Nina Kuhta ja tohtori Kiminkinen puhuvat painosta: en tiedä mitä ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää, että masennusta lähdetään aina hanakasti lääkitsemään, mutta lihavuus ei ole ihmiselle sellainen ongelma, että voisi harkita lääkitystä?

Selkeästi joillain on jotain häikkää kylläisyyden säätelyn kanssa. Osalla myös tunnesyömistä, jonka juuret ovat jossain ties missä. Jos on kymmeniä laihdutusyrityksiä taustalla, niin eikö silloin olisi paikallaan kokeilla jotain lääkettä. Lihavuuteenkin on olemassa erilaisia lääkevaihtoehtoja, mm. niitä, jotka estävät rasvan imeytymistä ravinnosta sekä ruokahalua hillitseviä ja aktiivisuutta parantavia lääkkeitä.

Kyllä keinoja löytyy, mutta istuuko meissä suomalaisissa lääketieteen ammattilaisista lähtien tiukassa sellainen pärjäämisen kulttuuri. Kaikki pitää tehdä itse ja kärsiä mahdollisimman paljon. Ettei vain olisi liian helppoa kellään...

Kyllä! Siksipä minua lähinnä naurattaa tämä tilanne, koska tiedän sen viiden vuoden sisään radikaalisti muuttuvan. Ilmeisesti on liian vaikea pala joillekin niellä, että lääkkeillä se läskeinkin saa laihdutettua. En voi käsittää tätä mentaliteettia. Myös kolesterolia, kakkostyypin diabetesta ja verenpainetta lääkitään - ihan samanlaisia elintapasairauksia. Ja ylipaino on vielä todella usein tunne-elämän sairaus.

Ihan juuri näin!

Nää jotka selittelee  että lääkärin olis pitäny sanoa tiukemmin itkis nyt traumoja ja niistä seurannutta tunnesyömistä jos lääkärit olis sanonu tiukemmin. Pitäs osata ottaa se oma vastuu viimeistään nyt.

Vierailija kirjoitti:

En yleensä jaksa katsoa / ole kiinnotunut Kiiminkisen mielipiteistä. Olen parantunut funktionaalisen avulla, joten tuollainen 100 % aivopesty koululääketieteen ihminen, ei herätä minussa luottamusta. Monessa maassa koululääketiede ja funktionaalinen, (kokonaisvaltainen, ravitsemukseen tukeutuva hoito), kulkevat käsi kädessä toistaan tukien. Suomalainen, lääkebisneksen viitoittama, lääkärien koulutus blokkaa funktionaalisen pahana kilpailijana kokonaan pois. Osa lääkäreistä tajuaa tämän, Kiiminkinen ei. 

Mutta se mitä Kiiminkinen  uskalsi sanoa ääneen on minusta totta. "Kiminkisen mukaan lääkäri, joka ei sano potilaalle mitään ylipainosta, syyllistyy hoitovirheeseen." Välillä tuntuu, että lihavat pystyvät jotenkin blokkaamaan pois lihavuutensa. Muokkaavat kuviaan laihemman näköisiksi, heidän asunnoissaan ei ole kokovartalopeilejä jne. Minulle muiden ulkonäkö on ihan sama, jokainen tyylillään, ei kuulu minulle, mutta hoikka, sporttinen vartalo on  minun ihannevartalo ja terveenä on hyvä olla, joten olen tehnyt kaikkeni sen eteen. Joka päivä itse tehty ruoka ja liikunta vievät toki aikaa ja vaivaa, että helpolla ei pääse, mutta kannattaa silti.

Juuri näin. Siskoni muokkaa kuviaan hoikemmiksi ja suuttui silmittömästi kun sairaanhoitaja yritti keskustella hänen kanssaan lihavuudesta. Bmi 35 ja omasta mielestään ei mitään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin tuota ns näkymättömyyttä. Itse olin juuri sukujuhlissa ja olen runsaasti ylipainoinen

Sain kuulla jatkuvasti painostani huomautuksia. Olin vielä panostanut pukeutumiseen ja lahjaan, se ei auttanut. Mielummin olisin ns näkymätön.

alat vain haukkumaan takaisin: suurin osa tuollaisista ihmisistä oppii nopeasti pitämään mielipiteensä ominaan.

Mielestäni on törkeää alkaa haukkua ketään juhlissa (tai missään muuallakaan). Häiden pitäisi olla iloinen juhla... Omaan tuttavapiiriini kuuluu jonkin verran lihaviakin ihmisiä, aika kurjaa kohtelua ovat saaneet ympäristöstä. Meidän kansamme voi ilmeisen huonosti, kun pitää aina ottaa joku ryhmä julkisen haukkumisen ja solvaamisen alle. Ylipainoiset ovat tässä mielessä helppoja kaikille kiusaajille, koska ylipainoisen "vika" näkyy ulospäin. Paskaa kohtelua ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää, että masennusta lähdetään aina hanakasti lääkitsemään, mutta lihavuus ei ole ihmiselle sellainen ongelma, että voisi harkita lääkitystä?

Selkeästi joillain on jotain häikkää kylläisyyden säätelyn kanssa. Osalla myös tunnesyömistä, jonka juuret ovat jossain ties missä. Jos on kymmeniä laihdutusyrityksiä taustalla, niin eikö silloin olisi paikallaan kokeilla jotain lääkettä. Lihavuuteenkin on olemassa erilaisia lääkevaihtoehtoja, mm. niitä, jotka estävät rasvan imeytymistä ravinnosta sekä ruokahalua hillitseviä ja aktiivisuutta parantavia lääkkeitä.

Kyllä keinoja löytyy, mutta istuuko meissä suomalaisissa lääketieteen ammattilaisista lähtien tiukassa sellainen pärjäämisen kulttuuri. Kaikki pitää tehdä itse ja kärsiä mahdollisimman paljon. Ettei vain olisi liian helppoa kellään...

tärkeintä olisi selvittää ylipainon perimmäinen syy. Ei mikään lääke auta, jos perimmäinen syy jätetään hoitamatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää, että masennusta lähdetään aina hanakasti lääkitsemään, mutta lihavuus ei ole ihmiselle sellainen ongelma, että voisi harkita lääkitystä?

Selkeästi joillain on jotain häikkää kylläisyyden säätelyn kanssa. Osalla myös tunnesyömistä, jonka juuret ovat jossain ties missä. Jos on kymmeniä laihdutusyrityksiä taustalla, niin eikö silloin olisi paikallaan kokeilla jotain lääkettä. Lihavuuteenkin on olemassa erilaisia lääkevaihtoehtoja, mm. niitä, jotka estävät rasvan imeytymistä ravinnosta sekä ruokahalua hillitseviä ja aktiivisuutta parantavia lääkkeitä.

Kyllä keinoja löytyy, mutta istuuko meissä suomalaisissa lääketieteen ammattilaisista lähtien tiukassa sellainen pärjäämisen kulttuuri. Kaikki pitää tehdä itse ja kärsiä mahdollisimman paljon. Ettei vain olisi liian helppoa kellään...

Kyllä! Siksipä minua lähinnä naurattaa tämä tilanne, koska tiedän sen viiden vuoden sisään radikaalisti muuttuvan. Ilmeisesti on liian vaikea pala joillekin niellä, että lääkkeillä se läskeinkin saa laihdutettua. En voi käsittää tätä mentaliteettia. Myös kolesterolia, kakkostyypin diabetesta ja verenpainetta lääkitään - ihan samanlaisia elintapasairauksia. Ja ylipaino on vielä todella usein tunne-elämän sairaus.

Ihan juuri näin!

Samaa mieltä. Toivoisin itse entisenä lihavana (lääkkeiden avulla laihduttanut) että kaikki puhuisivat enemmän siitä ovatko käyneet lihavuusleikkauksessa tai laihduttaneet lääkkeillä. Ihmeellistä esittämistä ja ehkä yhdelle lähipiirissä kerrotaan että kävi lihavuusleikkauksessa, jos sitäkään. Avoimempi puhuminen näistä voisi auttaa muitakin ihmisiä terveellisempään painoon ja ylipäätään lisätä tietoisuutta vaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.

Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.

Ylipainohan nähdään (itse) usein "kurveina joita miehet rakastaa", ei miehet mitään normaalipainoisia tai hoikkia (="luusäkkejä") halua. 

Selvästikään et itse ole koskaan ollut todella ylipainoinen. En usko hetkeäkään, että olisi olemassa +30 tai enemmän ylipainoista naista, joka ei olisi moneen kertaan kuullut miehiltä, kuinka epähaluttava on. Te hoikat/normaalipainoiset luulette tietävänne lihavien elämästä kaikenlaista, esim. mitä ja kuinka paljon me syödään, mitä ajattelemme ja luulemme itsestämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää, että masennusta lähdetään aina hanakasti lääkitsemään, mutta lihavuus ei ole ihmiselle sellainen ongelma, että voisi harkita lääkitystä?

Selkeästi joillain on jotain häikkää kylläisyyden säätelyn kanssa. Osalla myös tunnesyömistä, jonka juuret ovat jossain ties missä. Jos on kymmeniä laihdutusyrityksiä taustalla, niin eikö silloin olisi paikallaan kokeilla jotain lääkettä. Lihavuuteenkin on olemassa erilaisia lääkevaihtoehtoja, mm. niitä, jotka estävät rasvan imeytymistä ravinnosta sekä ruokahalua hillitseviä ja aktiivisuutta parantavia lääkkeitä.

Kyllä keinoja löytyy, mutta istuuko meissä suomalaisissa lääketieteen ammattilaisista lähtien tiukassa sellainen pärjäämisen kulttuuri. Kaikki pitää tehdä itse ja kärsiä mahdollisimman paljon. Ettei vain olisi liian helppoa kellään...

tärkeintä olisi selvittää ylipainon perimmäinen syy. Ei mikään lääke auta, jos perimmäinen syy jätetään hoitamatta

Usko pois - auttaa. Sen sijaan terapiasta olen samaa mieltä jossa tunne-elämää saadaan selvittyä.

Vierailija kirjoitti:

Nää jotka selittelee  että lääkärin olis pitäny sanoa tiukemmin itkis nyt traumoja ja niistä seurannutta tunnesyömistä jos lääkärit olis sanonu tiukemmin. Pitäs osata ottaa se oma vastuu viimeistään nyt.

Ystävälle sanottiin painosta kaksi vuotta sitten ja ei ole muuta tehnyt kuin valittanut lääkärin törkeydestä siitä lähtien. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.

Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.

Kehopositiivisuus ei ole lihavuuden ihannointia vaan haitallisen laihdutuspuheen välttämistä. Haitallinen laihdutuspuhe ei auta ketään laihduttamaan vaan on pelkkää l*skivihaa. L*skivihaajan tavoite on saada lihava tuntemaan itsensä huonoksi ja epäonnistuneeksi jne. Itseinho ei auta ketään laihtumaan, päinvastoin, se syöksee syömishäiriöihin ja jojoiluun ja ajaa normaalipainoisetkin dieettiruljanssiin. Päinvastoin, itsensä arvostaminen voi johtaa itsensä ja kehonsa parempaan kohteluun.

Huomauttaisin että kaikilla ylipainoisilla ei ole epäterveelliset elämäntavat esim. mässäilyä, isoja annoksia tai napostelua vaan ylipaino on voinut tulla sairauksien ja lääkkeiden myötä. Näin minulla. Sinun ei tarvitse puuttua minun painooni vaan voit pitää huolen ihan omista asioistasi. Minä olen yrittänyt laihduttaa jo normaalipainoisena ja edelleen yritän laihduttaa. "Puuttua" ja huomautella ja haukkua ei kenenkään tarvitse, se ei minun tapauksessani auta.

https://syomishairioliitto.fi/blogi/mita-laihdutuskulttuurilla-tarkoite…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä! 

Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski. 

Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.

Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.

Monella ihmisellä Suomessa on perimässään voimakas alttius korkeaan kolesteroliin ja verenpaineeseen. Niin minullakin,  ja olen tuollainen, jota ehkä kutsut himoliikkuja-terveysintoilijaksi. Liikun paljon, koska nautin liikunnasta. Erityisesti luonnossa liikkuminen on minulle suorastaan terapeuttista. Ruokavalio ok. Ylipainoa ei ole, vaan olen ollut samoissa mitoissa noin 35 viimeistä vuotta raskauksia lukuun ottamatta.  Silti minulla on verenpainelääkitys voimakkaan sukurasituksen myötä. Mieheni on ns. terve, mutta hänellä on noin 40 kg ylipainoa. Olemme nyt 55-vuotiaita. Minulla ei ole mitään terveysongelmia: ei nivelkipuja, ei särkyjä, ei edes vaihdevuosioireita (vaikka en osaa sanoa, mistä se johtuu).  Voin edelleen juosta maratonin ja kävellä niin paljon kuin haluan. Aiemmin terveelle miehelleni on alkanut viime vuosina ilmaantua sairauksia kuten sydämen ryhmihäiriöt ja todella vaikeat jalkasäryt, joiden syytä ei tiedetä. Kävimme ennen yhdessä pyörälenkeillä ja kävelemässä, mutta hän ei enää pysty kävelemään edes lyhyitä matkoja. Minulla on ollut huono tuuri geenilotossa, mutta silti uskon, että omien valintojeni vuoksi elän nyt laadukkaampaa elämää kuin moni ikäiseni. Tosin en ole liikuntaa valinnut terveyden tai ulkonäön vuoksi, vaan siksi, että se on niin kivaa ja tein valinnan jo noin 12-vuotiaana. 

Kiitos tarinastasi, juuri noin toisaan kirjoitinkin, kiva kun olet samaa mieltä.

T: lainaamasi

Vierailija kirjoitti:

Palkitsemisjärjestelmä pitää heittää romukoppaan. 

Pitää ymmärtää ja sisäistää se että ihmisen elämä ei ole työ ja palkinto, vaan ihan vain elämää. Työpäivän jälkeen ei tarvitse palkinnoksi viinilasia, eikä tunnin lenkin päälle viineriä. Voi ihan vain käydä töissä ja lenkillä ilman palkintoja.

Sinun pitää sisäistää että lihavuus ei tarkoita että on tuollainen. En juo viiniä enkä syö viineriä. Lenkki on pitempi kuin tunti.

Se että sinä pysyt hoikkana tuolla kaavalla ei tarkoita sitä että joku toinen pysyisi.

Vierailija kirjoitti:

Niimpä, jos tähän asiaan olisi haluttu yhteiskunnassa panostaa, niin varmasti se olisi tehty.

Muita sairauksia, jopa alkoholismia hoidetaan paremmin ja siihen saa apua.

Valitin kerran työterveushuollossa (iso valtakunnallinen keju joka ainostaa asiantuntijuuttaan alalla) että tarvitsen apua paino-ongelmani ja jatkuvan lihomiseni kanssa.

Minullavon ollut jo 10 v kilpparin vajatoiminta, siihen lääkitys ja vaihdevuodet alkaneet n 5v sitten.

Mitä apua sieltä sain:

- pilpirauhasarvojen verikokeen

- linkin heidän johonkin ravintovalmennukseen (jossa ei tullut esille mitään mitä en olisi jo tiennyt tai joisi lehdistä lukea)

- toisen linkin johonkin heidän hyvinvointiohjelmaan johon mun ois pitäny viikottai kirjata mitä liikuntaa oon suorittanu ja minkä aikaa. Kk kirjaamisen jälkeen ois ollu mahdollisuus 1/2 h jutusteluun hoitajan kanssa edistymisestä.

- lääkäri vaan totesi lakoonisesti että kyllähän se työelämä on tänä päivänä niin stressaava että kunnon ylläpitämiseen ei riitä voimavaroja ja sitten pitää vaan tarkkailla syömistä ja niitä annoskokoja. Tässäkin sanoin että ongelmani ei ole tieto, olen perehtynyt asioihin ja kun kerroin mitä syön ja minkä verran niin hän totesi että kuulostaa kyllä suhteellisen terveelliseltä.

Kertoi myös että meillä naisilla vaihdevuodet lohottaa kuullemma. Kysyi miten nukun, ja kun sanoin nukkuvani hyvin, se keskustelu oli sit siinä.

Tämä käynti maksoi toista sataa eur työnantajalleni ja varmasti nuo höpö höpö valmennukset jotain siihen päälle.

Heillä ei siis ollut mitään annettavaa minulle, ei edes kertonut mistä muualta kannattaisi etsiä apua vaikka ylipainoa heittämällä 35kg. Ko firmasa ei ole pks alueella yhtään lihavuuden hoitoon erikoistunutta erikoislääkäriä jolle tarjouduin menemään omakustanteisesti jos hän kirjottaa lähetteen. Ei saanut apua.

Jos olisin ollut alkoholisti minulle olisi räätälöityheti 1/2 vuotta kestävä ohjelma tukihenkilöineen, seurantoineen ja lääkityksineen.

En jätyänyt asiaa tähän vaan juttelin duunissa työhyvinvointijohtajamme kanssa joka vastaa työterveyshuollon yhteistyöstä ja kehittämisestä.

No, hän kyllä kuunteli kehitysehdotukseni siitä että kannattaisi alkaa panostamaan tuohon puoleen koska lihavuus vie ihmisiltä myös työkykyä ja aiheuttaa sairaspoissaoloja / heikentää yleistä jaksamista.

Hän katsoi minua sen näköisenä että tämä olisi hänelle ihan uusi juttu :-) ja pohti sitä siinä että "hyvä huomio, joooooo'o, pitää ehkä ottaakin jossain kohtaa yhteistyöpalaverissa esille, totta, hyvä huomio... meillähän on toki se nettipohjanen hyvinvointivalmennus sielä intrassa ootko tutustunu" OMG....

Totesin vaan mielessäni että Emmäääkestä..... tälläkö tasolla oikeasti on johtajatason henkilön edustamansa vastuualueensa ymmärrys.

Toit todella tärkeän ilmiön esille.

Aikoinaan itse "pääsin" (lääkärin sanoja, kun halusi oikein korostaa, että nyt saat jotain erikoista, ole nöyränä ja hyväksy ja tajua miten erikoista saat) aikoinaan yths:n "ravitoterapiaan kouluttautuneelle"  selvittämään mikä ruokavaliossani oli vialla. Tein ruokapäiväkirjaa ja hoitaja katsoi sitten finelistä paljonko kaloreita olin syönyt. (se oli hoitajan taso... osasi vain katsoa finelistä kalorit).  Se oli päivä kun lakkasin uskomasta seuomalaisen terveydenhuollon asiantuntijuuteen. hoitaja lähinnä epäili että olin jättänyt jotain merkitsemättä, koska ei näillä kaloreilla voi lihoa.

Vuosia myöhemmin sitten todettiinkin, että kappas, tällä potilaalla on kilpirauhasen vajaatoiminta.

Tuolloin tapasin toisen lääkärin, joka ei lähtenyt normaalille ulkoaopeteltujen fraasien toistolinjalle, vaan tahtoi selvittää syitä ja luotti myös minun sanaani. SIitä se vyyhti lähti aukeamaan. 

On henkistä väkivaltaa, että lihava ei saa samaa hoitoa kuin normaalipainoinen, tai että kun lihavaa syytetään asiasta, johon hän on syytön. Ihminen pitää osata kohdata terveydenhuollossakin yksilönä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös olen puhunut sekä yleisellä että yksityisellä lääkärillä lihomisongelmasta.

Ohjeet oli karrikoidusti tarkkaile syömisiäsi, vähärasvaisempia tuotteita (hiilareista ei puhunut mitää) ja herkut minimiin. Pitää lisätä hyötyliikuntaa (siis mitä, asun pikku kaksiosa kerrostalon alakerrasa, työpaikka 300 m päässä, toimistotyö.)

Sanoi että lepoon ja nukkumisern kannattaa panostaa. Nukun varsin hyvin ja mitään muuta en oo viim 3 vuoteen (koronasulkuaika) tehnykään kun panostanu lepoon sohvan ja tv:n välissä.

Suositteli ottamaan jostin salilta personal trainerin.

Mitään ei kysyny stressistä, suoliston kunnosta, ei ohjattu eternpäin. Yksituisellä käynti oli 128 + verikokeet joku 45 eur ja toivotettii zempiä jatkoon.

Luulen, että tarvetta olisi sellaiselle palvelulle, jossa pt:n tapainen tulee ihan kädestä pitäen näyttämään, miten elintapoja muutetaan terveellisemmiksi. Hän asuisi määräajan asiakkaan kotona ja eläisi tämän kanssa "samaa elämää", näyttäisi, missä menee pieleen ja opastaisi, mikä on terveellisempi tapa.

Näitä kommentteja kun lukee, niin tuntuu, että tietoa on, mutta ei ole kykyä, halua, pontta, jaksamista, mitä ikinä, puuttua omaan elämäänsä. Sanotaan, että on käyty ravitsemusterapeutilla ja valmennuksissa, mutta onko niistä otettu oppia, sitä ei täällä moni tarina kerro. Todennäköisesti ei. Tieto ei auta, jos ei sitä pysty soveltamaan käytäntöön omassa elämässään. Monilta puuttuu aloitteellisuus, omatoimisuus. Sitä ei voi kaataa kehenkään toiseen ulkoapäin, mutta ehkä rinnalla kulkeminen auttaisi joitakuita saamaan jonkinlaisen ahaa-elämyksen? Esimerkiksi tuttua lautasmallia haukutaan ja parjataan, ettei se toimi ja että se on surkea ja huono ja sairastuttaa ihmisen, mutta noudattavatko sen arvostelijat sitä itse?

Itsensä huijaaminen on helpompaa kuin ehkä mikään muu. Luulla tekevänsä jotain, mutta todellisuus onkin muuta. Siksi olisi hyvä, jos joku syyllistämättä, halveksimatta, haukkumatta ja parjaamatta tulisi vaikka kuukaudeksi asumaan elämänmuutosta yrittävän luokse ja näyttäisi mahdollisuuksien rajoissa, mitä hänen elämässään pystyisi tekemään toisin, jotta terveys kohenisi. Näyttäisi, ei valmentaisi, ei kehottaisi tekemään, ei neuvoisi, ei opastaisi, vaan ottaisi kädestä ja kulkisi siinä vierellä. Tehdään näin tämä, yhdessä. Saattaisi alkuun, ja kun asiakkaan omat siivet kantavat, päästäisi irti.

Olkaa hyvä, ottakoon joku kopin tästä mukana kulkemisen liikeideasta.

Varmasti on tilausta rinnalla kulkijalle, mutta noin muuten olen kyllä eri mieltä ajatuksistasi. 

Olen lopettanut ekä alkoholin että tupakoinnin, mutta syömistä en ole pystynyt vielä lopettamaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä! 

Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski. 

Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.

Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.

Monella ihmisellä Suomessa on perimässään voimakas alttius korkeaan kolesteroliin ja verenpaineeseen. Niin minullakin,  ja olen tuollainen, jota ehkä kutsut himoliikkuja-terveysintoilijaksi. Liikun paljon, koska nautin liikunnasta. Erityisesti luonnossa liikkuminen on minulle suorastaan terapeuttista. Ruokavalio ok. Ylipainoa ei ole, vaan olen ollut samoissa mitoissa noin 35 viimeistä vuotta raskauksia lukuun ottamatta.  Silti minulla on verenpainelääkitys voimakkaan sukurasituksen myötä. Mieheni on ns. terve, mutta hänellä on noin 40 kg ylipainoa. Olemme nyt 55-vuotiaita. Minulla ei ole mitään terveysongelmia: ei nivelkipuja, ei särkyjä, ei edes vaihdevuosioireita (vaikka en osaa sanoa, mistä se johtuu).  Voin edelleen juosta maratonin ja kävellä niin paljon kuin haluan. Aiemmin terveelle miehelleni on alkanut viime vuosina ilmaantua sairauksia kuten sydämen ryhmihäiriöt ja todella vaikeat jalkasäryt, joiden syytä ei tiedetä. Kävimme ennen yhdessä pyörälenkeillä ja kävelemässä, mutta hän ei enää pysty kävelemään edes lyhyitä matkoja. Minulla on ollut huono tuuri geenilotossa, mutta silti uskon, että omien valintojeni vuoksi elän nyt laadukkaampaa elämää kuin moni ikäiseni. Tosin en ole liikuntaa valinnut terveyden tai ulkonäön vuoksi, vaan siksi, että se on niin kivaa ja tein valinnan jo noin 12-vuotiaana. 

No, me olemme erilaisia eikä se aina noinkaan mene.

Tuttavani on aina harrastanut liikuntaa terveellisesti, kotona hyötyliikuntaa, pysynyt hoikkana syönyt itse valmistettua ruokaa, ei jurikaan alkoholia, ei tupakkaa, hoikka. Sairastanut 2 eri syöpää, korkea kolesteroli, orastava nivelreuma, iän myötä verenpainetta ym ym.

Ystävätär joka samanikäinen, yliainoa ollut 20v noin 10-15 kg on terve kuin pukki ikäisekseen.

Puhumattakaan niistä kolmesta terveen ja liikunnallisen ihmisen äkkikuolemasta jotka ovat tuttujani ja heidän perheitään kohdanneet tämän vuoden aikana. Yksi meni hiihtoladulla, yksi vaellusreissulla ja viimeinen juoksutapahtumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää, että masennusta lähdetään aina hanakasti lääkitsemään, mutta lihavuus ei ole ihmiselle sellainen ongelma, että voisi harkita lääkitystä?

Selkeästi joillain on jotain häikkää kylläisyyden säätelyn kanssa. Osalla myös tunnesyömistä, jonka juuret ovat jossain ties missä. Jos on kymmeniä laihdutusyrityksiä taustalla, niin eikö silloin olisi paikallaan kokeilla jotain lääkettä. Lihavuuteenkin on olemassa erilaisia lääkevaihtoehtoja, mm. niitä, jotka estävät rasvan imeytymistä ravinnosta sekä ruokahalua hillitseviä ja aktiivisuutta parantavia lääkkeitä.

Kyllä keinoja löytyy, mutta istuuko meissä suomalaisissa lääketieteen ammattilaisista lähtien tiukassa sellainen pärjäämisen kulttuuri. Kaikki pitää tehdä itse ja kärsiä mahdollisimman paljon. Ettei vain olisi liian helppoa kellään...

tärkeintä olisi selvittää ylipainon perimmäinen syy. Ei mikään lääke auta, jos perimmäinen syy jätetään hoitamatta

Usko pois - auttaa. Sen sijaan terapiasta olen samaa mieltä jossa tunne-elämää saadaan selvittyä.

minä en puhunut mitään terapaiasta. Älä raiskaa sanojani. YLipainolla on useita syitä, tästä on monet lihavuuslääkäritkin puhuneet julkisesti (enkä tarkoita kiminkistä) ja korostaneet, että ne pitää selvittää. Jokaiselle kyllä löytyy keino saavuttaa normaalipaino, kyse on siitä halutaanko siihen panostaa ja tajutaanko oikeasti miten ihmiset saadaan taas voimaan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!

Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa? 

pippa laukan persoonallisuuden pohjalla on anoreksiapippa. KAikki hänen höykytyksensä lihavien suuntaan kumpuaa sieltä. pippan laihduttamat julkkisläskit ovat sitten kuitenkin taas alkaneet lihoa takaisin, että se siitä pippan asiantuntijuudesta.

Jos lääkäri huomauttaa ylipainosta, on hänellä oltava valmius määrätä hormonaaliset lihavuuslääkkeet ja terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!

Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa? 

pippa laukan persoonallisuuden pohjalla on anoreksiapippa. KAikki hänen höykytyksensä lihavien suuntaan kumpuaa sieltä. pippan laihduttamat julkkisläskit ovat sitten kuitenkin taas alkaneet lihoa takaisin, että se siitä pippan asiantuntijuudesta.

Minusta Pippa on anoreksiataustoineen jopa vaarallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.

Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.

Ylipainohan nähdään (itse) usein "kurveina joita miehet rakastaa", ei miehet mitään normaalipainoisia tai hoikkia (="luusäkkejä") halua. 

mieheni edellinen oli hoikka luusäkki ja se suhde kaatui siihen.  Mies sanoi, että teki kipeää olla päällä, kun koko ajan naiset luut tökkivät. Tämän jälkeen hän alkoi valita naisia, joilla on hiukan enemmän rasvaa pehmikkeenä. Evoluutiotutkimuksin on muuten todettu, että ns. pehmeämmät naiset ovat hedelmällisempiä. En käyttänyt tuossa edellä käsitettä pehmeä välttääkseni käyttämästä käsitettä läski tai ylipainoinen, vaan ihan on tutkittu oikeasti, että hyvin hoikilla on usein myös hedelmällisyysongelmia (keho voi tulkita sen aliravitsemustilaksi ja laittaa munasolutehtaan kiinni, koska jos on huono ravitsemustilanne, niin silloin ei kannata lisääntyä. Vakavasti ylipainoisilla on sitten myös sama tilanne, hiukan eri syistä sitten munasolutehdas voi mennä heillä kiinni)