Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
ikävät faktat
28.11.2022 |
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Kaverin kanssa asuminen ei ole avoliitto vaan siinä ollaan kämppiksiä. Haloo.
Voiherravarjele, sitähän minä nimenomaan tarkoitin! Että ei pidä mennä avoliittoon vain siksi, että asuminen on kallista. Asua voi myös kaverin kanssa kimpassa, jos haluaa jakaa asumiskuluja.
Tässä ketjussa on kyse parisuhteista eikä kavereista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Mitä hurjaa siinä on? En oikeasti ymmärrä. Sitäkään, että miksi pitäisi asua kämppiksen kanssa ja häiritä häntä sillä, että poika- tai tyttöystävä on siellä kämpässä koko ajan, harrastetaan seksiä jne.? Mitä järkeä tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Niin, että kotona asumisen ja avoliitossa asumisen välillä ei ole mitään muuta? Ei voi asua yksin ja olla sinkku? Asua yksin ja seurustella?
Olet melko mustavalkoinen ihminen selvästikin. Ei ole mitenkään hieno asia, että on nuorena jo muuttanut nopeasti yhteen, ollut avoliitossa muutaman kuukauden ja eronnut. Ei ole mitenkään hieno asia, että 22-vuotiaana on ollut jo kahdesti avoliitossa. Avoliitto ei ole mikään pikkujuttu ja siihenkään ei pitäisi liian kevyesti lähteä kuten on sun mies selvästi tehnyt kun noin nuorena oli jo kaksi avoliittoa takana. Myös seurusteluaikana voi tutustua toiseen ja viettää aikaa toisen luona, samalla kuitenkin pitää oman asunnon.
Harvempi ihan ensitapaamisen jälkeen siirtää kimpsunsa ja kampsunsa toisen luo. Totta kai voi asua sinkkuna ja yksin, mutta tässä oli kyse siitä mikä kenenkin mielestä kertoo parisuhdekelpoisuudesta parhaiten. Se on ketjun aihe. Sinkkuna asuminen ei kerro siitä yhtään mitään.
Mutta hyvä kun kerroit näkökulmasi, niin tuli esille, miten monella tapaa asioita voi arvottaa. En pysty kovin huonona omia arvotuksiani pitämään sen vuoksi, että minun elämänpiirissäni avoliitossa ja sitoutuneessa seurustelusuhteessa jo varhain olleet ovat osoittautuneet hyvin parisuhdekelpoisiksi. Eli avioliitot ovat kestäneet vähintään neljännesvuosisadan hyvinä, jolloin lapset ovat saaneet hyvän kasvuympäristön aikuisiksi.
Ihmeelliset on arvot jos pitää hyvänä sitä, että 22-vuotiaana on takana jo kaksi eroon päättynyttä avoliittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Niin, että kotona asumisen ja avoliitossa asumisen välillä ei ole mitään muuta? Ei voi asua yksin ja olla sinkku? Asua yksin ja seurustella?
Olet melko mustavalkoinen ihminen selvästikin. Ei ole mitenkään hieno asia, että on nuorena jo muuttanut nopeasti yhteen, ollut avoliitossa muutaman kuukauden ja eronnut. Ei ole mitenkään hieno asia, että 22-vuotiaana on ollut jo kahdesti avoliitossa. Avoliitto ei ole mikään pikkujuttu ja siihenkään ei pitäisi liian kevyesti lähteä kuten on sun mies selvästi tehnyt kun noin nuorena oli jo kaksi avoliittoa takana. Myös seurusteluaikana voi tutustua toiseen ja viettää aikaa toisen luona, samalla kuitenkin pitää oman asunnon.
Harvempi ihan ensitapaamisen jälkeen siirtää kimpsunsa ja kampsunsa toisen luo. Totta kai voi asua sinkkuna ja yksin, mutta tässä oli kyse siitä mikä kenenkin mielestä kertoo parisuhdekelpoisuudesta parhaiten. Se on ketjun aihe. Sinkkuna asuminen ei kerro siitä yhtään mitään.
Mutta hyvä kun kerroit näkökulmasi, niin tuli esille, miten monella tapaa asioita voi arvottaa. En pysty kovin huonona omia arvotuksiani pitämään sen vuoksi, että minun elämänpiirissäni avoliitossa ja sitoutuneessa seurustelusuhteessa jo varhain olleet ovat osoittautuneet hyvin parisuhdekelpoisiksi. Eli avioliitot ovat kestäneet vähintään neljännesvuosisadan hyvinä, jolloin lapset ovat saaneet hyvän kasvuympäristön aikuisiksi.
Ihmeelliset on arvot jos pitää hyvänä sitä, että 22-vuotiaana on takana jo kaksi eroon päättynyttä avoliittoa.
En kovin ihmeellisinä osaa pitää, kun tämä on lähes kaikkien tuntemieni ihmisten kohdalla ollut näin. Nimenomaan näitä vakaita ihmisiä, jotka ovat tehneet lapset ja olleet pitkässä, hyvin toimivassa liitossa koko elämänsä sitten myöhemmin, jotka edelleen kestävät. Vain yksi pari eronnut 27 aviovuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Voisitko selittää mikä tekee avoliitossa asumisesta huonon asian parisuhdekelpoisuutta ajatellen? En ole sekoittanut avoliittoa ja seurustelua, kerroinhan, että me molemmat olemme myös seurustelleet useamman kanssa kevyemmin ennen avoliittoa. Tapailusuhteita jne. Ja olen ennen tätä keskustelua aina kuvitellut, että tämä on se yleisin malli, koska minun tuttavapiirissäni se on yleisin.
Kuten sanoin, niin avoliitto on pk-seudulla osin johtuva kalliista asumisesta. On järkevää muuttaa yhteen, jos seurustelu on vakavaa, niin rahaa jää muuhunkin kuin asumiseen. Tosin tämä ei itseäni koskenut, koska oli omistusasunto.
Yritän vielä kerran selittää:
Minulle avoliitto (ja avioliitto, mutta avioliittoon en itse enää mene) on sellainen sitoutumisen muoto, missä molemmat vakavissaan tähtäävät loppuelämän parisuhteeseen. Se erottaa suhteen seurustelusuhteista. Ollaan valmiita luopumaan omasta kodista, asuinpaikasta, jopa työpaikasta ja perustamaan uusi koti toisen ihmisen kanssa. Vaikka sen oman kodin laittaisi vuokralle, kyseessä on silti taloudellisestikin iso ratkaisu. Mutta vielä isompi "henkisellä" puolella.
Jos haluaa säästää asumiskuluissa, voi asua kimppakämpässä ja samaan aikaan seurustella.
Jos oma puolisoni olisi ennen minua asunut useammankin naisen kanssa, en voisi mitenkään luottaa siihen, että meidän suhteemme olisi hänelle spesiaali. Että hän olisi sitoutunut minun kanssani avoliittoon vain siksi, että hänkin uskoo, että me pysymme yhdessä loppuelämämme. Ajattelisin, että tämäkin on hänelle vain kokeilu, sovitaanko yhteen. Ei sen merkittävämpi sitoutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Mitä hurjaa siinä on? En oikeasti ymmärrä. Sitäkään, että miksi pitäisi asua kämppiksen kanssa ja häiritä häntä sillä, että poika- tai tyttöystävä on siellä kämpässä koko ajan, harrastetaan seksiä jne.? Mitä järkeä tuossa on?
No, en usko että tähän tarvitaan sinun ymmärrystäsi. Tottakai voi myös asua yhdessä seurustelukumppaneidensa kanssa lyhyempiä tai pidempiä jaksoja vain säästääkseen asumiskuluissa, todennäköisesti tuleva(t) puoliso(t) löytyvät heistä, jotka ovat toimineet samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Voisitko selittää mikä tekee avoliitossa asumisesta huonon asian parisuhdekelpoisuutta ajatellen? En ole sekoittanut avoliittoa ja seurustelua, kerroinhan, että me molemmat olemme myös seurustelleet useamman kanssa kevyemmin ennen avoliittoa. Tapailusuhteita jne. Ja olen ennen tätä keskustelua aina kuvitellut, että tämä on se yleisin malli, koska minun tuttavapiirissäni se on yleisin.
Kuten sanoin, niin avoliitto on pk-seudulla osin johtuva kalliista asumisesta. On järkevää muuttaa yhteen, jos seurustelu on vakavaa, niin rahaa jää muuhunkin kuin asumiseen. Tosin tämä ei itseäni koskenut, koska oli omistusasunto.
Yritän vielä kerran selittää:
Minulle avoliitto (ja avioliitto, mutta avioliittoon en itse enää mene) on sellainen sitoutumisen muoto, missä molemmat vakavissaan tähtäävät loppuelämän parisuhteeseen. Se erottaa suhteen seurustelusuhteista. Ollaan valmiita luopumaan omasta kodista, asuinpaikasta, jopa työpaikasta ja perustamaan uusi koti toisen ihmisen kanssa. Vaikka sen oman kodin laittaisi vuokralle, kyseessä on silti taloudellisestikin iso ratkaisu. Mutta vielä isompi "henkisellä" puolella.
Jos haluaa säästää asumiskuluissa, voi asua kimppakämpässä ja samaan aikaan seurustella.
Jos oma puolisoni olisi ennen minua asunut useammankin naisen kanssa, en voisi mitenkään luottaa siihen, että meidän suhteemme olisi hänelle spesiaali. Että hän olisi sitoutunut minun kanssani avoliittoon vain siksi, että hänkin uskoo, että me pysymme yhdessä loppuelämämme. Ajattelisin, että tämäkin on hänelle vain kokeilu, sovitaanko yhteen. Ei sen merkittävämpi sitoutuminen.
Ja miksi sellaiseen joka on lähtenyt jo useamman kuin yhden kerran lennosta avioliitosta seuraavaan avioliittoon pitäisi luottaa millään tavalla? Ei tuollaiset ole mulle mitään suhdeainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Kaverin kanssa asuminen ei ole avoliitto vaan siinä ollaan kämppiksiä. Haloo.
Voiherravarjele, sitähän minä nimenomaan tarkoitin! Että ei pidä mennä avoliittoon vain siksi, että asuminen on kallista. Asua voi myös kaverin kanssa kimpassa, jos haluaa jakaa asumiskuluja.
Kysyn sinultakin, että mitä pahaa siinä avoliitossa oikein on? Onko siinä uskonnollista ajatusta eli ei saa elää susiparina? Vai mikä tämä juttu on?
En liioin ymmärrä miksi pitäisi asua kämppiksen kanssa kuin poikaystävän kanssa, jonka kanssa muutenkin viettää eniten aikaa? Voitteko selittää? En vain oikeasti ymmärrä miten te oikein ajattelette, mikä tässä on pointti? Eri
Selitin kommentissa 166. Nyt tämä keskustelu alkaa kiertää kehää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Eivät kaikki muuta kotoaan suoraan avoliittoon. Minusta on hyvästä riippumatta sukupuolesta asua riittävän aikaa ihan yksin ennenkuin yhteen muuttaa kenenkään kanssa.
Tämä. Minusta kenenkään ei pitäisi muuttaa kotoa suoraan avoliittoon. Kuinkahan moni valitus siitä, että kotityöt eivät jakaudu tasaisesti tai siisteyskäsitykset eivät ole yhteneväiset loppuisi sillä, kun ihmiset seurustelisivat riittävän pitkään omissa kodeissaan asuen. En lakkaa hämmästelemästä sitä, että ihmiset (useimmiten naiset) "yllättyvät" siitä, ettei miehelle olekaan tärkeää yhteisen kodin siisteys ja viihtyisyys. Kun se olisi käynyt selville, jos olisi seurustellut riittävän pitkään ja katsonut, kuinka se mies omaa kotiaan hoitaa; kuinka usein vaihtaa lakanat, pesee lattiat jne.
Avoliitossahan se siisteyskäsityskin juuri selviää.
Jos poikamieskämppien siisteystason perusteella valitsisi kumppanin, niin eipä taitaisi syntyä montaakaan avioliittoa Suomessa, sillä ei se yksin asuminen opeta miten siivotaan ja hoidetaan omat asiat. Täälläkin on ollut ketju, missä kuvaillaan miesten asuntoja, joista huokuu se, ettei siivota eikä ehkä osata hoitaa muitakaan asioita, vaikka olisi asuttu yksin vuosia.
Ei yksin asuminen sinänsä mitään opeta. Kaikki taidot joko on jo olemassa tai sitten niitä ei tulekaan. Se miten kotona siivotaan ja hoidetaan kotityöt kertoo lapsuudenperheen mallista ja siitä, miten asioista voidaan keskustella (sekin pitkälti kotoa peräisin), jos noissa on ongelmia. Sinänsä tärkeä asia, mistä avoliitto nimenomaan voi kertoa, ei seurustelu erilleen asuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin treffeillä miehen kanssa jolla 3 lasta kahden eri naisen kanssa, vanhin vajaa 9 v ja nuorin yli vuoden... En muutenkaan ollut kiinnostunut kun mies oli yli-innokas ja vittuili rankasti kun ymmärsi ettei minua kiinnosta. Alussa hän mm. Laittoi viestiä ja kun en vastannut koska tein töitä, tuli viesti että eikö kiinnosta enää? Huh huh 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Kaverin kanssa asuminen ei ole avoliitto vaan siinä ollaan kämppiksiä. Haloo.
Voiherravarjele, sitähän minä nimenomaan tarkoitin! Että ei pidä mennä avoliittoon vain siksi, että asuminen on kallista. Asua voi myös kaverin kanssa kimpassa, jos haluaa jakaa asumiskuluja.
Kysyn sinultakin, että mitä pahaa siinä avoliitossa oikein on? Onko siinä uskonnollista ajatusta eli ei saa elää susiparina? Vai mikä tämä juttu on?
En liioin ymmärrä miksi pitäisi asua kämppiksen kanssa kuin poikaystävän kanssa, jonka kanssa muutenkin viettää eniten aikaa? Voitteko selittää? En vain oikeasti ymmärrä miten te oikein ajattelette, mikä tässä on pointti? Eri
Selitin kommentissa 166. Nyt tämä keskustelu alkaa kiertää kehää.
Okei, kiitos selityksestä, en huomannut sitä ennen kun kysyin.
Varmaan se ero johtuu siitä, että minä taas nimenomaan ajattelen, että suhteesta ei tiedä onko se vakava ennen kun asuu yhdessä. Vasta yhdessä asuminen osoittaa mikä mies on miehiään ja miten yhteen sovitaan, kun arkinen elämä alkaa.
Eka poikaystäväni (avopuoliso, jonka kanssa asuin noin puoli vuotta omassa asunnossani) esimerkiksi osoittautui hyvästä alkuseurustelusta huolimatta epäluotettavaksi. Jos sanoi tulevansa iltapäivällä, saattoikin tulla vasta klo 23, jolloin olin huolissani mihin hän on jäänyt (siihen aikaan ei ollut kännyköitä). Tuo oli isoimpia syitä sille, että hänet jätin, vaikka molemmat olimme rakastuneita. Eikä tuo olisi ikinä ilman avoliittoa selvinnyt, koska hän tuli aina seurusteluaikoina juuri silloin kun sanoikin tulevansa.
Omalla kohdalla tietty on vaikuttanut sekin, ettei asunnon kanssa ole ollut ongelmaa eli minun ei ole tarvinnut ajatella, että mistä asunto, jos ero tulee. Monet käytännön asiatkin siis ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat varmaan muidenkin elämään. Jos paikkakunnalla on vaikea saada asuntoa hyvältä paikalta, niin totta kai siitä luopumista harkitaan tarkasti, ettei joudu hankalaan tilanteeseen, jos seurustelu yhdessä asuen onkin vikatikki.
Itse asiassa en oikeastaan ole ikinä kutsunut omaa enkä miehenkään yhdessä asumista avoliitoksi. Se tuntuu vähän turhan juhlalliselta, vaikka se faktisesti/määrittelyn tasolla sitä olikin. Mutta kiva kun selitit perustelusi, nyt ymmärrän paremmin, miksi avoliittoja pidetään miinuksen.a
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ihan hevillä ryhtyisi. Tinder-aikoina tuli useampikin tällainen tapaus vastaan. Yhdellä oli 5 lasta ja näillä kolme eri äitiä, ei kiitos. Yhdellä oli 8 lasta, kaikki tosin saman äidin kanssa, ei kiitos silti. Yhdellä oli yhteensä 6 lasta kahden eri naisen kanssa ja suuttui mulle kun sanoin että kuulostaa niin haastavalta että en valitettavasti ole kiinnostunut :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Voisitko selittää mikä tekee avoliitossa asumisesta huonon asian parisuhdekelpoisuutta ajatellen? En ole sekoittanut avoliittoa ja seurustelua, kerroinhan, että me molemmat olemme myös seurustelleet useamman kanssa kevyemmin ennen avoliittoa. Tapailusuhteita jne. Ja olen ennen tätä keskustelua aina kuvitellut, että tämä on se yleisin malli, koska minun tuttavapiirissäni se on yleisin.
Kuten sanoin, niin avoliitto on pk-seudulla osin johtuva kalliista asumisesta. On järkevää muuttaa yhteen, jos seurustelu on vakavaa, niin rahaa jää muuhunkin kuin asumiseen. Tosin tämä ei itseäni koskenut, koska oli omistusasunto.
Yritän vielä kerran selittää:
Minulle avoliitto (ja avioliitto, mutta avioliittoon en itse enää mene) on sellainen sitoutumisen muoto, missä molemmat vakavissaan tähtäävät loppuelämän parisuhteeseen. Se erottaa suhteen seurustelusuhteista. Ollaan valmiita luopumaan omasta kodista, asuinpaikasta, jopa työpaikasta ja perustamaan uusi koti toisen ihmisen kanssa. Vaikka sen oman kodin laittaisi vuokralle, kyseessä on silti taloudellisestikin iso ratkaisu. Mutta vielä isompi "henkisellä" puolella.
Jos haluaa säästää asumiskuluissa, voi asua kimppakämpässä ja samaan aikaan seurustella.
Jos oma puolisoni olisi ennen minua asunut useammankin naisen kanssa, en voisi mitenkään luottaa siihen, että meidän suhteemme olisi hänelle spesiaali. Että hän olisi sitoutunut minun kanssani avoliittoon vain siksi, että hänkin uskoo, että me pysymme yhdessä loppuelämämme. Ajattelisin, että tämäkin on hänelle vain kokeilu, sovitaanko yhteen. Ei sen merkittävämpi sitoutuminen.
Ja miksi sellaiseen joka on lähtenyt jo useamman kuin yhden kerran lennosta avioliitosta seuraavaan avioliittoon pitäisi luottaa millään tavalla? Ei tuollaiset ole mulle mitään suhdeainesta.
Hassua, että tuokin asia voidaan kokea miinuksena, että päätökset tehdään nopeasti, kun itse pidän sitä plussana, että päätös tehdään nopeasti onko suhteella tulevaisuutta vai ei.
Olen aina päättänyt suhteen välittömästi, jos joku asia tuntuu pahalta. Ihan vain sen tunteen perusteella. Samoin teki mieheni, kun hän muutti avopuolisonsa luota minun luokseni yhden yön suhteen seurauksena. Hän kertoi heti mitä oli käynyt ja mietti viikon mitä tehdä, kunnes päätti valita minut. Niin suhteemme alkoi ja on sen 30+ vuotta kestänyt onnellisena.
Mutta tuossa olisi voinut käydä myös tosi huonosti, jos tilannetta katsoo faktojen perusteella. Ehkä kuitenkin turvallinen kiintymyssuhde on sellainen, minkä perusteella intuitioon pystyy luottamaan. Myös miehelläni on sellainen, on vakaa kallio luonteeltaan. Mutta ei se mitenkään estä, etteikö voisi rakastua toiseen ja silloin tilanteelle ei mitään voi. Jos niin käy, toivon, että toimii ihan samalla tavalla eli kertoo heti eikä ryhdy arpomaan jäädäkö vai lähteä. Toivotan onnea matkaan ja yritän pysyä aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi jos useita avioliittoja takana ja kärkäsluonteisen oloinen tunteiden tuuliviiri vielä. Ei ole suhteeseen kelpaava minun asteikoillani. Joku muu voi ajatella toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ryhtyisittekö naiset suhteeseen miehen kanssa, jolla on ollut kymmeniä seksikumppaneita?
Mun miehellä on ollut.
En luultavasti ryhtyisi. Kyllähän tuo aika voimakkaat epäluulot herättää, että ihminen on liian impulsiivinen tai on tunnepuolen ongelmia. Kaikille voi tulla vääriä valintoja, mutta jos on kahdesti naimisiin saakka ehtinyt, niin ei ole kyllä oppinut ekasta erosta sitten mitään.
Vierailija kirjoitti:
En luultavasti ryhtyisi. Kyllähän tuo aika voimakkaat epäluulot herättää, että ihminen on liian impulsiivinen tai on tunnepuolen ongelmia. Kaikille voi tulla vääriä valintoja, mutta jos on kahdesti naimisiin saakka ehtinyt, niin ei ole kyllä oppinut ekasta erosta sitten mitään.
Ja jos kolmannen kerran 10 vuoden aikana on avioero edessä niin peiliin katsomisen paikka on todellakin tällaisella. Uhoaminen ja muiden syyttäminen ei auta tuossa vaan nöyrästi tulisi miettiä mitä on tehnyt niin heikosti että noin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Tämä nyt on vähän todellisuudesta irrallaan oleva kommentti. Esim. suuremmissa kaupungeissa kämpät on kalliita ja monet päätyvät asumaa kimppakämpissä etenkin opiskeluaikoina. Jos sulla on kämppiksiä, niin niitä voi ärsyttää se jos sun seurustelukumppani pyörii siellä jatkuvasti ja onhan siinä yksityisyys koetuksella. Voi olla helpompaa ja taloudellisesti kannattavaa muuttaa kimppaan sen tyttö/poikaystävän kanssa, vaikka sitä ei niin mieltäisi "liitoksi". En kyllä ainakaan itse näe tässä mitään ongelmaa. Ja toisaalta se on ihan hyvä että tyypit saa kokemusta siitä millaista toisen kanssa on asua.
Christiiina kirjoitti:
Kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, jolla on 3- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikoin. Minä tietenkin luulin, että näillä lapsilla on sama äiti, siksi järkytyinkin, kun mies kertoi, että lapsilla on eri äidit - hän on siis eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Kirsikkana kakun päällä hän kertoi haaveilevansa vielä kahdesta lapsesta.
Ei tuossa mitään järkyttävää ole. Järkyttyä olisit voinut siinä tapauksessa, ettei mies olisi isäntöitänsä hoitanut. Terv 5 lasta saman miehen kanssa
Kysyn sinultakin, että mitä pahaa siinä avoliitossa oikein on? Onko siinä uskonnollista ajatusta eli ei saa elää susiparina? Vai mikä tämä juttu on?
En liioin ymmärrä miksi pitäisi asua kämppiksen kanssa kuin poikaystävän kanssa, jonka kanssa muutenkin viettää eniten aikaa? Voitteko selittää? En vain oikeasti ymmärrä miten te oikein ajattelette, mikä tässä on pointti? Eri