Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
ikävät faktat
28.11.2022 |
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta 8 hengen kaveriporukassani kaikilla paitsi yhdellä on monien vuosien parisuhteet takanaan ja kahdella jo lapsikin. Ja yliopisto-opiskelijoita ollaan. t. 25-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi avioliitto takana ok, kaksi soittaa jo kelloja.
Terveisiä! Olen kerran eronnut ja toisesta avioliitosta jäin leskeksi. Niin, voin kertoa, että en taida kolmatta kertaa naimisiin mennä, mutta nunnaksiko pitäisi ryhtyä kun olen vasta vähän päälle 40??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Mitä se sitten tarkoittaa, että ovat asenteeltaan sitoutuneempia?
Etäsuhteissa olevat pettävät tuon tutkimuksen mukaan toisiaan todella moninkertaisesti enemmän verrattuna avio-/avoliitossa oleviin.
Tuo voisi johtua esim. siitä, että erillään asuessa on helpompi järjestää mahdollisuuksia pettämiseen. Ei se pakosti johdu asenteesta.
Niin. Tai sitten se johtuu asenteesta tyyllin että minunhan ei tarvitse oikeasti luvata kenellekään mitään vaan vaadin toista hoivaamaan minun loputtomia tarpeitani ja jos en saa hoivaa niin käyn pettämässä. Tämä on joillakin se asenne joka johtuu itsetunnottomuudesta joka on puettu riippumattomuuden kaapuun. Tällaiset tyypit ovat pohjattomia kaivoja vaatimuksissaan mutta mihinkään vastavuoroisuuteen he eivät pysty.
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, jolla on 3- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikoin. Minä tietenkin luulin, että näillä lapsilla on sama äiti, siksi järkytyinkin, kun mies kertoi, että lapsilla on eri äidit - hän on siis eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Kirsikkana kakun päällä hän kertoi haaveilevansa vielä kahdesta lapsesta.
Osa näistä ihmisistä ei ilmeisesti ollenkaan ymmärrä millaisen vaikutelman se itsestä antaa, että suhteet eivät kestä ja lapsia tehdään noin vain.
Mitä jos on se aina jätetty osapuoli ja uskoo sen uuden aina olevan se oikea ja taas tulee pettymys. Pitäisikö kyynistyä ja olla luottamatta enää keneenkään tai mihinkään?
Mä uskon että ap:n pointti oli kohdistettu tilanteeseen että lähtisitkö suhteeseen sarja-eroajan kanssa joka ei kykene tasapainoiseen ja normaaliin parisuhteeseen. Normaalilla tarkoitan yhteiskuntamme tervettä valtavirtaa edustavia suhteita enkä marginaaliin kuuluvien sarjapettäjien häröilyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En alkaisi. Nimenomaan ovatkin hurmaavia ihmisiä, ainakin aluksi, eiväthän muuten saisi niin monia rakastumaan itseensä. Mutta isoja valuvikoja (toki meissä kaikissa jotain) kuten kyvyttömyyttä kohdata hankalia tilanteita, keskustella syvällisesti, päihdeongelmaa ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi avioliitto takana ok, kaksi soittaa jo kelloja.
Terveisiä! Olen kerran eronnut ja toisesta avioliitosta jäin leskeksi. Niin, voin kertoa, että en taida kolmatta kertaa naimisiin mennä, mutta nunnaksiko pitäisi ryhtyä kun olen vasta vähän päälle 40??
Leskistä tässä ei todellakaan puhuttu, aivan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi. Nimenomaan ovatkin hurmaavia ihmisiä, ainakin aluksi, eiväthän muuten saisi niin monia rakastumaan itseensä. Mutta isoja valuvikoja (toki meissä kaikissa jotain) kuten kyvyttömyyttä kohdata hankalia tilanteita, keskustella syvällisesti, päihdeongelmaa ym.
Ja piilotettuja traumoja joista valehdellaan kulloisellekin kumppanille. Sellaista ihmistä ei vain ole joka nämä ehjäksi pystyisivät tekemään koska he ovat perustavan laatuisesti rikki. Kannattaa pysyä kaukana näistä eikä varsinkaan lähteä edes mihinkään suhteeseen niiden kanssa. He eivät antaitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, jolla on 3- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikoin. Minä tietenkin luulin, että näillä lapsilla on sama äiti, siksi järkytyinkin, kun mies kertoi, että lapsilla on eri äidit - hän on siis eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Kirsikkana kakun päällä hän kertoi haaveilevansa vielä kahdesta lapsesta.
Osa näistä ihmisistä ei ilmeisesti ollenkaan ymmärrä millaisen vaikutelman se itsestä antaa, että suhteet eivät kestä ja lapsia tehdään noin vain.
Mitä jos on se aina jätetty osapuoli ja uskoo sen uuden aina olevan se oikea ja taas tulee pettymys. Pitäisikö kyynistyä ja olla luottamatta enää keneenkään tai mihinkään?
Pitäisi koettaa yrittää miettiä mikä siinä kumppanivalinnassa menee pieleen kerta toisensa jälkeen.
Nimenomaan se asenne on huolestuttava, että asioita vain tapahtuu minulle, olen kuin lastu laineilla ja syy on aina siinä puolisossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, jolla on 3- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikoin. Minä tietenkin luulin, että näillä lapsilla on sama äiti, siksi järkytyinkin, kun mies kertoi, että lapsilla on eri äidit - hän on siis eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Kirsikkana kakun päällä hän kertoi haaveilevansa vielä kahdesta lapsesta.
Osa näistä ihmisistä ei ilmeisesti ollenkaan ymmärrä millaisen vaikutelman se itsestä antaa, että suhteet eivät kestä ja lapsia tehdään noin vain.
Mitä jos on se aina jätetty osapuoli ja uskoo sen uuden aina olevan se oikea ja taas tulee pettymys. Pitäisikö kyynistyä ja olla luottamatta enää keneenkään tai mihinkään?
Pitäisi koettaa yrittää miettiä mikä siinä kumppanivalinnassa menee pieleen kerta toisensa jälkeen.
Nimenomaan se asenne on huolestuttava, että asioita vain tapahtuu minulle, olen kuin lastu laineilla ja syy on aina siinä puolisossa.
Juuri näin. Siksi valinnassa pitää olla harkitseva. Koskaan ei kannata uskoa siirappisiin sanoihin. Teot ja historia miten mahdollinen kumppani on pitkällä aikavälillä toiminut suhteissaan on ratkaiseva. Sarjapettäjät ja sarjasuhteiljat eivät muutu juuri koskaan. Patologista porukkaa ovat.
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että ap:n pointti oli kohdistettu tilanteeseen että lähtisitkö suhteeseen sarja-eroajan kanssa joka ei kykene tasapainoiseen ja normaaliin parisuhteeseen. Normaalilla tarkoitan yhteiskuntamme tervettä valtavirtaa edustavia suhteita enkä marginaaliin kuuluvien sarjapettäjien häröilyjä.
Sitä juuri tarkoitin, aloittaja tässä. Kaksi avioliittoa ei nyt vielä ihan mahdoton ole, jos kyse oli yli viisikymppisistä (tapauksesta riippuen). Eniten häiritsee asenne, jos ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miksi liitot ovat epäonnistuneet ja mikä osuus itsellä siinä on. Myös puolison valinta, jos aina vain käy niin, että liitto epäonnistuu eli oman vastuun näkeminen kaikenkaikkiaan on ratkaiseva.
Viimeistään neljännen liiton kohdalla itse ajattelen, että kyseessä on vain elämäntapa ja pysyvä luonne. Eivät ole mitään pahiksia välttämättä ollenkaan, minkäpä meistä kukaan mahtaa kiintymyssuhdemallillemme. Kaikkea ei voi muuttaa eikä parantaa kuitenkaan, vaikka kävisi terapiassa. Ja on monia tapoja elää eli en tuomitse, mutta en itse tällaisen ihmisen kanssa lähtisi seurustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon että ap:n pointti oli kohdistettu tilanteeseen että lähtisitkö suhteeseen sarja-eroajan kanssa joka ei kykene tasapainoiseen ja normaaliin parisuhteeseen. Normaalilla tarkoitan yhteiskuntamme tervettä valtavirtaa edustavia suhteita enkä marginaaliin kuuluvien sarjapettäjien häröilyjä.
Sitä juuri tarkoitin, aloittaja tässä. Kaksi avioliittoa ei nyt vielä ihan mahdoton ole, jos kyse oli yli viisikymppisistä (tapauksesta riippuen). Eniten häiritsee asenne, jos ei ole minkäänlaista käsitystä siitä miksi liitot ovat epäonnistuneet ja mikä osuus itsellä siinä on. Myös puolison valinta, jos aina vain käy niin, että liitto epäonnistuu eli oman vastuun näkeminen kaikenkaikkiaan on ratkaiseva.
Viimeistään neljännen liiton kohdalla itse ajattelen, että kyseessä on vain elämäntapa ja pysyvä luonne. Eivät ole mitään pahiksia välttämättä ollenkaan, minkäpä meistä kukaan mahtaa kiintymyssuhdemallillemme. Kaikkea ei voi muuttaa eikä parantaa kuitenkaan, vaikka kävisi terapiassa. Ja on monia tapoja elää eli en tuomitse, mutta en itse tällaisen ihmisen kanssa lähtisi seurustelemaan.
Todella asiallinen kommentti. Joskus vain nämä usean liiton ihmiset antavat kerta toisensa jälkeen täysin valheellisen kuvan itsestään heidän pahuuttaan aavistamattomalle kumppanille. He hakevat jotain sellaista mitä oikeasti ei ole olemassa. Kiintymyssuhdetrauma heillä jota eivät edes halua hoitaa itsessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Christiiina kirjoitti:
Kävin kerran Tinder-treffeillä 40-vuotiaan miehen kanssa, jolla on 3- ja 11-vuotiaat lapset vuoroviikoin. Minä tietenkin luulin, että näillä lapsilla on sama äiti, siksi järkytyinkin, kun mies kertoi, että lapsilla on eri äidit - hän on siis eronnut kahdesti lapsen ollessa pieni. Kirsikkana kakun päällä hän kertoi haaveilevansa vielä kahdesta lapsesta.
Osa näistä ihmisistä ei ilmeisesti ollenkaan ymmärrä millaisen vaikutelman se itsestä antaa, että suhteet eivät kestä ja lapsia tehdään noin vain.
Mitä jos on se aina jätetty osapuoli ja uskoo sen uuden aina olevan se oikea ja taas tulee pettymys. Pitäisikö kyynistyä ja olla luottamatta enää keneenkään tai mihinkään?
Pitäisi koettaa yrittää miettiä mikä siinä kumppanivalinnassa menee pieleen kerta toisensa jälkeen.
Nimenomaan se asenne on huolestuttava, että asioita vain tapahtuu minulle, olen kuin lastu laineilla ja syy on aina siinä puolisossa.
Ei syy ole välttämättä sen kummempi, kuin että jokainen ex-puoliso on rakastunut johonkin toiseen. Sehän ei merkitse, että itsessä olisi ollut jotain vikaa. Joku toinen on vain miellyttänyt eksää enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on täynnä järkyttävän kuvottavaa aikuiskiusaamista.
Mitä sitten jos jotkut eroavat useasti silloin kun heillä ei ole enää tunnetta rakkaudesta? Miksi te katkerat ihmiset tuomitsette täällä muita jotka lähtevät hakemaan omannäköistä elämää ja intohimoisia kosketuksia ja rakkautta.
Silloin on väärä kumppani jos tunne on vain hetkesikään kadonnut ja silloin ero on hyvinvointiteko jotta voi löytää uudestaan sen hetken missä kaikki on hyvin. Meillä on vain yksi elämä ja sitä ei käyttää tyhjyyttään kumiseviin tapasuhteisiin.
On toisen velvollisuus rakastaa täysillä eikä vain puolivaloilla. On naurettavaa huudella puskista ihmisille jotka ovat rohkeita ja eroavat uuden rakkauden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etenkin "hullu ex" tyyliset klassikko-kommentit laittavat mut varpailleni aina. Kertoo yleensä aina enemmän henkilöstä itsestään, kuin exästä. Etenkin, jos menty vielä tekemään lapsia "niin hankalan" ihmisen kanssa..
Sama täällä. Toki niitä oikeasti hullujakin exiä on (tarkoitan lähinnä narsisteja/psykopaatteja/vaimonhakkaajia), mutta usein kyse on ihan molemminpuoleisesta "hulluudesta".
Kas kummaa kun mun miehessä ei ole tullut hulluutta esiin vaikka exänsä on ihan virallisesti hullu eli siis mielenterveysongelainen. Ei ole kyse mistään masennuksesta vaan ihan harhoja nähnyt miehen exä, pahoinpidellyt miestä, ryypännyt ja käyttänyt samaan aikaan lääkkeitä, pettänyt jatkuvasti, ei huolehtinut lapsista ja vaikka mitä. Silti miehen olisi pitänyt sossujen mielestä olla se joka ymmärtää ja tukee, yhtälailla mies olisi siinä tarvinnut tukea! Eihän lapsetkaan halunneet äidilleen asumaan kun olivat jo nähneet mitä se touhu on.
Ennemmin kaksi kertaa eronnut kuin 10 kertaa n. vuoden pituisessa avosuhteessa ollut ja sata lyhyempää päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on täynnä järkyttävän kuvottavaa aikuiskiusaamista.
Mitä sitten jos jotkut eroavat useasti silloin kun heillä ei ole enää tunnetta rakkaudesta? Miksi te katkerat ihmiset tuomitsette täällä muita jotka lähtevät hakemaan omannäköistä elämää ja intohimoisia kosketuksia ja rakkautta.
Silloin on väärä kumppani jos tunne on vain hetkesikään kadonnut ja silloin ero on hyvinvointiteko jotta voi löytää uudestaan sen hetken missä kaikki on hyvin. Meillä on vain yksi elämä ja sitä ei käyttää tyhjyyttään kumiseviin tapasuhteisiin.
On toisen velvollisuus rakastaa täysillä eikä vain puolivaloilla. On naurettavaa huudella puskista ihmisille jotka ovat rohkeita ja eroavat uuden rakkauden vuoksi.
No huhhuh mikä purkaus. Tuli varmaan aidosti suoraan mielesi sopukoista. Eipä tuohon voi muuta sanoa että jokainen saa elämässään sen tilanteen mitä teoillaan muita kohtaan on täysin perustelluista syistä ansainnut. Elämä on valintoja ja aikuinen tasapainoinen ihminen oppii virheistään.
Ehkä toisten ihmisten tuomitsemisen ja arvostelun sijaan kannattaisi keskittyä omaan elämään ja siihen että on onnellinen omassa elämässään ja valikoi sitten siihen mukaan ihmisiä joita itse haluaa. Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia ja eroja tulee erilaisista syistä. Ette voi tuomita jokaista ihmistä tietämättä tilannetta miksi näin on käynyt. Kukaan meistä ei ole toista parempi. Jokainen ansaitsee olla onnellinen ja elää suhteessa huolimatta historiastaan. Ehkä ne henkilön ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin historian tapahtumat.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä toisten ihmisten tuomitsemisen ja arvostelun sijaan kannattaisi keskittyä omaan elämään ja siihen että on onnellinen omassa elämässään ja valikoi sitten siihen mukaan ihmisiä joita itse haluaa. Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia ja eroja tulee erilaisista syistä. Ette voi tuomita jokaista ihmistä tietämättä tilannetta miksi näin on käynyt. Kukaan meistä ei ole toista parempi. Jokainen ansaitsee olla onnellinen ja elää suhteessa huolimatta historiastaan. Ehkä ne henkilön ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin historian tapahtumat.
Todellakin näin. On hyvä ymmärtää että ihmisen teot jotka toistuvat pitkällä aikavälillä kuvaavat hänen ominaisuuksiaan. Onnellisuus syntyy aina itsensä kautta eikä koskaan niin että yrittää imeä sen onnellisuuden toisen ihmisen hyväksynnästä. Jokainen on itse vastuussa suhteistaan, on keskenkasvuista asettua esimerkiksi ensin kynnysmatoksi ja ylimiellyttää toista hylätyksi tulon pelon vuoksi ja sitten esimerkiksi pettää toista hänen ollessa fyysisesti hyvin rasittuneessa tilassa. Tuollainen pettämistilanne kertoo ihmisen ominaisuuksista riittävästi. Se kertoo pahuudesta ihnisessä.
Ihmiset jotka toistavat samaa kaavaa teini-iästä keski-ikään asti suhteissaan eli pomppivat implussiensa varassa suhteesta toiseen eivät ole minulle sopivia ihmisiä. Elämä on kuitenkin jokaiselle valintoja joista vastuu on kannettava itse eikä syytellä muita ihmisiä.