Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
ikävät faktat
28.11.2022 |
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi avioliitto takana ok, kaksi soittaa jo kelloja.
Ei kahta ilman kolmatta.
Näin se monesti menee ja näkyy myös jo ainakin yli viisikymppisten elämässä. Ja kertovathan tilastotkin, että mitä useampi avioliitto ja suhde on takana, sitä herkemmin erotaan.
Sellainen on taas ihan ymmärrettävää, että erotaan nuoruuden pitkästä liitosta keski-iässä, koska toisella on voinut kehittyä elämän myötä isoja ongelmia (alkoholismi tulee ekana mieleen) tai on tajuttu, ettei ole mitään yhteistä. Se toinen liitto voi tällöin olla elämän suuri rakkaus, joka kestää kuolemaan asti. Näitä olen nähnyt useamman.
Meillä (kuusikymppisiä) molemmilla juuri tällainen tarina: pitkät avioliitot joissa lapset aikuisiksi, ero ja muutaman vuoden eron jälkeen törmättiin toisiimme. Nyt onnellisesti yhdessä jo yli 10 v. Molemmat parisuhdeihmisiä, realisteja ja optimismin säilyttäneitä. Kiva olla yhdessä mutta ei odota arjen olevan yhtä juhlaa, tasainen, kiva yhdessäolo riittää, molemmat antaa toisen olla omanlaisensa eikä yritä sälyttää vastuuta omasta olosta ja onnellisuudesta toisen kannettavaksi. Mutta olen nähnyt noita sarjasuhteilijoitakin: pikaromanssi, heti yhteen, hurjat odotukset, nopea pettymys ja ei kun uutta matoa koukkuun. Oman pään perkaus olisi se uutta suhdetta tärkeämpi juttu noilla, oppisivat ensin tuntemaan ja pitämään itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Eivät kaikki muuta kotoaan suoraan avoliittoon. Minusta on hyvästä riippumatta sukupuolesta asua riittävän aikaa ihan yksin ennenkuin yhteen muuttaa kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Eivät kaikki muuta kotoaan suoraan avoliittoon. Minusta on hyvästä riippumatta sukupuolesta asua riittävän aikaa ihan yksin ennenkuin yhteen muuttaa kenenkään kanssa.
Tämä. Minusta kenenkään ei pitäisi muuttaa kotoa suoraan avoliittoon. Kuinkahan moni valitus siitä, että kotityöt eivät jakaudu tasaisesti tai siisteyskäsitykset eivät ole yhteneväiset loppuisi sillä, kun ihmiset seurustelisivat riittävän pitkään omissa kodeissaan asuen. En lakkaa hämmästelemästä sitä, että ihmiset (useimmiten naiset) "yllättyvät" siitä, ettei miehelle olekaan tärkeää yhteisen kodin siisteys ja viihtyisyys. Kun se olisi käynyt selville, jos olisi seurustellut riittävän pitkään ja katsonut, kuinka se mies omaa kotiaan hoitaa; kuinka usein vaihtaa lakanat, pesee lattiat jne.
Jos mies on vaihtanut naista kuin sukkia niin en lähtisi kokeilemaan onneani sellaisen kanssa. Voihan olla että hän olisi muuttunut/kasvanut/mitä vaan, mutta riski olisi liian iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi avioliitto takana ok, kaksi soittaa jo kelloja.
Ei kahta ilman kolmatta.
Näin se monesti menee ja näkyy myös jo ainakin yli viisikymppisten elämässä. Ja kertovathan tilastotkin, että mitä useampi avioliitto ja suhde on takana, sitä herkemmin erotaan.
Sellainen on taas ihan ymmärrettävää, että erotaan nuoruuden pitkästä liitosta keski-iässä, koska toisella on voinut kehittyä elämän myötä isoja ongelmia (alkoholismi tulee ekana mieleen) tai on tajuttu, ettei ole mitään yhteistä. Se toinen liitto voi tällöin olla elämän suuri rakkaus, joka kestää kuolemaan asti. Näitä olen nähnyt useamman.
Meillä (kuusikymppisiä) molemmilla juuri tällainen tarina: pitkät avioliitot joissa lapset aikuisiksi, ero ja muutaman vuoden eron jälkeen törmättiin toisiimme. Nyt onnellisesti yhdessä jo yli 10 v. Molemmat parisuhdeihmisiä, realisteja ja optimismin säilyttäneitä. Kiva olla yhdessä mutta ei odota arjen olevan yhtä juhlaa, tasainen, kiva yhdessäolo riittää, molemmat antaa toisen olla omanlaisensa eikä yritä sälyttää vastuuta omasta olosta ja onnellisuudesta toisen kannettavaksi. Mutta olen nähnyt noita sarjasuhteilijoitakin: pikaromanssi, heti yhteen, hurjat odotukset, nopea pettymys ja ei kun uutta matoa koukkuun. Oman pään perkaus olisi se uutta suhdetta tärkeämpi juttu noilla, oppisivat ensin tuntemaan ja pitämään itsestään.
Tämäpä juuri. Sarjasuhteilijat todellisuudessa vastuuttavat aina kumppaninsa onnellisuudestaan. He eivät kanna vastuuta siitä saati kumppaninsa onnellisuudesta.
He eivät ole käyneet omia lapsuuden traumojaan läpi kunnolla ennen suhteisiin menoa. Monesti tällaiset pimittävät todellisia tunteitaan kumppaneiltaan eivätkä kerro mitä haluavat.
Suhteet ja avioliitot yleensä vaihtuvat pettämisten kautta josta he eivät myöskään kanna vastuutaan vaan syyttävät kulloistakin kumppania riittämättömäksi jonka takia piti pettää ja vaihtaa seuraavaan.
Sitten kun tolkun ihmiset ihmettelevät tällaista menoa niin he alkavat syyttämään ihmetteljöitä ilkeiksi ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Eivät kaikki muuta kotoaan suoraan avoliittoon. Minusta on hyvästä riippumatta sukupuolesta asua riittävän aikaa ihan yksin ennenkuin yhteen muuttaa kenenkään kanssa.
Tämä. Minusta kenenkään ei pitäisi muuttaa kotoa suoraan avoliittoon. Kuinkahan moni valitus siitä, että kotityöt eivät jakaudu tasaisesti tai siisteyskäsitykset eivät ole yhteneväiset loppuisi sillä, kun ihmiset seurustelisivat riittävän pitkään omissa kodeissaan asuen. En lakkaa hämmästelemästä sitä, että ihmiset (useimmiten naiset) "yllättyvät" siitä, ettei miehelle olekaan tärkeää yhteisen kodin siisteys ja viihtyisyys. Kun se olisi käynyt selville, jos olisi seurustellut riittävän pitkään ja katsonut, kuinka se mies omaa kotiaan hoitaa; kuinka usein vaihtaa lakanat, pesee lattiat jne.
Minusta tuo riippuu enemmän kodin malleista.
Yksin ehtii kyllä asua, vaikka muuttaisikin ekojen poikaystävien kanssa yhteen (suhteiden välissä). Se ei myöskään tarkoita, etteikö asuisi yksin avoliitossa ollessa, joutuvathan ihmiset asumaan erillään opiskelujen ja töiden takia ja jopa eri maissa riippuen valituista urapoluista. Monissa ammateissa joutuu esimerkiksi tekemään harjoitteluja muilla paikkakunnilla - ja nuo ovat myös hyvä testi sille kestääkö suhde erillään asumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Niin, että kotona asumisen ja avoliitossa asumisen välillä ei ole mitään muuta? Ei voi asua yksin ja olla sinkku? Asua yksin ja seurustella?
Olet melko mustavalkoinen ihminen selvästikin. Ei ole mitenkään hieno asia, että on nuorena jo muuttanut nopeasti yhteen, ollut avoliitossa muutaman kuukauden ja eronnut. Ei ole mitenkään hieno asia, että 22-vuotiaana on ollut jo kahdesti avoliitossa. Avoliitto ei ole mikään pikkujuttu ja siihenkään ei pitäisi liian kevyesti lähteä kuten on sun mies selvästi tehnyt kun noin nuorena oli jo kaksi avoliittoa takana. Myös seurusteluaikana voi tutustua toiseen ja viettää aikaa toisen luona, samalla kuitenkin pitää oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Eivät kaikki muuta kotoaan suoraan avoliittoon. Minusta on hyvästä riippumatta sukupuolesta asua riittävän aikaa ihan yksin ennenkuin yhteen muuttaa kenenkään kanssa.
Minä olen asunut alle vuoden yksin ja ne ajat, jolloin olen asunut ulkomailla, mieheni taas ei ole asunut yksin koskaan. Pk-seudulla monet ovat asuneet kämppiksen kanssa, koska asuminen on kallista eli eivät ole koskaan asuneet yksin ennen avioliittoon menemistä.
Ymmärrän kyllä tuon pointin, mutta harva kuitenkaan on niin lapsellinen, että pitäisi puolisoa uutena äitinä ja iskänä, joka hoitaa käytännön asiat, vaikka olisikin muuttanut kodista seurustelukumppanin kotiin. En ainakaan tunne ketään sellaista, mutta voihan sellaisia tietysti olla. Minun katsannossani se kuitenkin on merkki kodin ongelmista, jos lasta ei ole opetettu hoitamaan asioita ja kotia. Jos äiti on aina pessyt pyykit, tehnyt ruuat, maksanut laskut ja hoitanut asiat - mutta ehkä jos saman roolin siirtää suoraan seurustelukumppanille, niin on muutakin ongelmaa sitten taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Kaverin kanssa asuminen ei ole avoliitto vaan siinä ollaan kämppiksiä. Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Niin, että kotona asumisen ja avoliitossa asumisen välillä ei ole mitään muuta? Ei voi asua yksin ja olla sinkku? Asua yksin ja seurustella?
Olet melko mustavalkoinen ihminen selvästikin. Ei ole mitenkään hieno asia, että on nuorena jo muuttanut nopeasti yhteen, ollut avoliitossa muutaman kuukauden ja eronnut. Ei ole mitenkään hieno asia, että 22-vuotiaana on ollut jo kahdesti avoliitossa. Avoliitto ei ole mikään pikkujuttu ja siihenkään ei pitäisi liian kevyesti lähteä kuten on sun mies selvästi tehnyt kun noin nuorena oli jo kaksi avoliittoa takana. Myös seurusteluaikana voi tutustua toiseen ja viettää aikaa toisen luona, samalla kuitenkin pitää oman asunnon.
Harvempi ihan ensitapaamisen jälkeen siirtää kimpsunsa ja kampsunsa toisen luo. Totta kai voi asua sinkkuna ja yksin, mutta tässä oli kyse siitä mikä kenenkin mielestä kertoo parisuhdekelpoisuudesta parhaiten. Se on ketjun aihe. Sinkkuna asuminen ei kerro siitä yhtään mitään.
Mutta hyvä kun kerroit näkökulmasi, niin tuli esille, miten monella tapaa asioita voi arvottaa. En pysty kovin huonona omia arvotuksiani pitämään sen vuoksi, että minun elämänpiirissäni avoliitossa ja sitoutuneessa seurustelusuhteessa jo varhain olleet ovat osoittautuneet hyvin parisuhdekelpoisiksi. Eli avioliitot ovat kestäneet vähintään neljännesvuosisadan hyvinä, jolloin lapset ovat saaneet hyvän kasvuympäristön aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Niin ja lisään vielä, että lapseni asui kaverinsa kanssa kimpassa silloin, kun oli sinkku. Aika hurja ajatus mennä avoliittoon vain säästääkseen asuinkustannuksissa!
Itse asuin yksin yli 20 vuotta ex-avioliittoni jälkeen ennen kuin tapasin nykyisen puolisoni. Niihin vuosiin mahtui lyhyempiä ja pitempiä suhteita, mutta en todellakaan olisi muuttanut kenenkään kanssa yhteen vain siksi, että eläminen olisi siten ollut halvempaa.
Kaverin kanssa asuminen ei ole avoliitto vaan siinä ollaan kämppiksiä. Haloo.
Voiherravarjele, sitähän minä nimenomaan tarkoitin! Että ei pidä mennä avoliittoon vain siksi, että asuminen on kallista. Asua voi myös kaverin kanssa kimpassa, jos haluaa jakaa asumiskuluja.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on vaihtanut naista kuin sukkia niin en lähtisi kokeilemaan onneani sellaisen kanssa. Voihan olla että hän olisi muuttunut/kasvanut/mitä vaan, mutta riski olisi liian iso.
Eivät tuollaiset muutu koskaan. Pahenevat vain iän myötä. Siirappiset puheet ovat vain valetta jolla yritetään koukuttaa.
Vähän pakko. Nykynaisilla kun eroamis kynnys on todella matala ellei olematon niin kun ikää on yli 30 tarjolla on enää pelkästään eronneita ja karanneita
Minä ryhdyin ja hyvin on sujunut . Miehelläni takana yksi avioliitto ja kymmenen vuoden avoliitto . Itse olin ollut sinkku niin olen kokenut hyvänä asiana että toisella on kokemusta yhteiselosta .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Muutin pois kotoa 19-vuotiaana. 21-vuotiaana tapasin tulevan aviopuolisoni. Käytännössä vietimme kyllä lähes kaiken ajan minun luonani, mutta ei hän siellä kirjoilla ollut. Kun minä olin 24 ja hän 26, ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon ja menimme naimisiin.
Oma aikuinen lapseni asui 18-20 vuotiaana avoliitossa yhden naisen kanssa ennen kuin muutamaa vuotta myöhemmin tapasi nykyisen puolisonsa, jonka kanssa muutti 2-3 vuoden seurustelun jälkeen yhteen ja meni sittemmin naimisiin. Ei hän siinä välissä muiden kanssa asunut yhdessä. Sen tiedä sen paremmin sukulaisistani, työkavereistani kuin ystävä/tuttavapiiristäni ihmisiä, jotka olisivat olleet useissa avoliitoissa nuorena. Ja olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni isoissa kaupungeissa ja hyvin liberaaleissa piireissä.
Selittänee hiukan se, että sinun tuntemasi ihmiset ovat asuneet pitempään kotona kuin minun tuntemani ihmiset. Stadissa asuin Suomessa asuessani. Jossainhan sitä pitää asua, jos ei kotona eli nämä minun tuntemani ihmiset ovat muuttaneet kotoa poika- ja tyttöystävän luo, koska on järjetöntä pitää kahta asuntoa (asuminen kallista).
Omallakin jälkikasvulla on samanlainen suhdehistoria eli ovat asuneet avoliitossa ennen pitkäaikaisempaa suhdetta. Seurusteluhistoria siis osoittaa minun tulkinnassani sitoutumista jo teini-ikäisenä. Edelleen omassa tulkinnassani olisi riski muuttaa yhteen ja mennä naimisiin ensimmäisen poikaystävän kanssa ilman kokemusta seurusteluista ja yhdessä asumisesta. Silloin voi jossain kohtaa jommalle kummalle tulla ajatus, että millaista se olisi muiden kanssa. Ei tietenkään kaikille käy niin, mutta olen nähnyt täälläkin sellaisia avioerotarinoita.
Ei sotkettaisi nyt seurustelua ja avoliittoa. Vaikka aikuisen lapseni historia ei tälle palstalle kuulukaan, niin kyllä minä tiedän hänen seurustelleen muidenkin kuin ex-avokkinsa ja nykyisen aviopuolisonsa kanssa. Eivät he olleet hänen ensimmäisiä tai ainoita seurustelukumppaneitaan vaan ainoat, joiden kanssa seurustelu johti saman katon alle (ja toisen kanssa naimisiin).
Samoin itselläni oli kyllä seurustelusuhteita ennen ex-avipuolisoni tapaamista, pisin muistaakseni 1,5 vuotta. Ja seksiä vielä useamman kanssa. Kuten uskon ex-aviopuolisollanikin olleen, en taatusti ollut hänelle ensimmäinen. Mutta ei hänkään ollut kenenkään kanssa ollut avoliitossa.
Voisitko selittää mikä tekee avoliitossa asumisesta huonon asian parisuhdekelpoisuutta ajatellen? En ole sekoittanut avoliittoa ja seurustelua, kerroinhan, että me molemmat olemme myös seurustelleet useamman kanssa kevyemmin ennen avoliittoa. Tapailusuhteita jne. Ja olen ennen tätä keskustelua aina kuvitellut, että tämä on se yleisin malli, koska minun tuttavapiirissäni se on yleisin.
Kuten sanoin, niin avoliitto on pk-seudulla osin johtuva kalliista asumisesta. On järkevää muuttaa yhteen, jos seurustelu on vakavaa, niin rahaa jää muuhunkin kuin asumiseen. Tosin tämä ei itseäni koskenut, koska oli omistusasunto.
Nuoruudessa on vainut tehdä yhden virheen, mutta jos jo toinen on alla, niin en tiedä onko itsetuntemus miehelle riittävä puolisokseni. Tykkään ihmisistä jotka ymmärtävät itseään ja muita, en tykkää ihmisistä jotka seilaavat eivätkä ole oppineet elämästä sitä vähää mitä itgse olen. Elämän tietotaso tulisi olla samalla tasolla kanssani jotta voisin suhteen edes aloittaa.