Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
ikävät faktat
28.11.2022 |
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Näistä tyypeistä jotenkin huokuu, että nuorena on alettu seurustella liian nopeasti ja liian vakavissaan, ja kaikki ihmissuhteet ovat pyörineet parisuhteen ehdoilla. Kun ero koittaa ja vapaudenkaipuu iskee, niin se ihmissuhteista mitään tietämätön osa ihmistä sooloilee kuvatulla tavalla. Muilla tuo vaihe jää sinne nuoruuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Minä taas ajattelen niin päin, että jos ihminen on ennen minua jo sitoutunut useisiin liittoihin (avo- tai avio-), niin on mahdollista, että hän on sitoutumassa minuun ihan yhtä kevyin perustein eikä liitto tule kestämään. Sillä ei ole väliä, montako kertaa on seurustellut, harvoinpa se loppuelämän elämänkumppani kerralla tai edes toisella löytyy.
Mistä sitä tietää, miten kevyin perustein hän on sitoutunut edellisillä kerroilla. Se, että liitto ei ole kestänyt, ei ole mikään todiste siitä, että liittoon on menty jotenkin kevyin perustein.
No kertoohan se siitä, ettei toista ole tuntenut vielä kunnolla. Tottakai ihminen voi muuttua vielä vuosien ja vuosikymmenienkin tuntemisen jälkeen, mutta kyllä hänet tuntee paremmin, kun seurustelee ensin muutaman vuoden kuin jos menee avo-/avioliittoon muutaman kuukauden tuntemisella ja ennen kuin edes suhteen alkuhuuma on ohi.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
Miksi olisit huolissasi, jos 44-vuotias mies ei ole vielä pariutunut ?
Olen juuri tavannut komean, akateemisesti huippukoulutetun miehen, joka ei ole vielä kertaakaan ollut naimisissa ja joka ei ole kenenkään lapsen isä. Ja siksi se minua mietityttääkin, että onko hänessä jotain vikaa, joka tulee myöhemmin esiin esim väkivaltaisuutta.
Ja on suomalainen, ei siis näitä aivokirurgi-avaruusinssi-prinssejä.
Saattaa olla, että hänestä paljastuu muutakin iljettävää tai sitten hän on yksinkertaisesti törppö. Oma huippukoulutettu laatikkoleukani luonne paljastui aikanaan. Ei liian vakavaa, tulemme toimeen hyvin, mutta haastavaa toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä takana kaksi avioliittoa. Häpeää asiaa. Ei muita vakavia parisuhteita.
Totesin hänelle, että monella on ollut useita seurustelusuhteita ja vaikka avoliittojakin. Mun ystävä sentään halusi sitoutua virallisesti. Jos olisi ollut avoliitossa, ei olisi yhtäkään avioeroa. Ja sekö olisi sitten hyväksyttävämpää? Itse arvostan valmiutta sitoutua avioliittoon ja ottaa virallisesti vastuu kumppaniin liittyen.
Minä taas ajattelen niin päin, että jos ihminen on ennen minua jo sitoutunut useisiin liittoihin (avo- tai avio-), niin on mahdollista, että hän on sitoutumassa minuun ihan yhtä kevyin perustein eikä liitto tule kestämään. Sillä ei ole väliä, montako kertaa on seurustellut, harvoinpa se loppuelämän elämänkumppani kerralla tai edes toisella löytyy.
Mistä sitä tietää, miten kevyin perustein hän on sitoutunut edellisillä kerroilla. Se, että liitto ei ole kestänyt, ei ole mikään todiste siitä, että liittoon on menty jotenkin kevyin perustein.
No kertoohan se siitä, ettei toista ole tuntenut vielä kunnolla. Tottakai ihminen voi muuttua vielä vuosien ja vuosikymmenienkin tuntemisen jälkeen, mutta kyllä hänet tuntee paremmin, kun seurustelee ensin muutaman vuoden kuin jos menee avo-/avioliittoon muutaman kuukauden tuntemisella ja ennen kuin edes suhteen alkuhuuma on ohi.
Tämä! On suuri varoitusmerkki jos toinen haluaa todella nopeasti uuteen avioliittoon esimerkiksi edellisen avioeronsa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Asutaan samassa kämpässä = avoliitto. Sillä on ihan juridistakin merkitystä, etenkin viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen. Googleta esimerkiksi hyvitys (avoliiton päättyessä). Viiden vuoden avoliiton jälkeen pariskunta voi myös ottaa yhteisen sukunimen. Kelan myöntämiin etuuksiin avoliitolla on vaikutusta heti yhteenmuuttohetkestä alkaen.
Seurustelusuhteessa voi erota ilmoittamalla toiselle, ettei halua nähdä häntä koskaan enää, ja siinä kaikki. Avoliitossa toinen voi halutessaan kieltäytyä muuttamasta pois yhteisestä kodista, jolloin tarvitaan häätö yhteisasumisen päättymisen perusteella, ja se on kuukausien prosessi. Eikä siihen vaikuta mitenkään se, kumpi asunnon omistaa.
En todellakaan olisi mennyt avoliittoon vain "asuakseni seurustelukumppanini kanssa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Mä ainakin miellän parikymppisen lähellä 20v. ikää olevaksi enkä melkein 30-vuotiaaksi. Jos jo esim. 22-vuotiaana on asunut kahden eri naisen kanssa avoliitossa, niin ei se kyllä hyvää kuvaa anna. En mä ainakaan yhdessä asumista pidä mitenkään kevyenä asiana.
Vähän selitän miksi aloituksessa on mainittu avioliitto eikä avoliittoa.
Minä näen avoliiton sitoutumisena - hämmästyin kovasti, kun kommentoija jolle äsken vastasin näki sen miinuksena - ja kykynä näyttää millainen oikeasti on, arjessa. Jos asuu avoliitossa niin silloin luonteen huonot puolet tulevat esille, jos niitä on. Samaa tarinaa kertoo se, jos mies on jättänyt naisen eli nainen on ollut tyytyväinen, mutta mies ei. Juuri näin oli mieheni tapauksessa.
Avioliitto on juridisesti huomattavasti sitovampi kuin avoliitto, joten siihen meneminen useamman kerran ja eroaminen ei osoita hyvää harkintaa ainakaan sellaisilta, joilla on omaisuutta. Ja jos lapsia tehdään, niin se on isoin sitoumus, koska lapsen tekeminen on kaikkein isoin asia, jonka ihminen voi tehdä. Jos tekee sen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pysy yhdessä, niin katson sen todella pitkäksi miinukseksi. Voi olla vaikka kuinka hyvä ihminen, mutta pitkä miinus se on, varsinkin toistuessaan. Koska lapsella voi olla vain yhdet vanhemmat, ja pitäisi ajatella myös nenäänsä pitemmälle, jos on lapsen vanhempi. Pettämiset ja muut ongelmat sitten vielä siihen usein päälle. Katsoisin myös omalla kohdalla sen todella isoksi epäonnistumiseksi, jos niin olisi käynyt.
Tällainen tiukkis olen, vaikka en ikinä sitä tunnustaisi julkisesti. Näin kuitenkin ajattelen, ja se varmaan olisi iso miikka, jos sinkuksi joutuisin eli varmaan jäisin elämään yksin. En ole taipuvainen suhdesekoiluihin, enkä ollut nuorenakaan. Olen jättänyt kaikki poikaystäväni kuten myös mieheni teki. Ja aivan samalla tavalla asuin myös yhdessä avoliitossa ex-poikaystäväni kanssa, minkä vuoksi pystyin toteamaan, että hänestä ei ole minun puolisokseni (ekan poikaystävän kanssa en asunut yhdessä, koska olin niin nuori). Samalla tavalla mieheni totesi avoliiton seurauksena, että nuo naiset eivät kuitenkaan hänelle sovi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän selitän miksi aloituksessa on mainittu avioliitto eikä avoliittoa.
Minä näen avoliiton sitoutumisena - hämmästyin kovasti, kun kommentoija jolle äsken vastasin näki sen miinuksena - ja kykynä näyttää millainen oikeasti on, arjessa. Jos asuu avoliitossa niin silloin luonteen huonot puolet tulevat esille, jos niitä on. Samaa tarinaa kertoo se, jos mies on jättänyt naisen eli nainen on ollut tyytyväinen, mutta mies ei. Juuri näin oli mieheni tapauksessa.
Avioliitto on juridisesti huomattavasti sitovampi kuin avoliitto, joten siihen meneminen useamman kerran ja eroaminen ei osoita hyvää harkintaa ainakaan sellaisilta, joilla on omaisuutta. Ja jos lapsia tehdään, niin se on isoin sitoumus, koska lapsen tekeminen on kaikkein isoin asia, jonka ihminen voi tehdä. Jos tekee sen ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pysy yhdessä, niin katson sen todella pitkäksi miinukseksi. Voi olla vaikka kuinka hyvä ihminen, mutta pitkä miinus se on, varsinkin toistuessaan. Koska lapsella voi olla vain yhdet vanhemmat, ja pitäisi ajatella myös nenäänsä pitemmälle, jos on lapsen vanhempi. Pettämiset ja muut ongelmat sitten vielä siihen usein päälle. Katsoisin myös omalla kohdalla sen todella isoksi epäonnistumiseksi, jos niin olisi käynyt.
Tällainen tiukkis olen, vaikka en ikinä sitä tunnustaisi julkisesti. Näin kuitenkin ajattelen, ja se varmaan olisi iso miikka, jos sinkuksi joutuisin eli varmaan jäisin elämään yksin. En ole taipuvainen suhdesekoiluihin, enkä ollut nuorenakaan. Olen jättänyt kaikki poikaystäväni kuten myös mieheni teki. Ja aivan samalla tavalla asuin myös yhdessä avoliitossa ex-poikaystäväni kanssa, minkä vuoksi pystyin toteamaan, että hänestä ei ole minun puolisokseni (ekan poikaystävän kanssa en asunut yhdessä, koska olin niin nuori). Samalla tavalla mieheni totesi avoliiton seurauksena, että nuo naiset eivät kuitenkaan hänelle sovi.
Useampi avoliittokin antaa huonon kuvan ihmisestä, varsinkin jos ne on kovin nuorena tapahtunut.
Mun eksällä on minun lisäkseni lapsia kolmen muun naisen kanssa. Itse olin näistä kuitenkin se ensimmäinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
Miksi olisit huolissasi, jos 44-vuotias mies ei ole vielä pariutunut ?
Olen juuri tavannut komean, akateemisesti huippukoulutetun miehen, joka ei ole vielä kertaakaan ollut naimisissa ja joka ei ole kenenkään lapsen isä. Ja siksi se minua mietityttääkin, että onko hänessä jotain vikaa, joka tulee myöhemmin esiin esim väkivaltaisuutta.
Ja on suomalainen, ei siis näitä aivokirurgi-avaruusinssi-prinssejä.Kuulostaa siltä, että olet tavannut eksäni. Pikkuhiljaa suhteenne edetessä tulet huomaamaan ihmeellistä mustasukkaisuutta sinusta ja raivokohtauksia, mutta hänen on on keskustella epämääräisissä viestiketjuissa entisten panojen kanssa, joita on reilusti yli 100. Ja yht äkkiä hän alkaa raivoamaan ihmeellisistä asioista ja jos reagoit raivoamiseen suuttumalla, koko episodi käännetään sinun syyksesi. Kaikki on sinun syytäsi, hän ei tee virheitä. Ja pikkuhiljaa hän alkaa arvostella ja kontrolloida sinua, kommentoi ulkonäköä ja syömisiä ja yrittää murentaa itsetuntosi heittämällä muka vitsinä jotain sinuun liittyviä kommentteja. Muista että sinun tulee käyttäytyä hillitysti ja analyyttisesti joka tilanteessa ja lohduttaa miestä, tunteet eivät ole sinulle sallittuja. Älä vain missään nimessä vaadi asiallista kohtelua itseäsi kohtaan, siitä alkaa paskamyrsky joka saattaa kestää kuukausia. Tuona aikana mies pelaa kanssasi kuumaa-kylmää leikkiä ja roikottaa sinua löysässä hirressä vihjaillen suhteen mahdollisesta loppumisesta ensimmäiseen riitaan. Olet epätäydellinen ja mies täydellinen, muista se.
Onnea matkaan, et valitettavasti voi kuin epäonnistua. Mies haluaa että alistut täysin ja luet hänen tarpeensa ennen kuin hän itse niitä tajuaa, mutta jos teet tämän, hän tulee halveksimaan sinua. Vihollinen tulee sinusta silloin kun puolustat itseäsi. Valmistaudu viestipommitukseen ja viesteillä vainoamiseen. Ja valmistaudu siihen, että et kohta enää tajua mitä missäkin tapahtuu ja mistä suunnasta milloinkin tuulee.
Näitä piirteitä tämä täydellinen ja komea mies ei näytä alkuun, vaan hän on omien sanojensa mukaisesti herkkä, empaattinen ja haluaa kehittää itseään paremmaksi. Hän kertoo sinulle tarinoita siitä kuinka on epäonnistunut aikaisemmin ja miten on niistä oppinut. Tulet tajuamaan, että tätä oppimista ei kumma kyllä tässä hetkessä tule tapahtumaan, vaan sinä olet kaikissa asioissa väärässä.
Olet yksi lukuisista ja niitä lukuisia tulee vielä sinun jälkeesikin, jotka hassahtavat samaan harhaan. Toivottavasti moni tajuaisi myös väistää luodin. Valmistaudu henkiseen väkivaltaan, alistamiseen, kontrollointiin ja kaasuvalottamiseen.
Tätä uumoilin myös. Melkein kaikki nämä naimattomat 40+ akateemisesti urallaan edenneet johtajamiehet ovat osoittautuneet pohjimmiltaan todella oudoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Mä ainakin miellän parikymppisen lähellä 20v. ikää olevaksi enkä melkein 30-vuotiaaksi. Jos jo esim. 22-vuotiaana on asunut kahden eri naisen kanssa avoliitossa, niin ei se kyllä hyvää kuvaa anna. En mä ainakaan yhdessä asumista pidä mitenkään kevyenä asiana.
Kerroin iän eli mieheni oli 22v. tavatessa. Ekan tyttöystävänsä kanssa asui puolisen vuotta ja toisen kanssa neljä vuotta. Ja minun kanssani on nyt ollut 34 vuotta, mistä naimisissa 28 vuotta.
En kyllä ymmärrä ajattelutapaasi lainkaan. Juurihan minä sanoin, että yhdessä asuminen ei ole kevyt asia, vaan osoitus siitä, että tahtoo toiseen tutustua arkisemmin, jolloin selviää millainen hän ihan oikeasti on. Kun asutaan erillään, voi pitää yllä vaikka millaista kuvaa itsestään, mikä ei onnistu yhdessä asuessa. Siinä selviää hyvin nopeasti sovitaanko yhteen.
Hyvä huomata, että ihmisillä on hyvin monet perusteet pitää toista luotettavana tai epäluotettavana. Ne voivat poiketa paljonkin toisistaan kuten meidän välillä.
Mutta en minä nuorena kyllä osannut ajatella näitä yhtään, vaan toimin intutition perusteella ja hyvin meni. Jos joku tuntui pahalta, oli se asia mikä hyvänsä, niin jätin poikaystävän eli hyvin simppeliä. Niinpä en ole kertaakaan tullut huonosti kohdeltua miesten taholta - ja varmasti tämä liittyy siihen millainen perhetausta on. Olen tottunut hyvään kohteluun vanhempieni taholta ja minulla on hyvä itsetunto. Samanlainen on mieheni. Hänen ensimmäinen tyttöystävänsä oli ns. drama queen. He olivat riidelleet paljon, mikä tuntuu uskomattomalta, koska mieheni on riidanhaluisen ihmisen vastakohta. He eivät sopineet yhteen alkuunkaan, mikä selvisi nopeasti yhteenmuuton seurauksena. Samoin kävi itselleni toisen poikaystävän kanssa.
Noiden lisäksi meillä molemmilla oli kevyempiä, lyhyempiä seurusteluja teini-ikäisinä molemmilla mieheni kanssa. Minusta se oli tärkeää, ettei kumpikaan ollut hirveän kokematon vastakkaisen sukupuolen kanssa yhteen mennessä, vaikka olimmekin nuoria. Oli kokemusta seurustelusta ja seksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Mä ainakin miellän parikymppisen lähellä 20v. ikää olevaksi enkä melkein 30-vuotiaaksi. Jos jo esim. 22-vuotiaana on asunut kahden eri naisen kanssa avoliitossa, niin ei se kyllä hyvää kuvaa anna. En mä ainakaan yhdessä asumista pidä mitenkään kevyenä asiana.
Kerroin iän eli mieheni oli 22v. tavatessa. Ekan tyttöystävänsä kanssa asui puolisen vuotta ja toisen kanssa neljä vuotta. Ja minun kanssani on nyt ollut 34 vuotta, mistä naimisissa 28 vuotta.
En kyllä ymmärrä ajattelutapaasi lainkaan. Juurihan minä sanoin, että yhdessä asuminen ei ole kevyt asia, vaan osoitus siitä, että tahtoo toiseen tutustua arkisemmin, jolloin selviää millainen hän ihan oikeasti on. Kun asutaan erillään, voi pitää yllä vaikka millaista kuvaa itsestään, mikä ei onnistu yhdessä asuessa. Siinä selviää hyvin nopeasti sovitaanko yhteen.
Hyvä huomata, että ihmisillä on hyvin monet perusteet pitää toista luotettavana tai epäluotettavana. Ne voivat poiketa paljonkin toisistaan kuten meidän välillä.
Tuollainen yhdessä asumisen kokeilu voi sopia nuoruuteen, mutta itse edelleenkin pitäisin haihattelijana ihmistä, joka on valmis myymään oman kotinsa tai laittamaan sen vuokralle ja/tai ostamaan yhteisen kodin ihmisen kanssa, jonka on tuntenut muutaman kuukauden. Vain erotakseen hänestä jo puolen vuoden tai muutaman vuoden kuluttua. Minusta nuo on hirveän isoja päätöksiä, omasta kodista luopuminen ja uuden kodin hankkiminen.
Mutta jos puhutaan +/- 20 vuotiaista, joilla ei ole kotia vaan vuokrakämppä, niin se on tietysti eri asia.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Asunut kahden naisen kanssa = ollut kahdesti avoliitossa. Seurustelu on seurustelua, avoliitto on liitto. Ja kyllä minäkin ihmettelen, jos parikymppinen (= 19-24 vuotias) on ollut kahdesti avoliitossa.
Mitä ihmettä? Nyt kyllä ihmettelen todella, sillä kaikki tuntemani ihmiset ovat olleet tuon ikäisinä avoliitossa vähintään kerran? Asuitteko te kotona vielä tuon ikäisinä vai mistä tämä eroavaisuus voi johtua? Selitä vähän. Tuttavat myös ovat pitkissä parisuhteissa olleet koko elämänsä, siis nämä, jotka ovat aloittaneet seurustelu-uransa avoliitoilla eli ei se mistään tuuliviirin ominaisuudesta johdu, kyseessä 50+ ihmiset tänä päivänä, että perspektiiviä jo on.
Vai onko tämä trollausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nimenomaan toi avioliitto jotenkin merkitsevä seikka? Monellahan on takanaan useita seurustelusuhteita ja avoliittoja - ainakin jos puhutaan vähän kypsemmistä ikäluokista.
Enemmän kavahtaa tyyppiä jonka pitää lisääntyä jokaisen seurustelukumppanin kanssa.
Sikäli on, että erotessa tulee enemmän järjesteltävää. Mutta omalla kohdalla lukuisat seurustelusuhteet ja avoliitot kertovat kyllä ihan samaa tarinaa eli en itse lähtisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä se vain jotain kertoo.
Ja jos on useita lapsiakin eri ihmisten kanssa, niin jo käytännön elämä tuntuisi aika mutkikkaalta, kun aikuisia lapsia, heidän nykyisiä ja entisiä kumppaneitaan ja lapsenlapsia on hirveä liuta. Ei kiitos, lähipiiriini en halua isoa määrää vieraita ihmisiä, kun jokainen kuitenkin haluaa omat lapsensa pitää lähipiirissään (ellei, niin se vasta onkin epäilyttävää).
Exiin ei tarvitse pitää pitää yhteyttä, mutta jos niiden kanssa on lisääntynyt niin sitten on vähän eri asia.
Toki eri asia puhutaanko 25- vai 45-vuotiaasta useamman kerran eronneesta.
Mulla takana useampia suhteita, ensimmäisen ja ainoan aviomiehen kanssa tavattiin 45+ ikäisinä joten aika outoa jos aiempia suhteita ei olis ollut? Lapsia ei kummallakaan, ja koskaan en itse vois kuvitella että olisin mennyt kimppaan lapsellisen kanssa. Lapset aiheuttaa enemmän mutkia matkaan kuin menneet suhteet.
No en nyt laske teini-ikäisten seurustelusuhteita tuohon lukuun. Tarkoitan aikuisiän suhteita, tosin täytyy sanoa, että ne vakaimmat ovat teini-ikäisinäkin seurustelleet vakavasti kuten esimerkiksi oma mies, joka oli asunut yhdessä jo kahden naisen kanssa ennen minua. Sellainen on parasta A-luokkaa usein myös ulkoisesti miesten joukosta, koska teini-ikäinen, hyvännäköinen tyttö on vaikea pidettävä, kilpailijoita on paljon.
Miksi tätä on alapeukutettu. Taasko harmittaa, kun vakaita miehiä kehutaan?
En alapeukuttanut, mutta olisin voinut alapeukuttaa, koska itselleni nimenomaan tuo, että on jo ollut kahdessa avoliitossa, olisi negatiivinen asia. Jos menee kevyesti avoliittoon, niin sillä ei ole miehelle erityistä merkitystä. En voisi mitenkään tietää, suhtautuisiko hän avoliittoon minun kanssani yhtään sen vakavammin. Ja itse taas en olisi luopunut omasta kodistani ellen olisi uskonut, että kyseessä on liitto, joka kestää.
Siis se olisi sulle miinus, jos parikymppinen mies on asunut kahden naisen kanssa eli seurustellut pitkään toisin kuin moni muu teinipoika? Ok. Onneksi en ajatellut kuten sinä, koska olen ollut tuon miehen kanssa yhdessä 34 vuotta onnellisesti. On vakain ihminen, jonka tiedän, luotettava kuin kallio. Kaiken huipuksi todella komea yhä edelleen.
Mä ainakin miellän parikymppisen lähellä 20v. ikää olevaksi enkä melkein 30-vuotiaaksi. Jos jo esim. 22-vuotiaana on asunut kahden eri naisen kanssa avoliitossa, niin ei se kyllä hyvää kuvaa anna. En mä ainakaan yhdessä asumista pidä mitenkään kevyenä asiana.
Kerroin iän eli mieheni oli 22v. tavatessa. Ekan tyttöystävänsä kanssa asui puolisen vuotta ja toisen kanssa neljä vuotta. Ja minun kanssani on nyt ollut 34 vuotta, mistä naimisissa 28 vuotta.
En kyllä ymmärrä ajattelutapaasi lainkaan. Juurihan minä sanoin, että yhdessä asuminen ei ole kevyt asia, vaan osoitus siitä, että tahtoo toiseen tutustua arkisemmin, jolloin selviää millainen hän ihan oikeasti on. Kun asutaan erillään, voi pitää yllä vaikka millaista kuvaa itsestään, mikä ei onnistu yhdessä asuessa. Siinä selviää hyvin nopeasti sovitaanko yhteen.
Hyvä huomata, että ihmisillä on hyvin monet perusteet pitää toista luotettavana tai epäluotettavana. Ne voivat poiketa paljonkin toisistaan kuten meidän välillä.
Tuollainen yhdessä asumisen kokeilu voi sopia nuoruuteen, mutta itse edelleenkin pitäisin haihattelijana ihmistä, joka on valmis myymään oman kotinsa tai laittamaan sen vuokralle ja/tai ostamaan yhteisen kodin ihmisen kanssa, jonka on tuntenut muutaman kuukauden. Vain erotakseen hänestä jo puolen vuoden tai muutaman vuoden kuluttua. Minusta nuo on hirveän isoja päätöksiä, omasta kodista luopuminen ja uuden kodin hankkiminen.
Mutta jos puhutaan +/- 20 vuotiaista, joilla ei ole kotia vaan vuokrakämppä, niin se on tietysti eri asia.
eri
No todella isoja haihattelijoita, kun mekin olemme olleet yhdessä vasta 34 vuotta, niinkö? Ja sama pätee muihin nuorena sitoutumiskykyä osoittaneisiin, ovat menneet naimisiinkin nuorena ja olleet yhdessä 25+ vuotta. Minkä ikäinen itse olet?
Harva alle kaksikymppinen ostaa oman asunnon, vaikka itse olen tästä poikkeus, koska olen varakkaasta perheestä. Eikä sitä asuntoa tarvitse myydä, jos muuttaa muualle, vaan useimmat vuokraavat sen pois muuttaessaan yhteen. Minulla ehti olla kaksi omistusasuntoa ennen kun täytin 21v ja noista toinen oli vuokralla asuessani muualla ulkomailla tuona aikana eli itse en näe asuinpaikkaa ja asuntoa tuolla tavalla staattisena ollenkaan kuin sinä tunnut näkevän.
Minä ryhdyin ja erohan siitä tuli, ennen kuin muutettiin edes yhteen ja hälytyskellot kilkutti koko ajan.
Miehellä oli 2 avioliittoa takana ja yksi kihlaus ja koko ajan haukkui eksiään ja piti itseään viattomana, vaikka oli täysi kusipää. Jo elareista valitti, kuinka on niin väärin elättää omaa lasta.
Katkaisin suhteen. Ja nyt olen itsekin se paha ja ilkeä eksä.
Kaveripiirissä on yksi sarjarakastuja, jolla on takana useita avioliittoja ja paljon lapsia. Jokaisesta liitosta hänellä on ainakin yksi lapsi.
Hän on oikein miellyttävä, empaattinen, eloisa henkilö. Mutta avioliitot eivät kestä. Jokainen hänen puolisoistaan on hermostunut tuuliviirimäiseen puolisoon, joka viettää liikaa aikaa baareissa ja kavereiden seurassa. Koti ja lapsilauma jäävät puolison harteille.