Nina Kuhta ja tohtori Kiminkinen puhuvat painosta: en tiedä mitä ajatella?
"Kuhta kuvailee itseään kehopositiiviseksi, joka suhtautuu ylipainoon realistisesti, epäterveenä asiana. Kuhdan mukaan on olemassa myös vääränlaista kehopositiivisuutta, joka ihannoi lihavuutta. Voitaisiin tukea positiivisen kautta, ettei anneta painon vain mennä. Kyllä lihavuuden voi ottaa aina puheeksi rakentavasti, jos on huolissaan, mutta jatkuva neuvominen ja dieettien tuputtaminen eivät auta, siitä menee pää sekaisin. Kyllä lihavuus on oma vika, ainakin minun tapauksessani. Ei kukaan ole sitä ruokaa, rasvaa ja sokeria minun suuhuni tunkenut. Se on valinta. [...] Lihavuusepidemian taakka kansanterveydelle on merkittävä. Yle Perjantain illan toinen vieras maalaislääkäri Tapani Kiminkinen luettelee pelottavan listan riskejä. Jos mitään ei tehdä, niin arvioidaan, että vuonna 2040 enää kolmasosa miehistä on normaalipainoisia ja viidesosalla on kakkostyypin sokeritauti, joka on käytännössä valtimotauti. On siinä kaikkea muutakin: syöpää, korkeaa verenpainetta, rasvamaksaa. Lihavat ihmiset tuppaavat kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin. Kiminkisen mukaan lääkäri, joka ei sano potilaalle mitään ylipainosta, syyllistyy hoitovirheeseen. Ei ole tervettä lihavuutta, Kiminkinen lataa."
(https://yle.fi/a/74-20006186)
Yle Perjantain jaksossa oli kyllä "painavaa" asiaa. Kehoni on minullekin arka pala ja vaikea paikka, vaikka paljon olenkin elämänhallinnan ja huonon syömisen syistä pystynyt parantamaan. Samaistuin aika paljon tuohon, mitä Kuhta sanoi - että tarvitsee asiallisia mutta suoria neuvoja, muttei niitä iänikuisia ihmedieetti- ja kaikki muuttu silmänräpäyksessä kun vaan teet näin ja noin -"naistenlehtiohjeita". Kehopositiivisuudella on kyllä rajansa. Minulle esimerkiksi se liikkumisen tooooosi hidas aloittaminen oli helpompaa, kun olin oppinut edes vähän tykkäämään vartalostani ja hyväksymään itseni.
Miten teillä muilla? Kuinka paljon omakuva tai tunteet vaikuttavat esmes juuri tuohon syömiseen? Pelottaako paino? Minua pelottaa, sanon suoraan. En ole enää ihan nuori, enkä halua päätyä vanhana ihan avuttomaan kuntoon.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee laihdutuskeskustelussa se, kuinka ihmiset kannustavat ylipainoista laihduttamaan aivan kuin kyse olisi jostain kuurista. Sitten irvaillaan, kun tiukka kuuri ei onnistu tai laihdutetut kilot tulevatkin takaisin, kun kuuri on ohi.
Laihduttaminen merkitsee lopulta pysyviä muutoksia ruokailuun koko loppuelämäksi. Jokainen voi arvata, onnistuuko kovin tiukkojen muutosten pitäminen pysyvästi. Mieluummin kannustaisin etsimään riittävän terveellisen ruokavalion, johon ihminen kykenee sitoutumaan.
Nimimerkillä itse laihdutin yli 20 kiloa, nykyisin olen normaalipainoinen. En voi kuitenkaan koskaan palata siihen ruokavalioon, joka minulla oli ennen laihduttamista. Eli en voi käydä 2 kertaa viikossa pikaruokapaikassa ja syödä paljon karkkia/suklaata. Toki välillä voi syödä hampurilaisen ja kohtuudella makeaa, mutta lihoisin aiemmalla ruokavaliollani.
Minun kiloihin ei toimi muu kuin äärimmäisen tiukka kuuri. Terveellinen ruokavalio minulla ollut aina ja liikuntaa harrastanut tavoitteellisesti 4-vuotiaasta. Pikaruokapaikassa olen käyny 1986 viimeksi enkä syö paljon karkkia ja suklaata.
Joo, mulla tehoaa lääkkeet, ja voin syödä myös välillä herkkuja. En todellakaan halua tuollaista nolifea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!
Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa?
Pippa on syömishäiriöinen. Hänen pitäisi lopettaa koko aiheesta puhuminen. Siellä puhuu sairaus.
Mutta lääkäri siis joka tapauksessa tekee väärin ja "loukkaa ihmisen kehorauhaa" jos hän ehdottaa lihavalle laihduttamista, oli lääkäri nyt sit kuka hyvänsä?
Miksi sinun pitää lääkärinä ehdottaa tuollaista potilaalle? Luuletko ettei potilas tiedä olevansa lihava? Vai luuletko että potilas ei tiedä että hänen pitäisi olla sinun mielestäsi laiha?
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla suomessa naisten yleisin vaatekoko oli 36 ja nyt 44. Aivan järkyttävää.
jätit sitten huomioimatta sen faktan, että vaatekokotaulukko muutettiin joitakin vuosia sitten ja ihan mediassa kerrotiin koon 38 naisille, että älkää säikähtäkö, jos teidän vaatekokonne onkin yhtäkkiä luokassa 42-44 ja l
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tota noin, onkos se nyt niin, että jos ei ole lihava, ei kuole, mutta jos on lihava, kuolee?
Näinhän sitä yritetään väittää. Tärkeintä olisi tietää oma riskitekijät ja miten niihin voi vaikuttaa. On täysin turhaa ampua isolla tykillä kukkakärpäsiä, kun pitäisi olla jo tiedossa että jos ihmisellä on esim. hormoniherkkä rintasyöpäsuku, niin silloin hänen ei kannata syödä itse hormoneja, ja mikäli verenpainetautia niin silloin pitää kiinnittää huomio niihin omiin verenpaineisiin.
Mun verenpaineet oli aamulla mitatessa 98/58, ja pulssi 52, vaikka olin juuri juonut aamukahvin ja syönyt leivän. Olen lihava, mutta ei minulla ole taipumusta korkeisiin verenpaineisiin.
Ja tärkeä juttu on ikäsi, mikä?
Kerron heti kun kerrot ensin miksi koet sen tärkeänä juttuna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee laihdutuskeskustelussa se, kuinka ihmiset kannustavat ylipainoista laihduttamaan aivan kuin kyse olisi jostain kuurista. Sitten irvaillaan, kun tiukka kuuri ei onnistu tai laihdutetut kilot tulevatkin takaisin, kun kuuri on ohi.
Laihduttaminen merkitsee lopulta pysyviä muutoksia ruokailuun koko loppuelämäksi. Jokainen voi arvata, onnistuuko kovin tiukkojen muutosten pitäminen pysyvästi. Mieluummin kannustaisin etsimään riittävän terveellisen ruokavalion, johon ihminen kykenee sitoutumaan.
Nimimerkillä itse laihdutin yli 20 kiloa, nykyisin olen normaalipainoinen. En voi kuitenkaan koskaan palata siihen ruokavalioon, joka minulla oli ennen laihduttamista. Eli en voi käydä 2 kertaa viikossa pikaruokapaikassa ja syödä paljon karkkia/suklaata. Toki välillä voi syödä hampurilaisen ja kohtuudella makeaa, mutta lihoisin aiemmalla ruokavaliollani.
Minun kiloihin ei toimi muu kuin äärimmäisen tiukka kuuri. Terveellinen ruokavalio minulla ollut aina ja liikuntaa harrastanut tavoitteellisesti 4-vuotiaasta. Pikaruokapaikassa olen käyny 1986 viimeksi enkä syö paljon karkkia ja suklaata.
Joo, mulla tehoaa lääkkeet, ja voin syödä myös välillä herkkuja. En todellakaan halua tuollaista nolifea.
Minun elämäni on hirmu rikasta enkä puhu nyt rahasta. Nautin elämästäni ja terveellisistä elämäntavoista, ne eivät ole minulle kidutusta.
minä voin hyvin helposti syödä "mitä vain", enkä silti liho. osasyy siihen on suolistosairaus, jonka vuoksi saan usein ripulin syömisen jälkeen. ei ehdi ruoan rasvat ja sokerit imeytyä. Suolistosairauteni vuoksi kuitenkin pitää olla tosi tarkkana, että saan tarpeeksi raintoaineita, on meinaan myös kaikenlaisia vitamiini ja hivenainepuutoksia kehossa, kiitos ripulin. Olen vain kiitollinen siitä ettei suolistosairauteni ole niin pahaa laatua, että pitäisi pelätä äkillistä ripulikohtausta vaikka julkisella paikalla ja sen vuoksi täytyisi selvittää yleisövessojen sijainti tai miettiä pitääkö laittaa vaipat jalkaan. Luojan kiitos siitä.
Tämän kommentin kirjoitin siksi, että kukaan ei saa mennä sanomaan toiselle "totuuksia" hänen laihuudestaan tai ylipainostaan. Sen saa tehdä vasta sitten, kun on tutkittu potilas kunnolla/kun toinen erikseen pyytää kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!
Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa?
Pippa on syömishäiriöinen. Hänen pitäisi lopettaa koko aiheesta puhuminen. Siellä puhuu sairaus.
Mutta lääkäri siis joka tapauksessa tekee väärin ja "loukkaa ihmisen kehorauhaa" jos hän ehdottaa lihavalle laihduttamista, oli lääkäri nyt sit kuka hyvänsä?
Ihan yhtä tehokas neuvo vaikeasti masentuneelle on sanoa "piristy".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Itse olen sun pituinen ja 56kg. Mun pitää saada vähintään noin neljä kiloa pois. 75kg on tosi paljon painoa 160cm.
Itse asiassa ei kyllä ole. Jonkin verran on pudotettavaa, mutta ei suuremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ikäihmisillä, siis oikeasti iäkkäillä pieni ylipaino on kyllä ihan lääketieteellisistä syistä hyvä asia. Pieni rasva kerros suojaa hauraita luita vähän paremmin kaatuessa, eikä mummu kuihdu heti olemattomiin, jos joutuu sairaalaan. Tässä puhutaan nyt siis muutamista kiloista.
Joo no minä kirjoitin muista kuin vanhuksista. Mutta mummuiässä ne kilot kyllä ehtii sitten hankkimaan, jotka tulee helposti muutenkin kun liikunta vähenee. Mahdollisimman vanhaksi asti kannattaisi pitää terveydestään, sydämestään, kropan liikkuvuudesta ja lihaksista erityisesti huolta, että ylipäänsä elää mummuikään ja ei joudu laitokseen alle 70-vuotiaana kun ei pääse liikkumaan. Luulisi että moni haluaisi elää kotonaan puolison kanssa mahdollisimman terveenä ja pitkään, eikä muiden varassa vaipoissa. Ei se itsestään huolehtiminen mahdollisuuksia ainakaan huononna. Ei ehkä kannata terveyttään jo nuorena huonontaa ja hankkia ekstrakiloja "koska vanhana tarvii".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Itse olen sun pituinen ja 56kg. Mun pitää saada vähintään noin neljä kiloa pois. 75kg on tosi paljon painoa 160cm.
Alapeukkuja koska hyvin monelta on täysin kadonnut kyky nähdä normaalipainoinen. 160cm. ja 75kg on lihava.
Niinhän tuo kirjoittaja kirjoittikin, ettäb hän on lihava, muttei obeesi. Hyvin monelta, varsinkin sinulta, on täysin kadonnut lukemisen ymmärryskyky, jos sitä koskaan on ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Itse olen sun pituinen ja 56kg. Mun pitää saada vähintään noin neljä kiloa pois. 75kg on tosi paljon painoa 160cm.
Itse asiassa ei kyllä ole. Jonkin verran on pudotettavaa, mutta ei suuremmin.
No on paljon, katso vaikka painoindeksitaulukko. Joku 15kg ylipainoa on paljon. Eikä siellä painoindeksitaulukon ylärajallakaan ole pakko olla, kun voi olla alempanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ylipainohan nähdään (itse) usein "kurveina joita miehet rakastaa", ei miehet mitään normaalipainoisia tai hoikkia (="luusäkkejä") halua.
Miehet? Eikö miehistä vielä suurempi osa ole ylipainoisia kuin naisista?
On. Mutta eipä ollut eilenkään yksikään lihava mies paikalla kokemusasiantuntijana. Jotenkin miesten osalta tätä lihavuusongelmaa lakaistaan kaiken aikaa maton alle ja nostellaan naisia tikun nokkaan. Miksi? Eikö ketään kiinnosta miesten terveys - vai eikö naistenkaan TERVEYS kiinnosta, vain se miltä nainen näyttää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yleensä jaksa katsoa / ole kiinnotunut Kiiminkisen mielipiteistä. Olen parantunut funktionaalisen avulla, joten tuollainen 100 % aivopesty koululääketieteen ihminen, ei herätä minussa luottamusta. Monessa maassa koululääketiede ja funktionaalinen, (kokonaisvaltainen, ravitsemukseen tukeutuva hoito), kulkevat käsi kädessä toistaan tukien. Suomalainen, lääkebisneksen viitoittama, lääkärien koulutus blokkaa funktionaalisen pahana kilpailijana kokonaan pois. Osa lääkäreistä tajuaa tämän, Kiiminkinen ei.
Mutta se mitä Kiiminkinen uskalsi sanoa ääneen on minusta totta. "Kiminkisen mukaan lääkäri, joka ei sano potilaalle mitään ylipainosta, syyllistyy hoitovirheeseen." Välillä tuntuu, että lihavat pystyvät jotenkin blokkaamaan pois lihavuutensa. Muokkaavat kuviaan laihemman näköisiksi, heidän asunnoissaan ei ole kokovartalopeilejä jne. Minulle muiden ulkonäkö on ihan sama, jokainen tyylillään, ei kuulu minulle, mutta hoikka, sporttinen vartalo on minun ihannevartalo ja terveenä on hyvä olla, joten olen tehnyt kaikkeni sen eteen. Joka päivä itse tehty ruoka ja liikunta vievät toki aikaa ja vaivaa, että helpolla ei pääse, mutta kannattaa silti.
Miski sinua häiritsee onko jonkun kotona peiliä?
Ja teksti pointti meni siis ohi, otetaanpa rautalankaa. Ei häiritse, kukin tyylillään, lähinnä huvittaa itsepetos.
Mikä itsepetos? Vastaa nyt vain kun itse aloitit. Tähän asti olet vain satuillut omia mielikuvittelujasi palstalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Itse olen sun pituinen ja 56kg. Mun pitää saada vähintään noin neljä kiloa pois. 75kg on tosi paljon painoa 160cm.
Itse asiassa ei kyllä ole. Jonkin verran on pudotettavaa, mutta ei suuremmin.
No on paljon, katso vaikka painoindeksitaulukko. Joku 15kg ylipainoa on paljon. Eikä siellä painoindeksitaulukon ylärajallakaan ole pakko olla, kun voi olla alempanakin.
Normaalipainon ylärajalla on ihan yhtä hyvä ja terveellistä olla kuin siellä alempana.
Vierailija kirjoitti:
Tervettä lihavuutta ei ole. Se fakta tuli onneksi nyt ihan sanottua.
Ei, samoin kuin ei ole tevettä karkinsyömistä, viinilasillistakan. Sen sijaan se että syö pari kertaa vuodessa 50g karkkia, tai jou viinilasillisen joka 3. kuukausi ei ole mitenkään sairasta. Eikä sairasta ole myöskään pieni ylipaino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Olet kylläkin obeesi. Miksi kuvittelet, ettet ole? Lääkäri määrittelisi sinut niin.
160/75 ei ole obeesi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla suomessa naisten yleisin vaatekoko oli 36 ja nyt 44. Aivan järkyttävää.
jätit sitten huomioimatta sen faktan, että vaatekokotaulukko muutettiin joitakin vuosia sitten ja ihan mediassa kerrotiin koon 38 naisille, että älkää säikähtäkö, jos teidän vaatekokonne onkin yhtäkkiä luokassa 42-44 ja l
Höpö höpö....... aina ihme selityksiä. Olen yli 50 vuotias ja käyttänyt koko aikuisikäni kokoa 32-34.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia vaan haitallisen laihdutuspuheen välttämistä. Haitallinen laihdutuspuhe ei auta ketään laihduttamaan vaan on pelkkää l*skivihaa. L*skivihaajan tavoite on saada lihava tuntemaan itsensä huonoksi ja epäonnistuneeksi jne. Itseinho ei auta ketään laihtumaan, päinvastoin, se syöksee syömishäiriöihin ja jojoiluun ja ajaa normaalipainoisetkin dieettiruljanssiin. Päinvastoin, itsensä arvostaminen voi johtaa itsensä ja kehonsa parempaan kohteluun.
Huomauttaisin että kaikilla ylipainoisilla ei ole epäterveelliset elämäntavat esim. mässäilyä, isoja annoksia tai napostelua vaan ylipaino on voinut tulla sairauksien ja lääkkeiden myötä. Näin minulla. Sinun ei tarvitse puuttua minun painooni vaan voit pitää huolen ihan omista asioistasi. Minä olen yrittänyt laihduttaa jo normaalipainoisena ja edelleen yritän laihduttaa. "Puuttua" ja huomautella ja haukkua ei kenenkään tarvitse, se ei minun tapauksessani auta.
https://syomishairioliitto.fi/blogi/mita-laihdutuskulttuurilla-tarkoite…
Älä ota henkilökohtaisesti, sillä en ole puuttunut Sinun asioihisi, tämä on yleinen keskustelupalsta. Kuten kirjoitin, jokaista tulee arvostaa ja hyväksyä sellaisena kuin on. Mutta ei kaikkien ihmisten tarvitse olla eivätkä ole niin herkkänahkaisia kuin sinä. Tottakai terveellisiin elämäntapoihin on hyvä kannustaa positiivisuudella eikä lietsoa itseinhoa. Mutta jos jollain ei onnistu ja lääkäri mainitsee sanan laihdutus niin kauheaa vihaa? Mielestäni on lääkärin velvollisuus asia ottaa esiin, sillä moni ei ymmärrä miten se pienikin ylipaino voi aiheuttaa mm. uniapneaa tai vaikeuttaa jotain muuta sairautta. Se on ok miehille sanoa että voisi koittaa elää terveellisemmin, kiloja pois, tupakkaa ja alkoa vähentää, mutta kun lääkäri sanoo naiselle painosta niin "kauheaa l ä skivihaa ja lääkärin syy ettei laihdutus onnistu ja iskee syömishäiriö".
Suomalaiset on lihavampia kuin koskaan, ei tuo kehopositiivisuus taida toimia. Tai ei sitä ainakaan tarvitse joka paikassa toitottaa että "ok ok olla 200-kiloinen". Saa olla jokainen toki, mutta ihan yhtä ok on olla anorektinen, alkoholisti ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä toine joka ei ole koskaan pitänyt tuosta Kiminkisestä. Hänellä lienee itsrllä joku sairaus kun hölöttää suu vaahdossa jotain täysin epäolennaista, puhuu kokoajan päälle jne. Ällöttävä tyyppi.
Mutta se on nyt sivuseikka, hän on ainoita jotka uskaltaa ottaa lihavuuden julkisesti esille.Tässäkin keskustelussa huusi poissaolollaan muut lihavuutta edistävät ja laihtumista hankaloittavat tekijät kuin tuo ruoka ja liikunta.
Esim stressi. Voimakas stressihormooni sotkee koko elimistön, lisää ja ylläpitää matala-asteista tulehdusta kehossa. Se itsessään jo lihottaa. Sitten usein stresaantuneet ovat väsyneitä, he syövät määrällisesti enemmän, keho huutaa ravintoa jotta jaksaisi enemmän ja enemmän. Stressaantunut ja/tai surullinen ihminen usein lohduttaa itseään jollain hyvällä. Naiset usein suklaalla, pullalla, jäätelöllä tms. Stressaantuneena ja uupuneena ihminen liikkuu normaalia vähemmän. Ja näin on kierre vlmis.
Sitten me muut sairaudet jotka hidastaa aineenvaihduntaa, esim kilpirauhasen vajaatoiminta joka on ymmärrettyä yleisempää keski-ikäisillä naisilla.
Suoliston kunto. Jos suolisto on sekaisin, kaikki kalorit imeytyy kehoon.
Sitten on vielä se elimistön kemikalikuormajoka sotke hormoonit. Tästä puhutaan todella harvoin, koska sitä on kai erittäin vaikea tutkia eikä asiaa ymmärretä.
Tässä oli monta hyvää huomiota.
Itsellä oli aikoinaan just tuo tilanne että pitkän antibioottikuurin ja voimakkaan pitkäkestosen stressin takia elimistö ja suolisto ihan sekasin. Söin ravintoterapeutinkin mukaan muuten ihan terveellisedti puhdasta itsetehtyä ruokaa ja annoskoko oli oikea. Aamupala vaan usein jäi liian vähäiseksi tai kokonaan väliin.
Stressaantuneena ka uuvuksissa söin välipalalsi töissä (monta x viikossa) suklaapatukan tai jotain muuta suklaista koska se tuo mielihyvää. Myös pullaa ja muita leivonnaisia meni lohdutuksena.
Tein pitkiä päiviä joten söin usein banaania kun se on helppo ottaa mukaan autoon tai käsilaukkuun, lotonakin vedin vielä toisn banskun. Banskuhan on lähes pelkkää sokeria.
Corona aikana kevyttä ulkoilua vaille kaikki liikunta jäi 2 vuodeksi. Istuin koneen ääressä kotona 10h työpäiviä.
Lihoin ns silmissä.Nyt kun stressitekijä on poistettu ja stressi helpottanut, erilaista liikuntaa tullut elämään (vaikkakin kohtuu kevytyä, olen jo 52v) olen alkanut laihtumaan.
Olen lisännyt aamupalaani huomattavan määrän protskua (ennen amiaiseni oli pelkkää kahvia ja jotain hyvin hiilaripitoista), olen myös syönyt maitohappobakteereja ym suoliston kuntoa parantavia ruokia. Hiilarit minimiin, ei mitään puuroja, ei pastaa eikä riisiä. Perunasta en voi kokonaan luopua, mutta olen vähentänyt sitäkin. Ja valiteytavadti lähes kaikki muu makea poi. Mutta eipä enää tee mielikään.Paino tippuu hitaasti mutta tippuu kuitenkin, noin 1-1.5 kg /kk. (Ylipainoa oli lähtökohdassa n 30kg)
Yksi ongelma voi olla ihan vaan se ruokavalio. Vaikka kuinka olisi ravitsemusterapeutin tarkastama niin se voi olla pielessä tai ei sovi yksilöllisesti. Meille myös suositellaan prosessoituja elintarvikkeita jotka on kaikkea muuta kuin terveellisiä. Ja ihan siis näiden ns asiantuntijoiden toimesta.
Minun kiloihin ei toimi muu kuin äärimmäisen tiukka kuuri. Terveellinen ruokavalio minulla ollut aina ja liikuntaa harrastanut tavoitteellisesti 4-vuotiaasta. Pikaruokapaikassa olen käyny 1986 viimeksi enkä syö paljon karkkia ja suklaata.