskustelussa puhutaan riitelystä.
Sulla on aika kapea käsitys riitelystä.
No selitä, että miksi mielipideasioista pitäisi riidellä? Miten ne mielipiteet muuttuvat tai mitä tapahtuu jos siitä mielipiteiden erilaisuudesta pitää alkaa kinaamaan toisen kanssa? Mitä siinä silloin ratkeaa?
Muutatko sinä mielipidettäsi kun kanssasi riitelee?
Kuunteletko sinä paremmin mielipidettäni jos sinulle huutaa?
Otatko paremmin minun tarpeeni huomioon jatkossa kun huudan sulle tiskikoneen tyhjentämisestä?
Millaisia ne riidat sinulla ovat, mistä syntyvät?
Kumpi teillä aloittaa riitoja enemmän? Ethän sä vaan käytä sanaa riita niistä tilanteista, kun sinulla on huono olo ja haluat vain syyn jolla purkaa sen kumppaniisi?
No ei nyt tuollaista tilannetta sentään ole 40 vuoden aikana eteen tullut. Ei nyt kukaan kai niin tyhmä ole, että lennolta moisen syyn takia myöhästyisi, tai häistä?