Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nina Kuhta ja tohtori Kiminkinen puhuvat painosta: en tiedä mitä ajatella?
26.11.2022 |
"Kuhta kuvailee itseään kehopositiiviseksi, joka suhtautuu ylipainoon realistisesti, epäterveenä asiana. Kuhdan mukaan on olemassa myös vääränlaista kehopositiivisuutta, joka ihannoi lihavuutta. Voitaisiin tukea positiivisen kautta, ettei anneta painon vain mennä. Kyllä lihavuuden voi ottaa aina puheeksi rakentavasti, jos on huolissaan, mutta jatkuva neuvominen ja dieettien tuputtaminen eivät auta, siitä menee pää sekaisin. Kyllä lihavuus on oma vika, ainakin minun tapauksessani. Ei kukaan ole sitä ruokaa, rasvaa ja sokeria minun suuhuni tunkenut. Se on valinta. [...] Lihavuusepidemian taakka kansanterveydelle on merkittävä. Yle Perjantain illan toinen vieras maalaislääkäri Tapani Kiminkinen luettelee pelottavan listan riskejä. Jos mitään ei tehdä, niin arvioidaan, että vuonna 2040 enää kolmasosa miehistä on normaalipainoisia ja viidesosalla on kakkostyypin sokeritauti, joka on käytännössä valtimotauti. On siinä kaikkea muutakin: syöpää, korkeaa verenpainetta, rasvamaksaa. Lihavat ihmiset tuppaavat kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin. Kiminkisen mukaan lääkäri, joka ei sano potilaalle mitään ylipainosta, syyllistyy hoitovirheeseen. Ei ole tervettä lihavuutta, Kiminkinen lataa."
(https://yle.fi/a/74-20006186)
Yle Perjantain jaksossa oli kyllä "painavaa" asiaa. Kehoni on minullekin arka pala ja vaikea paikka, vaikka paljon olenkin elämänhallinnan ja huonon syömisen syistä pystynyt parantamaan. Samaistuin aika paljon tuohon, mitä Kuhta sanoi - että tarvitsee asiallisia mutta suoria neuvoja, muttei niitä iänikuisia ihmedieetti- ja kaikki muuttu silmänräpäyksessä kun vaan teet näin ja noin -"naistenlehtiohjeita". Kehopositiivisuudella on kyllä rajansa. Minulle esimerkiksi se liikkumisen tooooosi hidas aloittaminen oli helpompaa, kun olin oppinut edes vähän tykkäämään vartalostani ja hyväksymään itseni.
Miten teillä muilla? Kuinka paljon omakuva tai tunteet vaikuttavat esmes juuri tuohon syömiseen? Pelottaako paino? Minua pelottaa, sanon suoraan. En ole enää ihan nuori, enkä halua päätyä vanhana ihan avuttomaan kuntoon.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kuuluu, kuvitteleeko joku että ylipaino, pienempikin, olisi terveydelle jollain tapaa hyvä asia ja edistäisi sitä? Ja jos joku vastaa kyllä, niin millähän tavalla? Yksinkertaisesti siitä ekstrapainosta ei ole elimistön toiminnalle hyötyä, vaan se on vain haittatekijä.
Kyllä jokainen tulee hyväksyä ja arvostaa sellaisena kuin on, mutta lihavuuden ihannointi on yhtä epätervettä kuin anorektisten mallien. Epäterveellisyyttä ei tulisi millään lailla ihannoida ja kannustaa ihmisiä siihen, tai ettei edes lääkäri saisi sanoa asiasta. Sehän on riskitekijä terveydelle joka vaikuttaa moneen asiaan, kyllä siihen tulee puuttua. Aivan kuin siihenkin jos joku alkaa muuttumaan vaarallisen laihaksi.
Ikäihmisillä, siis oikeasti iäkkäillä pieni ylipaino on kyllä ihan lääketieteellisistä syistä hyvä asia. Pieni rasva kerros suojaa hauraita luita vähän paremmin kaatuessa, eikä mummu kuihdu heti olemattomiin, jos joutuu sairaalaan. Tässä puhutaan nyt siis muutamista kiloista.
Joo no minä kirjoitin muista kuin vanhuksista. Mutta mummuiässä ne kilot kyllä ehtii sitten hankkimaan, jotka tulee helposti muutenkin kun liikunta vähenee. Mahdollisimman vanhaksi asti kannattaisi pitää terveydestään, sydämestään, kropan liikkuvuudesta ja lihaksista erityisesti huolta, että ylipäänsä elää mummuikään ja ei joudu laitokseen alle 70-vuotiaana kun ei pääse liikkumaan. Luulisi että moni haluaisi elää kotonaan puolison kanssa mahdollisimman terveenä ja pitkään, eikä muiden varassa vaipoissa. Ei se itsestään huolehtiminen mahdollisuuksia ainakaan huononna. Ei ehkä kannata terveyttään jo nuorena huonontaa ja hankkia ekstrakiloja "koska vanhana tarvii".
"Ei ehkä kannata terveyttään jo nuorena huonontaa ja hankkia ekstrakiloja"
---- kuka hankkii tahallaan / tietoisesti kiloja itselleen? Ainoastaan joku henkisesti sairas jolla joku fetissi lihavuuteen.
Ei kukaan!
Kaikki varmasti haluaisivat olla hoikkia tai normaalipainoisia.
Lihomiseen vaikuttaa ja sitä edistää / toisaalta laihtumista estää muutkin asiat kuin pelkästään ruoan kalorit ja annoskoot. Ihminen on kokonaisuus ja yksi pienikin asia saattaa johtaa siihen että paino lähtee lähes räjähdysmäiseen nousuun (STRESSI ja stressihormoni eli kortisoli, suoliston huono kunto, autoimmunisairaudet, kilpirauhasen vajaatoiminta, vaihdevuosien hormonimuutokset, kemikaalit kehossa, ym ym jotka sotkee koko aineenvaihdunnan ).
Ihan sama vaikka söisit ituja, porkkanoita, rasvatonta rahkaa niin paino nouse.
Olisin niin halunnut kuulla tästä aiheesta enemmän versus lihominen.
En pelkästään noita vanhoja gliseitä syö vähemmän, muista kuidut ja ruokailurytmi ja säännöllinen liikunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas, Yle piste fi löytyy juuri juttu jossa valitetaan kun julkisella puolella ei tehdä lapsettomuushoitoja jos BMI on yli 35. Jutussa toki valitellaan että miksi raja on niin tiukka ja ehdoton. Yksityisellä saa toki hoitoa vaikka raja ylittyisi mutta kyllä sielläkin suositellaan laihduttamista.
Jutussa on esitelty molemmat puolet mutta asenne kyllä käy selväksi että taas lihavia kiusataan ja paino on vain numero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä asenteesta pitäisi päästä eroon, että "en mä halua muuttaa elämässäni mitään".
Aivan eri keskustelu on se, kuuluuko kenenkään ulkopuolisen (pl. lääkäri) puuttua toisen kehoon, painoon, ulkonäköön. Siihen ei ole kuin yksi oikea vastaus: ei kuulu.
En ymmärrä, miksi sitä on niin vaikea ymmärtää. Ihan mielipuolista on ensin jollan dieetillä kituuttamalla laihduttaa ja luulla, että kilot pysyvät poissa, kun palaa takaisin niihin tapoihin, joita oli ennen laihdutuskuuria.
En usko, että kitukuurilla olija suunnittelee palaavansa entiseen vaan totuttavansa itsensä vähäisempään syömiseen. Vastoin odotuksia syöminen vain palaa ennalleen ja paino nousee vähän lähtötason ylikin.
Nykyään asiantuntevissa laihdutusjutuissa korostetaan sitä, että liikunta ei laihduta, syöminen ratkaisee. Omasta kokemuksesta antaisin kuitenkin neuvon, että vähän liikkuvalla liikunta nimenomaan ratkaisee. Ennen kaikkea se parantaa mielialaa ja auttaa keskittymään, jolloin ns. hermostunut syöminen vähenee automaattisesti.
Juuri näin.
Kyllä tervejärkisillä ihmisillä on tänä päivänä sen verran tietoa että nämä pikadietit EI TIETENKÄÄN OLE PYSYVÄ PAONONPUDOTUS konsti. Ei sellaista ole olemassakaan kun pysyvä !
Ne ovat startti jollekin jota sitten itse jatketaan tai jos tarvitsee esin jotain juhlaa varten saada pois nesteet turvotus ja muutama kilo jotta mahtuu juhlavaatteisiin.
Pontti tässä on se että kun ne rikkoo elimistön, sotkee aineenvaihdunnan ihan sekaisin.
Vaikka jatkaisit hyvinkin kevyellä ja vhh ruokavaliolla, lisäisit liikuntakin niin elimistö vetää jokaikisen kalorin itseensä ja lihot vähintäänkin samat kilot takaisin ja se taas vaikuttaa psyykeeseen ja lannistaa. Taas tulee muutama kg lisää.
Sikihän maailmanlaajuisesti on jo tunnistettu, että suurella osalla kiloja on sruraavan vuoden aikana tullut lähtötasoon nähden enemmän.
Ja tässä on kyse siitä et vaik söisit kevyesti, terveellisedti oikeita määriä oikeaan aikaan, ei elimistö polta kaloreita vaan se imee kaiken itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jatkaisit hyvinkin kevyellä ja vhh ruokavaliolla, lisäisit liikuntakin niin elimistö vetää jokaikisen kalorin itseensä ja lihot vähintäänkin samat kilot takaisin ja se taas vaikuttaa psyykeeseen ja lannistaa. Taas tulee muutama kg lisää.
Muistaakseni Hesarin lihavuutta ja terveyttä käsittelevien artikkeleiden kommenttikentässä on yksi ja sama tyyppi, joka joka ikiseen lihavuusartikkeliin kommentoi juuri tätä, ihan spämmäykseen saakka toistaen. Hän vastaa usein toisten kommentoijien viesteihin ja toistaa papukaijan lailla yhtä ja samaa: kukaan ei onnistu laihtumaan pysyvästi, koskaan.
Tätä olen oikeastaan vähän kauhulla odottanut, kun itsellä nyt parisen vuotta takana "uutta" elämää, uusin elintavoin. Kun kasvisten syöntiä ja liikuntaa reilusti lisäämällä onnistuin pudottamaan yli 20 kiloa painoa pois ja jatkan valitsemallani tiellä, niin missä vaiheessa elimistöni omaksuu tuon, että se alkaa vetää jokaikisen kalorin itseensä ja lihoo vähintäänkin samat kilot takaisin.
Joka paikasta saa lukea vain tuota: kukaan ei onnistu, kaikki lihovat takaisin, elimistö ei suostu luopumaan kiloistaan, liikunnasta ei ole hyötyä, aineenvaihdunta menee ihan sekaisin ja sakkaa... Oma kokemus tähän asti on ihan toinen, mutta silti odotan koko ajan, milloin tämä kaikki páska osuu minun kohdalleni, koska täytyyhän sen osua, kun sitä joka paikassa toitotetaan.
Elämäntapani muuttuivat pysyvästi, koska muutin ne pysyvästi. Milloin alkaa se takaisin lihominen? (Ei, en halua sitä, pelkään sitä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla suomessa naisten yleisin vaatekoko oli 36 ja nyt 44. Aivan järkyttävää.
jätit sitten huomioimatta sen faktan, että vaatekokotaulukko muutettiin joitakin vuosia sitten ja ihan mediassa kerrotiin koon 38 naisille, että älkää säikähtäkö, jos teidän vaatekokonne onkin yhtäkkiä luokassa 42-44 ja l
Itse asiassa tämä muutos on tapahtunut toisinpäin, googlaa vanity sizing.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaajaa, pitääpä katsoa tuo, kiitos vinkistä!
Olen 160cm pitkä ja painan arviolta n. 75kg, eli olen lihava, en kuitenkaan obeesi. Mielestäni olisi tarpeen tehdä ero lievästi ylipainoisten ja obeesien välillä, sillä mitään vaarallista ei ole olla pikkuisen pläski.
Itse syön terveellisesti, mutta liikkumiseeni nähden liikaa. En käytä mitään päihteitä, enkä syö suruuni.
Ihmistä pitäisi katsoa yksilönä sillä sellainen hän on. Rakas himoliikkuja-terveysintoilijaystäväni omaa todella korkeat kolesterolit, ja hän on ollut vuosia tiukoilla ruokaavalioilla niiden vaikuttamatta asiaan. Korkeintaan arvo on noussut. Toinen ystäväni on myös terveyden perikuva, ja hänellä verenpaine on ongelmana. Ensin mainittu syö statiineja, ja toinen napsii verenpainelääkkeitä sairauksiin jotka pitäisi ennemminkin olla minulla. On jotenkin hassua että minun pitäisi elää kuten he elävät, jotta pysyisin terveenä, jona olen pysynyt koko elämäni ajan. Tätini on nyt 75v, ja edelleen vetää röökiä askin päivässä. Terve, keuhkoahtauman alkua ja siihen lääkkeet. Hyvä ystäväni sairastui keuhkosyöpään vaikka ei ole koskaan polttanut. Elämä on oikeasti tällaista, ei nämä ole mitään poikkeustapauksia.
Itse olen sun pituinen ja 56kg. Mun pitää saada vähintään noin neljä kiloa pois. 75kg on tosi paljon painoa 160cm.
Itse asiassa ei kyllä ole. Jonkin verran on pudotettavaa, mutta ei suuremmin.
15 kg pois, eikä vieläkään voi puhua hoikasta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään asiantuntevissa laihdutusjutuissa korostetaan sitä, että liikunta ei laihduta, syöminen ratkaisee. Omasta kokemuksesta antaisin kuitenkin neuvon, että vähän liikkuvalla liikunta nimenomaan ratkaisee. Ennen kaikkea se parantaa mielialaa ja auttaa keskittymään, jolloin ns. hermostunut syöminen vähenee automaattisesti.
Harmillisen monen olen kuullut puhuvan juurikin niin, että liikunnalla ei ole painonhallinnassa mitään merkitystä, ja tämän vuoksi kulkevat vaikkapa puolen kilometrin matkatkin autolla tai bussilla. Ajattelevat, että pitää pumpata salilla viisi kertaa viikossa, että se vaikuttaa mitään. Huokaus. Moni saisi minusta ihan uuden elämän jo sillä arkiliikunnan lisäämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi Kiminkistä omaksi lääkärikseni. Esiintyy kaikkien (lääketieteen) alojen asiantuntijana, vaikka ei sitä todellakaan ole. Jotenkin liian mustavalkoinen ajatusmaailma hyväksi lääkäriksi, eikä hitustakaan nöyryyttä (tunnustaa, ettei tiedä kaikkea). Vaikuttaa ehkä hieman narsistiselta ja ne seksijutut on kyllä rasittavia.
Kiminkinen tuntuu vetoavan ikäihmisiin, mutta en usko että on nuoremman sukupolven mieleen ja hyvä niin - tarvitsemme tulevaisuudessa sellaista terveydenhuoltoa, jossa asiakas on aktiivinen toimija ja oman elämänsä asiantuntija. Lääkärin ja asiakkaan suhteen tulee olla tasa-arvoisempi ja enemmän vuorovaikutteinen. Lääkäreiden tulisi ymmärtää, että nykyaikana myös lääketieteellinen tieto on kaikkien saatavilla, eivätkä he ole mitään puolijumalia joilla on aina oikea mielipide asiaan kuin asiaan.
Kuten joku aiemmin mainitsi, meiltä Suomesta puuttuu holistinen näkemys terveyteen ja sairauksien hoitamiseen. Mielen ja kehon välistä yhteyttä ei ymmärretä ja oteta tarpeeksi huomioon. Ehkäpä vielä joskus koittaa päivä, jolloin Suomessakin lääkäri antaa "reseptin" esimerkiksi rentoutus/joogakurssille tai vyöhyketerapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset huijaa itseään. Uusimmassa Yhteishyvässä on juttu Jyrki Sukulassa. Hän siinä väittää, että syö mukamas aamulla yhden paahtoleivän, lounaaksi salaattia ja illalla kalaa ja kasviksia :D
Joopa joo, tuollaisista syömisistä ei tule tuollaista vatsaa...
Ei muka syödä mitään ja lihotaan vaan.
Mua nauratti myös tuo Sukulan juttu, ihmettelee varmaan kanssa että miksi hän lihoo vaikkei syö mitään ja se mitä syö niin terveellisesti. Heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt Kiminkinen canceloidaan. Odottakaa vain!
Eikös jo Pippa Laukankin kimppuun vähän hyökätty kun hän kehtasi ehdottaa että lihavien kannattaisi laihduttaa?
pippa laukan persoonallisuuden pohjalla on anoreksiapippa. KAikki hänen höykytyksensä lihavien suuntaan kumpuaa sieltä. pippan laihduttamat julkkisläskit ovat sitten kuitenkin taas alkaneet lihoa takaisin, että se siitä pippan asiantuntijuudesta.
Luuletko että kuvausten jälkeen Pippa seisoo kaikkien jääkaapilla 247 ja vahtii mitä läskit pistää suuhunsa :D
Joo, syytetään vaan kaikkia muita paitsi itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kuten tästäkin ketjusta huomataan, omaan lihavuuteen löytyy aina joku muu syy kuin oma syöminen.
Laardivalaiden kokoontumisajot koko palsta. Yäk.
Kiva tietää olevansa laardivalas kun lihoin sairaalan osastolla 15 kg. Nyt olen kuntoutuksessa ja tavoitteena on pystyä seisomaan omilla jaloillani. Jos sairaalassa oltaisiin huolissaan ylipainostani niin miksi käskivät syödä kaiken mitä nenän eteen työnnettiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kas, Yle piste fi löytyy juuri juttu jossa valitetaan kun julkisella puolella ei tehdä lapsettomuushoitoja jos BMI on yli 35. Jutussa toki valitellaan että miksi raja on niin tiukka ja ehdoton. Yksityisellä saa toki hoitoa vaikka raja ylittyisi mutta kyllä sielläkin suositellaan laihduttamista.
Jutussa on esitelty molemmat puolet mutta asenne kyllä käy selväksi että taas lihavia kiusataan ja paino on vain numero.
en ole alas asiantuntija , mutta luultavasti siksi ettei ne potilaat tarvitsisi niitä kalliita hoitoja (muiden kustantamana) jos he suostuisivat tiputtamaan normaalipainoon.Kai niitä keskenmenoja hoidoista huolimata tai vauvan kromosomimuutoksia tulee sit ylipainon takia?? Tai ne hoidot ei onnistu, rahat ja aika menee hukkaan? En siis tiiä, mut luulen jotain tällasta.
Suhtaudun positiivisesti omaan kehooni ja huolehdin nyt kehoni hyvinvoinnista ja siksi minulla on keittiössä vaaka ja helposti saatavilla myös mittanauha. Punnitsen itseni melkein päivittäin ja mittanauhaakin käytän silloin tällöin, tiedän myös painoindeksini. Selätin 2 tyypin diabeteksen ja sain maksa-arvoni kuntoon pudottamalla painoa ja muuttamalla ruokailu- ja liikuntottumuksiani pysyvästi. Nina Kuhta ja tohtori Kiminkinen puhuivat molemmat täyttä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi Kiminkistä omaksi lääkärikseni. Esiintyy kaikkien (lääketieteen) alojen asiantuntijana, vaikka ei sitä todellakaan ole. Jotenkin liian mustavalkoinen ajatusmaailma hyväksi lääkäriksi, eikä hitustakaan nöyryyttä (tunnustaa, ettei tiedä kaikkea). Vaikuttaa ehkä hieman narsistiselta ja ne seksijutut on kyllä rasittavia.
Kiminkinen tuntuu vetoavan ikäihmisiin, mutta en usko että on nuoremman sukupolven mieleen ja hyvä niin - tarvitsemme tulevaisuudessa sellaista terveydenhuoltoa, jossa asiakas on aktiivinen toimija ja oman elämänsä asiantuntija. Lääkärin ja asiakkaan suhteen tulee olla tasa-arvoisempi ja enemmän vuorovaikutteinen. Lääkäreiden tulisi ymmärtää, että nykyaikana myös lääketieteellinen tieto on kaikkien saatavilla, eivätkä he ole mitään puolijumalia joilla on aina oikea mielipide asiaan kuin asiaan.
Kuten joku aiemmin mainitsi, meiltä Suomesta puuttuu holistinen näkemys terveyteen ja sairauksien hoitamiseen. Mielen ja kehon välistä yhteyttä ei ymmärretä ja oteta tarpeeksi huomioon. Ehkäpä vielä joskus koittaa päivä, jolloin Suomessakin lääkäri antaa "reseptin" esimerkiksi rentoutus/joogakurssille tai vyöhyketerapiaan.
Aikana ennen Viagraa Kiminkisen jutut eivät olisi purreet ikäihmisiin.
Nina Kuhta selittää omaa lihomistaan vain yksilön valinnoilla, itse hän ruuan panee suuhunsam ei kukaan muu. Oliko hän oikeasti sitä mieltä, että myös vaihdossa Jenkeissä ollessaan oli ihan oma vika, että lihoi, kun lukiolaisen menussa tarjottiin koko vuosi vain pizzaa ja tacoja?
Veikkaan, että nykylasten tulee olemaan entistä vaikeampaa hillitä syömistään, koska haima väsytetään jo lapsena tiheällä makeansyönnillä JA tähän pitäisi puuttua ensimmäiseksi.
Minusta laihtumista haluavalle ohjauksen saaminen on hyvin tärkeää ja toiseksi tärkeintä on päästä kokeilemaan erilaisia terveellisiä malleja. Kaikki ruokailutavat eivät sovi kaikille, se on ihan selvä asia. Olin itse tänä vuonna maksullisessa valmennuksessa (palkittu konsepti Suomessa), jonka lopetin 4 kuukauden jälkeen, koska ohjeita noudattamalla ruokahalu vain kasvoi. Aloin syödä säännöllisesti, mutta samalla olisi pitänyt lopettaa ateriointi siinä tilanteessa, kun tuntee olevansa noin 80 % täynnä. Mahdotonta, jos ei halua olla nälissään. Valmennuksen ansiosta aloin kuitenkin tehdä parempia huomioita elämäntavoistani ja opinkin jotain. Löysin myöhemmin itsenäisesti tavan, jolla nälkä pysyy kurissa ja huomasin, että liikunnan määrää on lisättävä moninkertaiseksi nykyisestä. En kuitenkaan suostu ns. rehkimään, sen aika tulee sitten kun kunto on vähän noussut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kas, Yle piste fi löytyy juuri juttu jossa valitetaan kun julkisella puolella ei tehdä lapsettomuushoitoja jos BMI on yli 35. Jutussa toki valitellaan että miksi raja on niin tiukka ja ehdoton. Yksityisellä saa toki hoitoa vaikka raja ylittyisi mutta kyllä sielläkin suositellaan laihduttamista.
Jutussa on esitelty molemmat puolet mutta asenne kyllä käy selväksi että taas lihavia kiusataan ja paino on vain numero.
en ole alas asiantuntija , mutta luultavasti siksi ettei ne potilaat tarvitsisi niitä kalliita hoitoja (muiden kustantamana) jos he suostuisivat tiputtamaan normaalipainoon.Kai niitä keskenmenoja hoidoista huolimata tai vauvan kromosomimuutoksia tulee sit ylipainon takia?? Tai ne hoidot ei onnistu, rahat ja aika menee hukkaan? En siis tiiä, mut luulen jotain tällasta.
Ylipaino lisää myös raskausdiabeteksen riskiä ja se taas lisää lapsen riskiä sairastua myöhemmin kakkostyypin diabetekseen.
Perjantain juontaja on osaamaton. En katsonut koko ohjelmaa, niin en nähnyt, puhuiko hän tällä kertaa itsestään, ehkä ei, kun lihavuus ei sillai kosketa.
Mutta asiaan.
Ylipainoiselta pitää kysyä ihan ensimmäiseksi, MIKSI hän syö liikaa.
Ruoka on monelle huume. Ninan puheet olivat ruokariippuvaisen ihmisen puhetta - ei riitä, että hänelle kertoo, mitä pitää tehdä, vaan avun pitää mennä tunnetasolle. En ole koskaan kuullut, että alkoholisteja autettaisiin kertomalla, että vissy on viinaa terveellisempää, mutta lihavuutta yritetään kuitenkin hoitaa vain tietopuolisella valistuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka jatkaisit hyvinkin kevyellä ja vhh ruokavaliolla, lisäisit liikuntakin niin elimistö vetää jokaikisen kalorin itseensä ja lihot vähintäänkin samat kilot takaisin ja se taas vaikuttaa psyykeeseen ja lannistaa. Taas tulee muutama kg lisää.
Muistaakseni Hesarin lihavuutta ja terveyttä käsittelevien artikkeleiden kommenttikentässä on yksi ja sama tyyppi, joka joka ikiseen lihavuusartikkeliin kommentoi juuri tätä, ihan spämmäykseen saakka toistaen. Hän vastaa usein toisten kommentoijien viesteihin ja toistaa papukaijan lailla yhtä ja samaa: kukaan ei onnistu laihtumaan pysyvästi, koskaan.
Tätä olen oikeastaan vähän kauhulla odottanut, kun itsellä nyt parisen vuotta takana "uutta" elämää, uusin elintavoin. Kun kasvisten syöntiä ja liikuntaa reilusti lisäämällä onnistuin pudottamaan yli 20 kiloa painoa pois ja jatkan valitsemallani tiellä, niin missä vaiheessa elimistöni omaksuu tuon, että se alkaa vetää jokaikisen kalorin itseensä ja lihoo vähintäänkin samat kilot takaisin.
Joka paikasta saa lukea vain tuota: kukaan ei onnistu, kaikki lihovat takaisin, elimistö ei suostu luopumaan kiloistaan, liikunnasta ei ole hyötyä, aineenvaihdunta menee ihan sekaisin ja sakkaa... Oma kokemus tähän asti on ihan toinen, mutta silti odotan koko ajan, milloin tämä kaikki páska osuu minun kohdalleni, koska täytyyhän sen osua, kun sitä joka paikassa toitotetaan.
Elämäntapani muuttuivat pysyvästi, koska muutin ne pysyvästi. Milloin alkaa se takaisin lihominen? (Ei, en halua sitä, pelkään sitä.)
Kiinnitin huomiota tuohon samaan tyyppiin, joka hoki laihtumisen mahdottomuutta. . Hänen tekstinsä olivat jotenkin ahdistavia ja ne olisi pitänyt poistaa. Muistan ajatelleeni, että toivottavasti kukaan painoansa pudottava ei lue kommentteja. Se sama tyyppi kommentoi muitakin aiheita ja on todella ilkeä.
En voi katsoa enää Perjantai ohjelmaa tuon juontajan takia. Itseään ja omaa elämäänsä tunkemassa jokaiseen haastatteluun.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä, miksi sitä on niin vaikea ymmärtää. Ihan mielipuolista on ensin jollan dieetillä kituuttamalla laihduttaa ja luulla, että kilot pysyvät poissa, kun palaa takaisin niihin tapoihin, joita oli ennen laihdutuskuuria.
En usko, että kitukuurilla olija suunnittelee palaavansa entiseen vaan totuttavansa itsensä vähäisempään syömiseen. Vastoin odotuksia syöminen vain palaa ennalleen ja paino nousee vähän lähtötason ylikin.
Nykyään asiantuntevissa laihdutusjutuissa korostetaan sitä, että liikunta ei laihduta, syöminen ratkaisee. Omasta kokemuksesta antaisin kuitenkin neuvon, että vähän liikkuvalla liikunta nimenomaan ratkaisee. Ennen kaikkea se parantaa mielialaa ja auttaa keskittymään, jolloin ns. hermostunut syöminen vähenee automaattisesti.