Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on useampi avioliitto ja ero jo takana?
ikävät faktat
28.11.2022 |
Minä en ryhtyisi. Ei se varmaan kaikkiin päde, mutta pidän tuollaisia ihmisiä epävakaina niin etten halua sotkeentua. Voivat olla ihan mukaviakin ihmisiä, mutta puolisoksi en ottaisi enkä rakastuisi, koska en halua satuttaa itseäni.
Keski-iässä alkaa olla näitä, jotka lähtevät liitosta ja seuraa sarja suhteita, joista yksikään ei kestä. Kun ikää alkaa olla 40-50+ niin näkee mitkä ovat ihmisen todelliset omat kyvyt olla suhteessa. Ja sitä huonompi kuva syntyy, mitä kovempi on into syyttää erosta aina vain puolisoa.
Kommentit (226)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Mitä se sitten tarkoittaa, että ovat asenteeltaan sitoutuneempia?
Etäsuhteissa olevat pettävät tuon tutkimuksen mukaan toisiaan todella moninkertaisesti enemmän verrattuna avio-/avoliitossa oleviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Miksi sitten tarvitsee seurustella, jos ei ole sitoutunut kumppaniin? Sitä joko on sitoutunut tai ei.
Jotkut ei kestä olla yksin vaan vaihtavat aina lennosta uuteen. Minusta tuollaiset ovat hoivasuhteita tai tapasuhteita näiden vaihtajien puolelta. Todellisesta rakkaudesta ei heillä ole näissä koskaan kyse.
Mie kerran iloisessa humalassa tapasin hauskan miehen, jonka kanssa juttu luisti. Vaihdettiin puh.nrot ja hän soitti parin päivän päästä. Tuli ilmi, että hänellä on kahdeksan (8) lasta muistaakseni kahden naisen kanssa. Joo, ei. Siis jotain rajaa.
Parin vuoden päästä vielä soitti ja pyys jonnekin Tahkolle keikalle mukaan. No en lähteny. Mulle tuli fiilis, ett tyyppi iloisesti lisääntyy ja lapset jääkö hoitamatta. Hyvää juttuseuraa kyllä oli.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en alkaisi suhteeseen itseni kanssa, takana 2 eroa, kolmas liitto menossa.
Se vaan kun vielä 80-luvulla oli tapana aloittaa vakava parisuhde parikymppisenä, puolisoita ehtii matkan varrella olla useampi, mitä jos elää kuten 80-luvulla syntyneet ja alkaa etsiä "perheen perustamis kaveria" vasta 40-vuotiaana. Tosin jos tapaisin 45v miehenn, jolla ei olisi yhtään vakavaa parisuhdetta koettuna, olisin enemmän huolissani.
Miksi olisit huolissasi, jos 44-vuotias mies ei ole vielä pariutunut ?
Olen juuri tavannut komean, akateemisesti huippukoulutetun miehen, joka ei ole vielä kertaakaan ollut naimisissa ja joka ei ole kenenkään lapsen isä. Ja siksi se minua mietityttääkin, että onko hänessä jotain vikaa, joka tulee myöhemmin esiin esim väkivaltaisuutta.
Ja on suomalainen, ei siis näitä aivokirurgi-avaruusinssi-prinssejä.
Kuulostaa siltä, että olet tavannut eksäni. Pikkuhiljaa suhteenne edetessä tulet huomaamaan ihmeellistä mustasukkaisuutta sinusta ja raivokohtauksia, mutta hänen on on keskustella epämääräisissä viestiketjuissa entisten panojen kanssa, joita on reilusti yli 100. Ja yht äkkiä hän alkaa raivoamaan ihmeellisistä asioista ja jos reagoit raivoamiseen suuttumalla, koko episodi käännetään sinun syyksesi. Kaikki on sinun syytäsi, hän ei tee virheitä. Ja pikkuhiljaa hän alkaa arvostella ja kontrolloida sinua, kommentoi ulkonäköä ja syömisiä ja yrittää murentaa itsetuntosi heittämällä muka vitsinä jotain sinuun liittyviä kommentteja. Muista että sinun tulee käyttäytyä hillitysti ja analyyttisesti joka tilanteessa ja lohduttaa miestä, tunteet eivät ole sinulle sallittuja. Älä vain missään nimessä vaadi asiallista kohtelua itseäsi kohtaan, siitä alkaa paskamyrsky joka saattaa kestää kuukausia. Tuona aikana mies pelaa kanssasi kuumaa-kylmää leikkiä ja roikottaa sinua löysässä hirressä vihjaillen suhteen mahdollisesta loppumisesta ensimmäiseen riitaan. Olet epätäydellinen ja mies täydellinen, muista se.
Onnea matkaan, et valitettavasti voi kuin epäonnistua. Mies haluaa että alistut täysin ja luet hänen tarpeensa ennen kuin hän itse niitä tajuaa, mutta jos teet tämän, hän tulee halveksimaan sinua. Vihollinen tulee sinusta silloin kun puolustat itseäsi. Valmistaudu viestipommitukseen ja viesteillä vainoamiseen. Ja valmistaudu siihen, että et kohta enää tajua mitä missäkin tapahtuu ja mistä suunnasta milloinkin tuulee.
Näitä piirteitä tämä täydellinen ja komea mies ei näytä alkuun, vaan hän on omien sanojensa mukaisesti herkkä, empaattinen ja haluaa kehittää itseään paremmaksi. Hän kertoo sinulle tarinoita siitä kuinka on epäonnistunut aikaisemmin ja miten on niistä oppinut. Tulet tajuamaan, että tätä oppimista ei kumma kyllä tässä hetkessä tule tapahtumaan, vaan sinä olet kaikissa asioissa väärässä.
Olet yksi lukuisista ja niitä lukuisia tulee vielä sinun jälkeesikin, jotka hassahtavat samaan harhaan. Toivottavasti moni tajuaisi myös väistää luodin. Valmistaudu henkiseen väkivaltaan, alistamiseen, kontrollointiin ja kaasuvalottamiseen.
Ehdottomasti en, vaikka olisi vain yksi liitto ja lapsia.
Lapset ehdoton ei!
Mulla oli suhde aivan mahtavan miehen kanssa, mutta hänen poikansa aiheutti ongelmia.
Jätin miehen ja ikävöin häntä vielä vuosien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Mitä se sitten tarkoittaa, että ovat asenteeltaan sitoutuneempia?
Etäsuhteissa olevat pettävät tuon tutkimuksen mukaan toisiaan todella moninkertaisesti enemmän verrattuna avio-/avoliitossa oleviin.
Useammassa kuin yhdessä avioliitossa pettävä mies/nainen on tutkimusten mukaan aika harvinainen tapaus koko massasta. Sitten taas toisaalta ensimmäisessä avioliitossa tapahtuneen pettämisen toistuvuuden todennäköisyys toisessa avioliitossa oli moninkertainen verrattuna niihin jotka eivät olleet pettäneet ensimmäisessä avioliitossa. Eli pettämisen avioliitoissaan toistavat ihmiset ovat poikkeava yksilöitä minusta äärimmäisen huonolla tavalla. Ovat ikääkuin jakojäännöksiä.
Eli ainakin minulle jos selviää että joku on pettänyt avioliitoissaan ja vieläpä useammin kuin kerran niin eipä paljoa kiinnosta tuollainen mihinkään suhdemuotoon. Tuo näet kertoo ihmisen arvoista, henkisestä tasapainoisuudesta ja rehellisyydestä riittävästi
Mä aloitin suhteen miehen kanssa joka ollut aiemmin kaksi kertaa naimisissa. Aloittanut nuorena seurustelun ensimmäisen vaimonsa kanssa, menivät nuorina naimisiin ja saivat lapsia. Suhde kesti 18 vuotta. Muutaman kuukauden päästä muutettuaan erille vaimostaan mies tapasin uuden naisen, jonka kanssa aloitti suhteen, menivät naimisiin ja olivat yhdessä 12 vuotta kunnes tuli ero.
Mä olen ollut nyt tämän miehen kanssa melkein 10 vuotta ja olemme naimisissa. Mies ei ole epävakaa ja suhteesta toiseen ryntäävä. Ennen mua ollut kaksi pitkää suhdetta ja mitää pikasuhteita tms. ei ole ollut. Mies on siinä mielessä tiukkis, että ei heti ole ryntäämässä sänkyyn ja suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin suhteen miehen kanssa joka ollut aiemmin kaksi kertaa naimisissa. Aloittanut nuorena seurustelun ensimmäisen vaimonsa kanssa, menivät nuorina naimisiin ja saivat lapsia. Suhde kesti 18 vuotta. Muutaman kuukauden päästä muutettuaan erille vaimostaan mies tapasin uuden naisen, jonka kanssa aloitti suhteen, menivät naimisiin ja olivat yhdessä 12 vuotta kunnes tuli ero.
Mä olen ollut nyt tämän miehen kanssa melkein 10 vuotta ja olemme naimisissa. Mies ei ole epävakaa ja suhteesta toiseen ryntäävä. Ennen mua ollut kaksi pitkää suhdetta ja mitää pikasuhteita tms. ei ole ollut. Mies on siinä mielessä tiukkis, että ei heti ole ryntäämässä sänkyyn ja suhteeseen.
Hyvä sinulle. Mies taitaa olla noista vuosimääristä päätellen sen verran vanhempaa sukupolvea että omaa järkevän ja rehellisen suomalaisen miehen arvopohjan. Toista se on nykyään kun epärehellisyyttä ja epäluotettavuutta pidetään joidenkin parisuhde- ekstremistien piireissä pelkästään hyvänä asiana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse seurustelin nuorena 5 vuotta josta suhteesta on yksi lapsi. Sen jälkeen pari vuotta sinkkuna. Sen jälkeen 21 vuotta naimisissa josta on kaksi jo täysi ikäistä lasta. Kaikkien lasten kanssa hyvät ja läheiset välit. Myös kummankin ex:n kanssa ihan ok ja hyvät välit. Jutellaan ihan niitä näitä jos kohdataan jossain, ja hoidetaan lasten asiat kuten kuuluukin.
No mitä tästä sitten pitäisi ajatella? Täysin edesvastuuton mies?
M52Voit olla hyväkin tyyppi eikä kukaan ole nuorena ihan fiksuimmillaan, mutta mietin silti vastuuntuntoa juuri lasten tekemisen kannalta. Lapselle vanhempien suhde on usein se ainoa turvasatama maailmassa ja erosta seuraa pahoja asioita varsinkin pienelle lapselle. Vaihtuvia uusia ihmisiä jne.
Tätä mieltähän ei saisi olla, mutta kuitenkin ajattelen, että meillä on eri arvomaailma sellaisen kanssa, joka ei ole hoitanut lastentekoa vastuullisesti.
No kyllä minä pidän itseäni ihan tasapainoisena ihmisenä ja omasta mielestäni ihan sitoutuvana perhe-elämään ja parisuhteeseen. Ex:t on olleet ihan fiksuja naisia, eli tuskin minä ihan kelvoton olen kumminkaan ollut kun suhteet ja avioliitot on ollut kumminkin tuon pituiset? Eikä minua ole koskaan kiinnostanut mitkään yhden illan jutut kun ne syö vaan liikaa mieltä.
T: edellisen kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta 50-vuotiaan kanssa voi ryhtyä suhteeseen vain jos hän on leski. Ja puoliso kuollut perinnölliseen sairauteen. Ei saa olla lapsia.
Eronnut on pimeä tyyppi ja ikisinkku epäilyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Mitä se sitten tarkoittaa, että ovat asenteeltaan sitoutuneempia?
Etäsuhteissa olevat pettävät tuon tutkimuksen mukaan toisiaan todella moninkertaisesti enemmän verrattuna avio-/avoliitossa oleviin.
Useammassa kuin yhdessä avioliitossa pettävä mies/nainen on tutkimusten mukaan aika harvinainen tapaus koko massasta. Sitten taas toisaalta ensimmäisessä avioliitossa tapahtuneen pettämisen toistuvuuden todennäköisyys toisessa avioliitossa oli moninkertainen verrattuna niihin jotka eivät olleet pettäneet ensimmäisessä avioliitossa. Eli pettämisen avioliitoissaan toistavat ihmiset ovat poikkeava yksilöitä minusta äärimmäisen huonolla tavalla. Ovat ikääkuin jakojäännöksiä.
Eli ainakin minulle jos selviää että joku on pettänyt avioliitoissaan ja vieläpä useammin kuin kerran niin eipä paljoa kiinnosta tuollainen mihinkään suhdemuotoon. Tuo näet kertoo ihmisen arvoista, henkisestä tasapainoisuudesta ja rehellisyydestä riittävästi
Aika naseva vertaus eli sarjapettäjä on siis jakojäännös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos on paljon pätäkkää vielä jäljellä niistä aiemmista liitoista niin miksi sitä ei minullekin vielä riittäisi?
Omalla kokemuksella vajaa 40vuotiaana 2 avioliittoa takana. Tähän voisin vinkkinä naisille sanoa. Että se avioliitto ei vapauta velvotteista osallistua talouden kustannuksiin ja tehdä työtä vielä senkin jälkeen parisuhteen eteen. Se että pidennetyllä äitiyspäivärahalla pitkää päivää painamalla mies selviää laskuista yksin. Ei tarkoita sitä, että naisen palatessa työelämään. Mies vielä maksaa kaiken ja nainen voi alkaa harrastaa omia juttuja rahoillaan ja pitää jalat ristissä ja vielä kuvitella, että mies olisi loppuelämän onnellinen, kun saa olla naimisissa. Eroja myös syntyy odottamattomista elämän tilanteista. Kuten kuolleena syntyneestä lapsesta. Surua on niin eritapoja käsitellä. Aika mustavalkeaa linjaa vetää arvon raati täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun kommenteista voisi vetää sen yhteenvedon että useassa avioliitossa ollutta pettämiseen useasti sortunutta tuuliviiriä ei juuri kukaan halua enää riesakseen. Ihan järkevä lopputulema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä aloitin suhteen miehen kanssa joka ollut aiemmin kaksi kertaa naimisissa. Aloittanut nuorena seurustelun ensimmäisen vaimonsa kanssa, menivät nuorina naimisiin ja saivat lapsia. Suhde kesti 18 vuotta. Muutaman kuukauden päästä muutettuaan erille vaimostaan mies tapasin uuden naisen, jonka kanssa aloitti suhteen, menivät naimisiin ja olivat yhdessä 12 vuotta kunnes tuli ero.
Mä olen ollut nyt tämän miehen kanssa melkein 10 vuotta ja olemme naimisissa. Mies ei ole epävakaa ja suhteesta toiseen ryntäävä. Ennen mua ollut kaksi pitkää suhdetta ja mitää pikasuhteita tms. ei ole ollut. Mies on siinä mielessä tiukkis, että ei heti ole ryntäämässä sänkyyn ja suhteeseen.
Hyvä sinulle. Mies taitaa olla noista vuosimääristä päätellen sen verran vanhempaa sukupolvea että omaa järkevän ja rehellisen suomalaisen miehen arvopohjan. Toista se on nykyään kun epärehellisyyttä ja epäluotettavuutta pidetään joidenkin parisuhde- ekstremistien piireissä pelkästään hyvänä asiana.
Mies on 62v. Mies inhoaa pettämistä, on aina inhonnut ja inhoaa vieläkin enemmän koska tuli ensimmäisen vaimonsa pettämäksi. Exällä pahoja mielenterveysongelmia ja tuohon aikaan joi reippaasti alkoholia ja kävi vieraissa minkä ehti. Oli myös väkivaltainen. Eron tullessa käänsi asiat kuitenkin toisinpäin eli, että mies oli se alkoholisti, pettäjä ja pahoinpitelijä. Lapset nyt jo aikuisia ja ovat kertoneet, että kyllä se oli heidän äitinsä joka joi ja oli väkivaltainen. Lapset myös näkivät yhtä sun toista kun asuivat äitinsä kanssa. Äiti ryyppäsi ja miehiä kulki. Silti sossu oli sitä mieltä, että on kykenevä huolehtimaan lapsista. Lopulta lapset eivät halunneet äitinsä luokse, mutta miehen piti käräjien kautta hakea lapset itselleen kun pidettiin äitiä parempana. Vedottiin siihen, että mies tekee kaksivuorotyötä. Lapset eivät kuitenkaan menneet äitinsä luokse enää vaikka siellä virallisesti asuivatkin. Mies ei heitä sinne pakottanut. Lapset olivat ala- ja yläasteella, että kyllä tuon ikäiset osaa sanoa mielipiteensä ja totuuden asioista.
Että ei se avioero aina ole huono vaihtoehto ja tee ihmisestä huonoa, epävakaista jne. Se voi olla ainoa keino pelastaa itsensä ja joissakin tapauksissa myös lapset.
Sukupuolesta riippumatta lasten ei ole hyvä olla henkisesti epävakaiden vanhempien luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Miksi sitten tarvitsee seurustella, jos ei ole sitoutunut kumppaniin? Sitä joko on sitoutunut tai ei.
Olenko ihan kalkkis, kun ajattelen, että seurustelun tarkoitus on osoittaa, halutaanko sitoutua avo- tai avioliittoon? (Kaikki eivät nykyisin muuta yhteen, vaikka olisivat sitoutuneet vahvastikin, mutta suurin osa muuttaa.) Eli ollaan kyllä sitoutuneita siihen suhteeseen, mutta useimmille se on vain vaihe ennen avo./avioliittoa. Seurustellessa ei ikään kuin olla vielä otettu sitä "viimeistä" askelta vaan vielä tunnustellaan, voisiko toinen olla se loppuelämän elämänkumppani.
Kevyt suhde ok - vakavaan ei kannata ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Seurustelin ennen nykyisen puolisoni tapaamista miehen kanssa, joka oli ollut jo kaksi kertaa naimisissa. En jaksanut uskoa, että meidänkään suhteemme kestäisi, eikä kestänytkään.
Nykyinen puolisoni on ollut yhdessä avioliitossa ennen minua, jäi siitä leskeksi ja ehti elää leskenä useamman vuoden ennen kuin me tapasimme. Minulla on takana yksi nuoruuden avioliitto, josta olin eronnut yli 20 vuotta ennen tapaamistamme. Niihin vuosiin mahtui joitakin seurustelusuhteita, mutta ei ketään, kehen olisin sitoutunut avo- tai avioliittoon.
Ketä kiinnostaa, oletko asunut seurustelukumppanisi kanssa vai et? Ei se suhdetta mitenkään vakavammaksi tee, jos asutaan samassa kämpässä.
Väestöliiton tutkimuksien mukaan avio-/avoliitossa olevat ovat huomattavasti sitoutuneempia asenteiltaan kumppaniinsa kuin etäsuhteessa olevat. Eli tutkimusnäyttö puhuu aika yksiselitteistä kieltä suomalaisten asenteista tässä asiassa.
Miksi sitten tarvitsee seurustella, jos ei ole sitoutunut kumppaniin? Sitä joko on sitoutunut tai ei.
Olenko ihan kalkkis, kun ajattelen, että seurustelun tarkoitus on osoittaa, halutaanko sitoutua avo- tai avioliittoon? (Kaikki eivät nykyisin muuta yhteen, vaikka olisivat sitoutuneet vahvastikin, mutta suurin osa muuttaa.) Eli ollaan kyllä sitoutuneita siihen suhteeseen, mutta useimmille se on vain vaihe ennen avo./avioliittoa. Seurustellessa ei ikään kuin olla vielä otettu sitä "viimeistä" askelta vaan vielä tunnustellaan, voisiko toinen olla se loppuelämän elämänkumppani.
Mulle seurustelu on yksi sitoutumisen muoto. Myös seurustella pitää olla uskollinen toiselle. Seurustelu sopivan ihmisen kanssa johtaa sitoutumisen seuraaville asteille eli avoliitto, avioliitto, lapset yms. Seurustelu sopimattoman ihmisen kanssa johtaa suhteen päättymiseen.
Miksi sitten tarvitsee seurustella, jos ei ole sitoutunut kumppaniin? Sitä joko on sitoutunut tai ei.