Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
ikävät faktat
28.11.2022 |
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, jolla on 3- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikoin. Minä tietenkin luulin, että näillä lapsilla on sama äiti, siksi järkytyinkin, kun mies kertoi, että lapsilla on eri äidit - hän on siis eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Kirsikkana kakun päällä hän kertoi haaveilevansa vielä kahdesta lapsesta.
Ei tuossa mitään järkyttävää ole. Järkyttyä olisit voinut siinä tapauksessa, ettei mies olisi isäntöitänsä hoitanut. Terv 5 lasta saman miehen kanssa
Mitäpä sitä lasten takia järkyttymään, kyllä ne siinä sivussa hoidetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etenkin "hullu ex" tyyliset klassikko-kommentit laittavat mut varpailleni aina. Kertoo yleensä aina enemmän henkilöstä itsestään, kuin exästä. Etenkin, jos menty vielä tekemään lapsia "niin hankalan" ihmisen kanssa..
Sama täällä. Toki niitä oikeasti hullujakin exiä on (tarkoitan lähinnä narsisteja/psykopaatteja/vaimonhakkaajia), mutta usein kyse on ihan molemminpuoleisesta "hulluudesta".
En todellakaan kun jos on useampi ero takana kertoo vain siittä että ei panosta ja yritä saada suhdetta toimimaan kun hyppää sieltä missä aita on matalin ja se ei tule muuttumaan uudessakaan suhteessa. Ja jos ei ole saanut aikaisempiakaan suhteita toimimaan niin jotain vikaa pitää olla
Riippuu kuinka monta suhdetta, kuinka pitkiä, onko lapsia niistä jne ja mitä henkilö kertoo eron syiksi? Jos kaikki exät on k-päitä, juoksen karkuun....
Ryhdyin, miksen? Jokainen tekee virheitä, itsellänikin on takana avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan kun jos on useampi ero takana kertoo vain siittä että ei panosta ja yritä saada suhdetta toimimaan kun hyppää sieltä missä aita on matalin ja se ei tule muuttumaan uudessakaan suhteessa. Ja jos ei ole saanut aikaisempiakaan suhteita toimimaan niin jotain vikaa pitää olla
Sarjasuhtelijat jotka hyppivät aina missä aita on matalin eivät edes osaa rakastaa. Usein heidän käsityksensä parisuhteesta on jäänyt lapsen tai teini-ikäisen tasolle. Hakevat hoivaa tapasuhteilustaan. Rehellisyys on näillä täysin vieras ajatus.
Minusta 2 avioeroa ei tee kenestäkään huonompaa kumppanimatskua. Jos ko henkilö on jo elänyt suht pitkän elämän, se ei hirveästi paina vaakakupissa kun kokonaisuutta katsoo.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, ekä avioero ole mikään helppo juttu. Kannattaa katsoa avoimin mielin, ja edetä hitaasti. Ei ketään voi tuomita parisuhteettomuuteen kahden avioeron takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta 2 avioeroa ei tee kenestäkään huonompaa kumppanimatskua. Jos ko henkilö on jo elänyt suht pitkän elämän, se ei hirveästi paina vaakakupissa kun kokonaisuutta katsoo.
Elämässä sattuu ja tapahtuu, ekä avioero ole mikään helppo juttu. Kannattaa katsoa avoimin mielin, ja edetä hitaasti. Ei ketään voi tuomita parisuhteettomuuteen kahden avioeron takia.
Eihän tässä ole tuomitsemisesta kyse, vaan omista ajatuksista oman kumppanin suhteen. Löytyy niitä, jotka eivät tuomitse eli jokaiselle jotakin.
Ei kukaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Yleensä onnellisessa parisuhteessa oleva ihminen toivoo ja olettaakin, että suhde kestää loppuelämän, joten harva menee naimisiin sillä oletuksella, että jonain päivänä erotaan. Mutta eivät asiat välttämättä menekään niin kuin luullaan. Ja sama juttu se on sitten mahdollisilla seuraavilla kerroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Voisitko selittää mikä tekee avoliitossa asumisesta huonon asian parisuhdekelpoisuutta ajatellen? En ole sekoittanut avoliittoa ja seurustelua, kerroinhan, että me molemmat olemme myös seurustelleet useamman kanssa kevyemmin ennen avoliittoa. Tapailusuhteita jne. Ja olen ennen tätä keskustelua aina kuvitellut, että tämä on se yleisin malli, koska minun tuttavapiirissäni se on yleisin.
Kuten sanoin, niin avoliitto on pk-seudulla osin johtuva kalliista asumisesta. On järkevää muuttaa yhteen, jos seurustelu on vakavaa, niin rahaa jää muuhunkin kuin asumiseen. Tosin tämä ei itseäni koskenut, koska oli omistusasunto.
Yritän vielä kerran selittää:
Minulle avoliitto (ja avioliitto, mutta avioliittoon en itse enää mene) on sellainen sitoutumisen muoto, missä molemmat vakavissaan tähtäävät loppuelämän parisuhteeseen. Se erottaa suhteen seurustelusuhteista. Ollaan valmiita luopumaan omasta kodista, asuinpaikasta, jopa työpaikasta ja perustamaan uusi koti toisen ihmisen kanssa. Vaikka sen oman kodin laittaisi vuokralle, kyseessä on silti taloudellisestikin iso ratkaisu. Mutta vielä isompi "henkisellä" puolella.
Jos haluaa säästää asumiskuluissa, voi asua kimppakämpässä ja samaan aikaan seurustella.
Jos oma puolisoni olisi ennen minua asunut useammankin naisen kanssa, en voisi mitenkään luottaa siihen, että meidän suhteemme olisi hänelle spesiaali. Että hän olisi sitoutunut minun kanssani avoliittoon vain siksi, että hänkin uskoo, että me pysymme yhdessä loppuelämämme. Ajattelisin, että tämäkin on hänelle vain kokeilu, sovitaanko yhteen. Ei sen merkittävämpi sitoutuminen.
Kyllähän seurustelusuhteessakin yleensä tähdätään loppuelämän parisuhteeseen. Jos halutaan vain kokeilla, sovitaanko yhteen, niin sitä sanotaan tapailuksi.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
Miksi olisit huolissasi, jos 44-vuotias mies ei ole vielä pariutunut ?
Olen juuri tavannut komean, akateemisesti huippukoulutetun miehen, joka ei ole vielä kertaakaan ollut naimisissa ja joka ei ole kenenkään lapsen isä. Ja siksi se minua mietityttääkin, että onko hänessä jotain vikaa, joka tulee myöhemmin esiin esim väkivaltaisuutta.
Ja on suomalainen, ei siis näitä aivokirurgi-avaruusinssi-prinssejä.
Hyvin vaaralliselta vaiikuttaa. Onko varmaa ettei ole istunut vankilassa pitkiä aikoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Voisitko selittää mikä tekee avoliitossa asumisesta huonon asian parisuhdekelpoisuutta ajatellen? En ole sekoittanut avoliittoa ja seurustelua, kerroinhan, että me molemmat olemme myös seurustelleet useamman kanssa kevyemmin ennen avoliittoa. Tapailusuhteita jne. Ja olen ennen tätä keskustelua aina kuvitellut, että tämä on se yleisin malli, koska minun tuttavapiirissäni se on yleisin.
Kuten sanoin, niin avoliitto on pk-seudulla osin johtuva kalliista asumisesta. On järkevää muuttaa yhteen, jos seurustelu on vakavaa, niin rahaa jää muuhunkin kuin asumiseen. Tosin tämä ei itseäni koskenut, koska oli omistusasunto.
Yritän vielä kerran selittää:
Minulle avoliitto (ja avioliitto, mutta avioliittoon en itse enää mene) on sellainen sitoutumisen muoto, missä molemmat vakavissaan tähtäävät loppuelämän parisuhteeseen. Se erottaa suhteen seurustelusuhteista. Ollaan valmiita luopumaan omasta kodista, asuinpaikasta, jopa työpaikasta ja perustamaan uusi koti toisen ihmisen kanssa. Vaikka sen oman kodin laittaisi vuokralle, kyseessä on silti taloudellisestikin iso ratkaisu. Mutta vielä isompi "henkisellä" puolella.
Jos haluaa säästää asumiskuluissa, voi asua kimppakämpässä ja samaan aikaan seurustella.
Jos oma puolisoni olisi ennen minua asunut useammankin naisen kanssa, en voisi mitenkään luottaa siihen, että meidän suhteemme olisi hänelle spesiaali. Että hän olisi sitoutunut minun kanssani avoliittoon vain siksi, että hänkin uskoo, että me pysymme yhdessä loppuelämämme. Ajattelisin, että tämäkin on hänelle vain kokeilu, sovitaanko yhteen. Ei sen merkittävämpi sitoutuminen.
Ota huomioon, että useimmille ihmisille avoliitto on samanarvoinen seurustelusuhde kuin muutkin seurustelusuhteet. Vaikka se olisi sinun logiikassasi jotenkin sitoutuneempi suhde, ei se todennäköisesti ole kumppanillesi sitä. Jos ajattelet että on, teet luultavasti aivan vääriä oletuksia.
Ihan ihme sontaa täällä pidetään totuutena.
Ite olen ollut 3 kertaa naimisissa.
Eka avioliitto loppui, kun mies löysi uuden. Jäin 3 pienen yh ksi.
Viiden vuoden päästä tapasin miehen, jonka kanssa kasvatin lapset. Ero oli väistämätön, koska hänestä tuli viinan suurkuluttaja ja 13 avioliittovuoden jälkeen oli pakko lähteä.
Jokainen tarina on omanlaisensa. Avioliittokin on kasvun ja kehittymisen tarina eikä mikään kupla, joita voi laskea sormin ja määritellä sen mukaan, onko ihminen hyvä vai huono.
Hävetkää ja katsokaa peiliin. Ette ole yhtään sen parempia tai puhtoisempia, olette ihmisiä, jotka elävät, kokevat, selviytyvät, yrittävät, pettyvät, aivan niin kuin jokainen muukin huolimatta siitä, montako avioliittoa on takana.
Tärkeämpää on, mitä niistä on oppinut ja kuinka on eronsa hoitanut. Sitä kutsutaan elämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Yleensä onnellisessa parisuhteessa oleva ihminen toivoo ja olettaakin, että suhde kestää loppuelämän, joten harva menee naimisiin sillä oletuksella, että jonain päivänä erotaan. Mutta eivät asiat välttämättä menekään niin kuin luullaan. Ja sama juttu se on sitten mahdollisilla seuraavilla kerroilla.
Tämä on niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Nykyäänhän jotkut sanovat sellaisia seurustelusuhteita, joissa asutaan erillään, suljetuiksi liitoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä ryhdyin. Oli virhe.
Sama täällä. Edellisen vaimon oli vienyt vihille kaksi vuotta aiemmin, sitten tuli ero. Exiä ja hoitoja piisasi, tosin ensin niitä sanottiin "frendeiksi", mutta totuus kyllä lävähti silmille myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Miksi sitten tarvitsee seurustella, jos ei ole sitoutunut kumppaniin? Sitä joko on sitoutunut tai ei.
Olenko ihan kalkkis, kun ajattelen, että seurustelun tarkoitus on osoittaa, halutaanko sitoutua avo- tai avioliittoon? (Kaikki eivät nykyisin muuta yhteen, vaikka olisivat sitoutuneet vahvastikin, mutta suurin osa muuttaa.) Eli ollaan kyllä sitoutuneita siihen suhteeseen, mutta useimmille se on vain vaihe ennen avo./avioliittoa. Seurustellessa ei ikään kuin olla vielä otettu sitä "viimeistä" askelta vaan vielä tunnustellaan, voisiko toinen olla se loppuelämän elämänkumppani.
No, itse ajattelen, että seurustelun tarkoitus on osoittaa sitoutumista, tai rakkautta jos asian haluaa romanttisesti ilmaista. Ei kuitenkaan ole välttämättä järkevää muuttaa heti yhteen tai mennä heti naimisiin, vaikka haluaisikin myöhemmin tehdä niin. Yhteen muutto ja naimisiinmeno kun ovat asioita, joilla on myös käytännöllistä merkitystä, eikä niiden kanssa yleensä ole syytä kiirehtiä.
Vähän samanlainen asia on, että jos yksinäinen vanhus löytää itselleen mukavan ystävän, hänen ei kannata heti tehdä testamenttia uuden ystävänsä hyväksi, vaikka muita perillisiä ei olisi. Ei se tarkoita, ettei ystävyys heti alusta asti voisi olla oikeaa sydänystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Mitä se sitten tarkoittaa, että ovat asenteeltaan sitoutuneempia?
Etäsuhteissa olevat pettävät tuon tutkimuksen mukaan toisiaan todella moninkertaisesti enemmän verrattuna avio-/avoliitossa oleviin.
Tuo voisi johtua esim. siitä, että erillään asuessa on helpompi järjestää mahdollisuuksia pettämiseen. Ei se pakosti johdu asenteesta.
Vieläkö täällä jauhetaan tätä paskaa?
Kämppisten poikaystävät koko ajan kämpässä pyörimässä on kyllä rasittavinta. Asuin yhden lukukauden noin ja se riitti, hommasin oman kämpän, vaikka kämppis itse olikin tosi mukava itse. Loukkaantui, vaikka yritin selittää, etten pysty keskittymään, kun ympärillä pyörii koko ajan ylimääräistä porukkaa. Itse kävin lukiota ja kämppis oli töissä.